Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakennukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakennukset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. tammikuuta 2023

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 
Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 
Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 
Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 
Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 
Massimo ja pikku Ann❤️
Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 
Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 
Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 
Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 
Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 
Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟
Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 
Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan 

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.
Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.
Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.
Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..
Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.
Kunnostettu talo ,luulisin.
Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.
Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.
Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.
Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...
Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.

lauantai 28. toukokuuta 2022

Ei tippaakaan

Jättiläisen kengät kauppakeskuksessa

Otsikko viittaa  siihen ettei meidän talon kraanoista tule tippaakaan vettä.   Kaikki alkoi aikaisin eilen aamulla,  kun  kevytraitiotietä rakentava   yritys  vahingoitti  alueen päävesiputkea.  Se vaikutti koko meidän kaupunginosan ja myös  sen ulkopuolella olevien  rakennusten vedentuloon.  Meidän talossa on vesivarasto,   ja iltapäivällä oli vielä vettä , mutta kun vesivarasto tyhjentyi, loppui veden tulo joskus klo 17 aikaan eilen .  Kaikki soittivat kaupungin palvelunumeroon  ja sieltä sanottiin että asia on hoidossa,  ja eilen klo 23 aikaan  tuli vettä taas  niin että rakennuksen vesivarasto   täyttyi,  ja aamulla vedentulo oli normaalia. Mutta kun tulin myöhemmin kotiin,  kraanoista tuli vain  muutama tippa ja nyt  taitaa olla jo 6 tunti ettei tule tippaakaan vettä koko rakennuksessa.   Nyt  illansuussa selvisi myös että talon vesipumppu, joka johtaa vettä  asuntoihin (en tarpeeksi ymmärrä näistä asioista) ei toimi, koska ei tullut vettä,  ja on siis vahingoittunut.

Eli tosi kurja tilanne,  ja  vesilaitos väittää että ongelma on korjattu, mutta kaupunginosan    WhatsApp-ryhmässä on selvinnyt että monissa taloissa vedentulo tosi niukkaa,  ja meillä siis ei tule mitään, Ja viikonloppuna tosi hankalaa saada ketään  korjaamaan sitä vesipumppua.

Onneksi seinänaapurini, jotka vasta tänään tulivat kotiin vauvan syntymän jälkeen, kertoivat että jätehuoneen  kraanasta tulee vettä,  ja naapuri oli vielä niin ystävällinen että otti ämpärini ja toi sen minulle täytettynä.  Eli jotain vettä sentään, jota pitää hakea ämpärillä.....

Edit: Tuon kirjoitin eilen, ja illalla myöhään, sen jälkeen kun joku ammattilainen oli käynyt tekemässä jotain katolla,  vettä tuli taas,  samoin aamulla, mutta sitten väheni taas.  Taas piti kutsua  joku ammattilainen  paikalle,   ja vesiallas täyttyi ja on vettä, mutta kun allas tyhjenee , ei taas ole vettä. Kaupungin  kaikille asukkaille avoimessa  Fb-ryhmässä selvisi  että   vedentulo oli ongelmallista monessa kohtaa kaupunkia, täällä lähialueella,  ja taitaa olla ryhmäkanteen paikka ....En oikein ymmärrä näistä vedentuloasioista, mutta täällä vanhoissa kerrostaloissa , kuten siinä missä asun, on katolla vesiallas, joka on vesisäiliö.  Uusissa rakennuksissa ei sellaista ole.
Samassa kauppakeskuksessa  oli näyttely nimeltä "Liisa illuusioiden maassa",  ja  siellä oli erilaisia peilejä sekä muuta hauskaa. Tässä peilissä näkyvät vain vaatteitteni värit.

Ja sitten oli taikapeili joka loihti minusta tosi pitkän ja hoikan;D
Edelllisellä kerralla kun kävin tuolla  paikassa oli kahvila, mutta nyt kahvila oli poissa ja tilalla nämä peilit ja muut  jutut. Kahvila oli ollut tuolla tosi pitkään,   ja yllätyin kun sitä ei enää ollutkaan tuolla.
Kauppakeskuksen  galleriassa  huomasin tosi mielenkiintoisen näytttelyn,  jonka  tarkoitus oli huomioida pois heittämämme   roskien määrä ja mitä niille tapahtuu.. Kaikissa kuvissa  olevat  vaatteet näyttivät kaukaa  hyvän näköisiltä vaatteilta,  kuten tämä, joka on tehty pullonkorkeista,  mutta läheltä huomasi että ne on tehty jätemateriaaleista.  Kun  laitoin muutaman kuvan  näyttelystä  Instagramiin,   valokuvaaja kirjoitti minulle että oli joitakin vuosia sitten viettänyt  muutamia  kuukausia  Lapissa, mm. Kilpisjärvellä, ja kuvannut siellä  revontulia.   Selvisi että valokuvaaja  on yhden ihmisen mediatoimisto, joka  erilaisilla tempauksilla ja  videoilla  yrittää saada ihmiset vähentämään esim. muovin sekä halpamuodin  käyttöä. Kaikki kuvien mallit ja  asujen suunnittelijat toimivat vapaaehtoisesti tässä projektissa.
Morsiamen asu tehty poisheitetystä muovista.
Tässä asussa  käytetty pullonkorkkeja ja muovia.
Hänen  jakkunsa  on tehty kertakäyttökasseista.
Tällä viikolla oli suuri  harmistuksen paikka kun huomasin että joku oli lähes kokonaan tuhonnut "perunamaani",  Muutamia kuukausia sitten huomasin unohtaneeni käyttää perunan, johon oli kasvanut ituja.  Laitoin perunan takapihalla olevaan suureen ruukkuun, josta poistin  siellä kasvaneet   rikkaruohot, ja hoidin "palstaani" viemällä sinne säännöllisesti vettä  ja lisäämällä multaa.  Perunan varret olivat kasvaneet tosi hyvin,  ja laskin että ennen juhannusta minulla on muutamia uusia perunoita, mutta  viikon alussa joku oli työntänyt  ruukkuun  jonkun kuivanhtaneen pensaan,  ja tuhonnut perunani!  Pikkuruisia pottuja oli 4 joista yksi vihreä, joten jätin sen ruukkuun, ja tuhoutuneissa juurissa oli pikkuruisia  mukuloita joista olisi vielä tullut pottuja.  Keitin pikkuruiset potut,  päälle voita ja tilliä, ja hyviä olivat, mutta kun  ne olivat minimaalisen kokoisia niin eihän tuossa mitään syötävää ollut.
Eilen perjantaina kävin taas  samassa vanhassa kauppakeskuksessa,  jossa torstaisin ja perjantaisin ruokatori, josta voi ostaa valmista , eri etnisten keittiöiden ruokaa kotiin, tai syödä paikan päällä., Tämä koju on suurin , Samaan aikaan kauppakeskuskessa oli myös  second hand-tapahtuma,  ja  monta vaatekojua,. Kauppakeskuksen katolla oli  vaatteiden vaihtotapahtuma, mutta en mennyt sinne , sillä tarkoitus oli mennä toiseen tapahtumaan.
Olin matkalla  Houses  from Within-tapahtumaan Vihdoin täällä tuntuu että  on palattu normaaliin: PCR-testit tänne tullessa peruttiin kaikilta,  viime viikolla oli suuri katuruokafestivaali  pitkän tauon jälkeen,  kesäkuun alkupuolella suuri vegaaniruokafestivaali  myös pitkän tauon jälkeen , Pride-tapahtumat ja kulkueet ,  ja nyt tämä Houses from Within-tapahtuma, jossa pääsee tutustumaan lähes 200 paikkaan, minne ei muuten pääsisi.  Osaan pitää rekisteröityä  , osaan ei , ja osa on eri aiheisia kierroksia, jotka liittyvät arkkitehtuuriin.  En ollut ensin  ajatellut mennä mhinkään,  mutta keskustan alueella oli japandi-tyyliin kunnostettu piha-asunto, jonka halusin nähdä. Tämä oli pimeän ja huonokuntoisen asunnon kunnostaneen arkkitehdin, joka myös sisustussuunnittelija,  asunto.  Kun tulin paikalle , oli pitkä jono,  ja  sisään pääsi kerrallaan  vain muutama henkilö. Kengät piti myös ottaa pois ennenkuin astui sisälle. Täällähän ei melkein kukaan ota kenkiä pois sisään tullessa, mutta tähän asuntoon tullessa pitää ottaa kengät pois.  Asunto on talon takana ,  paljon alempana, ja siihen kuuluu oma piha. 
Koska ulkona  oli pitkä jono, ja aikaa kierrellä asunnossa vain lyhyen aikaa, napsin nopeasti vain muutaman kuvan. Sisään tullessa tuntui niin tutulta; minusta asunnossa näytti enemmän  skandinaaviselta kuin japanilaiselta mutta esim. vanhempien makuuhuoneessa sänkynä oli japanilainen tatamisänky.  Vaihdoin  pari sanaa  asunnon omistajan /arkkitehdin/sisustussuunnittelijan kanssa.
Pariskunnalla on kaksi pientä tytärtä,  jotka jakavat  pienen huoneen,  ja  tämä kerrossänky ihastutti. Ylempään vuoteeseen vievät  portaat, joissa on säilytystilaa,  ja kummassakin sängyssä on lamput sekä pieni hylly kirjoille.
Tällainen terassipiha  ihan kaupungin keskustassa, lähellä kaikkea ,  on kyllä mahtava juttu.
Eilen illansuussa kun  korjaaja tuli katsomaan mitä vesiongelmalle pitää tehdä,  jouduin olemaan katolla jonkun aikaa.  Tässä näkyy samarealaisten  pikkuruisen kaupunginosan taloja. Katolle ei ole kauhean helppo mennä, sillä oven tilalla on luukku,   josta pitää jotenkuten mahtua kulkemaan katolle ja sieltä pois. 6 vuotta sitten kuvasin eri suunnista näkymiä katolta, ja niistä huomaa miten paljon lähialue on sinä aikana muuttunut.
Tämän ison toimistotalon tilalla oli silloin vielä  villiintynyt alue, jossa kävin usein Bambin kanssa kävelyllä. Tällä viikolla alkoi myös lämmetä kunnolla,  ja  nyt on peittona vain lakana.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Iloja ja kipuja

Tätä  askartelukaupan  oviaukossa olevaa suurta kukkasydäntä  en voinut olla huomaamatta kun kävelin eilen aamulla  torin viereisellä kävelykadulla.  Oli aikaista , ja kauppaa oltiin vasta avaamassa.
Tiistai,  ja  käsityöläisten tori . Mutta  kojuja on niin paljon vähemmän nyt kuin mitä oli ennen koronaa.  Turisteja on vain  tipottain,  ja ennen koronaa tämä oli sellainen must-kohde turisteille.   Nythän ei ole enää mitään rajoituksia  ulkomaalaisille, mutta turismi ei ole lähtenyt käyntiin kunnolla  2 vuoden tauon jälkeen.
En tiedä miten kauppa käy tuolla  mutta jo  kojujen vähentyminen kertoo että huonommin kuin ennen. Tiistain lisäksi tämä käsityöläistori on perjantaisin.
Kojuja harvakseen.
Vili, bussipysäkin valkoinen kissa harmaalla hännällä, Luulin Viliä poikakissaksi, mutta 
se onkin nuori tyttökissa.
Otsikon kipu viittaa siihen että minulla oli viime viikon loppupuolella ihan kamalan kivulias olo.  Kulmahampaasta oli aiemmin pudonnut paikka, ja siihen laitettu väliaikainen paikka  putosi sekin, ja siihen tuli tulehdus, joka ei ollut  ensin erityisen kivulias.   Ihana ruotsalainen hammaslääkärini antoi minulle  antibiootti-reseptin,  ja ajan seuraavalle viikolle, juurihoitoa varten. Suureksi surukseni hammaslääkärini ei enää tee juurihoitoja, vaan  varasi ajan toiselle hammaslääkärille, joka tulee klinikalle vain kerran viikossa.  Otin antibiootteja  3 päivän ajan ennen juurihoitoa,  mutta  juurihoidon jälkeen alkoivat sitten kunnon  kivut.  Toinen hammaslääkäri sanoi että puudutuksen jälkeen sattuu, ja kävin ostamassa särkylääkettä, mutta unohdin  pyytää  uuden antibioottireseptin,  sillä minun piti jatkaa antibioottikuuria  juurhoidon jälkeen.  Oikea puoli naamaa  turposi  illalla,  ja oli ihan kamalan kipeä,  mutta onneksi oli särkylääkkeet. Sain onneksi  uuden antibiootti-reseptin  omalääkäriltäni. Kipu ja turvotus alkoi  hävitä vasta 3 päivän jälkeen juurihoidosta, joten oli aika paha tulehtus. Tätä kirjoittaessa   kipu ja turvotus onneksi ohi, ja ensi viikolla uusi aika hammaslääkärille. En muuten ole koskaan ennen kärsinyt tuolla tavoin juurihoidon jälkeen.
Muutama päivä ennen juurihoitoa  ,ennen kamalia  kipuja,  tapasin veljeni, joka oli täällä käymässä.  Sovimme että tapaamme kauppakeskuksessa,   mutta veli oli reilusti myöhässä, mikä hieman ärsytti, koska itse tulen aina ajoissa, jopa liian aikaisin. Onneksi huomasin tuon mukavan penkin ja   automaattisesti soittavan flyygelin,  joka soitti juuri silloin  Chopinin musiikkia ,   joten tuossa oli  mukava rentoutua musiikkia kuunnellessa ja veljeä odotellessa. Tämä oli ensimmäinen kerta yli 2.5 vuoteen kun näin veljeni; viimeksi tapasimme syksyllä 2019 Helsingissä.  Veljeni asuu nykyään  Valenciassa , Espanjassa,  jossa olisi mukava käydä.  Sitä ennen hän asui vaimoineen Berliinissä,  jossa en ehtinyt harmikseni käydä, vaikka olisi ollut majapaikka veljen luona.
Teimme pitkän kävelylenkin Tel Avivin keskustan alueella, vaikka oli tosi kuuma päivä,  ja tämä kissa oli nokosilla vielä kiinni olevan ravintolan terassipöydällä. Täällä on viimeisten viikkojen aikana ollut monta kuumaa aavikkotuulipäivää,  ja tuntuu että niitä on ollut enemmän kuin ennen. Yölläkin on jo parikymmentä astetta.
Kukkataidetta tämän ravintolan ulkoseinässä.

Täällä alkoi eilen illalla  kaatuneitten päivä,  joka loppuu auringon laskiessa, ja vaihtuu itsenäisyyspäiväksi. Tämä surusta  iloon meneminen samana päivänä aina ihmetyttää, mutta elämä jatkuu.  Ennen itsenäisyyspäivää liput heiluvat pääkaduilla,  ja  monet kaupungit järjestävät  illalla ilmaisia konsertteja.  Myös oma asuinkaupunkini päälava  on kävelymatkan päässä,  jossa konsertit alkavat klo 21 illalla ja jatkuvat aamuyöhön,   mutta  olen vieläkin vähän väsähtänyt pitkän antibioottikuurin jälkeen, eikä huvita mennä  sinne väkijoukkoon.
Eksä tuli takaisin New Yorkista  10 päivän työmatkan jälkeen,  ja toi minulle Amerikan  Lidlistä   muutaman tuotteen (voiteita..)  ja viimeiset mainoslehdet, joita oli mielenkiintoista tutkia.  Tässä oli tarjouksena  ankanmunia; sellaisia ei ole koskaan tullut vastaan missään,  Amerikan Lidlissä jotkut tuotteet ovat samoja mitä Euroopan Lidleissä, mutta  monet tuotteet sikäläisiä.