tiistai 25. toukokuuta 2010

Ystävä menneisyydestä

Tapasin eilen ystävän,jota en ollut tavannut yli 20 vuoteen. 80-luvulla asuimme täällä,sekä saksalainen Ulli että minä ,ja jopa vuokrasin hänelle ylimääräiseksi tulleen huoneen asunnostani joksikin aikaa. Joidenkin vuosien jälkeen Ulli palasi Saksaan ja minä Suomeen,ja yhteys katkesi,tosin silloin tällöin sain kuulumisia yhteisen tuttavan kautta. Pari viikkoa sitten kuulin,että Ulli oli tulossa tänne lomalle kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa ,ja eilen vihdoinkin tapasimme uudestaan.Ja oli aivan kuin siinä välissä ei olisi ollut näitä vuosia,miten ihmeellistä! Tämä oli hänelle ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen täällä ja lapsille ihan uusi paikka. Miten iloinen olenkaan,että aikoinaan katkennut yhteys  ei enään olekaan katki:-)

37 kommenttia:

♥ Hannelen paratiisi kirjoitti...

Eikö ole hienoa, minut ovat jotku ystävät 1970-luvulta löytäneet Facebookista :)

Allu kirjoitti...

Ihana tavata vanhoja tuttuja. Itse tapasin 20 vuoden jälkeen entisen saksalaisen kämppäkaverini Sydneyssä, jonne hän oli muuttanut opiskelut päätettyään. Hämärästi muistin hänen siskonsa nimen ja onneksi sisko ei ollut muuttanut nimeä ja paikkakuntaa ja löysin sitä kautta kaverini. Ja ihmeellistä, miten saattaa sitten vain jatkaa keskustelua ihan kuin ei olisi ollut taukoa lainkaan.

SusuPetal kirjoitti...

Mahtava juttu (ja mahtavia kukkia kuvassa). Joidenkin ihmisten kanssa homma toimiin noin: välissä voi olla vuosia, mutta juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi, ikään kuin päivääkään ei oltaisi oltu erossa. Se on huikeaa.

Tuula kirjoitti...

Eiko olekin ihanaa, kun loytaa naita vanhoja ystavia!!! Minua harmittaa, kun minulla on "reissunaisen" vuosien ajoilta kadonnut yksi jos toinenkin jonnekin tuonne maailmalle. Mutta onhan siina toki ollut omaakin vikaa, kun ei ole yhteytta tullut pidetyksi. Onneksi tuon Facebookin kautta olen ainakin yhden loytanyt. Ja vastikaan otti yhteytta siella myos eras serkkuni, jota en ole nahnyt varmaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Kesalla tapaamme nyt sitten Suomessa :).

Yaelian kirjoitti...

Hannele:ihan mahtavan hienoa!

Allu:Aivan,ihan kuin keskustelu olisi jatkunut.,Ja Ulli oli vielä samannäköinenkin kuin silloin,nyt vaan oli 2 teiniä joita ei silloin ollut.Ihmeellistä kuinka joidenkin kanssa yhteys jatkuu tuolla tavoin vaikka olisi ollut noinkin pitkä tauko.

SusuPetal;just noin se toimii...tässä se tosiaankin jatkui kuin ei olisi ollut yli 20 vuotta välissä jolloin ei oltu edes yhteydessä.

Tuula:on se! Ihanaa kun sinäkin tapaat kesällä serkkusi ihan mielettömän pitkän tauon jälkeen:-) Mullakin on eri maissa asustelun seurauksena tuttuja siellä sun täällä,joihin yhteys katkennut.

BLOGitse kirjoitti...

Luin saamiasi kommentteja ja aloin miettia
kuinka paljon itse kullakin olisi ystavia/tuttavia aktiivisesti elamassa mukana jos kaikki elaman varrella kertyneet olisivat siina rinnalla edelleen?
Olisiko meilla aikaa hoitaa kaikkia suhteita tasapuolisesti - tuskinpa...
Ihmisia tulee ja menee...joidenkin kanssa voi olla vuosia tapaamisvalia ja silti olo on kotoinen kun taas kohtaa.

BLOGitse

Kirlah kirjoitti...

Tosi ystävät eivät katoa, vaikka olisi vuosia välissä. Luin myös noita saamiasi kommentteja kuten BLOGitse ja olen joskus miettinyt samaa. Ei todellakaan ehdi pitää yhteyttä kaikkiin. Mutta eikö ole kiva että on paljon ystäviä kuin tavallaan "varastossa". Jospa ei tule yksinäisiä vanhuudenpäiviä, kun vanhana voi yrittää ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin. Kyllä kai sitten joku ainakin vielä suostuu olemaan kaveri. ;)

Yaelian kirjoitti...

BLOGitse;niin jos ne kaikki olisivat yhteydessä olisi vaikea hoitaa suhteita niin monen kanssa. Mutta tänään on helpompi,kun on sähköpostit,skypet jne jne.Ennen kun niitä ei ollut,niin oli vaikeampaa ylläpitää kaukaisia yhteyksiä.

Kirlah.Näinhän se on,kun on ollut joskus oikein hyvä yhteys,niin kyllä se sitten putkahtaa uudelleen kun tapaa vaikka noin monen vuoden jälkeenkin. Onhan se kivaa että on ystäviä "varastossa",minullakin ympäri maailmaa,olisi kiva joskus vielä kaikkia tavata.

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Onneksi olkoon! Vanhat ystävyydet ovat juuri niitä parhaita, koska niissä ihmiset oikeasti tuntevat toisensa. Mukavaa alkuviikkoa!

hanne kirjoitti...

Harvoin ystävykset eroavat, vaikka heidän polkunsa johtavat erilleen..
on niin helppo aloittaa monien vuosien jälkeen uudestaa, samasta mihin jäätiin..

Sirokko kirjoitti...

Mikä ihana väripläjäys! Olen sitä mieltä, että ystäviä tulee ja menee elämän aikana tarpeen mukaan, osuu uudelleen kohdalle jos niin on tarvis. Ainakin minulle on käynyt näin, olen myös löytänyt murkkuaikaisen ystäväni uudelleen.

Ihailin teidän käsityötoria tuolla alempana ja ihanaa suutaria, meilläkin näitä pappoja vielä näkee.

Taru kirjoitti...

Kuulosti tosi mukavalta, varmaan oli paljon asioita kerrottavana eletystä elämästä : ) Hauskaa!

Unelma kirjoitti...

Hienoa, että olet uudelleen kohdannut vanhan ystävän.
Kauniita kukkia kuvassasi, toivat hyvän mielen.

Yaelian kirjoitti...

Tuure;hyvin sanottu! Ja sinulle samoin oikein hyvää viikkoa!

Hanne:näin se oli,tässä tapauksessa...

Sirokko:Nuo kukat olivatkin ihanan värikkäitä torillla. Mukavaa on kun voikin tavata ystäviä uudestaan noin pitkän tauon jälkeen ja kuitenkin tuntea kuin olisi ollut eilen. Tuo suutaripappa oli kyllä ihana,kivaa kun sellaisia vielä löytyy:-)

Taru:juttua riitti moneksi tunniksi:-)

Unelma:olenkin siitä iloinen:-) Nuo kukat ovatkin ihanan värikkäitä!

lumiomena kirjoitti...

Ai, miten ihanaa! On samaan aikaan kutkuttavan jännittävää ja erikoisella tavalla tuttua tavata vanha ystävä. Itse kohtasin (Hannelen mainitsemassa Facebookissa) lukioaikaisen ystäväni ensimmäistä kertaa 15 vuoteen kaksi vuotta sitten ja kuin ihmeen kaupalla pystyimme jatkamaan juttua siitä, mihin se aikanaan jäi tuoden toki uusia kokemuksia mukaan keskusteluun.
Ihania kukkakuvia!

Sooloilija kirjoitti...

Tiedän miltä se tuntuu. Tapasin viime syksynä entisen luokkakaverini 23 vuoden paussin jälkeen. Se oli hauska ja tunteikas tapaaminen.
Aina voi lämmitellä uusiksi vanhoja ystävyyssuhteita.

arleena kirjoitti...

Tosi ystävyys ei katkea, se kestää pitkänkin eron. Tuntuu, että keskustelut jatkuvat kuin ei niitä vuosia välissä olisi ollutkaan.

Leena Lumi kirjoitti...

Minulla oli pyöreillä synttäreilläni 16 pariskuntaa, joista olin kummankin tai ainakin toisen tuntenut 10-vuotiaasta. Kun vanha kuvaamataidonopettajani kuuli tästä, hän sanoi: Leena, tuo on jo harvinaista!

Sateenkaari kirjoitti...

Tuollainen tapaaminen ystavan kanssa vuosien jalkeen on erittain arvokas asia.Ja usein todellakin tuntuu silta,ettei vuosia ole valissa ollutkaan.
İhana kukkakuva.

Yaelian kirjoitti...

Lumiomena;on se kyllä mahtavaa,että voi niinkin pitkän tauon jälkeen jatkaa keskustelua ihan vapaasti. Kiva kun sinäkin löysit lukioaikaisen ystäväsi:-)

Sooloilija:Ihan samoin oli tässä,ja nyt tavataan vielä uudelleenkin,ennenkuin menevät takaisin ja yhteyttä takuulla pidetään nyt!

Arleena:näinhän se on!

Leena:Ihanaa että sinulla on vielä kaikki lapsuudenajan ystävät tallella noin! Paljon muuttaneena ja eri maissa asuneena niin on ollut,ainakin ennen,pitää yhteyttä kunnolla.

Sateenkaari:On se,ja kovin oli iloinen tapaaminen;-) Nuo kukat olivat hurjan nättejä!

Omenaminttu kirjoitti...

Mitkä ihanat värit noissa kukissa!
Minäkin juuri tapasin ystävän vuosien takaa ja oli hauska jatkaa siihen mihin jäätiin. Emmekä me olleet muuttuneet lainkaan :)

Heljä kirjoitti...

Kerrassaan mahtava juttu, että ystävyys säilynyt. Itse olen kadottanut yhden lapsuudenystäväni varastetun käsilaukun / osoitekirjan myötä. En muista uutta sukunimeään (-nen) ilman osoitekirjaani ja etunimi yksi Suomen yleisimpiä isolla paikkakunnalla. Mutta olen sitä mieltä että jossain tiemme vielä kohtaavat.
Voisin ottaa kimpun noita oransseja gerberoita kotiini ;o)

sarapirat kirjoitti...

måste ha varit väldigt speciellt, att mötas igen efter så många år!

Yaelian kirjoitti...

Omenaminttu:nuo kukat olivat tosiaankin ihan mahtavan värisiä!Ja niin kauniita yhdessä!
Minunkaan ystäväni ei ollut melkein lainkaan muuttunut!

Heljä:no voihan harmi että tuolla tavalla menetit ystäväsi tiedot,Toivottavasti löydätte toisenne kuitenkin uudelleen.Nuo gerberat olivat kyllä aivan mahtavan näköisiä!

Sara:jo,det var det:-)

Rita kirjoitti...

Tuo on ihmeellinen ilmiö että voi tavata jonkun ystävän menneisyydestä ja tuntea sen saman helpon tuttuuden tunteen. Kuin vuosia ei olisi välillä kulunutkaan! Olen saanut kokea saman joten tajuan mitä tarkoitat. Kaipa ystävät jotenkin kulkevat sydämissämme ja muistoissamme ja siellä pysyvät ja paranevat kuin Valion viili :)

Elegia kirjoitti...

Wau, todella ihana juttu! Joidenkin kanssa yhteys vaan voi säilyä, vaikka vuosia kertyisikin väliin. Siitä tietää, että on ollut (ja on) aito ystävyyssuhde.

Yaelian kirjoitti...

Rita;aika hauska vertaus tuo Valion viili:D Jännitin hieman ennen tapaamista mutta heti kun näimme tuntui kuin olisimme tavanneet viimeksi eilen...

Elegia.On tosi kiva juttu!Yhteys voi tosiaankin säilyä,vaikkei tapaakaan toisiaan.

MaaMaa kirjoitti...

Siitä ne tosiystävät tuntee: ei ajankulu sitä ystävyyttä mihinkään kadota. Sellaisen ystävyyden voi aina lämmittää uudelleen. Ihanaa, kun tapaa ystäviä pitkien aikojen takaa ja huomaa, että edelleen ovat samanlaisia kuin "silloin" ja heidän kanssa edelleen hyvä olla ystävä :)

MaaMaa kirjoitti...

Piti vielä sanoa, että mäkin olen kova jännittämään tommosia tapaamisia. Lukiokavereita tapailin vuosien tauon jälkeen viime kesänä ja olin ihan super jännittynyt :D Mutta kuten sinäkin sanoit tapahtuneen, niin heti kun päästiin istumaan ja juttu alkoi luistamaan kuin vuosia ei välissä olisi ollutkaan, niin jännitys katosi tuuleen. :)

Yaelian kirjoitti...

MaaMaa:hyvin sanottu! Ja tosiaankin jännitin etukäteen mutta se jännitys hävisi samantien kun tavattiin.Muuten,tapasin syksyllä entisen heilankin yli 20 vuoden takaa lääkärin vastaanotolla.Silloinkin tuli heti sellainen deja vu tunne.Mutta enmme sitten tavanneetkaan sen jälkeen,vaikka puhuimme puhelimessa.

Hanna kirjoitti...

Mahtava juttu!!
Ja tosiaan niinkuin monet ovat jo tänne kirjoittaneetkin, parhaat ystävät ovat niitä joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin, oli aikaa välissä sitten miten paljon tahansa. =)

Susanne kirjoitti...

Upea kuva, kaunis!
Mukava tavata ystävä noin pitkän ajan jälkeen. Hanna tuossa yläpuolella kirjoittikin sen mitä olin ajatellut tähän kirjoittaa:)

Yaelian kirjoitti...

Hanna:Näinhän se on,ja mukavaa että niin on!

Susanne:kiitos,oli niin kauniita nuo kukat. Oli tosiaankin mukavaa tavata vanha ystävä,kuin pitkää taukoa ei olisi ollutkaan.

mizyéna kirjoitti...

Ihanaa! Mä olin iloinen kun lapsuuden hyvä ystävä löysi mut facebookista ja ihan taatusti treffataan seuraavalla suomen lomalla!

Ja voi mitä kukkia. Miksi täällä ei myydä tuollaisia. Kukkakaupoissa on vain ruusuja.

Yaelian kirjoitti...

Mizyena;Facebook voi kyllä tuossa mielessä olla ihan mahtava juttu,kun saa yhteyden vanhoihin ystäviin.Kiva kun tapaatte sitten Suomessa seuraavalla kerralla:-) Täällä on kukkia kyllä vaikka mitä lajia.Gerberat ovatkin suosikkejani.

Susa kirjoitti...

Mullakin on ystavia keiden kanssa en pida yhteytta, mutta silti tuntuu kun heidat tapaan, etta oltaisiin aina oltu lahekkain.

Ihania kukkia! :)

Yaelian kirjoitti...

Susa;mullakin on sellaisia;tässä tapauksessa vain oli kauhean pitkä aika viime tapaamisesta. Jeps,nuo kukat ovat ihania!