Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaaehtoishommat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaaehtoishommat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Lämmintä riitää


Hyvää huhtikuun alkua teille:) Täällä  huhtikuu, tai maaliskuun loppu, alkoi sään muutoksella,  kun  sateinen ja viileä kausi loppui, ja sateeton ja lämmin kausi alkoi. Tänäänkin on päiväsaikaan 28 astetta,  ja ensi viikolla 30 asteen päiviä,  kiitos  aavikkotuulien.  Lämmin kausi alkoi niin äkkiä, että  kesti hetken ennenkuin tajusi että  sateita ei enää tule ennenkuin  joskus lokakuun loppuvaiheilla,  ja että  lämpimät vaatteet voi nyt laittaa pois.
Viikko sitten illalla ja  aamulla oli vielä viileää,  ja  viime lauantai-iltana näin  talomme WhatsApp-ryhmässä kommentin jossa kerrosnaapurini kertoi löytäneensä talon sisääntuloaulasta  pikkuruisen kissanpennun. Hän oli laittanut aulan vieressä olevaan tilaan  pienen laatikon, jossa pehmeä pyyhe alla ja päällä, ja tonnikalaa sen viereen. Hän myös pyysi ettei pentua laitettaisi sieltä ulos. Menin katsomaan pentua, ja huomasin että se oli aivan pieni, sellainen joka tarvitsee lämpöä, joten otin pennun asuntooni.   Mitään emoa en ole täällä talon lähellä nähnyt,  joten on mysteeri miten pentu päätyi taloomme.  Tarkistin pennun, ja arvioin sen iäksi 3-3.5 viikkoa, sillä  pennulla oli jo hampaat, korvat kehittyneet ja silmien väri oli jo suurimmaksi osaksi  muuttunut sinisestä tummemmaksi. Oli myös helppo nähdä että kyseessä  oli poikapentu. Ilmoitin  naapurille että kissa on minun luonani, ja laitoin pehmeän pyyhkeen punaiseen pahvilaatikkoon,  ja toisen pyyhkeen päälle.  Muistin että minulla on kaapissa kissojen äidinmaitokorviketta,  mutta  viimeinen päiväys oli mennyt ohi jo aikoja sitten , ja maitojauhe muuttunt ruskeaksi, joten se  piti heittää  pois. Annoin kissalle sen sijaan  pipetillä vettä,  sillä tuon ikäinen ,  emosta erotettu pentu  tarvitsee nesteitä.
Laitoin laatikon kissanpentuineen  sänkyyni , mutta hieman kauemmas kun menin nukkumaan, mutta pentu kömpi ulos laatikosta ja peiton alle viereeni.  Laitoin pennun takaisin  laatikkoon 2 kertaa, mutta molemmilla kerroilla se tuli uudestaan viereen peiton alle, joten annoin sen olla,  ressukka etsi lämpöä. Jos ei Bambia, olisin varmaan mennyt ostamaan lisää äidinmaitokorviketta,   ja pitänyt pentua vielä muutaman päivän,  mutta koiran vuoksi en voi   ja vein pennun  Eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin. Täytin lomakkeen ja annoin pennun naiselle, joka laittoi pennun  fleecetakkinsa sisälle.  Toivottavasti pentu selviää ja kasvaa.  Se oli ihan syötävän suloinen,   mutta  tuon ikäinen tarvitsee myös ruokintaa ja huolenpitoa usein vuorokauden aikana.
Tällä viikolla kävin myös Tel Avivin matkamessuilla,  jotka pidettiin ensimmäistä kertaa sitten  koronan alkamisen.   Näitäkin messuja siirrettiin 3 kertaa, koska  ulkomaalaisia ei päästetty tänne, mutta nyt tuollaiset rajoitukset on poistettu,  ja messut tapahtuivat viimeinkin.  Ennen  näille messuille on päässyt myös kaikki sinne haluavat, mutta itse sain kutsun ja kehotuksen rekisteröityä jo kuukausia sitten,   ja  tuonne tullessa  sain nimellisen vierailijakortin nauhoineen.  Messuja kierrellessä näin että lähes jo kaikilla oli vierailijakortti,  joten tuolla ei tainnut olla tavallista yleisöä tällä kerralla.
Kävin messuilla tiistaina,  joka oli kevään ensimmäinen kunnon  hellepäivä, ja messuille tullessa oli kamala jano. Tel Avivin osastolla huomasin monta ihmistä jotka jonottivat kuvssa näkyvän Benny Brigan juomia.  Benny Brigalla on  Tel Avivin maustetorilla pieni kahvi&juomakioski, jossa hän valmistaa  fermentoituja hedelmiä , yrttejä ja siirappeja jotka päätyvät hänen poreiliviin juomiinsa. Jano oli kova joten minäkin jonotin juomaa.
Eräs ulkomaalainen ruokatoimittaja ihastui Brigan juomiin niin että kirjoitti siitä   jutun New York Times-lehteen,  ja niinpä  Briga sai kustannussopimuksen arvostetulta kustantajalta.  Minäkin ostin tuon englanninkielisen kirjan,  ja olen kokeillut siitä yhtä ohjetta tähän asti.  Tuo kuvan juomani oli  todella virkistävä ja hyvän makuinen.
Matkamessut ovat ihanan värikkäitä tapahtumia,  ja taas huomasin kuvanneeni lähes pelkästään ihmisiä siellä. Filippiinien osastolla oli tanssia ja laulua, joten jäin sinne hetkeksi. 
Brasilian osastolla.

Georgian osastolla sain häneltä pienen maustepussin.
Tel Avivin matkamessuilla on lähes aina ollut panamalaisia tanssijoita, ja niinpä heitä oli tälläkin kertaa.
Marokon osastolla olisi saanut teetä. Marokko oli mukana ensimmäistä kertaa, samoin kuin   Dubai sekä Bahrain.
Ja Jerusalemin osastolla tuota Jerusalemin rinkeliä.
Ashdodin kaupunki (linkin takana postaus vierailustani Ashodissa)  panostaa aina näihin messuihin,  ja nyt heillä oli pieni ruokarekka,  jossa sai pienen lasillisen arak-juomaa, ja lasin sai pitää itselllään.
Kazakstanin jurtta, joka oli tosi upea sisältäpäin. Samalta alueelta olivat mukana myös Uzbekistan sekä Azerbaidzan.
Tämä matkaopas kuuluu druusi-vähemmistöön.
Eniten pidän tserkessien asuista, jotka niin upeita. Joku kysyi minulta noista pampuloista miesten asuissa, mutta en tiedä mitä ne merkitsevät.
Hieno asu   tserkessitytöllä. Täällä Israelissa tserkessit asuvat 2 kylässä.
Helteellä varmaan hikoiluttaa tuollaisen päähineen alla....
Ennen poislähtöäni sain tehdä  Timna Parkin osastolla värjätyllä hiekalla täytetyn pullon. Kotiin tullessa huomasin että olisi pitänyt lisätä vielä vähän hiekkaa, ja korkkina toimiva kuivunut savi valui alas.
Torstaina olin tosi pettynyt, sillä olin ilmoittautunut Hyvän Teon päivän säätiön vapaaehtoistoimintaan, ja minun oli tarkoitus viettää muutama  tunti pakolaislasten päiväkodissa.  Hyvän Teon päivä (Good Deeds Day-säätiö) on täältä alunperin alkanut tapahtuma, joka kerran vuodessa kerää vapaaehtoisia suorittamaan jonkun hyvän teon.  Täällä Hyvän teon päivä oli muutama päivä sitten, mutta muualla maailmassa  se on huomenna, huhtikuun kolmantena päivänä.  Tuo tapahtuma on täältä levinnyt jo yli sataan eri maahan. Olin ilmoittautunut siis tuohon päiväkotiin,  ja minulle vielä soitettiin viikon alussa  ,ja varmistettiin että tulen paikalle.   Minulle myös ilmoitettiin että saan ennen päivää yhteyshenkilön nimen ja puhelinnumeron. En saanut sellaista  mutta koska minulla oli ilmoitus tuosta vapaaehtoishommasta   ja osoite ym. ,  matkustin Tel Avivin  hieman köyhemmälle alueelle yli puolentoista tunnin ajan,  koska iltapäivällä ruuhkat ihan kamalia,  etupäässä  kevytraitiotietöiden vuoksi. Kun tulin paikalle,   siellä ei tiedetty lainkaan että oli tulossa joku vapaaehtoinen,  enkä voinut jäädä  sinne ,  koska kyseessä on lasten kanssa työskentely eikä heille ollut ilmoitettu tulostani. Mikä möhläys, ja niin harmitti! Jätin kuitenkin  puhelinnumeroni , jotta voivat ottaa yhteyttä  jos joskus tarvitsevat apua. Tuossa päiväkodissa, joka koulun yhteydessä,   kaikki lapset afrikkalaisten vanhempien lapsia   ja  enemmistö  eritrealaisten  lapsia. Päiväkoti oli tosi kodikkaan näköinen ja lastenhoitajat täkäläisiä sekä afrikkalaisia.  Tuo päiväkoti on Unitaf-järjestön ylläpitämä  päiväkoti, 
Hän soitti ja kysyi voinko jäädä vaikka heille ei ilmoitettu että olin tulossa, ja tässä vaiheessa vielä uskoin että voin tehdä hyvän teon.   Täällä Israelissa on ollut vaikea viikko,  sillä viikon aikana  oli 3 kuolettavaa terroritekoa,  joissa kuoli yhteensä 11 ihmistä, ja sellainen luo heti pelon ilmapiirin.  Pitää toivoa ettei niitä tule nyt lisää, sillä usein terroriteon jälkeen tulee copycat-terroriteko.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Rakkaus ei katso ikää...

Tiedättehän sen sanonnan "Rakkaus ei katso ikää"... Tänään se tuli mieleeni kun matkustin naapuritalossa asuvan Elishevan kanssa bussilla Tel Aviviin.  Elishevaan, 80 v. , tutustuin kun muutin nykyiselle  asuinseudulleni, heti sen jälkeen kun olin adoptoinut Bambi koirani eli blogin alkuaikoina. Elishevalla ,  eläkkeellä olevalla opettajalla  , oli silloin Bambin ikäinen tyttökoira Toffi, josta voi sanoa että Toffi oli Bambin elämän ainoa (tähän asti;D) tyttöystävä. Toffi oli joskus yövieraananikin, kun Elisheva matkusti poikansa perheen luokse pohjoiseen Israeliin.

Elisheva oli jo leski kun tapasimme, ja vuosien aikana tapasin muutaman kerran myös hänen aikuisia lapsiaan. Viime aikoina ihmettelin kun Elishevaa ei ole näkynyt kuten ennen, mutta tänäänhän se selvisi: hänellä on poikaystävä💓

Elishevan poikaystävä on hänen serkkunsa leski, ja jollain tavoin he olivat jo tunteneet toisensa ikuisuuden , mutta muutama kuukausi sitten lempi leimahti, ainakin poikaystävän puolelta, joka on 85-vuotias. Elisheva kertoi että hän´ei ole samalla tavalla ihastunut kuin hänen  rakastunut poikaystävänsä,  mutta että hänestä on mukavaa käydä poikaystävän kanssa  elokuvissa, ulkona  syömässä ja muualla, ja kun Elishevan  luona asuva tyttärentytär ei ole kotona, poikaystävä tulee yökylään. Elisheva  ei halua mennä yökylään poikaystävän luokse, joka asuu korkeassa tornitalossa. Minusta tämä kuulosti mahtavalta. Elisheva sanoi että  poikaystävä on häntä vastassa bussipysäkillä,  ja että poikaystävä halaa liian pitkään. Kun Elisheva nousi bussista, näin ikkunan kautta komean vanhan herrasmiehen tulevan onnellinen ilme naamallaan Elishevaa kädet ojossa vastaan, ja ehdin vielä nähdä miten  poikaystävä kaappasi Elishevan tiukkaan syleilyyn . Minut tämä sai hyvälle tuulelle:)
Tänään kävin hieman auttamassa NATALissa,  eli terrorismin uhrien traumakeskuksessa. Sinne nimittäin tuli ensimmäistä kertaa 4 vuoteen suomalainen ryhmä, josta osa näkyy tässä ryhmäkuvassa. Nyt on sitten materiaalia suomeksikin,  ja käänsin vielä simultaanisesti kun pidimme infotilaisuuden tälle  ryhmälle. Takana olevasta kauniista puuteoksesta, ja Natalin toiminnasta yleensä olen kertonut täällä.  

Ja meillä on kuumaa! Tänään oli yli 30 astetta päiväsaikaan, ja koko viikko on kuuma; kuumuus tuli kyllä aivan liian aikaisin.

maanantai 31. elokuuta 2015

Koristeita ja kasvamisia

Näin eräässä kaupassa näin kauniit koristeruukut. Minulle tuli heti puolukat mieleen ja nuo herättivät minussa jonkinlaisen puolukkahimon vaikka itse asiassa nuo taitavatkin esittää karpaloita,mutta karpalot ja puolukathan muistuttavat toisiaan. Jouluksi sopivat koristeet mutta kaupassa ne  olivat myynnissä varmaan pian vietettävän juutalaisen uuden vuoden johdosta;siihen kun kuuluvat omenat,,,,,
Niitä oli myös vihreillä omenilla.
Huomenna lapset palaavat kouluun;kesäloma on loppu.Eilen tapasin E:n ,jonka ohjaaja olen ollut pari viimeistä vuotta mutta nyt hän siirtyy uuteen kouluun enkä muutenkaan enään osaisi auttaa häntä mm.matikan tehtävissä...vaikka ei hän sellaista tarvitsekaan kun on hyvä oppilas.E täytti viikonloppuna 12 ja vein hänet pirtelölle ja sinne sun tänne. Viimeksi tapasimme juuri ennen Suomen-.matkaani eli noin 2½ kuukautta sitten ja kun E nyt astui ulos bussista en ollut uskoa silmiäni:tyttö oli kasvanut varmaan pään verran tuossa ajassa. E on aina ollut muita luokallaan olevia tyttöjä pienempi ja lyhyempi joten oli tosi mukavaa nähdä että hän nyt on ottanut heitä kiinni siinä mielessä.
Oli todella kiva nähdä,mutta tulemme tapaamaan jatkossakin vaikken enään olekaan hänen ohjaajansa.Sovimme että otan joku päivä kameran mukaan ja kuvaan häntä veden äärellä.
Hyvää alkavaa syyskuuta kaikille.Syyskuu alkaa kuulemma tosi lämpimänä.Eilenkin kaikki meikit ja naamarasvat valuivat bussia odotellessa .Elokuu onkin ollut täällä kuumin miesmuistiin..,,

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Natal-traumakeskuksen naisten tapahtumassa

Muutama vuosi sitten tutustuin ihastuttavaan Ifat-nimiseen ihmiseen lempikahvilassani,ja näin pääsin tutustumaan hänen työpaikkaanssa ja rakennukseen, (tietoa linkin takana Natalista)joka on kahvilan viereinen talo. Muutaman kerran kerran hän on kutsunut minut mukaan järjestön tapahtumiin vapaaehtoistyön merkeissä,ja nuo tapahtumat ovat olleet tosi mukavia:) Edellinen tapahtuma oli syksyllä ,jolloin osallistuin värijuoksuun. Muutama kuukausi sitten Ifat kutsui minut mukaan Natalin vuotuiseen naisten tapahtumaan,joka oli nyt sunnuntaina.
Tapahtuma pidettiin Castiel-huonekalutalon  juhlahuoneisto-alueella. Valtava huonekalutalo monine huoneineen ja juhlatilapiha,sali ja keittiö sijaitsevat eteläisessä Tel Avivissa aika rähjäisellä alueella joka on vanhaa teollisuusaluetta;tosin tuo alue on muunnoksessa ja sinne on jo noussut joitakin todella hyvän näköisiä asuintaloja.Mutta oli outoa nähdä rähjäinen katu ja sitten astua....
kauniille ,valoisalle pihalle. Castielin huonekalutalo antoi paikan veloituksetta Natalille iltaa varten. Tämä on suosittu häiden pitopaikka.Kesällä kun tuo puu ja käynnökset ovat täynnä lehtiä niin paikka on kuulemma tosi nätti!
Eräs viinitarha oli lahjoittanut tilaisuudessa tarjottavat viinit.
Liikkuvan kahvilan pitäjä tuo joka vuosi kahvilansa tilaisuuteen,veloituksetta.
Natalin työntekijät olivat kaikki leiponeet tai ostaneet kakun tilaisuutta varten ja minä leivoin ja toin tällaisen appelsiini-kookoskakun.  Paneelin veti  entinen suosittu uutiskuuluttaja veloituksetta ja tunnettu laulaja kävi esiintymässä,myös veloituksetta.Tilaisuuteen oli myyty 250 lippua,ja lisääkin olisi ollut tulossa,mutta enempää ei tiloihin mahtunut.Kaikki tulot menivät Natalin toiminnan tukemiseen.
Tulimme paikalle hyvissä ajoissa ennen tilaisuuden alkua,ja kakkujen leikkelyn jälkeen ehdin hieman vilkaista myös huonekalukaupan sisälle.Castielin kauppa koostuu useasta huoneesta,joihin huonekalut on järjetty, Castielin kaikki huonekalut ovat heidän suunnittelemiaan ja tuotteet valmistetaan täällä Israelissa. Huonekalut ovat suurimmalta osin uniikkeja ja hinnat tietenkin sen mukaisia....Kauppa sijaitsee suuressa Bauhaus-tyylisessä talossa ja juhlatila on talon sisäpihan puolella.Ehdin nähdä vain murto-osan kaupasta. 
Tilaisuudessa myytiin pareittan näitä keramiikkalintuja ja tuotto meni Natalin toimintaan.
Tässä lintujen tekijä,Irit Kaplan.
Tämä kaunis lady,Orly Gal, on Natal-järjestön johtaja.
Natalin naisten ilta järjestettiin viidettä kertaa ,ja joka vuosi tapahtumalla on joku teema. Tänä vuonna teemana oli etulinjassa taistelevien naisten haasteet ja ongelmat. Vaikka naisilla täällä Israelissa on pakollinen 2-vuoden asevelvollisuus niin vielä 20 vuotta sitten ei naisten paikka ollut etulinjassa,ennenkuin ilmavoimien sotilas Alice Miller taisteli päästääkseen hävittäjälentäjäksi ,sillä lentäjiksi pääsivät vain miehet siihen aikaan. Milleristä ei kuitenkaan tullut lentäjää,sillä hän ei läpäissyt testejä,mutta hän avasi ovet muille naisille. Miller on tänään unohtanut lentokoneet ja elää intialaisen miehensä ja lastensa kanssa pienessä kylässä Himalajan vuoristossa.Orly Galin vieressä oleva Judith Recanati on koko Natal-järjestön perustaja ja nuoret naiset olivat paneelin osanottajia.Yksi nuorista naisista on entinen hävittäjälentäjä,toinen etulinjan lääkintänainen ym.Sinipuseroinen tyttö on poliisi.
Tilaisuuteen tulevia ihmisiä saapui paikalle.
Tarjolla oli viinin lisäksi kakkuja (myös se minun leipomani) ja mansikoita,jotka olivat tämän vuoden parhaat;täydellisen näköiset ja makeat. Paneeli alkoi ja kuuntelin sisällä ehkä tunnin,jonka jälkeen lähdin kotiinpäin enkä jäänyt kuuntelemaan laulajaa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Minun kaupunginosani

Nauran Auringolle-blogissa oli toissa viikolla kiva esittely bloggaajan asuinympärystöstä,ja päätin tehdä samanlaisen postauksen omasta asuinympäristöstäni,joka tosin ei voi kilpailla Barcelonan keskustan kanssa,mutta on tässäkin jotain näkemistä.Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy se mitä näen kun astun talon ulko-ovesta ulos.
Asun seitsenkerroksisessa talossa,ja kaikki ihan vieressä olevat talot ovat samankorkuisia. Kuva on otettu keittiön ikkunasta ja vasemmalla näkyy viereinen talo,joka on ikäänkuin kiinni tässä talossa,mutta taloja yhdistävä katos erottaa ne toisistaan.Talot ovat noin 40 vuotta vanhoja eivätkä mitenkään kauneudella pilattu;nykyään rakennetaan paljon kauniimpia taloja.
Kun astelen asuintalosta vasemmalle niin katu loppuu siihen ja muutaman rappusen jälkeen on heti bussipysäkki,johon tulee Tel Avivin keskustaan vievä bussi.
Ja kun tulen rappusia alas niin näyttää tältä eli tässä on kotikatuni. Asun Holonin pienimmässä tai oikeastaan toiseksi pienimmässä kaupunginosassa joka käsittää 2 ½ katua.Toinen katu leikkaa tämän kotikatuni ja kotikatuni kummatkin päät ovat sellaisia ettei niistä pääse minnekään mutta kadun leikkaavaa katua pitkin pääseekin jo ulos tästä kaupunginosasta ,joka on isomman kadun alla.Ihan samoin oli Helsingissä silloisella asuinalueellani Pikku Huopalahdessa joka on ikäänkuin Mannerheimintien "alla".
Asuintaloni takana on puisto josta on sekä iloa että ärsytystä,ja tuo ärsytys koskee  lähinnä puiston säännöistä piittaamattomia ihmisiä... Takana vasemmalla näkyy hieman uutta business-keskusta,jossa 2 taloa on valmista ja kaksi lähes valmista.Kun muutin tänne 6 ½ vuotta sitten koin lähes tragediana sen etten   voinut muuttaa takaisin Tel Aviviin,jossa asuin ensimmäisellä kerralla täällä. Hinnat olivat siellä sellaisia että se oli täysi mahdottomuus ja sitä se on edelleenkin.Mutta näiden vuosien aikana tänne viereen on tullut tuo business-keskus kahviloineen,ravintoloineen ja kuntokeskuksineen ja hieman eteenpäin olevaan kaupungin pääpuistoon  on noussut jäähalli  ja urheilu/konserttihalli,ja pian myös lisää kahviloita,kauppoja ja ravintoloita,joten ei tämä hullumpi alue ole asua. Ainoa miinus on tietysti se ettei perjantai-iltapäivästä seuraavan päivän iltaan saakka ole linja-autoja,sapatin aikana.
Puiston siniset hahmot  edustavat täkäläistä satua.Holonissa on ns.satupuistoja useita kymmeniä, ja  kaikki liittyvät täkäläisiin satuihin. Puiston alapuolella on monikaistainen katu joka vie teollisuusalueelle.Oikealle kääntyvä tie vie uuteen business-keskukseen joka myös on teollisuusalueella.Teollisuusalueen vieressä asuminen on plussaa sillä siellä on suuria marketteja ja muutama kauppakeskus,ja alue on avaraa. Siellä ei onneksi enään ole perinteistä likaavaa teollisuutta. Tässä pienessä kaupunginosassani on kivasti puistoja;on tämä kodin viereinen puisto ja sitten vielä muutama puisto lisää.
Puiston vasemmalla puolella on se kaikkein pienin kaupunginosa eli samarialaisten kaupunginosa. Suurin osa heistä asuu suurissa omakotitaloissa joissa asuu usein koko suku.
Kotikadun varrella on kaksi taloa joihin remontoidaan nyt parvekkeet,ja samalla uusitaan hieman talon ulkokuorta. Täällä kunnostetaan usen vanhoja taloja lisäämällä niihin kerroksia sekä  hissit ja kunnostamalla  niiden ulkonäköä ,jolloin asukkaille ei tule kustannuksia mutta  näihin 7-kerroksisiin taloihin ei kai helposti saa rakennusfirmoja lisäämään kerroksia joten parvekkeet pitää maksaa itse eikä se ole halpa juttu.
Kun tuosta kunnostettavasta talosta käännytään kaupunginosasta poisvievälle kadulle niin vastaan tulee vasemmalla koulu ja oikealla kaktuspuisto(kuvat tuli väärinpäin;D)
Kaktuspuiston jälkeen tulee alue jossa ei ole mitään paitsi talvisin siellä kasvaa paljon villikasveja.Sinne kuulemma piti tulla puisto silloin kun taloja rakennettiin mutta tämä pläntti on ollut sellaisenaan niin kauan kun tämä asuinalue on ollut pystyssä ja syy miksi siihen ei ole mitään tehty johtuu kuulemma omistajien perintöriidoista.Mutta alue on hyvä koirien ulkoilualue.....
Pläntin toisella puolella näkyy se puolikas katu,joka päättyy korkeisiin rakennuksiin jotka ovat paremman näköisiä kuin muut katujen varrella olevat rakennukset;niillä oli eri rakennusfirma. Kadun kulmassa on pikkuruinen kauppakeskus jossa peräti 3 kampaamoa,paperikauppa,pieni sähkökauppa ja kiskurihintainen minimarketti.Sen edessä on myös sellaisia roskasäliöitä joita ei ole meidän talossa,eli säiliöt lasille,vaatteille ja pienille sähkölaitteille. Katua kun kävelee eteenpäin vastaan tulee omakotialue,mutta se onkin sitten jo eri kaupunginosa..