lauantai 14. syyskuuta 2019

Kiva viikko

Poimin oliivipuusta oksan
Tällä viikolla oli kaikenlaista mukavaa:  edellisellä viikolla tapasin täällä vierailleen veljeni, ja tällä viikolla  täällä  vieraili rakas serkkuni Suomesta.  
Suomesta tuli herkullisia tuliaisia  ,   ja  täytyy ihan mainita erikseen tuo Fazerin uusi Pätkis Suklaatäytekeksi,  sillä se on todella hyvää, etenkin jos pitää Pätkiksistä:)
Vanhenin vuodella ,  ja sen kunniaksi eksä tarjosi minulle  lounaan valitsemassani  ravintolassa.  2 päivää myöhemmin oli myös  eksällä syntymäpäivä, ja päivä sen jälkeen poikani pikkuinen Suomessa täytti 2 vuotta.  Edesmennyt siskonikin olisi täyttänyt vuosia  päivä jälkeeni, ja isälläkin oli aina syntymäpäivä syyskuussa, joten paljon neitsyitä on lähipiirissä ollut ja on edelleenkin;D
Serkun kanssa söimme myös myöhäisen lounaan kaupungin parhaassa falafel-paikassa,  jossa kaikki on niin hyvää:)
Torin pikku kahvikauppa & kahvilapisteestä ihailin vastapäiselle seinälle  ilmestynyttä katutaideteosta.  Kahvikaupan viereinen thaimaalainen ravintola oli tilannut tämän työn, ja oli kyllä paljon mukavempi katsella tätä kuin tylsän väristä seinää.
Kävin myös IKEAssa,  ja istuin kahvilla  IKEAn aamiaisbuffettia vastapäätä.  IKEAn aamiaisbuffetti on hinta/ laatusuhteiltaan ihan paras aamiainen,  ja olin tuolla juuri kun kaupan ravintola avattiin, eikä buffettipöytä ollut vielä valmis.  IKEAt avataan täällä  klo 10 aamulla,  mutta sisälle kahvilaan pääsee jo 9.30 ,  ja kahvi on klo 10 asti maksutonta.  IKEAlla on täällä  tosi hyvät sveitsiläiset  kahviautomaatit,  ja niistä tuleva  capuccino on tosi hyvää:). Ehdin juoda 3  capuccinoa ennenkuin kauppa avattiin... päivän kahvikiintiö:D
Tapasin muutaman viikon tauon jälkeen kolumbialaisen ystäväni,  ja kiertelimme  Glorian kanssa  eteläisessä Tel Avivissa.  Tämä kissa oli hyppäämässä ylös, mutta jäi katselemaan meitä kun menimme tuosta ohi.
Nyt iltakävelyllä Bambin kanssa tuntui  mukavalta,   parin tosi hikisen päivän jälkeen.  

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa:)

torstai 5. syyskuuta 2019

Syyskuu mutta ei syksyä

Talon takana ja puistossa asuva Nipsu-kissa:)
Syyskuu alkoi täällä kuumana ja kosteana,  vaikka juuri  viime postauksessa kerroin että   elokuu oli ollut miellyttävämpi kuin koskaan.  No heti tuon kirjoituksen jälkeen oli aika monta nihkeän kuumaa yötä ja päivää, mutta eilen alkoi taas tuntua miellyttävämmältä. Tosin  syyskuukin on kuuma kuukausi, eikä täällä vielä ole minkäänlaista syksyä eli viileämpää säätä.  Ne kosteat päivät tuntuivat kyllä kamalilta kun kaikki mitä laittoi naamaansa valui helposti pois....
Suomesta tuli ikäviä uutisia viikon alussa, sillä poikani perheen  ihana Niilo-kissa oli alkanut viikonlopun aikana käyttäytyä oudosti,  ja kun se vietiin eläinlääkärille,  selvisi että Niilolla oli monta syöpäkasvainta.  Siinä tilanteessa nukuttaminen ikuiseen uneen oli paras vaihtoehto. Niilo oli valtavan kokoinen, ihana kissa.
Tuon kuuman ja nihkeän sään aikana ei oikein jaksa tehdä mitään,  ja silloin hyvin ilmastoiduissa kauppakeskuksissa on  mukavempi kulkea kuin ulkona.  Huomasin että  TLV Fashion Malliin (muotiin keskittynyt kauppakeskus) oli avattu  Anthropologien kauppa.  Anthropologie on amerikkalainen ketju, jossa vaatteita, koruja, kynttilöitä, kodin esineitä , huonekaluja ja muuta, ja  kun asuin USA:ssa, muistan käyneeni  ketjun kaupassa. 
Tämä täkäläinen Anthropologien kauppa on todella suuri ,  ja voi miten upea.  
Paitsi kaunis Anthropologie on myös aika kallis kauppa,  eli tuolla voi ihailla  mutta ei ehkä ihan ostaa. Jos katsoo  tähän postaukseen lisäämäni Anthropologien linkkiä,  huomaa että USA:ssakin hinnat korkeat,  esim. mekot usein aika lähellä 200 dollaria,  ja täällä  veroineen  ja tulleineen vieläkin kalliimpia. 
Tuolla olisi hyvin voinut viettää kokonaisen iltapäivän, sen verran katseltavaa kaupassa oli.
Mekko.
Tämä oli hyvä:  värikkäistä maalipensseleistä koottu kattokoriste:)

Mukavaa loppuviikkoa:)

tiistai 27. elokuuta 2019

Elokuun kuumaa loppua

Knafeh, /kunafeh-leivonnaisia torilla
Elokuu lähenee loppuaan, ja täytyy sanoa että  tämä elokuu on ilmastollisesti ollut paljon helpompi kuin kaikki aikaisemmat elokuut täällä:  aamuisin ja iltaisin on ollut miellyttävää , eikä ole niin hikoiluttanut ulkona. Tosin nyt viikonloppuna ja hieman sitä ennen oli muutama kamala hikipäivä, mutta tänään aamuna oli taas sellaista että ei tullut hiki pintaan. Nyt illalla sitten tuli hiki  kun kävin viemässä Bambia puistoon iltalenkille...
Mutta koska kuitenkin on ollut sellaisia  30 +- asteita , niin olen usein tehnyt kävelylenkkini  keskustan vanhassa kauppakeskuksessa ,  josta niin pidän.  Tämän kuvan otin hissistä matkalla katolle.
Hydroponinen kastelujärjestelmä. Vesi kiertaa  putkissa.
Luin nimittäin että kaupunki järjestää opastetun kierroksen kauppakeskuksen ekologiselle katolle,  englanniksi ja  ilmaiseksi, kun taas kauppakeskuksen järjestämät kierrokset tuolla ovat maksullisia.  Vaikka olinkin katolla muutama vuosi sitten hydro-ja vesiviljelyn alkeita oppimassa, niin halusin nähdä oliko katolla jotain uuttakin.
Kävimme ensin katsomassa pientä mehiläistarhaa,  jossa ei kerätä mehiläisten hunajaa, vaan haluttaan turvata mehiläisten säilyminen urbaanissa ympäristössä.  Matkalla mehiläisten luo ohitimme pitkät rivit nuoria puita,  jotka saavat katolla kasvaa hieman suuremmiksi.   Viime vuonna kirjoitin  miten lapset istuttivat nuoria puita puiden uutena vuotena. Kerroin silloin virheellisesti että puut annetaan niiden kasvettua niitä istuttaneille lapsille, mutta se ei menekään niin vaan puut lahjoitetaan eri projekteihin,  esimerkiksi sellaisiin paikkoihin missä metsäpalot ovat tuhonneet kasvustoa. Katolla on myös iso hyönteishotelli,  linnunpesiä ja perhospuisto, mutta tähän  aikaan vuodesta perhosia näkee vähemmän.
Sitten menimme opetusfarmille, missä kävin oppimassa  muutama vuosi sitten,  ja oppaamme Nimrod (kuvassa) kertoi miten  nuo kasvujärjestelmät  toimivat. Kuvassa Nimrodilla on kädessään salaatti , joka muistaakseni oli kasvanut vasta  viikon verran.  Kasvien taimet  kasvatetaan mullassa, mutta sen jälkeen kasvu tapahtuu vedessä.
Oli ihan mielenkiintoista käydä tuolla uudelleen, vaikka  aihe ehkä kiinnosti enemmän muita koska heille asia oli täysin uusi. 
Ihanat basilikat,  jotka tuolla tuoksuivat vielä paremmalta kuin torin basilikat. Opetusfarmin tuotteita myytiin aikaisemmin  kauppakeskuksessa parissa myyntipöydässä,  ilman myyjää, niin että maksu laitettiin rasiaan.  Kävin viikottain ostamassa salaattini sieltä,  ja sitten yhtenä päivänä ei myyntipöytiä enään ollutkaan, sillä liian monta ihmistä käveli ohitse ja otti salaatteja ja yrttejä ilman että maksoivat. Vilkas kauppakeskus ei kyllä ole sopiva   paikka tuollaiseen luottamukseen perustuvaan myyntipaikkaan...
Basilikat ja muut vihreät kasvavat tuolla vesiviljelyssä.

Mukavaa elokuun loppua teille:)

tiistai 20. elokuuta 2019

Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin
Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.
Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.
Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 
Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.
Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.
Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.
Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)
Hui krokotiili!
1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.
Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.
Vanha eläintarhajuliste
Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.
Apua, käärme portaikossa!
Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.
Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.
Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...
Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.

torstai 8. elokuuta 2019

Kissojen päivä

Elokuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä kissanpäivää,  ja  sen kunniaksi otin muutaman kuvan näistä takapihan kissoista  joita syötän. Kuvassa trikolori Nipsu, ja harmaa Groo,  jotka ovat viime kesän pentuja. Molemmat leikattiin nuorina, joten ne jäivät aika pienikokoisiksi.  Groo on jotenkuten ihastunut koiraani Bambiin, ja seuraa sitä aina ulkona,  ja tuppaa häiritsemään sitä välillä.
Ruoka maistuu
Neko on tämän kesän pentu, eikä vielä leikattu. Neko (kissa japaniksi) ilmestyi meidän talon parkkipaikalle  kesäkuun lopussa. Se oli silloin aivan pieni  ,  ja niin arka ettei se uskaltanut tulla pois  autojen alta. Vähitellen  se rohkaistui,  kun tajusi että tuon ruokaa,  ja nyt Neko on jo aika rohkea.
Muutama viikko sitten kaupunki asensi puistoon uuden kissojen syöttötelineen, mutta se on sijoitettu niin hankalasti,  että siihen on vaikeaa laittaa mitään. Sitäpaitsi kissat vierastavat sitä. Näille kissoille annan välillä ruokaa talon takana, mutta  mieluummin syötän näitä ja paria muuta kissaa puistossa  , syöttetelineen vieressä.
Neko. Valaistus katoksen alla on vähän huono.
Mjau

lauantai 3. elokuuta 2019

Kuumenee

Hyvää elokuun alkua:)  Täällä elokuu tarkoittaa kuuminta aikaa, josta en tykkää lainkaan,  kuten jo tiedätte.  Kuumuus ei niin paha, mutta kun se yhdistyy kosteuteen,  on se aivan kamalaa.  Kodin lähellä ,  erään talon pihassa,  granaattiomenat ovat jo melkein kypsiä.
Hyvän näköiset granaattiomenat.
Nyt on ollut 2 päivää todella  miellyttävä sää aamulla ja illalla ,  ja kun aikaisin perjantai-aamuna odottelin bussipysäkillä  bussia,  olin aivan ihmeissäni ,  sillä  viileähkö tuuli tuntui ihanalta, eikä kosteuskaan tuntunut. Kosteus tuli sitten myöhemmin. Sama tänään: aikaisin aamulla  ja nyt illalla miellyttävää, vaikka onkin elokuu.  Bussipysäkillä aika kului  kun seurasin miten vastapäätä  oleva suuri tornitalorakennusprojekti edistyy. Edistyy mutta hitaasti... Toista oli Kiinassa,  jossa 57-kerroksinen tornitalo rakentui 19 päivässä!  (linkin takana video siitä)
Viime viikolla oli  mukava kohtaaminen, kun tapasin 16 vuoden jälkeen vanhan täkäläisen ystävän,  joka asui ennen Suomessa.   Aamiainen tässä lähelläni eräässä kahvilassa oli  tosi hyvää ja täyttävää. Kuvasta puuttuvat kahvi ja tuoremehu.
Toisen bussiaseman takana olevan salaattibaarin pöydillä oli tosi kivat suola&pippurisetit:)