Terveiset Helsingistä

Terveiset täältä Helsingistä, jonne tulin eilen aikaisin aamulla, yölennon jälkeen. Ensimmäinen  päivä  meni vähän sumussa kun en ollut nukkunut, mutta tänään olo oli jo parempi. Tämän postauksen olen muuten tehnyt kännykällä.

Upea ruska, ehdin nähdä onneksi🐱🍁

Tänään olin I Love Me -messuilla, tosi mukavat messut. Tämä postauksen teko puhelimella on yhtä hankalaa kuten ennenkin, joten lyhyt postaus. 

Torikissa Rambo ja messulippuarvonta

Tässä on Rambo, yksi Tel Avivin Carmel-torin kissoista.   Torilla on monta kissaa,  mutta Rambo on tullut tutummaksi kuin muut kissat.  Torin kissoilla on  kissanpäivät,  sillä monet torimyyjät ovat "adoptoineet  " kissoja,  ja myös syöttävät niitä.

Rambo on tullut tutuksi sillä se viettää joka aamu muutamia tunteja  torin kahvikauppa&kahvilassa.  Ehkä koska Rambo on tottunut saamaan siellä maitoannoksen..

Rambo on todella ystävällinen kissa, ja pitää rapsutuksista. Oikeastaan Rambolla ei ole lupa maata jakkaralla, mutta kun siinä oli helpompi kuvata kisua.  Rambo olisi mielellään jäänyt tuohon makaamaan pidemmäksi aikaa.

Täällä on viime päivinä ollut hieman pilvistä säätä,  ja sadettakin on luvattu, mutta yhtäkään tippaa en ole vielä nähnyt.  Mutta tänään tuntui ensimmäistä kertaa hieman syksyiseltä.

Asiasta toiseen,  minulla on 2 lippua  arvottavana lokakuun viimeisen viikonlopun    Viini ja Ruoka-messuille. Messulipulla pääsee myös kirjamessuille.    Liput ovat sähköisessä muodossa, joten laittakaa   sähköpostinne kommenttiin ,  jos haluatte olla mukana arvonnassa.  Arvon liput ensi viikon alussa.

Flunssainen viikko

Kaunis kiinanruusu kodin lähellä olevassa pensaassa

Viime sunnuntain ja  maanantain välisenä yönä heräsin siihen että kurkkua särki ja oli vaikeaa niellä. Seuraavana aamuna oli jo kuumeinen olo,  ja pari seuraavaa päivää olivat tosi kamalia: kuumetta ja lihassärkyä joka paikassa.   Nyt kun on kulunut viikko olo on parempi mutta räkää on vielä sekä keuhkoissa että nenäonteloissa, mutta muuten olo ok.

Torstaina tuntui jo paremmalta , ja tapasin kolumbialaisen ystävättereni.  Kävelimme Tel Avivin sydämessä ja ihailimme taas vanhoja rakennuksia.  Tähän taloon olen aina halunnut tutustua, ja kun ovikin oli  raollaan päätimme katsoa mitä sisältä löytyy.

Rakennus on varmaan restauroitu joitakin vuosia sitten, ja siellä oli kauniita, erilaisia lattiatiilejä.

Rakennuksen terassialue toisessa kerroksessa.  Emme kuitenkaan olleet toivottuja  vieraita,    sillä eräs nainen tuli hieman närkästyneenä sanomaan että rakennuksessa opiskellaan,  ja me hieman häiritsemme... Rakennus on  Alman,  heprean kielen kulttuurikeskuksen käytössä.   Poistuimme kiltisti, mutta ainakin vihdoin näimme ja opimme mitä siellä sisällä tapahtuu..

Aina yhtä komeat näkymät suurlähetystöstä, ja Välimerikin näkyy sieltä

Perjantai-aamuna suomalaisen kirjaston väki oli kutsuttu  Suomen suurlähetystöön, tutustumaan uusiin toimitiloihin. Minähän kävin tutustumassa tuolla jo kesäkuussa,  ja kerroin siitä täällä.  

Meille näytettiin kuva kuvalta miten suurlähetystön uudet tilat syntyivät.  Alussa tilat olivat täysin alastomat,  oli vain seinät. Kuvassa Suomen suurlähettiläs  Israelissa Anu Saarela, joka palaa Suomeen uuteen tehtäväänsä tulevan vuoden alussa.

Tässä suurlähettiläs Saarela yhdessä kirjastohoitaja Anun kanssa (Juudean Jupinoita -blogista) Olipa mukava tapahtuma:)

Talo kuin iglu

On mukavaa kun eksäni vie minut välillä pienille retkille täällä.  Sama eksä,  jonka vuoksi oikeastaan palasin tänne Israeliin,  ja joka ei palannutkaan tänne kuten oli ollut tarkoitus ,  vaan   vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera,  ja viime vuoden hämmentävistä tunnekuohuistakin (hänen paluunsa jälkeen)  olen päässyt eroon,  joten retket eksän kanssa ovat nyt pelkkää nautintoa. Tällä kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin eteläisessä Israelissa.  Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmäinen,  ja matkalla ranta-alueelle huomasin että sielläkin on  paljon rakennettu viime vuosina.  Aamulla aikaisin oli pilvistä mutta kuumaa,  ja kävelimme ylinta rantakatua pitkin.

Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.

Hieman kauempaa näin siniturkoosin sohvaryhmän,  ja kaukaa katsottuna  se näytti siltä että joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne,  mutta lähempi tarkastelu osoitti että nämä ovatkin pysyviä istuimia.

Hieman eteenpäin kävellessä ohitimme 2 valaanpyrstön näköistä rakennelmaa, joita luulin ensin näköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja.  Selvisi että nämä olivat Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympäristötaidetta tekevän taiteilijan töitä.  Sivuillaan olevan listansa mukaan hän on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa. 

Jatkoimme matkaa ,  ja tässä oli aiemmin ollut näköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi.  Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota    rannan reunan jyrkille kallioille.

Vähän matkan päässä näimme vanhan kivirakennuksen.  Selvisi että rakennuksessa on  Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmän tietoa, mutta kaiketi hän oli joku tärkeä henkilö.  Mamelukit hallitsivat täällä  1260-1516,  ja pystyttivät sinä aikana useita monumentteja rannikkoalueelle.  Keskellä rakennusta on valkoinen kupoli,  joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.

Hauta, joka oli kaltereiden takana,  olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi.  Ovessa oli ruosteinen lukko,  joten sitä ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvät Ashkelonin  kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka)  jossa emme käyneet, mutta tällä alueella on ehkä aarteita enemmän kuin muilla alueilla täällä , ja iso osa niistä merenpinnan alapuolella.  Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama,  mutta sitä ei ole vielä löydetty. Jossain meren alla se kai on.

Sitten se näkyi!  Rakennus joka toi mieleen iglun; sitä oli pakko päästä näkemään,

Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjäänyt projekti. Tässä oli täysin valmis runko, mutta raha oli näköjään loppunut kesken...

Iglurakennusta ympäröivät  hieman ruosteiset aidat,  mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreää ,   ja siellä oli uima-allas. Päättelimme että rakennus on hotelli.

Eteenpäin kävellessä selvisi että iglumaisia  rakennuksia oli kaksi, ja niiden välissä yhdistävä ei pyöreä osa.

Hotellin sisääntulopuoli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin rannalle päin oleva osa. Selvisi että tämä oli entinen Holiday Inn-hotelli,  ja nykyinen Harlington -hotelli.

Hotellin sivuilta lainattu ,  ylhäältä päin otettu kuva  näyttää miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun täkäläisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisäpuolella näkyvät kerrokset, joista jokaisesta  on näköala alas,  sillä huoneet ovat vain yhdellä sivulla.

Hotellin alakerros taisi olla samannäköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tämän osan on tarkoitus jäljitellä  kävelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue..  Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympäröivät aidat,  eikä niistä ollut pääsyä  rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettävä hotelli toista kautta, mikä on kummallista.

Kävelimme takaisin  ylimpää rantakatua kohti parkkipaikkaa ,  minne olimme parkkeeranneet auton.

Ajoimme  Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea,  täynnä kahviloita , ravintoloita  ja kauppoja.  Takana näkyvät rakennukset näyttävät siltä että kuuluisivat  rannan kauppakeskukseen,  mutta niiden ja Marinan välillä on katu.

Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista täällä  tämä Ashkelonin Marina.

Marinan alueella on merikeskus-ja koulu,  ja siellä oli nuoria oppilaita juuri kun kävelimme ohi.

Kävimme vielä kahvilla Marinan alueella, minkä jälkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!

Ohoh, on jo lokakuu...

Tuntuu että  syyskuu hujahti niin äkkiä ohi että lokakuu alkoi melkein yllätyksenä.  Tuo syyskuun nopea hujahtaminen johtuu siitä että täällä oli ne kaikki peräkkäiset pyhät suurimman osan syyskuuta: se alkoi uudella vuodella , joka oli myös syntymäpäiväni,    jatkui  sovituspäivällä , sitten tuli lehtimajajuhla,  ja näin viimeisenä  tämä Shemini Atzeret , jota vietetään tänään.  Koska suurin osa pyhistä oli vielä heti viikonlopun jälkeen , olivat viikot normaalia lyhyemmät,  joten ne myös menivät nopeammin ohitse.  Huomenna sitten palataan normaaliin päiväjärjestykseen, eikä uusia juhlia ole pariin kuukauteen:)

Kun viime postauksessa ehdin jo iloita hieman viilenneistä säistä, niin viime päivät ovatkin olleet tosi lämpimiä; mutta miellyttävempiä kuin kesällä.  Lokakuun ensimmäinen alkoi harmaalla ja helteisellä säällä,  ja  vaikka oli pyhäpäivä,   heräsin todella aikaisin. Bambin kanssa lähdimme aamukävelylle kodin lähelle.   Puistokadun puut ovat jo  ehtineet kasvaa  siitä kun ensimmäisen kerran remontoidusta kadusta kirjoitin,   ja jotkut niistä antavat jo kivasti varjoakin.  Kävelykadun reunalla on jakarandoja,  samoin pyöräilytien reunalla,  ja keskellä on  hitaammin kasvavia puita joita en tunnista.   Vasemmalla puolella näkyy aita jonka takana suuri rakennusprojekti.  Sen etenemistä on mielenkiintoista seurata ,   ja käyn aina parin viikon välein katsomassa miten se edistyy.  Tästä vähän eteenpäin kun kävelee  niin rakennustyömaa näkyykin jo hyvin.

Valtavaa monttua kaivettiin yli vuoden verran,  ja maanalaisia  parkkikerroksia on rakennettu jo aika pitkään.  Katselin tänään että  tuossa vasemmalla nousee jo 5.  maanalainen kerros, ja vielä on paljon matkaa  maan tasolle, eli aika paljon tulee tuonne noita maanalaisia kerroksia.

Kuva täältä

Valmiina alueen pitäisi näyttää tältä. Taitaa kyllä kestää kauan ennenkuin pääsen tuonne kadun toiselle puolelle kahville... (oletan että tuohon matalaan osaan ehkä tulee kahvila...)

Takaisin tullessa osa "kissoistani" tuli vastaan, ja saivat aamiaista.

2 kesällä ilmestynyttä  poikasta (eri pentueesta) ovat kasvaneet.  Ne alkavat olla pian siinä iässä että sterilisaatio tulee tarpeen, ettei synny lisää poikasia.  Alussa molemmat olivat niin pelokkaita etteivät tulleet lähelle, mutta tänään Nipsu,  kolmivärinen tyttökissa,   on jo niin kesy että  voin ottaa sen syliin. Harmaa poikapentu sen  sijaan on edelleenkin pelokas, mutta vähemmän kuin ennen.

Mukavaa alkanutta lokakuuta!

Pienillä retkillä ja vähän purnausta

Tällä viikolla täällä vietetään  Lehtimajajuhlaa (kestää viikon) , joka alkoi   sunnuntai-iltana,  ja päättyy ensi viikon maanantai-iltana. Se onneksi päättää tämän pitkän pyhäsuman,  ja palataan taas normaaliin arkeen. Lehtimajajuhlaa odottelen aina vähän pelokkaana; kiitos naapuritalon yhden perheen, jonka jäsenet ovat  😡 Oma asuintaloni ja viereinen  talo ovat kiinni toisissaan   katukerroksessa olevan kattotasanteen avulla, ja muodostavat yhdessä L-muotoisen rakennelman,  jossa minun puolellani on makuuhuone niin että toisesta talosta näkyy olohuone.   Näiden välissä on alhaalla pensasaidoilla rajattu nurmikko,  johon tämä perhe pystyttää lehtimajan.  He eivät istu lehtimajassa, vaan viettävän kaiken ajan sen ulkopuolella, grillaten , puhuen kovaa ym.   Pariin vuoteen ei lehtimajaa pystytetty pläntille , mikä oli helpotus, mutta tällä kertaa aavistin pahaa kun lehtimaja taas nousi sinne.  Nyt iltapäivällä tunsin yhtäkkiä palaneen hajua,  ja luulin että alhaalla on tulipalo, mutta ei:  siellä heillä oli 3! grilliä,   josta kaikki savu tuli asuntooni.  Tuo perhe on sellainen ettei heille oikein edes kannata sanoa mitään,  joten purin hammasta,  tulin kotiin ja suljin kaikki ikkunat. Nyt  pitää vain toivoa etteivät he istu siellä makuuhuoneeni (olen 3. kerroksessa) alla puhumassa kovaa niin etten saa nukuttua.  Arkipäiviä  tässä lehtimajajuhlassa  on 3+perjantain lyhyt päivä,  ja kuten ennenkin niin tämä toistuu kaiketi nyt joka ilta viikonloppuun asti.  Nämä talot ovat 7-kerroksisia taloja,   ja tuo pläntti ei tosiaankaan ole sen perheen oma pläntti. 

Mutta tällä viikolla olen päässyt eksän kanssa kahdelle mukavalle retkelle: sunnuntaina, joka oli pyhäaatto,  ajoimme muutamaan kylään  Shfelan alueella,  joka on rannikkoalueen ja Juudean vuoriston välillä. Etsimme viinitarhaa, joka löytyi  Nahshonin kibutsista,  mutta kun tulimme perille  selvisi että tulimme vääränä päivänä , sillä siellä oli juuri käynnissä viinikoulu. Miten mielenkiintoista!  Jäimme juttulemaan erään perheen kanssa ( isä,äiti ja aikuinen tytär) ja katsomaan heidän puuhiaan.  Tuossa sinisessä   säiliössä oli säilötty viinirypäleitä, joihin oli lisätty viinihiivaa,  ja seos oli saanut käydä joitakin viikkoja, tai en muista tarkalleen miten kauan. Sen jälkeen viinirypäleet ja niistä irronnut mehu kaadettiin tuohon puiseen astiaan, jossa käyneistä viinirypäleistä puristettiin  mehu. Tämä on vanhanaikainen tapa puristaa mehua,  ja näimme myös automaattisen laitteen joka puristi mehut käyneistä rypäleistä.

Sen jälkeen  rypälemehu kaadettiin lasiseen säiliöön. Perheellä oli muutama tällainen säiliö, ja he kertoivat että viini on valmista noin vuoden kuluttua, ja  heillä on sitten viiniä pitkäksi aikaa.

Tämän avulla rypäleistä irtosivat viimeisetkin pisarat.  Lähellä oli suuri astia, johon kaadettiin kuivaksi puristetut  viinirypäleet, jotka menevät eläinten ruuaksi.

Sisätiloissa oli valtava määrä  lasisia viinisäiliöitä,  joissa jokaisessa oli viinintekijän nimi ja muut tiedot viinistä.  Muutama henkilö oli paikalla maistamassa miten oma viini edistyy. 

Tänään,  lehtimajajuhlan ensimmäisenä arkipäivänä, teimme pienen aamuretken  .  Eksä oli pyytänyt minua tekemään listan alueen juustoloista, mutta meillä ei ollut paljon aikaa , joten päädyimme Markowitzin  juustolaan , jolla ei ole nettisivuja.   Ja mikä ihana paratiisimainen paikka tuo juustola onkaan!

Juustolafarmilla on juustokauppa,  jossa saa maistella juustoja ennen ostamispäätöstä,  Meillä oli pieni juustolautanen, jonka kanssa menimme istumaan terassille.

 Terassialueella olimme vain me.

Hieman harmitti ettei ollut kameraa mukana; vaikka tällä puhelimella saakin ihan hyviä kuvia niin tuolla oli niin kaunista että se olisi tullut paremmin esille kameralle.  Meille kerrottiin että vielä  viime vuosikymmenellä täällä oli suosittu juustoravintola , mutta jonkun todella typerän lain mukaan alue on määritelty maatalousalueeksi, eikä siellä saa pitää  ravintolaa. Todella sääli, sillä paikka on upea, mutta  kaupasta voi ostaa juustoa ja pyytää että he paloitelevat sen  ja laittavat lautaselle, Tapahtumia tuolla kuitenkin välillä järjestetään.

Kaupan edessä oli lampi  jossa uiskenteli koikarppeja. Joillakin oli suu auki;  olikohan niillä nälkä....

Terassilta oli näkymä lampaiden alueelle.   Minä tietysti luulin että tilan juustot tehdään näiden lampaiden maidosta, mutta   tilan lampaista tuleva maito ei riitä juustojen tekoon, ja sitäpaitsi selvisi että oman tilan maidosta ei saakaan tehdä myyntiin meneviä juustoja, vaan maito pitää myydä keskusmeijerille,  ja sitten sieltä ostetaan maitoa juustontekoon. Kuulostaa aika typerältä; tämäkin joku vanha terveysministeriön laki,  jota  kuulemma on vaikeaa kumota.  Nämä lampaat saavat siis olla tuolla aivan rauhassa ;)

Paikka on niin kaunis että tuolla olisi voinut istua tuntikausia.   Terassilla käveli pari värikästä kukkoa meidän siellä istuessa.

Tilalla tehdään artesaanijuustoja, eikä niitä myydä kuin tilan omassa kaupassa.

Juustomestari Aharon.  Israelissa valmistetut  ns. haisevat juustot eivät täällä haise ,  ja se johtuu siitä että täällä käytetään lähes poikkeuksetta  kasvisperäistä juustojuoksutetta.  Nuo tilan juustot,  joista saimme maistaa melkein kaikkia,   olivat hurjan hyviä:)

Juustolatilan reunassa olevien taatelipalmujen taatelit olivat  upean värisiä, mutta eivät vielä valmiita poimittavaksi.