Näytetään tekstit, joissa on tunniste puisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puisto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Kipeenä

Ystävä toi C-vitamiinia omasta puutarhastaan
Hei pitkästä aikaa. Tänään vihdoinkin tuntuu että jaksan taas postata tänne. Noin 2 viikkoa sitten sain jonkun kamalan  vatsapöpön, joka alkoi vatsakivulla, jatkui 2.5 päivän jatkuvalla oksentelulla, jolloin mikään ei pysynyt sisällä,ei edes vesi, minkä jälkeen olo oli niin heikko että vain makasin voimattomana sohvallani, ja yhtenä yönä kun nousin sohvalta, tarkoituksena mennä makuuhuoneeseen ,kaaduin rähmälleni kivilattialle ,ja sain hiusmurtuman  kylkiluuhun. Ruohalu oli myös hävinnyt,ja hyvä kun sain syötyä banaanin päivässä. Pöpöjen tappamiseen tarvitsin antibiootteja,ja lääkärini lähetti reseptin sairaskassan tietokantaan.

Olkapäävamman vuoksi sain apua täkäläiseltä  Kelalta, tosin sen jälkeen vasta kun olin luopunut käsivarsi- ym.tuesta, eli vähän liian myöhään, ja niinpä Natalie, joka on auttanut vanhaa naapuriani Anitaa päivisin(minä muutaman kerran iltapäivisin) ,on tullut luokseni auttamaan kaikessa mitä tarvitsen.  Olkapää voi jo paremmin. aloitin juuri ennen vatsapöpöä fysioterapiassa, kerran viikossa, ja sanoin hyvästi käsivarsituelle. Jo ensimmäinen fysioterapiasessio palautti osan olkapään  toiminnasta 😄..

En oikein tiennyt mitä tehtäviä antaa Natalielle, sillä mielestäni sain liikaa aputunteja, joita olisin tarvinnut enemmän heti kaatumisen jälkeen, mutta samana päivänä kun sain antibioottireseptin,  olin enemmän kuin iloinen siitä että hän on apunani, ja lähetin hänet sairaskassan apteekkiin hakemaan antibiootit; itse en olisi siihen pystynyt.  Nuo saamani tunnit muuten, en joudu maksamaan niistä mitään, ja pystyin myös vaihtamaan muutaman tunnin rahaan.  5 päivän vahva antibioottikuuri loppui perjantaina, mutta olo vieläkin aika hutera, mutta nyt tuntuu että voimat vähitellen palaavat, koska ruokahalu tuli takaisin. 

Ennen sairastumista ehdin käydä suosikkikauppakeskuksessani, katsomassa mitä tarjontaa oli vegaanisella ruokatorilla.

Vegaanista artesaanisuklaata.
Ennen sairastumista ehdin myös kävellä  alueilla missä en ollut aikaisemmin kävellyt. Tämä sen vuoksi että vakiobussini reitti muutettiin kaupungin keskustan alueella, jossa tehdään alustavia töitä kevytraitiotien vihreää linjaa varten.Muutos oli helpotus,  sillä kaupungin keskustan jo ei niin leveä katu oli muutettu niin että autoja ja busseja varten oli kumpaakin puolta varten vain yksi kaista, ja matka sitä kautta oli piinallisen hidasta.  Bussini siirtyi samansuuntaiselle leveälle kadulle, ja kuljin joka kerta eri katua pitkin , 2 rinnakkaisen kadun  välissä, päästäkseni keskustan kadulle,jossa nyt ei bussiliikennettä.
Tämä asuinkaupunkini ,joka kiinni Tel Avivissa,on brändätty lasten kaupungiksi, ja sen vuoksi kaupungissa lähes 60 satupuistoa, joiden hahmot paikallisista saduista. Kodin viereisessä puistossa sinisiä hahmoja, joista olen joskus kirjoittanut. Yhtenä päivänä kuljin pitkin katua, jonka varrella oli 2 satupuistikkoa. En tunne tarinaa leijonasta, mutta aika hieno leijona metalliromusta.
Satu jatkui...
Vähän ajan kuluttua näin toisen satupuiston, jonka satua en myöskään tunne.

Tämä satu kai liittyy kissaan😻.....

Muistin muuten yhtäkkiä,että tämä blogi täytti 15 vuotta. Tämä blogihan alkoi kun halusin muualle jutut jotka eivät liity ruokablogiin. 

Kaunista sunnuntaita  teille💐

lauantai 30. joulukuuta 2023

Vuoden loppu

Sitrussesonki 🍊🍋🍊🍋

Hyvää  tämän vuoden viimeisiä hetkiä sekä tulevaa vuotta 2024.
Viime sunnuntaina minulla oli aika ortopedille sairaalassa, jossa olen käynyt olkapäävammani vuoksi. Olin kuulemassa magneettikuvauksen tuloksia, sekä ohjeita jatkoon.

Shokki oli melkoinen kun ortopedi kertoi että minulla on repeytymiä nivelsiteissä.Olin odottanut että niissä olisi venymistä, muttei repeytymistä. Ortopedi (tosi mukava ja hyvä(googlasin hänet..) sanoi että aloitetaan  fysioterapialla, jossa yritetään saada terveet nivelsiteet toimimaan vioittuneiden sijaan  . Sain myös kuulla ettei olkapää enää toimisi täysin kuten ennen,vaan ehkä 90 % siitä. Leikkausta en haluaisi, sillä siinä on todella pitkä toipumisaika. Sairaalan jälkeen menin sairaskassani klinikalle ja varasin ajan fysioterapiaan. Fysioterapian aikoja pitää yleensä odotella aika pitkään, mutta lähetteessä luki "kiireinen"  ja sain ajan kahden viikon päähän. 

Suretti etten voi mennä Anitan luokse häntä auttamaan, mutta Anitakin oli kaatunut, sääri poikki, ja hän vietti muutaman päivän sairaalassa,josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. 90-vuotiaalle tuollainen kaatuminen on paha juttu. 

Ortopedi sanoi myös että voin luopua  siitä kamalasta, koko yläkropan kiertävästä tuesta, ja käyttää vain kantosidettä, mutta sitäkin vain  ulkona. Mikä helpotus, voin nyt tehdä enemmän asioita, esim.leikata vihanneksia, mutta ihan kaikkea en voi tehdä, ja pitää varoa etten tee vääriä liikkeitä.  23 päivää sillä kamalan rajoittavalla tukijutulla oli aika turhauttava kokemus, joten ilahduin suuresti  kun tekeminen on nyt vähemmän rajoittavaa. Helmikuussa uusintakäynti sairaalan ortopedille,jolloin katsotaan mitä jatkossa .
Perjantaina kävin myös oman ortopedini vastaanotolla,  johon olin tilannut ajan vähän kaatumisen jälkeen. Ei oikeastaan ollut muuta asiaa  hänelle kuin muutamia kysymyksiä  .Perjantaina aamulla oli kirkas taivas ja aurinkoa, mutta samalla miellyttävän tuntuinen sää, joten päätin kävellä keskustaan pitkän ja kapean puiston kautta.
Puiston alueella on sarjakuvamuseo, jossa en ole koskaan käynyt, mutta ulkona sen alueella on erilaisia hahmoja.
Muutamassa kohdassa katu jakaa pitkän puiston  . Tosi kiva kävelyreitti, eikä pitkä, vain muutama kilometri klinikalta keskustaan. Kun sää on hyvä, mieluummin kävelee puistoa pitkin kuin matkustaa bussilla. Säästä puheenollen, lämmin talvi (mikä pettymys) senkun jatkuu täällä.

Vielä kerran oikein hyvää vuotta 2024🎉

sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Mitä jos .

Kissa ompelukaupan edessä.Hyvä sisäänheittäjä..

Mitä jos-ajatus tuhosi yhtenä yönä yöuneni melkein kokonaan. Luin kuinka Hamasin terroristeiltä löydetyistä asiakirjoista ilmeni että heillä oli tarkoitus edetä keskiseen Israeliin, ja ottaa siellä panttivankeja, joihin kiinnitettäisiin räjähteitä.  Näin jo kauhukuvia siitä miten joku Hamasin tyyppi yrittäisi pakolla avata oveni. No onneksi sellaista ei tapahtunut omalla alueellani, ja onneksi on purkki  melatoniinia...

Sota ikävä kyllä jatkuu, ja on vaikeaa molemmille puolille.  Tosin  tätä kirjoittaessa on väliaikainen tulitauko, jonka haluaisin jatkuvan, mutta en haluaisi  kokea uudestaan Hamasilta tulevaa uhkaa....Täällä lähes jokainen tuntee jonkun joka tapettiin tai kaapattiin, ja minäkin tunnen naisen,jonka poika ammuttiin kotiinsa kibbutsissa.
Toissa viikolla asuinkaupunkini Holonin uudemman keskustan aukiolle oli katettu pitkä pöytä Gazaan kaapatuille ihmisille.Pöytä-installaatio oli täällä muutaman  päivän ajan, ja jatkoi sitten toiseen kaupunkiin. Jokaisessa tuolissa oli kaapatun kuva sekä nimi.
Kaapattujen lasten leikkikenttä, ja jokaisessa ämpärissä kaapatun lapsen nimi. Nythän osa lapsista päässyt takaisin kotiin, mutta monta vielä Hamasin jossain piilottamina, maan alla. 
Jos ensimmäisinä viikkoina oli ilmahälytyksiä ja pamauksia joka päivä niin nyt niitä on vähemmän.
Parina päivänä satoi kunnolla.  ja oli kova tuuli. Kuvan tytön ilmapallot  meinasi karata käsistä ,kovan tuulen vuoksi.
Luonto on ihmeellinen💚Kaikki tämä vihreys ilmestyi 2 päivää kovan sateen jälkeen, pitkän kuivuuden jälkeen. Myös sää on nyt mukavempi:aamut ja illat mukavan viileitä ,mutta päiväsaikaan edelleenkin lämmintä, mutta ei niin että hikoilisi. Yöllä on viileää mutta ei kylmää, ja peittoni on sellainen mitä täällä kutsutaan kesäpeitoksi....
Viime perjantaina sain vihdoinkin ostettua astmalääkkeet.Edellisenä perjantaina menin keskustaan, jossa sairaskassani apteekki, mutta se olikin kiinni,koska heillä ei turvahuonetta siellä. Otin bussin Tel Aviviin , jossa sairaskassallani suuri klinikka, mutta se olikin kiinni perjantaisin. Suuri klinikka asuinkaupungissani oli onneksi nyt auki perjantaina. Päätin kävellä klinikasta  keskustaan kahden pääkadun välissä.olevan puiston kautta. Aika hyvä ulkokuntosali tuolla.
Puiston varrella aina joku julistetaidenäyttely.Nyt oli värikkäitä satuhahmoja.
Ensimmäistä kertaa näin tällaisen polkupyörän korjaustelineen.
Hauska istumapaikka lapsille.
Puistokissoja.
Vessa on hyvä olla puistossa, hädän tullessa...
Alan vähitellen lähestyä keskustan aluetta.
Hanukka eli valon juhla lähestyy ,joulukuun alkupuolella, ja siihen kuuluvat munkit. En ole niin munkkien ystävä ja ainoa munkki mistä olen koskaan pitänyt on munkkipossu.
Joulukoristeet olivat ilmestyneet suureen halpiskauppaan.

Mukavaa marraskuun loppuaikaa🎄

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Japanilainen puutarha

Tässä asuinkaupungissani on pieni japanilainen puisto, jonka olemassaolon olin melkein unohtanut,kunnes Kanavalla lammikon reunalla-blogin Leena mainitsi japanilaisen puutarhan. Itse asiassa tämä vuodenaika ei edes ole paras aika vierailla puistossa, sillä tähän aikaan vuodesta siellä ei löydy kukkivia puita  Opiskelen 6 viikon ajan joka maanantain iltapäivänä ei niin kaukana japanilaisesta puistosta, ja päätin kävellä kotiin bussin sijaan,  ja matkan varrella poiketa puistossa .
Puisto on myöhään iltapäivisin (kello oli 18.30) täynnä ihmisiä, eikä ihme ,sillä tuo on kuin pieni keidas, vilkkaan kadun varrella. Otin nopeasti muutaman kuvan,ja koska tuolla oli aika täyttä,  en viipynyt pitkään.Kuvassa takana olevan ihmisjoukon lähellä on vesiputous, josta virtaa vettä puiston kauniiseen vesilammikkoon.
Siellä täällä on pieniä puisia siltoja, ja puiston reunilla olevat penkit ovat katosten alla,joten tuolla voisi olla sateellakin.
Puiston suosituin kohta on osittain veden päälle rakennettu puinen pagoda.
Pikkuinen japanilainen puistikko on kaupungin suosituin hääkuvauspaikka,ja tuossa takana oltiin juuri laittamassa yhtä morsianta kuvauskuntoon.
Kaunis pikku puisto,ja ehdottomasti kaunein silloin kun puut kukkivat.
Pagoda hieman kauempaa kuvattuna.
Juuri ennen poislähtöä  näin morsiusparin,ja kuvaan tuli myös heidän valokuvaajansa  
Puistossa pitäisi  olla kirsikkapuu/puita, mutta en tällä kertaa etsinyt niitä .En edes tiedä miten tässä subtrooppisessa ilmastossa  voisi kasvaa kirsikkapuita, ja kirsikat täällä kasvavatkin viileämmässä ilmastossa, pohjoisessa Israelissa. Täällä on parhaillaan  kirsikkasesonki🍒, mutta hinta vielä sellainen että en ole vielä ostanut  .Tämä puu sen sijaan on Pyrus calleryana, eli päärynöiden sukuun kuuluva , Kiinasta ja Vietnamista kotoisin oleva puu,jonka hedelmät eivät syötäviä,paitsi linnuille, mutta joilla on kaunis kukinta.

Kaunista uutta viikkoa🌸🌸🌸
 

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Kohtaaminen puistossa


Tämä  viikko oli sitten viimeinen talvinen viikko täällä,   ja  täytyy olla tyytyväinen että saimme tänne ylimääräisen 2 viikon "talven".  Tulevalla viikolla   on sitten jo kunnolla  lämpöä  eikä tietoa onko vielä ehkä jokunen sade tulossa ennen pitkää,  kuivaa kautta.  Olisin kyllä ilomielin ottanut vielä  muutaman viikon tuota talvista säätä.  Keskiviikkona päätin tehdä  aamukävelyni taas  Tel Avivin pääpuistossa, ja halusin myös nähdä löytäisinkö villisinappia.
Tällä kertaa päätin tehdä puistossa pidemmän kierroksen, toisin kuin viime kerralla , jolloin aloitin puistokierroksen  aksiskauriiden  luona.  Aksiskauriit ovat  tuolla oikealla, mutta käännyin vasemmalle, sillä halusin mennä pitkästä aikaa  puiston kasvitieteelliseen puutarhaan.
Ennen kasvitieteellistä puutarhaa on  paikka mistä voi vuokrata kaikenlaisia  ajopelejä, joilla voi ajella puistossa, mutta se auki lämpiminä viikonloppuina ja kesällä.
Kasvitieteellisen puutarhan portti oli onneksi auki.

Kun kääntyy vasemmalle, siellä on molemmin puolin pitkä rivi  kolibrikukkakasveja, ja monet niistä kukkivat nyt.
Tämä kasvitieellinen puisto on  niin rentouttava paikka, ja mikä ettei olisi kun on kaunista vihreää ja lintujen sirkutusta. Jos asuisin lähellä tulisin tänne varmaan monta kertaa viikossa.
Mikäköhän tämä  kasvi on? Monissa puissa oli puiden nimet, mutta ei kaikissa kasveissa.
Kasvitieteellinen puutarha  ei ole suuren suuri mutta ihastuttava.
Kun tulin  kasvitieteellisen puutarhan  2 lammikon alueelle, huomasin siellä nämä soittopelit.  En muista nähneeni näitä ennen, ja pakkohan näitä oli kokeilla.
Ksylofonia olisi ollut kiva soittaa vaikka kuinka kauan.
Kasvitieteellisen puutarhan toiseen lammikkoon oli ehkä päätynyt kuravettä sateiden johdosta.
Kasvitieteellisen puutarhan ulkopuolella   oli monta egyptinhanhea. 
Tuon mahtavan leikkialueen  edessä on varjoinen istumapaikka. Tuo pitkä puinen kiipeilyalue siltoineen   ja liukumäkineen on aivan mahtava,
Tulen kohtaan jossa näkyy   puiston keskiosa, jonne haluan mennä, koska siellä on paras valikoima villiyrttejä.  Tuon keskisen alueen molemmin puolen on jokea,  ja jotta  pääsen tuonne, pitää kävellä vasempaa reunaa pitkin. Tämä on alue missä kaksi eri jokea  kohtaavat ja yhdistyvät.
Polun varrella on paljon villiyrttejä, pääasiassa kiiltomalvaa, ja varjoisissa paikoissa  lehdet ovat vielä hyvässä kunnossa.
Ohitan alueen jossa  kuumailmapallo.
Tulen lähelle 7 Myllyn aluetta,  josta pääsen  sinne puiston keskiosaan, mutta sitä ennen huomaan kultasakaalin, joka katsoo minua hetken , ja juoksee sitten piiloon.
Seitsemän Myllyn alue, jossa oli aikoinaan  jauhomylly, ja seitsemän jauhavaa osaa. 
Sitten näenkin toisen sakaalin   , joka ei juoksekaan piiloon.
Kultasakaali on niin paljon koiran näköinen, että ellei tietäisi,luulisi tämän olevan joku koira, mutta sakaali kuuluukin koiraeläimiin. 
Tämä oli ensimmäinen kunnon kohtaaminen kultasakaalin kanssa (muutama metri väliä)  sillä kaikki  aiemmat kohtaamiset ovat päättyneet siihen että olen nähnyt vain vilauksen.  Tämä yksilo vaikutti melkein kesyltä: ehkä se oli niin tottunut ihmisiin tuolla, ja ehkä sillä oli nälkä.   Kultasakaalit eivät hyökkää ihmisten päälle,  mutta on hyvä pitää hieman etäisyyttä.   Jotkut syöttävät näitä vaikka ei saisi, koska villieläimiä,  ja  ehkä tämäkin sakaali on tottunut sellaiseen. Iltaisin puiston lähellä  asuvat ihmiset voivat kuunnella  sakaalien ulvontaa.
Seitsemän Myllyn alueelta pääsen vihdoinkin sinne keskiosaan,  ja huomaan että siellä on  kunnostettu talvilammen  aluetta. Täällä Israelissa on ollut monta talvilampea,  joita näkee vain sateisena  kautena, mutta  rakentaminen  on vähentänyt niiden määrää.  Tällä alueella on tehty villiinnytystä, eli  kunnostettu  aluetta  niin että se  palaa luonnolliseen tilaansa, ja sinne on  tuotu alkuperäisiä villikasveja ym. Ensimmäisen kuvan violetit kukat olivat tältä alueelta.  Tuolla kasvoi todella paljon villifenkolia, ja kävellessä siellä oli aniksinen tuoksu.
Talvilammikoissa on oma eläimistönsä ja kasvillisuutensa,  ja tässä esim. muutama sammakkolaji sekä muita vesieläimiä. Myös erilaiset linnut viihtyvät talvilammen alueella.
Ja keskiosasta löytyikin  villisinappia vaikka kuinka paljon. Tästä kelpaavat salaattiin sekä lehdet että kukat, ja niissä on mieto sinappinen maku.
Villisiherneen lehtiä ja kukka, mutta ei vielä villiherneen palkoja. Maistoin myös  porkkanalle maistuvia lehtiä.
Sitten tulen alueelle, josta alkaa varsinainen kävelyni.  Pitkä matka vielä edessä.
Tämä ryhmä...ajattelin että tuossa on taiji-hetki,  ja takimmaisella naisella oli miekka kädessään mitä ihmettelin, mutta taiji onkin vanha kiinalainen taistelutaito, joten miksei miekkakin siihen kuuluisi.....
Melojat
Juomapiste jossa voi täyttää vesipullot, mutta ilahdutti  huomata että myös nelijalkaiset oli huomioitu:)
Minun piti alittaa kaksi suurta siltaa, joiden päällä liikennettä,  ja ensimmäisen sillan kohdalla oli tällaista toimintaa,
Hortoilun tuloksena kotiintuomisena oli villisinappia ja villifenkolin lehtiä-.  Huomasin kävelleeni puistossa yli 8000 askelta eli joku  6 kilometriä.