torstai 17. syyskuuta 2015

Miu-Miu

Tähän kodin viereiseen puistoon ilmestyy joskus kuin tyhjästä kissanpentuja.Ei näy emoja,vaikka pentu olisi vielä aivan pieni.Niin oli myös tämän kisun tapauksessa:huomasin sen kurkistavan Carissa macrocarpa-pensaan jostain kohdasta vajaa kuukausi sitten..Tuo pensashan on piikikäs,joten ainakaan sitä kautta ei saa pentua otettua sieltä vaan on pitänyt odotella että se tulee sieltä ulos. 
Olen tuonut sille ruokaa ja juotavaa ja välillä on joku muukin niin tehnyt,mutta voi vain ihmetellä miten niin pieni kissanpentu on selvinnyt hengissä tuolla pensaan alla.
Miu miu....näin olen sitä kutsunut ja se on aina juossut maukuen silloin ulos pensaan alta. Olkoon pienen tyttökissan nimi siis Miu-Miu. Se on sen verran kesy että voin ottaa sen syliin mutta koiria se aristaa.
Tämä on vielä niin  pieni että voisi sopeutua johonkin kotiin. Olen vähän kysellyt mutta kun näitä tapauksia on aina niin monta niin saapa nähdä. Ja kissansyöttöpuuhiin olen vihdoinkin saanut jonkun jakamaan tuon homman,mikä on helpotus.Olen jo pitkään toivonut että joku jakaisi tämän homman sillä se käy myös kukkarolle,ja minua on häirinnyt se kissojen riippuvaisuus vain minusta ja nyt on löytynyt onneksi eräs kissahullu,joka tulee kauempaa puiston kissoja syöttämään joitakin kertoja viikossa:)

17 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Onneksi teitä kissahulluja on olemassa :)

Onpa siinä taas söötti pieni kissanrääpäle.

luimupupu kirjoitti...

Oi hyvänen aika, miten hellyyttävä kisu. Onneksi olet saanut ruokinta-apua.

Betunia kirjoitti...

Mulla oli Espanjasta tuotu kissa, jonka emo hylkäsi 4 viikon vanhana yhden naapurin pensasaidan alle. Oli sekin niin pieni reppana silloin.

Allu kirjoitti...

Voi sitä reppanaa

mustakissa kirjoitti...

Toivottavasti sille löytyy koti.

Jael kirjoitti...

Rita:taidan olla sekä koira-että kissahullu;D Löytökoiria en onneksi ole tuosta puistosta löytänyt.Todella söötti pikku rääpäle onkin:)Mahtuu ihan kämmenelle.

Luimupupu:eikös olekin hellyttävä:)Kunhan vaan löytyisi kotikin sille.

Betunia:onneksi se kisu sai hyvän kodin luonasi:)

Allu:pikku reppana tosiaankin...

Mustakissa:toivottavasti tosiaankin. Mutta jos ei löydy niin tuo liittyy muiden puistokissojen joukkoon ;eikä niiden elämä niin kauhean huono ole;saavat ruokaa,juomaa ja paijauksia:)

Tanja kirjoitti...

Oi miten suloinen :)
Olet kyllä todellinen aarre Jael <3

Auringon alla kirjoitti...

Kyllä hattua nostan, että jaksat ja viitsit ruokkia puiston kissoja :) Oikein tulin hyvälle mielelle siitä millainen onni niillä kissapoloilla on. Eikö siellä ole mitään löytöeläinkotia, jonne pennun voisi viedä ja joka etsisi sille uuden kodin?

Matkatar kirjoitti...

Ompa se suloinen ja ihmeen terveen näköinen. Olisi tosi ihanaa jos se löytäisi kodin. Olet tosi kiltti kun huolehdit siitä ja muistakin kissoista. Taidat olla oikein paikkakunnan hyväntekijä muutenkin kuin vain eläinten parissa?
Luetko muuten Moottoritiellä on puuma -blogia? Kertoo tosi hauskasta kissanaisesta.

maariapaivinen kirjoitti...

Voi mikä sydäntäsärkevä olento!! Voi kun koti löytyisi!

Mine kirjoitti...

Valitettavasti nuo katukissat on jatkuvasti uusiutuva luonnonvara, joten kun yhdelle saa kodin, on kohta jo monta uutta tilalla:(. Onneksi siellä on lämmin, täällä olisi nyt katukissalla tosi kurjat oltavat. Myrskyään ja vettä riittää.

Maria Luomulaaksosta kirjoitti...

Kyllä osaa olla suloinen. ❤ Ikävä, että kaikille ei löydy kotia. Ihana kuulla, että joku muukin on alkanut ruokkia. :)

Maireanna kirjoitti...

Oih kun ihan riipaisi tuo kuva jossa nenän näkee vähän kärsineen piikeistä.. On se ihanaa että ruokit sitä, reppana vielä. Miu Miu...

Nelli L kirjoitti...

Pieni suloisuus <3

Satu kirjoitti...

Voi Jael, on sinulla sydän paikallaan. Mutta niin toivon minäkin sinulle ruokintaa-apua, ettei sinun tarvitse yksinäsi vastuuta kantaa.

Marianna kirjoitti...

Toivottavasti pikkuiselle löytyisi koti, sillä elämä kadulla on kova kohtalo.
Kovin on söpö tämä kaveri ja voin miltei kuulla ne miu-miut <3
Onneksi sillä on sinut.

Anonyymi kirjoitti...

Kun oltiin mieheni kanssa vapaaehtoistyössä Jerusalemissa kesällä 2008, huomasin ja ihmettelinkin, miten siellä on niin paljon villikissoja. Eräs nuori, joka asui vanhainkodin talossa, kävi niitä syöttämässä joka yö. Surullista.
Heeka