lauantai 6. toukokuuta 2017

Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.
Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.
Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 
Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 
Mikäköhän satu tässä on kyseessä..
Hauskat letit!
Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 
Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.
Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.
Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.
Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 
Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.
Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.
Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.
2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)

15 kommenttia:

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Aivan mahtavia tapahtumia siellä järjestetään. Ihan aloin itsekin miettimään, että täällä missä itse asun on varmasti paljon paikkoja joista en tiedä mitään. Tällaisen kävelyretken voisi siis vetää täälläkin.
Ihania nuo satupuutarhat <3

Jael kirjoitti...

Outi: tuota Jane's Walkia oli Helsingissäkin tänä viikonloppuna ,eilen oli yksi mutta huomenna on vielä yksi http://janeswalk.org/finland/helsinki/
Totta,sinäkin voit vetää jos haluat,tosin vasta ensi toukokuuna koska sivustolle pitää laittaa millaisen kävelykierroksen järjestää. Satupuutarhat ovat ihania ,ja usein lasten kesälomilla joku tulee noihin puutarhoihin lukemaan satuja:)

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Göteborg on rakennettu saveen...

anumorchy kirjoitti...

Ilmaisilla kavelyopastuksilla (tippia toki suositeltavaa antaa lopussa) olemme kayneet Krakovassa, Ateenassa ja nyt kevaalla Bulgariassa Sofiassa ja Plovdivissa.

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Voi kuinka kiva retki! Aika pitkään kyllä kävelitte, joten pizza varmasti oli ihan ansaittua.

Onkohan meillä tälläisia Jane¨s walk? Olisi tosi mielenkiintoista. No, meillä tietysti on vähän se ongelma, että kävellen ei pääse juuri minnekään. Pitäisi ensin rakentaa jalkakäytäviä.

Mukavaa sunnuntaita!

Nelli L kirjoitti...

Siis vau miltä siellä näyttää. Entistä enemmän vain haluaa tulla sinne :) Helsingissäkin on paljon tuota rakentamista, että talot ympäröivät upeaa sisäpihaa. Kazimierzkin piiloittaa sisäänsä upeita sisäpihoja kun avaa raskaat ovet :)

Amalia kirjoitti...

Kunnon lenkin heititte ja hyvän näköinen pitsa olikin kiva palkinto kävelemisestä :)

BLOGitse kirjoitti...

Mielenkiintoista!
Postauksesi herätti välittömästi mietteitä:
- miksei Suomessa ole värikästä taidetta joka puolella
- miksi meillä kalusteet on pääosin tylsiä ja samanlaisia
- miksi parvekkeita ei suunnitella käytännöllisiksi niin että siellä voi kuivattaa pyykkiä ilman ne liehuu koko maailmalle. En pidä akvaarioparvekkeistä missään...
Ajattelinpa paljon yhden postauksesi pohjalta! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Pauliina/PauMau kirjoitti...

Mielenkiintoinen kävelyreissu ja kylläpä vain tuntui kuin olisi itsekin sillä mukana. Kuvistasi voi jopa aistia tuoksut! Enpä olisi pahoillani, jos tuon pizzan nyt saisin eteeni...;D

MatkaMartta kirjoitti...

Voi, kuinka hieno tapahtuma! Niin helposti siinä käy, että lähikulmiin tutustuu ja kaupungin päänähtävyyksiin ehkä, mutta mielenkiintoisia kaupunginosia ja muita jää niin helposti tutkimatta ja näkemättä. Hienoja kuvia ja herkullisen näköinen pizza!

Jael kirjoitti...

Hannele>mielenkiintoista!

Anu:tämä oli vähän eri tyylinen kävelyretki,eikä tarvinnut jättää tippiä kun ei ollut mikään ammattiopas vaan joku joka teki tätä ilokseen.Mutta Tel Avivin kaupunkihan myös järjestää ilmaisia kävelyretkiä turisteille:)

Johanna:tosi kiva,onneksi pääsin mukaan koska tämä oli ainoa kävelykierros joka täyttyi heti,se oli varmaan se "kulinaarinen" sana siinä joka houkutteli;D Voihan harmi ettei ole jalkakäytäviä, Pidin esim, Miamista paljon senkin vuoksi että siellä pystyi kävelemään mutta tiedän että monessa paikassa auto on ihan välttämättömyys. Pizza oli kyllä hyvin ansaittu,ja kiva yllätys:)Kivaa viikkoa sinulle Johanna:)

Nelli: Oli tosi kiva tutustua kaupungin alueisiin vähän tarkemmin,ja nyt tiedän miten kävelläkin tuonne,vaikka on vähän pitkä lenkki. Tuollaiset sisäpihat ovat tosi kivat,tässä oli kokonainen iso puisto rakennettu talojen sisäpuolelle.

Amalia;Lenkin piti kestää puolitoista tuntia mutta kestikkin enemmän joten ihan tarpeen tuli tuo pitsa,ja oli tosi hyvää:)

Pauliina: Oli tosi mielenkiintoinen ,ja avasi minulle näitä kaupungin uudempia alueita kivasti:) Kiva että tykkäsit,ja pizza oli kyllä hurjan hyvää ,tehty Italiasta tuodusta tosi hyvästä pizzauunissa:)

MatkaMartta: Tosi hieno,harmi että vain kerran vuodessa,mutta kiva idea että näitä kävelyitä toteutetaan samana viikonloppuna eri puolilla maailmaa. Totta,harvemmin sitä tulee tutustuttua muihin kaupunginosiiin ellei ole sinne asiaa. Kiitos, monet kuvasin liikkeessä joten ei maalman tarkimpia. Ja pizza oli niin nam:)

Jael kirjoitti...

BLOGitse:kiva kuulla että postaus herätti ajatuksia. Ehkä sen takia ei näy samaa SUomessa kun ilmasto on rajoitteena. Mutta esimerkiksi entisessä asuinpaikassani Pikku Huopalahdessa on kivasti käytetty värejä taloissa ,ja sieltä löytyy myös ympäristötaidetta. Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin:)

Suomalainen Unkarissa kirjoitti...

"Tunne oma asuinseutusi!" Hienosti ja hienovaraisesti sanottu, totta. Vain tunteamalla oma asuinseutu, meillä on varaa arvostella. Me itse käytämme sanontaa, "otamme paikan hallintaan". Se pätee ulkomailla yhtä hyvin kuin kotimaassakin.Hyvä kun muistutat meitä muitakin. Ali

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kävellen sitä näkee parhaiten. Ja kun on ensin kuluttanut, voi tankata hyvillä mielin.

Marianna kirjoitti...

Kiitos taas kerran - tuntui, että olin mukana lenkillä ja voi miten olisinkin tällaisesta kävelyreissusta pitänyt!
Asuinkaupunkisi on kyllä todella mielenkiintoinen ja täynnä hienoja paikkoja, puistoja ja vaihtelevuutta.

Täytyy vielä erikseen mainita, että tuo pizza näyttää taivaallisen hyvältä!!!