Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taide. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. kesäkuuta 2023

Ikäänkuin ei olisi huomista

Otsikko on otettu suosikkikauppakeskuksessani olevan ekologisen näyttelyn nimestä "As if there was no tomorrow". Rakastan tätä vanhaa kauppakeskusta,(Dizengoff Center)jossa vaihtuvia näyttelyitä ja tapahtumia, katolla puutarhoja ,mehiläispesiä, hyönteishotelleja ja paljon muutakin.

Viime viikolla, keskiviikkona ja torstaina iltapäivällä, siellä oli kaikenlaisia kierrätykseen liuttyviä tapahtumia, joihin en harmikseni päässyt, mutta ehdin käydä  katsomassa kauppakeskuksen gallerian uutta, kierrätykseen liittyvää näyttelyä. Jo ennen näyttelyaluetta huomasin katonrajassa nämä kangaspaloista tehdyt tekstiiliteokset .
Kierrätystaidetta oli gallerian lisäksi  ympäri kauppakeskusta, yhteensä 39 taiteilijalta.  Galleriatilassa pidin erityisesti paperisista teoksista, jotka on valmistanut hollantilainen, mutta täällä asuva Bianca Severijns.
Severinjs on paperitaiteilija eli kaikki hänen teoksensa on valmistettu paperista.
Paperihattu..
Lisää Severinjsin töitä. Täällä Severinjsin nettisivuilla lisää hänen uskomattoman upeita paperitöitään .
Taiteilija joka käyttää puiden siemenkotia töissään.
Risutaidetta.
Tämä risuteos oli niin upea .Olisi kiva olohuoneen seinällä😁.
Kauppakeskuksessa oltiin juuri pystyttämässä iltapäivän valmisruokatoria, kun kävin tuolla.
Kulunut viikko oli Tel Avivin Pride-viikko, johon kuului monta tapahtumaa,ja joka huipentui viikon loppupuolella vuotuiseen Pride-paraatiin ja juhliin.Olen monena vuonna kuvannut tänne blogiin tapahtumassa olevia värikkäitä tyyppejä, mutta nyt paraati oli suureksi harmikseni siirretty entiseltä paikaltaan perjantai keskipäivä/iltapäivästä myöhäiseen  torstai-iltapäivään. Ajankohdan vuoksi en päässyt sinne ,ja todellakin se perjantai olisi ollut parempi päivä...
Eilen perjantaina kävin katsomassa nyt kukkivia,  upeita liekkipuita. Liekkipuut ovat viimeiset kevään/alkukesän kukkivista puista,  ja ehkä ne upeimmat kukkivat puut.
Että osaavatkin olla upeita,ja tuo kirkkaanpunainen väri❤️
Perjantai-aamuna tuli ilmastonmuutos mieleen, sillä heräsin  aamulla klo 5 30 ukkosen jylinään, salamointiin ja sitten sateeseen, jota ei tullut paljon, mutta sen verran että kostutti maan, ja minut ja Shadow-koiran,kun vein hänet aamupisulle.  Oli myös hyvin lämmintä, ja sää toi mieleen ukkosilman kesäisessä Suomessa Täällä ei ikinä ukkosta tai salamoi eikä sadakaan tähän aikaan vuodesta, ja olin ihan ihmeissäni tuosta oudosta säästä. . Tämä kuva on otettu ikkunani kautta, juuri kun sade oli kostuttanut maan, mikä ei näy tuossa kuvassa .Täällå on muutenkin ollut toukokuun ja nyt kesäkuun aikana tosi usein kuumia hiekkatuulia, mikä sekin on erilaista  sillä niitä ei ole yleensä tullut niin rinsaasti eikä tähän aikaan vuodesta. Perjantai-aamun kumma sääilmiö tuli Egyptistä. Päivän aikana tuli vielä sadetippoja muutaman kerran, mutta se oli hiekkatomun likaamaa sadetta,mikä näkyi eniten autojen pinnoilla.

Kaunista viikonloppua toivotellen💐

lauantai 25. helmikuuta 2023

Koiravahtina

Evelynin ikkunasta näkyy tämä

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime postauksen, mutta noin viikon ajan olin niin kiinni koirissa, ettei niiden ja työn lisäksi ollut paljon muuta. 
Tered tuli luokseni noin 2 viikkoa sitten, ja tarkoitus oli että hän on luonani 8 päivän ajan, emäntänsä ollessa Italiassa. Tered on valtava! koira, jolla ihana luonne, mutta joka vaatii paljon ulkoilua ja pitkiä kävelylenkkejä. 
Tered oli ehtinyt olla luonani 3 päivää kun pikku Shadow-koiran toinen omistaja soitti hätääntyneenä, ja kysyi voinko tulla hakemaan Shadown jo nyt, sillä heidän täytyy lentää Yhdysvaltoihin seuraavana aamuna. Heidän sijaissynyttäjänsä lapsivesi oli alkanut valua viikolla 32, ja pariskunnan molemmat osapuolet olivat todella huolestuneita, ja joutuivat pulittamaan pitkän pennin siitä että joutuivatkin lentämään nyt eikä maaliskuun puolivälissä. He olivat sen äkkilennon vuoksi niin kiireisiä etteivät edes ehtineet tuoda minulle Shadowia, vaan kävin hakemassa koiran ja 10 kilon koiranruokapussin. Ystävää ei voi jättää pulaan hädän tullessa. Tällä hetkellä  pariskunta pikku tyttärineen ovat Idahossa, ja pikku keskosen pitäisi syntyä tänään, mutta kuulemma kaikki hyvin. 

Shadow on hemmoteltu pikkukoira, joka ei tykkää muista koirista, ja kotiin tullessa alkoi oikea sirkus, kun luonani oli isolle 40 kg koiralle räksyttävä 4 kg pikkukoira. Oli pakko pitää heidät erillään koko ajan, eli Shadow oli makuuhuoneessani, ja Tered olohuoneessa. 
Shadow on jo melkein 13 v. ja hänellä selkävaivoja, johon hän saa kipulääkettä tarpeen tullessa. Kaikessa kiireessä unohdin ottaa Shadowin lääkkeet mukaan, ja hain ne muutama päivä myöhemmin amerikkalaiselta ystävältäni Nancyltä, joka oli käynyt hyvästelemässä pariskunnan, ja ottanut lääkkeet luokseen. 
Pakko oli taas ikuistaa tämä näkymä, Nancyn asunnon ikkunan kautta. 
Nancyn asuinkerroksessa menin vahingossa ensin väärälle puolelle,  ja näin erään asunnon ulkopuolisella seinällä nämä. Jäin vähäksi aikaa ihailemaan koivuaiheisia maalauksia. Täällähän ei koivuja kasva, ja kun kysyin Nancyltä, selvisi että maalaukset tehnyt naapuri on entisestä Neuvostoliitosta, mutta ei ollut varmaa mistä, mutta varmaa ainakin että sellaiselta alueelta missä kasvaa koivuja. 
Saman taiteilijan isompi maalaus, josta pidin paljon. 
On kevät, lämmintä ja aurinkoista, ja kruunukakkarat kukkivat🌼Talvea tuskin oli, ehkä 1. 5 viikkoa, siinä kaikki. Vähäsateinen ja lämmin talvi. 

Kotona oli suoraan sanoen hankalaa kahden niin erilaisen koiran kanssa. Shadow itki kun suljin sen makuuhuoneeseen, ja illalla Teredkin itki hetken, kun menin makuuhuoneeseen, ja suljin oven. Minun piti myös ulkoiluttaa molemmat erikseen, ja aina Shadowin kanssa kotiin tullessa piti hätistää Tered kauemnaksi. 

Lauantaina viikko sitten olin leiponut juustoisen piirakan, johon olin lisännyt villivihanneksia. Teredin omistaja Maya oli kyllä varoittanut ettei kannattanut jättää ruokaa esille, mutta jätin vielä vähän liian lämpimän piirakan keittiön tasolle, mutta niin että se oli lähellä seinää, enkä uskonut Teredin ylettyvän siihen. Tarkoitus oli pakastaa piirakka. Menin hetkeksi vessaan, ja kun tulin takaisin keittiöön, jäljellä olivat vain piirakan murut.. Tered sai kyllä rangaistuksen, vatsavaivojen ja ripulin muodossa. Tered myös herätti minut keskellä yötä koska halusi ylos, joten klo 2 yöllä kävimmme puistossa.. Seuraavana päivänä kävin hakemassa Shadowin lääkkeet Nancyltä, ja jostain syystä laitoin kotona pienen paperipussin lääkkeineen korkealle kirjahyllyyn, jääkaapin sijaan.  Yöllä heräsin Teredin  itkuun klo 4 yöllä, ja kun avasin oven, Tered oli oksentanut lattialle. 

Seuraavana päivänä aloin etsiä Shadowin lääkepussia, koska halusin siirtää sen jääkappiin. En tajunnut miten se oli voinut hävitä kirjahyllystä, mutta yhtäkkiä tajusin että pussi oli näköjään pudonnyt lattialle, Tered oli syönyt kaikki kipulääkkeet ja sitten oksentanut. 

Minun oli tosi vaikeaa kertoa siitä Shadowin omistajille, jotka nyt Yhdysvalloissa, mutta oli ihan pakko kertoa heille että iso koira söi pikkukoiran lääkkeet... Onneksi he ottivat asian vastaan rauhallisesti, ja minun tulee ottaa yhteys toisen osapuolen isään, jotta saan uudet kipulääkkeet Shadowille. Onneksi hän on ollut kunnossa, eikä näytä niitä nyt tarvitsevan. Tiistaina myöhään illalla Teredin omistaja Maya tuli hakemaan koiran pois, ja siitä lähtien on ollut paljon helpompaa, vaikka Shadow on kova haukkumaan välillä. Shadow on nyt luonani melkein 2 kuukautta❤️
Torstaina pillastuin kunnolla😡. Täällä lähistöllä on kaikki sekaisin kevytraitiotietöiden vuoksi, mutta kun tulin supermarketista bussilla kotiin (kuva bussipysäkistä nuolen vieressä), huomasin etten pääse bussipysäkiltä kotikadulle, joka on suuren kadun alapuolelle. Tuossa kohtaa oli muutama projektiin liittyvä työntekijä, ja huusin heille että miten ihmeessä ei jätetty minkäänlaista kulkuyhteyttä ihmisille. Vähän nolostutti jälkeenpäin, sillä eihän se niiden työntekijöiden vika ollut. Kesti kauan ennenkuin tajusin miten pääsen pysäkiltä kotiin, ja jouduin tekemään pitkän kävelykierroksen sitä varten. Nyt on kuilu onneksi täytetty hiekalla. 

 

Kaunista viikonloppua 💐

torstai 16. kesäkuuta 2022

Hyvän mielen taidetta

Pidän tosi paljon naivistisesta  taiteesta. Siinä on jotain sellaista mistä tulee hyvä mieli, teoksissa  on usein kokonainen tarina    ja naivistinen taide on myös erittäin värikästä, mistä pidän.  Tel Avivin keskustassa sijaitsee Gina Gallery,   joka on maailman ainoa  kansainväliseen   naivismitaiteeseen keskittynyt galleria.  Pahimman korona-ajan  galleria oli kiinni,  ja oli olemassa pelkästään  netissä,  ja jo luulin että se jää vain nettiin, mutta onneksi  galleria avautui uudelleen pahimman korona-ajan loputtua.   Olen gallerian postituslistalla,  ja näin että siellä on  muutaman suomalaisen   naivistitaiteilijan töitä,   joten pitkästä pitkästä aikaa kävin tuossa ihanassa galleriassa.  Koska  galleria on keskittynyt kansainväliseen   naivistitaiteeseen, siellä on useinkin myös suomalaista taidetta,  mutta suurin osa teoksista tuolla tulee latinomaista.  Tässä ensimmäisessä kuvassa  näkyy Kikka Nyrenin 3 kissataulua. Tuolla oli montakin Nyrenin teosta , ja  hänen töitään on ollut esillä mm.  Naivistit Iittalassa tapahtumassa.
Kikka Nyrenin  Päivä Sirkuksessa -teos.

3 pienempää Kikka Nyrenin taulua. Aivan ihania:)
Tässä Kikka Nyrenin taulussa tapahtuu niin paljon...
Marit Björnegran on Suomessa syntynyt mutta Ruotsissa asuva naivistitaiteilija, jonka taidetta on nähty mm. Unicef-kalentereissa   ja korteissa.
Marit Björnegranin talvikylä.
Lisää Marit Björnegrania.
Galleriassa oli myös Bezalel-taidekorkeakoulun oppilaiden   töitä, jotka olivat saaneet inspiraatiota gallerian tauluista. Tämä oli toinen kerta  kun  taidekorkeakoulu ja  galleria tekivät yhteistyötä. Jokainen projektissa  mukana ollut  opiskelija valitsi yhden häntä  inspiroivan taulun.  ja sitä inspiraatiota piti sitten näkyä keramiikkatöissä, Yksi heistä oli valinnut Kikka Nyrenin kissatalun, mutta en löytänyt keramiikkatyötä  jota Nyrenin teos oli inspiroinut.
Italialaisen Cesare Marchesinin töitä oli tuolla muutama.
Edmundo Otoniel, El Salvador.
Tämä Edmundo Otonielin taulu kertoo tarinan:)
Värikästä keramiikkaa.
Maria Laura Bratoz, Argentiina.
Vielä yksi Maria Laura Bratozin työ.
Lopuksi  Ukrainassa syntyneen mutta täällä asuvan    Zoe Severin työ,  joka esittään pohjoisen Israelin Hula Valleyn luonnonsuojelualuetta.

Mitäs tänne muuta kuuluu?  Sen jälkeen kun koronaluvut olivat aivan mitättömän pienet, tuli  Omicronin variantti BA.5 , joka sai tartuntaluvut nousemaan korkeiksi ihan muutamassa päivässä.   Toistaiseksi se ei ole vaikuttanut kuin  ihan pikkuisen vakavasti sairastuneitten määrään,   joten mitään rajoituksia ei ole  palautettu,mutta 2 viikon tauon jälkeen otin maskin taas käyttöön....

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Iloja ja kipuja

Tätä  askartelukaupan  oviaukossa olevaa suurta kukkasydäntä  en voinut olla huomaamatta kun kävelin eilen aamulla  torin viereisellä kävelykadulla.  Oli aikaista , ja kauppaa oltiin vasta avaamassa.
Tiistai,  ja  käsityöläisten tori . Mutta  kojuja on niin paljon vähemmän nyt kuin mitä oli ennen koronaa.  Turisteja on vain  tipottain,  ja ennen koronaa tämä oli sellainen must-kohde turisteille.   Nythän ei ole enää mitään rajoituksia  ulkomaalaisille, mutta turismi ei ole lähtenyt käyntiin kunnolla  2 vuoden tauon jälkeen.
En tiedä miten kauppa käy tuolla  mutta jo  kojujen vähentyminen kertoo että huonommin kuin ennen. Tiistain lisäksi tämä käsityöläistori on perjantaisin.
Kojuja harvakseen.
Vili, bussipysäkin valkoinen kissa harmaalla hännällä, Luulin Viliä poikakissaksi, mutta 
se onkin nuori tyttökissa.
Otsikon kipu viittaa siihen että minulla oli viime viikon loppupuolella ihan kamalan kivulias olo.  Kulmahampaasta oli aiemmin pudonnut paikka, ja siihen laitettu väliaikainen paikka  putosi sekin, ja siihen tuli tulehdus, joka ei ollut  ensin erityisen kivulias.   Ihana ruotsalainen hammaslääkärini antoi minulle  antibiootti-reseptin,  ja ajan seuraavalle viikolle, juurihoitoa varten. Suureksi surukseni hammaslääkärini ei enää tee juurihoitoja, vaan  varasi ajan toiselle hammaslääkärille, joka tulee klinikalle vain kerran viikossa.  Otin antibiootteja  3 päivän ajan ennen juurihoitoa,  mutta  juurihoidon jälkeen alkoivat sitten kunnon  kivut.  Toinen hammaslääkäri sanoi että puudutuksen jälkeen sattuu, ja kävin ostamassa särkylääkettä, mutta unohdin  pyytää  uuden antibioottireseptin,  sillä minun piti jatkaa antibioottikuuria  juurhoidon jälkeen.  Oikea puoli naamaa  turposi  illalla,  ja oli ihan kamalan kipeä,  mutta onneksi oli särkylääkkeet. Sain onneksi  uuden antibiootti-reseptin  omalääkäriltäni. Kipu ja turvotus alkoi  hävitä vasta 3 päivän jälkeen juurihoidosta, joten oli aika paha tulehtus. Tätä kirjoittaessa   kipu ja turvotus onneksi ohi, ja ensi viikolla uusi aika hammaslääkärille. En muuten ole koskaan ennen kärsinyt tuolla tavoin juurihoidon jälkeen.
Muutama päivä ennen juurihoitoa  ,ennen kamalia  kipuja,  tapasin veljeni, joka oli täällä käymässä.  Sovimme että tapaamme kauppakeskuksessa,   mutta veli oli reilusti myöhässä, mikä hieman ärsytti, koska itse tulen aina ajoissa, jopa liian aikaisin. Onneksi huomasin tuon mukavan penkin ja   automaattisesti soittavan flyygelin,  joka soitti juuri silloin  Chopinin musiikkia ,   joten tuossa oli  mukava rentoutua musiikkia kuunnellessa ja veljeä odotellessa. Tämä oli ensimmäinen kerta yli 2.5 vuoteen kun näin veljeni; viimeksi tapasimme syksyllä 2019 Helsingissä.  Veljeni asuu nykyään  Valenciassa , Espanjassa,  jossa olisi mukava käydä.  Sitä ennen hän asui vaimoineen Berliinissä,  jossa en ehtinyt harmikseni käydä, vaikka olisi ollut majapaikka veljen luona.
Teimme pitkän kävelylenkin Tel Avivin keskustan alueella, vaikka oli tosi kuuma päivä,  ja tämä kissa oli nokosilla vielä kiinni olevan ravintolan terassipöydällä. Täällä on viimeisten viikkojen aikana ollut monta kuumaa aavikkotuulipäivää,  ja tuntuu että niitä on ollut enemmän kuin ennen. Yölläkin on jo parikymmentä astetta.
Kukkataidetta tämän ravintolan ulkoseinässä.

Täällä alkoi eilen illalla  kaatuneitten päivä,  joka loppuu auringon laskiessa, ja vaihtuu itsenäisyyspäiväksi. Tämä surusta  iloon meneminen samana päivänä aina ihmetyttää, mutta elämä jatkuu.  Ennen itsenäisyyspäivää liput heiluvat pääkaduilla,  ja  monet kaupungit järjestävät  illalla ilmaisia konsertteja.  Myös oma asuinkaupunkini päälava  on kävelymatkan päässä,  jossa konsertit alkavat klo 21 illalla ja jatkuvat aamuyöhön,   mutta  olen vieläkin vähän väsähtänyt pitkän antibioottikuurin jälkeen, eikä huvita mennä  sinne väkijoukkoon.
Eksä tuli takaisin New Yorkista  10 päivän työmatkan jälkeen,  ja toi minulle Amerikan  Lidlistä   muutaman tuotteen (voiteita..)  ja viimeiset mainoslehdet, joita oli mielenkiintoista tutkia.  Tässä oli tarjouksena  ankanmunia; sellaisia ei ole koskaan tullut vastaan missään,  Amerikan Lidlissä jotkut tuotteet ovat samoja mitä Euroopan Lidleissä, mutta  monet tuotteet sikäläisiä.

perjantai 4. helmikuuta 2022

Taidetta taloissa joita ei kohta enää ole

Muutama päivä sitten näin television uutislähetyksessä jutun Tel Avivin keskustassa sijaitsevasta 2 vanhasta talosta,  jotka  pian puretaan,   ja jotka toimivat pop-up-museona 10 päivän ajan, ennen  purkamista. Oli ihan pakko mennä katsomaan  tuota ainutlaatuista museota, ennenkuin se häviää  kokonaan. Eilen kävin museokierroksella.
Tässä talot joita kohta ei enää ole. Kaksi toisiinsa kiinni rakennettua taloa,  molemmissa 4 kerrosta ja 24 asuntoa yhteensä.  150 taiteilijaa saivat  luoda taidetta asuntojen huoneisiin,  keittiöihin,  vessoihin ja kylpyhuoneisiin. Kun nämä  talot puretaan,  niiden tilalle rakennetaan 2 uutta , korkeaa taloa,  ja näissä taloissa asuneet ihmiset saavat  uuden asunnon uudesta talosta, ilman että joutuvat siitä maksamaan. Hyvä tilanne sekä  asunnonomistajille että rakennuttajalle,  joka myy ne asunnot jotka eivät mene entisille asunnonomistajille. Viereiset talot ovat aika samanlaisia,  50-60 luvun taloja, joten ehkä nekin joku päivä puretaan uuden alta.
Illalla  jonot tuonne olivat kuulemma tosi pitkät, mutta en ollut varautunut siihen että myös aamulla olisi pitkä jono. Ja se oli hurjan pitkä! Odotin jonossa puoli tuntia, ja jono liikkui tosi hitaasti sillä  vain tietty määrä ihmisiä päästettiin kerralla sisälle, ja kaikkien koronapassit tarkistettiin myös. Eilen oli tosi lämmin päivä,  ja aurinko paahtoi välillä  tosi kuumasti, mikä teki odottamisesta vähemmän miellyttävää, mutta loppujen lopuksi odottaminen kannatti. Sisäänkäynnissä jaettiin esite, jossa oli jokaisen huoneen luoneen taiteiljan nimi. Ensimmäisen kuvan huone taisi olla ihan ensimmäisessä asunnossa talossa nro 11. Tässä tulee nyt iso määrä kuvia, mutta haluan ne tänne talteen.
Tästä huoneesta tuli  Van Gogh mieleen.  Huoneen loi  taiteilija nimeltä  Ana Kogan, joka tekee  seinämaalauksia.  Istuin hetken tuolilla, ja  tuntui kuin olisin maalauksessa.
Jonkun entinen vessa...
Useita keittiöitä oli muokattu ihanan värikkäiksi, kuten tämä pinkki keittiö.
Lisää pinkkiä
Portaikot olivat täynnä seinämaalauksia.
Sininen keittiö. Oli muuten mielenkiintoista nähdä asuntojen keittiöt, vaikka ne eivät enää olletkaan siinä asussa missä olivat vielä joitakin viikkoja sitten kun ihmiset vielä asuivat näissä asunnoissa.
Mustavalkoista.

Käytävän päässä oli mustavalkoiseksi muokattu keittiö.
Toinen mustavalkoinen keittiö.
Tässä mustavalkoisessa keittiössä  oli muutama mielenkiintoiseksi maalattu esine, kuten tämä. Myöhemmin kun katsoin kuvaa,  mietin että onkohan tämä kuulunut ennen duunausta mahdollisesti johonkin vessaan tai vastaavaan.....  
Myös muut  mahdollisesti asuntoon jätetyt tavarat olivat saaneet uuden ilmeen.
Kylpyhuone.
Jokaisen kahden asunnon välisiin seiniin oli tehty oviaukot.
Kyllä riittää vessapaperia pitkään,  ja vielä kullattuna;D
Huoneen kaikki pinnat maalattu
Merellinen huone.
Paljon punaista.
Yhden huoneen seinillä oli erivärisiä pienistä esineistä ja leluista muodostettuja asetelmia.  Tässä punainen asetelma.
Seiniltä löytyi useita seinämaalauksia.
Huone kuin satukirjasta.
Tälläkin maalauksella oli luotu jännä efekti huoneeseen.
Oranssi huone
Nallen huone
Muutamassa huoneessa oli maksettu mainos, ja tässä Yango Delin,  eli ruokalähettipalvelun huone. Camparilla  ja Tanqueray Ginillä oli myös huone, ja etenkin joku taiteilija oli luonut Tanqueraylle upean vihreän huoneen,   mutta kuva ei onnistunut.
Keltainen kylppäri. Keltainen on kyllä tosi piristävä väri :)
Ihastuin tähän keltaiseen keittiöön, jossa oli sitruunaa kaikessa muodossa, ja hyllyt täynnä oikeita sitruunoita. Myös vasemmalla oleva seinä, joka ei tässä näy, oli sitruuna-aiheinen.  Sitruunakeittiön oli luonut  Rotem Nadya Barkai,  jonka Instagramissa upeita luomuksia.
When life gives you lemons....
Lisää seinämaalauksia.
Kasvihuone , oikeilla kasveilla.
Eräässä huoneessa peili vangitsi kuvaan....
Tässä oli jänniä tuoleja, ja muutenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia,
Ennen tässä oli jonkun olohuone...
Tämä oli yksi pysäyttävimmistä töistä tuolla.  Tässä valokuvaaja ja videotaiteilija  Michael Liani oli luonut yhdessä floristin kanssa  teoksen joka yhdisti  valokuvaa (Liani kuvannut 2 ystäväänsä tähän) ,  kasveja ja ääntä.  
Molempien talojen  viimeiset kerrokset yhdistävät seinät oli poistettu,   ja sieltä löysin tämän viimeiseksi kuvaamani kohteen,  jossa  Bendaaart-nimimerkin  3D-töitä.  Tuntuu oudolta että  viikon kuluttua  maalattuja seiniä  ei enää ole ,  eikä kohta näitä talojakaan.  Tuolla kiertäessä tuli muutama kerta mieleen että  olisi mielenkiintoista tietää kuka asui  tietyissä asunnoissa.   Tämä oli  todella mielenkiintoinen  ja inspiroiva taidetapahtuma .

Hyvää Runebergin päivää huomenna.  Päivä on myös se päivä jolloin tämä blogi täyttää 13 vuotta:)