Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. marraskuuta 2023

Päivät kuluu


Papaijapuu täällä lähellä
Jo lähes 4 viikkoa on täällä ollut epätodellinen olo,ja pahinta että ei tiedä milloin se loppuu (saisi jo loppua..).Itse olen ok,mutta täällä on jonkinlainen hermostunut ilmapiiri,ja kansallinen trauma, tapahtuneen johdosta, etenkin kun koko ajan on enemmän ja enemmän selvinnyt mitä tapahtui, ja kuullut ihmisten tarinoita. Kaiken lisäksi muutkin extreme-ryhmät lähteneet liikkeelle,eli pohjoisessa Hizbullahin ohjuksia Libanonista  ,ja Eilatiin lentänyt ohjuksia Jemenistä.Täällä on pohjoisesta lähes kaikki ihmiset , muutaman kilometrin säteellä Libanonin rajasta, evakuoitu, ja etelästä samoin, tuhansia ihmisiä ja muutama kokonainen kaupunki. Hamasin hyökkäys tänne käynnisti kamalan kierteen, kaikille..
 
Koko tänä aikana on , yhtä päivää lukuunottamatta , ollut ilmahälytyksiä ja kovia pamauksia,  mutta otan ne aika iisisti., tosin varmaan minullakin on jonkinlainen alitajuinen stressitilanne päällä, sillä nukun paljon huonommin kuin normaalisti. Hamas yleensä ajoittanut rakettien ja ohjusten  lähettämisen iltapäiväksi ja illaksi, eikä onneksi yöaikaan, vaikkakin muutamana  kertana miitä tuli todella myöhään.. Muistaakseni 80-luvulta lähtien on ollut pakko lisätä jokaisen rakennettavan talon asuntoihin  turvahuone, mutta sellaista ei meidän 70-luvun alun talossa ole, joten hälytyksen tullessa siirrymme äkkiä rappuihin ,joka talon turvallisin paikka  Talon alakerrassa on kyllä ihan pommisuojakin, mutta se on aika kamala.Jos Hizbullah lähettäisi tänne Libanonista ohjuksia, niin pitäisi olla siellä, koska ne ohjukset  tekevät suurempaa tuhoa.Toivottavasti ei tule tarvetta sellaiselle.🙏 Muuten näiden ilmahälytysten vuoksi tapaa naapureita.  Iron Dome torjuu suurimman osan ohjuksista, mutta ei kaikkia,ja muutama päivä sitten kuulemma  osui karavaaniautoon lähistöllä.
Viime viikolla ystävien luona oli Halloween-koristeita. Massimo, pariskunnan toinen osapuoli, kasvoi USAssa, ja koristelee kotia eri tilanteiden.  mukaan.
Huiii mitä juttuja🎃🎃
Tämä.oli aika hurja 👻
Sää on ollut todella kummallinen täällä: lokakuun lopussa satoi muutaman kerran, trooppista sadetta sillä samalla oli lämmintä ja kosteaa ,mutta on edelleen ollut tosi helteistä,myös öisin ,ja marraskuukin alkanut lämpimänä .Yleensä marraskuussa pitäisi jo olla viileää. Hellesää tähän aikaan vuodesta tosin ei ole niin tukala kuten kesällä 
2 viikon ajan  lokakuussa, sekä.muutaman päivän ajan tällä viikolla, kotona oli uusi lainakoira,eli hieman yli vuoden ikäinen chihuahua nimeltä Toy.  Toyn emäntä on naapurini tytär,johon tutustuin kun muutin tähän taloon, ja nyt kun hän on sairastunut, ,ja välillä sairaalassa, Toy on silloin täällä. Toiseen lainakoiraani, Shadowiin, verrattuna ,Toy on todella vaativa tapaus, mutta niin suloinen🐶
Mainitsin jossain postauksessa työstäni, mutta en kertonut mitä teen. Korona "tuhosi" mitä tein aikaisemmin, ja kun alkoi olla sellainen tilanne että pakko tehdä jotain, ystäväpariskunta Sagi&Massimo, pyysivät minua hoitamaan vauvaansa, Liamia  En tosiaankaan ajatellut tekeväni mitään sellaista, vaikka olen vapaaehtoistöissä ollut psljon lasten kanssa tekemisissä, mutta  Sagi&Massimo onnistuivat kääntämään pääni,ja niinpä olen lähes joka aamu ,heinäkuusta lähtien,hoitanut Liamia, 7 tunnin ajan.Sieltä.olen 3 kertaa viikossa mennyt kiireellä viereisen talon Anitan luokse, joten niinä päivinä alan päiväni vauvan seurassa, ja lopetan päivän illalla, ihanan 90 v. Anitan luona 

Liam syntyi keskosena,  USAssa, sijaissynnyttäjän avulla, viikolla 32, ja on tällä hetkellä 8 kuukauden ikäinen,mutta kehitys on puolen vuoden tasolla . Liamilla on ongelmia niskalihasten kanssa, joten hänen kanssaan pitää tehdä paljon harjoituksia .Liam on ihana, mutta vauvan hoitaminen paljon raskaampaa mitä muistin; olin varmaan unohtanut koska oma lapseni ollut jo pitkään aikuinen  .Lupasin hoitaa Liamia vuoden loppuun saakka,ja kovasti Sagi&,Massimo  yrittävät maanitella jatkamaan, mutta olen päättänyt  että en jatka Liamin hoitoa ensi vuonna.
Silloin  tällöin käymne Liamin toisen isän, Sagin,  kanssa  lapsiin erikoistuneen fysioterapistin luona ,ja aina tulee samalla uudenlaisia harjoituksia, Liamia varten.

Kaunista viikonloppua💐

lauantai 2. syyskuuta 2023

Juna-ajelua ja Suomi-teemaa


Viimeisestä postauksesta onkin jo aikaa, ja sen jälkeen on ollut kaikkea mukavaa, etenkin kun minulla oli osittaista lomaa,eli aamut vapaita. Varoitan jo etukäteen että postauksessa on tosi paljon kuvia.
Muutama viikko sitten, aikaisin perjantai-aamuna,  teimme eksän kanssa pienen retken pohjoiseen .Matkan varrella pakotin eksän pysähtymään  kun näimme nämä.🐂
Eksä oli suunnitellut että.käymme katsastamassa 4 suurinpiirtein samalla alueella olevaa ruoka/kahvilavaunua.Lopulta kävimme vain kahdessa, josta kuvan vaunu oli ensimmäinen. Tämä vaunu oli erään kibbutsin reunalla. 
Tässä paikassa tilasin vain kahvin, ja eksä tämän annoksen,josta minäkin söin  osan. Kahvilavaunu ja sen herkut olivat hyviä, mutta itse istuma-alue oli vähemmän hyvä.
Seuraava kahvilavaunu oli kibutsi HaZorean sisäänkäynnin alueella,ja sen edessä  kahvilamainen alue vihreässä ympäristössä.  Molemmat kahvilavaunut sijaitsevat alueella, jossa paljon kibutseja.
Täällä söimme herkulliset voileivät, joista unohdin ottaa kuvia.
Sieltä ajoimme paikkaan, jonne pystytetty  muistopaikka kibbutsien kaatuneiden muistoksi. Sinne piti ajaa metsän reunalla olevaa tietä, joka ei millään tuntunut loppuvan, ja lisäksi piti varoa lukuisia maastopyöräilijöitä, mutta lopulta pääsimme perille. 230 kibbutsin yli 3000 kaatuneiden  nimet näkyvät noissa matalissa pylväissä ja edessä olevissa muurimaisissa osissa.
Tuolta oli hienot näkymät alas Jisreelin tasankoon. Muistopaikan jälkeen  oli aika palata kotiin.
Toissa viikolla  tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen  ystäväni  Glorian. Päätimne ajaa hieman aikaisemmin avatulla kevytraitiotiellä Jaffaan. Torin lähimmässä asemassa  oli ensimmäisinä päivinä tällaiset  punaiset  hahmot, jotta ihmiset löytäisivät helposti maanalaiset asemat.
Täällä puhuttiin jo yli 30 vuotta sitten että kohta ajellaan kaupunkijunalla, mutta kevytraitiotien  ensimmäinen ,eli punainen  linja, avattiin vasta elokuussa, 8 vuotta kestäneiden töiden jälkeen.
Kevytraitiotien  punaisen linjan piti avautua jo 2 vuotta sitten, ja sen jälkeen annettiin ainakin 4 uutta päivämäärää, mutta nyt se sitten vihdoinkin avattiin. Tel Avivin alueella ja parin viereisen kaupungin alueella kevytraitiotie kulkee metron tapaan maan alla,eli tosi nopeasti, mutta maan päällä sitten paljon hitaammin.
Olimme aikaisin liikkeellä, ja vaunu oli tyhjä, mutta takaisin tullessa tosi täynnä. Kevytraitiotie todella lyhentää matka-aikaa moneen paikkaan, etenkin niillä alueilla missä se toimii metron  lailla .
Jäimme pois Jaffan ensimmäisellä asemalla.
Sieltä oli lyhyt kävelymatka Jaffan kirpputorin alueelle.
Aamulla aikaisin oli vielä hiljaista Elokuussa, kuten aina, kosteaa ja kuumaa,mutta useat aikaiset aamut ovat olleet mukavia, klo 7 saakka ainakin.
Kurkistimme kujille, jossa ei vielä ollut aamulla toimintaa.
Ihanat kujat.
Mikäs heppa siinä on...🐴
Se varsinainen kirpputori...
Ohitimme Aboulafian  leipomon, mutta söimme vain silmillämme 
Muutenkin liian makeita minulle nuo herkut.
Ohitimme Jaffan kellotornin 
Lounaan jälkeen oli aika palata takaisin.Toissa viikolla ajelin useamman kerran kevytraitiotien metromaisen reitin varrella, ja etenkin yhteen kauppaan mikä maahantuo Fazerin makeisia ja hapankorppuja, matka lyheni reilusti  bussimatkaan verrattuna. Kotini vierestä pitäisi jossain vaiheessa löytyä kevytraitiotien vihreän linjan pysäkki. Sen on luvattu olla valmis vuonna 2027, mutta siihen ei taida kukaan uskoa ja toistaiseksi lähialueella tehdään infrastruktuuritöitä.
Viime viikolla vein lainakoira Shadowin takaisin kotiin.
Sain Shadowin isänniltä laventelille tuoksuvia tuliaisia Ranskasta. 
Suomen lippu heiluu Saronan kylän markkinapaikan alussa.
Eilen iltapäivällä/illalla olin kivassa tapahtumassa Saronan kylässä , ala-Galilean alueella. Saronan kylä on maatalousosuuskunta, ja kerran  vuodessa  siellä järjestetään  tapahtuma, jossa markkinat, elävää musiikkia sekä teemana joku maa. Tällä kertaa se oli  Suomi🇫🇮💙

Suomi-osuudelle oli annettu 2 pöytää, joita suurlähetystön väki kävi järjestämässä. Oli pullaa, Finlandia-vodkaa(myös turkinpippureilla terästettyä) ,Fazerin suklaata ja minun omenakakkuni(näkyy tuossa kuvassa).
Suurlähetystöstä oli paljon Suomi-materiaalia, ja myöhemmin uteliasta väkeä kävi paljonkin Suomi-osuuden kohdalla .
Ymmärsin että kutsu suomalaisille oli tullut tältä kylän asukkaalta, eli Israelin entiseltä Suomen suurlähettiläältä. Tosi mukava mies😀
Suomi_pöytien jälkeen oli kylän pääraitilla pitkä rivi erilaisia kojuja.
Hunaja-koju, ajankohtaista koska tässä kuussa Rosh HaShana, eli juutalainen uusi vuosi, johon kuuluu myös hunaja.
Kfar Kaman kylästä tullut kondiittori . Kfar Kama on tserkessien asuttama kylä pohjoisessa Israelissa.  
Hatsapurit näyttivät tosi hyviltä, mutta olivat tosi hintavia 
Vähitellen alkoi hämärtyä 
Ennen poislähtöä ehdin vielä kuunnella tämän bändin esitystä, ja etenkin rumpalityttö oli taitava laulaja.
  Kaunista syyskuun 1.viikonloppua❤️

lauantai 1. heinäkuuta 2023

Miniloma Tiberiaksessa

 

Pitkään aikaan en ole oikein ollut missään (viimeksi syksyllä eksän kanssa pohjoisessa)  ,joten olin tosi iloinen  kun työnantaja järjesti  vuorokauden mittaisen hotelliloman pohjoisessa.  Olin kuullut että aikaisemmin  nämä minilomat olivat olleet Kuolleen meren hotelleissa, mutta olin tosi tyytyväinen että se tällä kertaa oli Tiberiaksessa, Genetsaret-järven äärellä Meidän piti itse maksaa  50 €, joka vähennetään palkasta, mutta se on tosi pieni summa kun ajattelee mitä saimme .
Tapaamispaikka maanantai-aamuna oli  kuvan design-museon takana, klo 7 aamulla,mutta olin tuolla jo noin  puoli tuntia aikaisemmin, tapani mukaan aina liian aikaisin paikalla....
Tarkoitus oli että bussimme lähtee liikkeelle joskus  7.30 aikaan, mutta ärsyttävän monet ihmiset myöhästyivät, ja lopulta lähdimme liikkeelle yli tunnin! myöhässä aikataulusta. Odotusta lievensi hieman tämä mukava kissa. Matka tilausbussilla Tiberiakseen kestää täältä Holonista hieman yli 2 tuntia, ja välillä meillä oli noin 20 minuutin tauko. Saavuimme hotelliin (1.kuva) joskus klo 11 aikaan. Meitä odotti siellä infotilaisuus, kahvia ja pikkuleipiä, ja saimme jättää tavaramme konferenssihuoneeseen , koska oli vielä aikaa siihen kun saisimme huoneavainkortit.
Sitä ennen meitä kuitenkin odotteli lounas,  ja olinkin jo tosi nälkäinen, sillä olin ennen sitä syönyt nektariinin  klo 5 aamulla 
Lounas, ja ruoka tuolla muutenkin oli paras juttu tässä hotellissa. Mieletön valikoima joka aterialla, ja minulle kasvisruuat olivat super herkullisia.
Lounaan jälkeen kävin katselemassa mitä hotellista löytyy. Tämä hotelli on ollut olemassa jo todella pitkään, mutta joitakin  vuosia sitten se siirtyi uuteen omistukseen, ja uusittiin täysin.
Klo 15 aikaan saimme vihdoinkin huoneavainkortit  Hotellissa on 2 osaa: korkea vanhempi rakennus ja kuvassa näkyvä matalempi rakennus , jossa oli minun huoneeni. Minulta oli kysytty ennen matkaa kenen kanssa  haluan jakaa huoneen, ja koska en tunne lukuisia muita työntekijöitä, samoin että voisin jakaa huoneen Tanjan kanssa. En tuntenut Tanjaa, mutta  asumme samalla kadulla, ja olemme jo monta vuotta olleet hyvän päivän tuttuja, sen enempää tuntematta. Tiesin että Tanja puhuu venäjää ,ja että hänen pojallaan on iso koira. Vuoden alussa työpaikka järjesti meille elokuva+ateria-tilaisuuden, ja silloin selvisi että Tanjalla sama työnantaja kuin minulla. 

Tanjalla (alunperin Ukrainasta) oli meidän matkalla samankielisiä tuttuja, joten lopulta Tanja jakoi toisen huoneen 2 ystävänsä  kanssa, ja minä sain ihan oman huoneen, mahtavaa😁
Huoneeni oli tosi mukava, oli kaikki tarpeellinen, ja pieni parveke , josta näkymä suoraan järvelle.
Siellä se meidän paatti tulee, edellisen ryhmän
kanssa
Myöhemmin iltapäivällä ohjelmassa oli järviristeily, ja tuttu kuljettaja busseineen odotti meitä hotellin edessä. Meillä oli muuten tosi mukava kuljettaja, koko matkan aikana.
Laivalla oli mukavaa ohjelmaa, mutta välillä ehdin katsella hieman maisemiakin. Kesällä tuolla tuulee iltapäivisin, ja välillä oli lähellä että kännykkä putoaa mereen, koska tuuli oli aika voimakas   Genetsaret-järven väri myös muuttuu sään mukaan: kun aurinko paistaa väri on kirkkaan sininen, mutta pilvisellä säällä  tämän väristä .Taka-alalla näkyy hieman Tiberiaksen kaupunkia.
Oli musiikkia , tanssia, kevyttä syötävää  ja muuta kivaa. 
Vielä hieman maisemia, laivalta katsottuna.  
Laivan jälkeen tulimme hotellille, ja suoraan illalliselle. Lounaalla jälkiruokina oli vain hedelmiä, mutta illalla kakkuja, suuri valikoima.
Iltaisin hotellin  ulkotiloissa on elävää musiikkia.
Uima-allas illalla.
Aamulla aikaisin aamupalalle.Aamiainen tuolla oli kyllä paras vuosiin: täällä on hotelleissa tosi runsaat aamiaiset, mutta tuolla se oli erityisen runsas ja herkullinen. Ja oli graavilohta ja hyvää tummaa leipää.😋
Aamiaisella istuin samassa pöydässä ukrainalaisten/venäläisten kanssa, ja tutustuin paremmin niin sympaattiseen  Tanjaan, jonka oli tarkoitus  olla huonekaverini .
Hotellia vastapäätä on kylpylä, jossa kuumia lähteitä. Hotellin asiakkailla on sinne vapaa pääsy, ja kävin pikaisesti katsomassa mutta en uimassa koska ei ollut uimapukua mukana. Muutenkin minulle mieluummin kylmiä kuin kuumia lähteitä ..
Kotiinlähtöön oli vielä aikaa, ja tuttu bussimne oli viemässä halukkaita lähellä  olevan Meir Baal HaNessin-haudalle .Rabbi Meir oli ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla  elänyt viisas tietäjä, ,tannaiitteihin kuuluva, joka on oletettavasti haudattu tuonne. Ennen hauta-aluetta markkina-alue jossa myynnissä kaikenlaista mm.uskonnollista krääsää . Rabbi Meir oli kuulemma  ihmeiden tekijä, ja hänen hauta-alueensa on suosittu vierailu/rukouspaikka osalle uskovaisista.
Sisäpuolella oli hienot kattokruunut .
Kurkistus tänne .
Hienot kattokruunut sielläkin.
Tulimme pyhälle paikalle bussilla, mutta halusin lähteä takaisin hotellille ennen muita, ja sanoin kuljettajalle että kävelen takaisin.. Tiberiaksen alue on tosi kuuma kesällä, ja vaikka matka takaisin hotellille ei ollut pitkä, (hieman yli 3000 askelta) niin 35 asteen kuumuus tuntui...
Hieman ennen lähtöä huomasin että hotellin  yhteydessä on pieni sitrustarha.🍋🍊🍋🍊
Oli vaikka mitä  sitruksia,mutta kaikki tietysti raakileita tähän aikaan vuodesta.

Paljon sitä ehtikin vuorokauden aikana,ja toivottavasti jatkossakin tällainen pieni irtiotto.