tiistai 24. maaliskuuta 2015

Natal-traumakeskuksen naisten tapahtumassa

Muutama vuosi sitten tutustuin ihastuttavaan Ifat-nimiseen ihmiseen lempikahvilassani,ja näin pääsin tutustumaan hänen työpaikkaanssa ja rakennukseen, (tietoa linkin takana Natalista)joka on kahvilan viereinen talo. Muutaman kerran kerran hän on kutsunut minut mukaan järjestön tapahtumiin vapaaehtoistyön merkeissä,ja nuo tapahtumat ovat olleet tosi mukavia:) Edellinen tapahtuma oli syksyllä ,jolloin osallistuin värijuoksuun. Muutama kuukausi sitten Ifat kutsui minut mukaan Natalin vuotuiseen naisten tapahtumaan,joka oli nyt sunnuntaina.
Tapahtuma pidettiin Castiel-huonekalutalon  juhlahuoneisto-alueella. Valtava huonekalutalo monine huoneineen ja juhlatilapiha,sali ja keittiö sijaitsevat eteläisessä Tel Avivissa aika rähjäisellä alueella joka on vanhaa teollisuusaluetta;tosin tuo alue on muunnoksessa ja sinne on jo noussut joitakin todella hyvän näköisiä asuintaloja.Mutta oli outoa nähdä rähjäinen katu ja sitten astua....
kauniille ,valoisalle pihalle. Castielin huonekalutalo antoi paikan veloituksetta Natalille iltaa varten. Tämä on suosittu häiden pitopaikka.Kesällä kun tuo puu ja käynnökset ovat täynnä lehtiä niin paikka on kuulemma tosi nätti!
Eräs viinitarha oli lahjoittanut tilaisuudessa tarjottavat viinit.
Liikkuvan kahvilan pitäjä tuo joka vuosi kahvilansa tilaisuuteen,veloituksetta.
Natalin työntekijät olivat kaikki leiponeet tai ostaneet kakun tilaisuutta varten ja minä leivoin ja toin tällaisen appelsiini-kookoskakun.  Paneelin veti  entinen suosittu uutiskuuluttaja veloituksetta ja tunnettu laulaja kävi esiintymässä,myös veloituksetta.Tilaisuuteen oli myyty 250 lippua,ja lisääkin olisi ollut tulossa,mutta enempää ei tiloihin mahtunut.Kaikki tulot menivät Natalin toiminnan tukemiseen.
Tulimme paikalle hyvissä ajoissa ennen tilaisuuden alkua,ja kakkujen leikkelyn jälkeen ehdin hieman vilkaista myös huonekalukaupan sisälle.Castielin kauppa koostuu useasta huoneesta,joihin huonekalut on järjetty, Castielin kaikki huonekalut ovat heidän suunnittelemiaan ja tuotteet valmistetaan täällä Israelissa. Huonekalut ovat suurimmalta osin uniikkeja ja hinnat tietenkin sen mukaisia....Kauppa sijaitsee suuressa Bauhaus-tyylisessä talossa ja juhlatila on talon sisäpihan puolella.Ehdin nähdä vain murto-osan kaupasta. 
Tilaisuudessa myytiin pareittan näitä keramiikkalintuja ja tuotto meni Natalin toimintaan.
Tässä lintujen tekijä,Irit Kaplan.
Tämä kaunis lady,Orly Gal, on Natal-järjestön johtaja.
Natalin naisten ilta järjestettiin viidettä kertaa ,ja joka vuosi tapahtumalla on joku teema. Tänä vuonna teemana oli etulinjassa taistelevien naisten haasteet ja ongelmat. Vaikka naisilla täällä Israelissa on pakollinen 2-vuoden asevelvollisuus niin vielä 20 vuotta sitten ei naisten paikka ollut etulinjassa,ennenkuin ilmavoimien sotilas Alice Miller taisteli päästääkseen hävittäjälentäjäksi ,sillä lentäjiksi pääsivät vain miehet siihen aikaan. Milleristä ei kuitenkaan tullut lentäjää,sillä hän ei läpäissyt testejä,mutta hän avasi ovet muille naisille. Miller on tänään unohtanut lentokoneet ja elää intialaisen miehensä ja lastensa kanssa pienessä kylässä Himalajan vuoristossa.Orly Galin vieressä oleva Judith Recanati on koko Natal-järjestön perustaja ja nuoret naiset olivat paneelin osanottajia.Yksi nuorista naisista on entinen hävittäjälentäjä,toinen etulinjan lääkintänainen ym.Sinipuseroinen tyttö on poliisi.
Tilaisuuteen tulevia ihmisiä saapui paikalle.
Tarjolla oli viinin lisäksi kakkuja (myös se minun leipomani) ja mansikoita,jotka olivat tämän vuoden parhaat;täydellisen näköiset ja makeat. Paneeli alkoi ja kuuntelin sisällä ehkä tunnin,jonka jälkeen lähdin kotiinpäin enkä jäänyt kuuntelemaan laulajaa.

16 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

upeat juhlat ja loistavaa hyväntekeväisyyttä !!!! ja sun kakku,nammm....hei,vinkkaappa joku hyvä ,rohkea ja sopiva ruoka/makea pääsisjuhlan illallispöytään.voisin "yllättää" sukulaiset :)

Jael kirjoitti...

Mulla on Amaretto-kakun ohje blogissa.Se olisi hyvä.

Anneli kirjoitti...

laitoin sulle meilii..kirjasta !!!

Sirokko kirjoitti...

Etulinjassa taistelevien naisten haasteet ei olekaan ihan jokapäiväinen teemapäivän aihe. Hienoa, että siellä naiset ovat todella aktiivisia niin etulinjassa kuin jälkihoidossakin, viime mainittu tärkeä työ jääkin usein retuperälle.

Marianna kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus. Hyväntekeväisyys on tärkeää ja mielenkiintoiseksi jutun teki juuri tämä vähän erilainen vinkkeli naisten asemaan nähden (harvoin pohdittu).

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Viihtyisän näköistä ja herkullistakin. Olen ollut herkkupaastolla ja vielä pitäisi puolitoista viikkoa jatkaa. Välillä kyllä on ollut TOSI VAIKEAA kieltäytyä:).

Unelma kirjoitti...

Hienoja reippaita naisia. Mansikoita, nam.

Jael kirjoitti...

Sirokko:en ollut koskaan tullut ajatelleeksi naisten asemaa tuollaisessa,ennenkuin nyt tuossa tilaisuudessa.Pitää olla rohkeutta kun on sellaisessa mukana.Ja tuo Natal-järjestö tekee tosiaankin tärkeää työtä mitä tulee henkiseen jälkihoitoon.

Marianna:kiva kuulla että pidit:) Tosiaankin ,ei ihan usein tule ajatelleeksi että niissä tilanteissa on naisiakin hyvin vaarallisissa tilanteissa.

Paluumuuttajatar:oli mukava tilaisuus ja kiva kun kutsuttiin:) Minunkin pitäisi NIIN tehdä tuollainen herkkupaasto.No tuolla söin vain mansikoita ja join viiniä;D

Unelma On ne. Mansikat olivat todellakin makeita tällä kertaa ja kauniita:)

Nelli L kirjoitti...

Oma tyttäreni haaveili nuorena hävittäjälentäjän urasta mutta sosiaalisten paineiden takia luopui siitä haaveesta. Se oli todella surullista. Mutta tällaisia ne nuoret sitten ovat.
Nyt hän näkee kun kaveri toisensa jälkeen menee armeijaan ja hän katuu ettei lähtenyt.

Leena Lumi kirjoitti...

Ah, Amaretto-kakku kuulostaa herkulta!

Lumoavaa takuulla kun tuo köynnös on lehdessä.

Ihailen noita nuoria naisia, jotka murtavat perinteisiä rajoja ja lähtevät taistelulentäjiksi tai poliiseiksi tms.

<3

katveita kirjoitti...

Kiinnostavaa!

Täällä näytettiin muutama vuosi sitten dokumentti israelilaisten naissotilaiden kokemuksista, juuri niistä traumaattisista. Siitä jäi paljon ajateltavaa.

Tällainen postaus tarjoaa lukijalle hienon mahdollisuuden nähdä peremmälle, siihen mitä seinien takana tapahtuu. Kiitos siitä.

Jael kirjoitti...

Nelli:voi miten sääli ettei tyttäresi päässyt toteuttamaan unelmaansa painostuksen vuoksi.

Leena:on se ,en olekaan pitkään aikaan tehnyt sitä.Vaikka täällä on talvella tosi vihreää niin silloin jotkut puut ovat lehdettömiä.Tosiaankin rohkeita nuoria naisia.

Katveita:tuosta dokumentistä en olekaan tietoinen,oli varmaankin mielenkiintoinen. Minullekin oli uutta kuunnella naisotureiden,ja etenkin etulinjalla olleiden,kokemuksia.Kiitos,mukavaa kuulla että pidit postauksesta:)

Tiia K kirjoitti...

Mahtava hyväntekeväisyystilaisuus ja mieletön paikka. Todella mielenkiintoista katsella näitä kuvia. Löysin muuten unelmieni pöydänkin joukosta.

Upeaa viikonloppua Jael <3

Hanski Raty kirjoitti...

Mielenkiintoinen ikkuna toisenlaiseen maailmaan ... kiitos avartamisesta Jael!

Jael kirjoitti...

Tiia:paikka ja tilaisuus oli tosiaankin mahtava,vaikka en jäänytkään ihan loppuun saakka. Kiva että tykkäsit.Oisko se unelmien pöytä se missä on ikäänkuin puunrunko alla?
Ihanaa viikonloppua sinullekin Tiia:)

Hanski:vähän toisenlainen maailmahan tuo onkin.Kiitos palautteestasi Hanski:)

BLOGitse kirjoitti...

Voi kun maailmassa ei tarvitsisi yhtään sotilasta! Valitettavasti tänä päivänä maailma tuntuu olevan täysin sekaisin. Missä viipyy tämän päivän hippiliike rauhan saamiseksi maailmaan - ehkä ne ajat on ohi kun kaikki elävät omassa kuplassaan sosiaalisessa mediassa. snap. Selfiekuume tuli konkreettisesti koettua Sydneyssä kun itseään kuvaajia oli joka puolella mutta suullinen kommunikointi oli hukassa. Ei 'hello!' tai muutakaan vaikka tultiin ihan eteen tai viereen...Weird world!
Terveiset harmaasta +6 stadista!