Näytetään tekstit, joissa on tunniste tori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tori. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Irtiotto pohjoisessa

Syklaamit kukkivat keväällä
Oho,yli kuukausi viimeisestä postauksestani...Silloin olin vielä suhteellisen heikossa kunnossa, vatsataudin ja sitä seuranneen  flunssan johdosta.Nyt olen vihdoinkin ok,  ja voimat palanneet. Viimeksi helmikuun postauksessa kerroin että olo parempi,mutta kesti melkein maaliskuun  alkuun,   ennenkuin  tuntui että nyt olo normaali. (vasenta olkapäätä lukuunottamatta)

Eksä on jo pitkään pyytänyt minua vierailulle hänen vapaa-ajan asuntoonsa  Tiberaksessa.Hän viettää siellä muttaman päivän joka toinen viikko.Maaliskuun alkupuolella matkustin sitten vihdoinkin Tiberiakseen. Bussimatka kestää suurinpiirtein  2 tuntia,  ja kuukausikortillani voin matkustaa  bussilla 225 kilometrin etäisyydelle, eli lähes koko maahan paitsi Eilatin kaupunkiin . 
Eksän asuntoon kuuluu myös aidattu katto,ja sieltä näkee hyvin Genetsaretin järven sekä sen takana olevat vuoret. Lähdin kotoa aikaisin,ja saavuin myös perille aikaisin, mutta matka eksän asuntoon kesti ikuisuuden, kamalien liikenneruuhkien vuoksi. Tiberias ei ole kovin suuri kaupunki; asukkaita on normaalisti 50 000 henkeä, mutta nyt siellä on 45 000 väliaikaista, ,aivan pohjoisesta evakoitua asukasta ,Hizbullahin ohjusten vuoksi. Väliaikaiset asukkaat ovat täyttäneet kaikki Tiberiaksen hotellit. Voi vain kuvitella millaisia ruuhkia syntyy kun kaupungin väkiluku yhtäkkiä  nousee lähes kaksinkertaiseksi.Tiberias on turvallinen, joten siellä ei tarvitse pelätä ohjuksia. Hotellit joka puolella täällä täynnä kodeistaan evakuoituja ihmisiä,pohjoisesta sekä etelästä, poissa ohjusten tieltä, tai koska kodit tuhottu, kuten etelän kibbutseissa ,Gazan rajan lähellä, yhteensä  suunnilleen 200 000 henkeä 
Sisäänkäynti Rob Roy-paikkaan.
Eksä ehdotti että menemme Jordan-virran alueelle. Siellä on jonkinlainen intiaaniteemainen paikka, joka oli auki, mutta kaikki ruokapaikat ym.siellå olivat kiinni.
Aika hieno toteemipaalu.
Eikös tästä selviä että vessa on lähellä🤣
Alueella oli paljon erilaisia lintuja, joille tarjottiinn aamiainen juuri kun olimme siellä.
Kahvinkeittäjää ei näkynyt....
Kanooteillakaan ei päässyt liikkumaan. 2 kanoottia oli yhdistetty keskenään.
Tämmöinenkin löytyi tuolta.
Tuo pyöreä rakennelma on kyyhkysten koti.
Sieltä jatkoimme kävelyä Jordan-virran reunaa pitkin. Oli lämmin päivä, kevät oli selvästi alkanut, ja ihmisiä oli paljon, sillä oli kunnallisvaalit ja vapaapäivä.  Alueella kasvoi runsaasti villisinappia, jota poimin salaattia varten. Täällä omalla suunnallani en ole harmikseni.löytänyt villisinappia.
Poimin myös kamomillaa, jota kasvaa tuolla villikasvina, ja vasta myöhemmin huomasin että se onkin rauhoitettu  kasvi...
Näkyi että oli lämmintä...
Seuraavana aamuna nousimme aikaisin, ja menimme juomaan aamukahvit katolle auringonnousun aikaan. Aamulla aikaisin oli hieman kylmää, mutta päivällä lämmintä.
Ajoimme erääseen kohteeseen, joka ei ollutkaan auki, ja matkalla  näin Kvuzat Kinneret-kibbutsin kohdalla kyltin ,jossa luki että kibbutsissa maan suurin taatelikauppa. Taatelien ja taatelituotteiden lisäksi  tuolla oli vaikka mitä, ja olisin hyvin voinut viettää tuolla muutaman tunnin.
Kibbutsin alueella viljellään peräti 7 eri taatelilajiketta. Taateleita sai maistaa, ja kun kaikki eri lajikkeet oli maisteltu, eksä osti  2 rasiaa Deglet Noor-taateleita, joissa vähemmän sokeria kuin tutuissa Medjool-taateleissa, mutta ovat silti makeita. Deglet Noor-taateleita viljellään  Lähi-idässä sekä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.
Sain rasiallisen kotiin vietäväksi.
Ehdimme vielä pysähtyä hautausmaalle, jonne haudattu monta tunnettua ihmistä täällä. Etsimme erään runoilijan hautaa,mutta emme löytäneet sitä. Niin kaunis hautausmaa, ja mikä upea näkymä sieltä Genetsaret-järvelle. Runoilijan, jonka hautaa emme löytäneet, eräs teos on myös ilmestynyt suomeksi.
Tiberiaksen pikkuinen tori.Kunnallisvaalien vuoksi monet
kojut olivat kiinni.
Sitten olikin aika pakata reppuni, ja matkustaa bussilla takaisin kotiin(2 bussilla..).Eksä jäi Tiberiakseen vielä päiväksi.

Lyhyt irtiotto teki kyllä hyvää, kaiken sairastamisen jälkeen.😁

perjantai 5. toukokuuta 2023

Eksotiikkaa bussiasemalla

Toukokuu alkoi täällä lämpimänä,ja tuntuu hieman haikealta että seuraava sade on todennäköisesti vasta  loppusyksyllä. Olen varmaan monta kertaa valittanut täällä siitä miten inhoan kuumaa säätä ,ja tänään täällä oli lähes 40 astetta, kiitos kuumien aavikkotuulien,mutta kun kuumuus on kuivaa eikä kosteaa, kestän sen suhteellisen hyvin. Ihaninta tässä ajassa on erilaisten puiden kukinta,esim. nyt kukkivat jakarandat,joista yksi näkyy tässä  kuvassa. 💜
Kävelykadulla torin vieressä, missä edellisen kuvan jakaranda, on nykyään kävelykatu vain tiettyinä aikoina vuorokaudessa ,ja se taitaa olla siksi että kadun varrella on kunnostettu/suurennettu monta vanhaa taloa, joiden uudet asukkaat varmaan vaatineet että voivat ajaa  autotalleistaan läheiselle kadulle. Mutta tiistaisin ja perjantaisin se on enimmäkseen kävelykatu, artesaanimarkkinoiden aikana.

En ollut käynyt tuolla pitkään aikaan,ja huomasin uuden kojun, jossa kojun pitäjä  oli keskittynyt taiteen tekoon. Amerikkalainen Raquy valmistaa miniatyyrimaalauksilla ja ornamenteilla koristeltuja käsikirjoituksia/tauluja,  Työ on pikkutarkkaa,ja valmiin käsikirjoituksen tekoon kuluu monen monta tuntia 

Raquy , muusikko, kertoi asuneensa useita vuosia Istanbulissa jossa hänestä tuli darbuka-soittimen mestari,joka on esiintynyt eri puolella maailmaa..

Raquy kertoi että kun esiintymiset loppuivat koronan vuoksi, hän opetteli kirjamaalausta, ja myy nyt töitään  artesaanimarkkinoilla.
Raquyn työt ovat tosi kauniita 
Tänään piipahdin aamulla Tel Avivin pääbussiasemalla(jonka ei pitänyt enää olla pääbussiasema,mutta josta edelleenkin lähtee osa busseista),  jossa viikonloppuisin filippiiniläisiä ruokakojuja, ja jonka filippiiniläisestä ruokamarketista tykkään paljon .
Filippiiniläisiä  leivonnaisia.
Täällä aina tuntuu kuin olisi jossain muussa maassa...
 
Etiopilaisten (tai eritrealaisten) vaatekauppa lähellä ruokakojuja.

perjantai 6. tammikuuta 2023

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 
Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 
Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 
Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 
Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 
Massimo ja pikku Ann❤️
Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 
Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 
Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 
Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 
Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 
Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟
Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 
Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan 

lauantai 19. helmikuuta 2022

Helmikuun vuokot

Helmikuu on se kuukausi , jolloin  punaiset kruunuvuokot  puhkeavat kukkaan  eteläisessä Israelissa.     Viikko sitten perjantaina, aikaisin aamulla,  matkustin eksän kanssa katsomaan punaisten kukkien kukintaa.  Täällä  Israelissa kasvaa myös muun värisiä kruunuvuokkoja, mutta tällä alueella vain punaisia.  Harmikseni    retkeämme edelsi sateinen yö,  ja aamu oli muutenkin viileä,    ja kukkien terälehdet olivat kiinni.    Tämä oli myös vasta kukinnan alkua ,  ja kun tuota päivää on seurannut monta kauniimpaa ja lämpimämpää  päivää,  ovat nuo kukat paljon kauniimpia ja niitä on myös runsaammin luonnossa.

Alue jossa kävimme on nimeltään   Shokedan  metsäalue,  joka on Shokedan   kylän vieressä.   Helmikuussa  alue täyttyy  vierailijoista,  jotka tulevat katsomaan vuokkojen  kukintaa,  ja  tämä ja viereiset alueet  ovat silloin  täynnä kaikenlaisia tapahtumia.
Kruunuvuokot ovat rauhoitettuja, mutta niitä kyllä tuhoutuu jonkin verran kun ihmiset kulkevat tuolla vuokkoja ihailemassa ja kuvaamassa.
Samalla alueella on  tori , joka kuulemma auki vain helmikuussa, kun alueella  paljon ihmisiä.Sateen jälkeen oli tosi kuraista tuolla,   ja kuraiset kengät piti kunnolla puhdistaa kun tulin kotiin.
Joimme appelsiinimehua,  joka oli todella makeaa:)
Kolombialainen pariskunta möi mansikoita ja  etelä-amerikkalaisia herkkuja.
Kotileipomoa siskonsa kanssa pitävä nainen kertoi että olivat siskonsa kanssa leiponeet yötä päivää torimyyntiä varten.
Suloiset koirat  torilla. Näitä unkarinvizloja oli kolme , mutta sain kuvaan vain kaksi todella  hyvin käyttäytyvää koiraa.
Ennen poislähtöä ohitimme vielä tämän sitrushedelmäkojun,  jossa sanotaan että hedelmät    suoraan viljejijältä.  Hedelmiä piti ostaa  vähintään 3 kiloa, ja niitä  sai myös sekoitella. Ostin mehukkaita verigreippejä, joista yksi vielä jäljellä,
Ajelimme toiseen paikkaan jossa sielläkin oli pieni tori, jossa suurin osa kojuista käsityöläisten, mutta oli siellä muutama ruokakojukin.
Torin takana   rosmariinit kukkivat tosi kauniisti.  Ne kukkivat myös kodin edessä olevassa puistossa , mutta ei näin kauniisti. Retkipäivänä  oli vielä aika viileää, mutta tällä viikolla  on lämmennyt: lyhyen lyhyt talvi on ohi, ja täällä on kevät.  Tammikuu oli kylmin 14 vuoteen, ja  kerrankin tuli hieman tarvetta  talvitakille, lämpimälle huiville ja sormikkaille:)

Kaunista viikonloppua:)