torstai 26. heinäkuuta 2018

Kuin kaktus kurkussa

Kaktus kodin viereisessä kaktuspuistossa
 Viikon flunssaisen olon jälkeen tosiaankin tuntui kuten tuossa otsikossa: flunssa ei mennytkään pois, ja jokailtainen kurkkukipu meni vain pahemmaksi.  Oli pakko käväistä   lääkärini luona ,  joka tarkisti kurkun ja keuhkot,   ja antoi  antibioottireseptin.   En millään  halua ottaa antibiootteja, mutta joskus  on pakko,   ja seuraavan päivänä oli kurkussa jo paljon parempi olo.  Nyt on olo jo paljon parempi; tosin keuhkot vieläkin hieman tukossa.
Muutama päivä sitten nappasin kuvan tästä torin viereisen talon seinällä olleesta katutaiteesta.  Kuvan on maalannut  amerikkalainen katutaiteilija/multimediataiteilija Sara Erenthal, jolla on  mielenkiintoinen tarina: hän kasvoi ultraortodoksisessa , erittäin rajoittavassa  Neturei Karta -lahkossa   ,  ja  kun häntä oltiin 17-vuotiaana naittamassa miehen kanssa, jota hän ei tuntenut,  karkasi Sara kodistaan. Sara päätyi ensin  Israelin armeijaan,  sitten kibutsiin  ja lopulta Intiaan, missä hän alkoi piirtää. Alussa Sara , joka oli kasvanut yhteisössä missä tytöt ja naiset on puettu niin ettei oikein näy mitään paljasta pintaa , toimi alastonmallina  taidekoulussa. Jossain vaiheessa  hän löysi katutaiteen,   ja nyt Sara tunnetaan multimediataiteilijana , jolla on projekteja ympäri maailmaa. Keväällä hän kävi jättämässä jälkensä  Tel  Avivissa,   jolloin syntyi tämä katutaideteos.
Vaikka olo ei ole ollut ihan paras, niin helteisellä säällä on niin vaikeaa levätä kotona.  Tänään kuitenkin voin jo paljon paremmin, ja tapasin kolumbialaisen ystäväni Glorian.
Kiertelimme hieman sydänkeskustan alueella, ja  ihailimme tätä juuri paketista kuoriutunutta,   restauroitua kaunsta vanhaa taloa.
Samalla alueella on niin paljon ihania vanhoja rakennuksia,  ja tuossa vaaleassa talossa  voisin kuvitella itseni istumassa parvekkeella katsomassa kadun vilinää.
Tämä talo taas on maalin ja korjauksen tarpeessa.
Bussipysäkillä bongasin keskustan vanhan kauppakeskuksen ulkoseinällä taidetta:)

13 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Hienoa, että Sara pelastui. Oman sisukkuutensa ansiosta!

Jael kirjoitti...

Hannele Ruusukummusta:Todellakin hienoa, ja hyvä että hän oli tarpeeksi vahva tehdäkseen sen😀

Melissa L kirjoitti...

Hyvä, että olet jo paremmassa kunnossa. Ja voi vitsit miten kaunis talo..

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Kiva, että antibiootit auttavat. Itse välttelen niitä kanssa parhaani mukaan, mutta punkin puremaan piti syödä ptkä kuuri. Toivottavasti nyt pöpölt jättävät sut rauhaan.

Saran tarina on vaikuttava. Kun miettii, että näitä tarinoita on varmaan aika paljon ymmärtää kuinka etuoikeutettu on, kun on saanut syntyä aika tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

Nuo vanhat talot ovat aina vain niin kauniita. Niitä on ilo katsella.

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Hyvä, että voit jo paremmin. Tuo tauti onkin sinua piinannut jo ihan tarpeeksi kauan.
Ihanaa viikonloppua sinulle Jael <3

Satu kirjoitti...

Voihan rähmä tuota sinun tautiasi. Parempaa vointia! <3

Kivoja kuvia taas! Minäkin voisin niin kuvitella itseni tuon valkoisen talon parvekkeelle. :-)

Jael kirjoitti...

Melissa:kiitos, nyt kun kuuri on jo melkein lopussa olen jo paljon paremmassa kunnossa:)
Ja nuo vanhat restauroidut talot ovat niin ihania:)

JOhanna: Tällä kertaa oli ihan pakko ottaa antibiootteja kun nieleminen alkoi jo olla aika tuskallista. Onneksi auttoi tähän, ja nyt on olo jo melkein normaali:) Saran tarina on todellakin vaikuttava, ja onneksi hän pääsi tuosta yhteisöstä pois,mutta helpppoa se ei ollut sillä siinä pitää jättää koko perhe. Ei tuollaista tule tosiaankaan ajatelleeksi kun vapautta pitää itsestäänselvyytenä. Noissa vanhoissa taloissa on vaan sitä jotakin:)

Outi:kiitos, olo nyt paljon parempi:) AIka pitkäksi venyi tällä kertaa ,ei ollutkaan mikään perusflunssa, mutta onneksi nyt olo jo ihan ok. Kaunista viikonloppua sinullekin Outi:)

Satu: No onneksi olo jo lähes normaali, mutta kauan kesti tämä tauti. Kiitos:) Nuo vanhojen talojen parvekkeet ovat niin ihania:)

Ulrika kirjoitti...

Mahtavia taloja! Noi erilaiset lahkot on siis niin utopiaa.....Ruotsissaki erään lahkon "pappi" murhas ensimmäisen vaimonsa ja toisen vaimon hän sai hengistä kun aivopesi lastenhoitajan tappamaan hänet .....

MatkaMartta kirjoitti...

Parane pian! Antibiootit ei oo kivoja, mutta joskus välttämättömiä kyllä tai ainakin kovasti hyödyllisiä. Ihania nuo vanhat talot!!

Hannele på Hisingen kirjoitti...

kaktusten hedelmät namia

Leena kirjoitti...

Hyvä, että tauti jo hellitti! Inhoan kurkkukipua ihan erityisesti, sillä se tekee olon ihan hirmuisen surkeaksi.
Ihanaa kun jaksat laittaa kuvia noista teidän kaupunkinäkymistänne. Tykkään kovasti katsella kaikenlaisia rakennuksia ja nyt olitkin löytänyt oikein erityisen kauniin vaalean talon.

PW kirjoitti...

Ohoh, olipas erikoinen agenda talla lahkolla, ikina ennen en ole heista kuullutkaan

Rita A kirjoitti...

Kaunis keltainen rakennus. 🌻

Minullakin vielä ääni hieman käheä mutta on se kaktus jo kaukainen muisto 🌵

Mukavaa elokuun alkua !