En nyt laita klassikkoa,vaan uuden tuttavuuden.Törmäsin joku aika sitten australialaisen aboriginaalin,Geoffrey Gurrumul Yunupingun musiikkiin,ja sitä piti heti kuunnella lisää..
Yunupingu on syntymästään sokea.Hän ei koskaan oppinut braillea, ei käytä valkoista keppiä eikä hänellä ole ollut opaskoiraa. Hän puhuu vain vähän englantia,ja laulaa enimmäkseen gälpun kielellä.Yunupingu soittaa kitaraa, rumpuja sekä didgeridoota,mutta hänen äänensä on se,joka jää mieleen,ja hänen laulunsa ovat koskettavan kauniita,vaikka ei kieltä ymmärräkään.Tällä videolla tosin hän laulaa osittain englanniksi. Muita klassikkoja löytyy sitten täältä
Ihan ensimmäiseksi: en ole aamusta saakka päässyt kommentoimaan blogeihin,joissa sananvahvistus.Ja nyt äsken huomasin,että sama juttu joissain blogeissa,joissa ei ole sananvahvistusta. Restarttasin koneen,tein erinäisiä toimenpiteitä eikä mikään auttanut.Onko kellään lukijoista ollut tällaista ongelmaa?
Nyt viikonloppuna täällä on puiden uusi vuosi eli Tu Bishvat,josta kirjoitin viime helmikuussa.Tänä vuonna se osui tammikuulle.Ylimmäisen kuvan nappasin lähipuiston yhdestä puusta;upean näköinen kukka.
Koska flunssa edelleenkin vaivaa,en pääse ulos mitään istuttamaan,mutta laitoin ruukkuun basilikaa ja muuta yrttiä.Viime vuonna Tu Bishvat postauksessa mietin,jos pienet Meyer-sitruunan taimet kasvaisivat suuremmaksi.No ,eivät kasvaneet....itse asiassa kuihtuivat pois... Mutta jospa näillä yrteillä olisi parempi tuuri... Viikonloppu on alkanut lämpimänä ja aurinkoisena,ja puiden uuden vuoden aikaan on paljon luontoon liittyviä tapahtumia. Flunssasta toipuminen on jo hyvällä alulla, vaikka eilen korkeassa kuumeessa ei siltä vielä tuntunut.
Korjaus:joihinkin blogeihin,joissa sananvahvistus, pääsen kommentoimaan ja joihinkin en.Täysi mysteeri miksi näin on...En muuten pääse omissakaan blogeissa nyt vastaamaan kommentteihin... Edit:Ongelma johtuu näköjään selaimesta.Siirryin joitakin kuukausia sitten Chromeen,koska oli ongelmia Exploererin kanssa,ja en siirtyisi takaisin Exploreriin.Nyt yritin ja kommentointi toimi siinä selaimessa.
Tämä viikko on mennyt palellessa ja sairastellessa. Eilen oli kylmin aamu tähän asti,ja normaalisti olisin nauttinut siitä kunnolla ja tehnyt pitkän lenkin.Tänäänkin oli aamulla tosi kylmää,mittari näytti ulkona aamulla koiraa ulkoiluttaessa 9 astetta ja sisällä oli 13 astetta.Vaikka puhti on poissa,pitää koiraa kuitenkin ulkoiluttaa kolmesti päivässä ,ja samalla tuli otettua kuva kukkivasta Kiinanruususta,nätti on.
Vuokotkin kukkivat jo,ennen aikojaan jos oikein muistan. Kuvasta tuli vähän epäselvä,mutta Anun blogissa on tästä kukasta paljon kauniimpi kuva. Tätä on helppo sekoittaa unikkoon;aika paljon muistuttaa sitä. Flunssa taas taitaa olla omaa syytäni:viime viikon rankkasateessa kuljin tuntikausia märin kengin ja sukin......
Eilen täkäläisen lehden nettisivuilla oli juttu taiteilija Walter W.Fergusonista.Ferguson on taiteilija ,joka kuvaa luonnon eläimiä,myös sellaisia,jotka ovat hävinneet sukupuuttoon.Mikä pisti silmiin oli se,että hänen teoksensa ovat niin aidon näköisiä,että niitä pitää katsoa monta kertaa,ennenkuin uskoo,että kyse on taiteesta,eikä valokuvasta. Brooklynissä, New Yorkissa, syntynyt Ferguson asuu Israelissa ja oli 29 vuoden ajan Tel Avivin yliopiston eläintieteellisen osaston taiteilija,joka ikuisti eläimiä pensselillään.
Fergusonin työt ovat ilmestyneet Life-lehdessä , Valituissa Paloissa sekä muissa julkaisuissa.Hänen maalauksensa ovat auttaneet keräämään varoja uhanalaisten eläinten pelastamisprojektiin Israelissa.
Paitsi eläimiä, Ferguson maalaa myös etnisiä aiheita.
Eilen satoi melkein koko päivän. Kävelin lääkärin vastaanotolta toiselle puolelle Tel Avivia ja kenkäni kastuivat täysin,ja märin sukin sitten kuljin parisen tuntia. Eilen oli muutenkin tähän asti kylmin päivä tänä talvena. Kuvassa näkyvä joki tuossa junan ja valtatien välissä on kesäisin totaalisesti kuiva,nyt siinä oli vettä. Tänään sitten oli oikein aurinkoisaa,samoin kuin huomenna, mutta illalla on aika kylmää;nytkin istun tässä koneen äärellä kaulaliina kaulan ympärillä ja parit puserot päällä. Sunnuntaina sitten pitäisi taas tulla sadetta.
Klikkaa isommaksi niin aloe näkyy paremmin..
Täkäläisessä talvessa paras asia mielestäni on se,että kaikkialla on niin vihreää ja vehreää.Kesällä kun on niin kuivaa. Eilen huomasin,että talon viereisessä puistossa oleva Aloe Arborescens kukkii juuri nyt.Tämänkin aloen lehdissä oleva neste kuulemma parantaa haavoja ja palovammoja.Brasiliassa kuulemma toimii vaihtoehtoisena syöpälääkkeenäkin.Pitääkin muistaa seuraavan kerran kun tulee joku haava...Aloe-ryhmä kukkineen näyttää aika komealta.
Pitkästä aikaa osallistun värikollaasihaasteeseen. Tällä kertaa olikin niin mielenkiintoinen värikombo,eli punamusta,että teki mieli kokeilla.Mutta sitten huomasinkin,ettei minulla oikeastaan ole melkein mitään kollaasiin sopivaa mustaa esinettä,mutta punaista sen sijaan löytyy toriltakin paljon.Tällainen kollaasi sitten syntyi.
Talvinen episodi taas täälläpäin.Kutsun näitä lyhyitä talvisia kausia episodeiksi,sillä niitä on joitakin ollut tämän talven aikana,ja niiden jälkeen taas paistaa aurinko,lämpimänä. Tänään ja yöllä on satanut ja ukkostaa,mutta ei kuitenkaan ole mitenkään kylmää.Eteläisessä Israelissa,Negevin alueella, on tulvia,ja ylläolevassa,lehdestä otetusta kuvassa helikopteri etsii veden varaan joutuneita.
Tänään aamulla istuessani bussissa, viimeisellä penkkirivillä matkalla Tel-Aviviin, viereeni istahti mies,josta lähti mahtava pilvi voimakasta after-shavea,ja jonka vuoksi jo olin valmis vaihtamaan paikkaa,mutta nenähän tottuu aika nopeasti tuoksuihin,joten jäin paikalleni.Luin päivän ilmaislehteä(joka tuodaan kotiin asti)ja jossain vaiheessa taitoin sen ,ja työnsin sen kassiini.Mies kysyi,saisiko hän sitä lukea,jolloin annoin sen hänelle.Pian hän rupesi kommentoimaan lehdessä olevia uutisia ja kysyi mielipidettäni.Olin hyvin vaitelias,,vastasin vähän tyyliin kyllä tai ei.Sitten mies jo rupesi kysymään liian henkilökohtaisia kysymyksiä,kuten missä asun,missä käyn töissä ja mikä on puhelinnumeroni. Vastaukseni olivat edelleenkin lakonisia kiertäviä vastauksia. Sitten mies kysyi,jos joskus katselen videoita YouTubesta,ja kertoi ,että hän on laulaja,joka laulaa klassista arabialaista musiikkia, ja että hänen videoitaan on YouTubessa. Hän kirjoitti nimensä paperilapulle ,ja työnsi sen minulle. Paperissa luki Ibrahim Eizat.Mies sanoi:" tuo on taiteilijanimeni, en ole arabi"Hän kertoi ,että hän laulaa egyptiläisen säveltäjän Mohamed Abdel Wahabin tuotantoa, ja että hänen suuri haaveensa on esiintyä Cairon oopperassa,ja sitä ollaan kuulemma jo järjestämässäkin. Ensi kuussa hänellä on konsertti lähikaupungissa ,johon hän halusi minun ehdottomasti tulevan.
Kertoesssaan tätä hän siirtyi lähemmäksi ja lähemmäksi,ja taas pyyteli puhelinnumeroani. En antanut ,jolloin mies antoi minulle uuden lapun,jossa hänen puhelinnumeronsa."soita minulle ja kerro mitä pidit,sen jälkeen kun olet nähnyt minun laulavan YouTubessa" hän sanoi. Nyökkäsin kiltisti. Sitten sitä pyydeltiin kahville,mutten suostunut,en kertakaikkiaan ollut kiinnostunut. Mutta juttu luisti kuitenkin mukavasti ,sillä mies oli puhelias,ja kun hän kysyi olinko Argentiinasta (korostustani aina luullaan sieltä tulleeksi) ,kerroin olevani Suomesta,Ahaa,sanoi mies, ja kaivoi laukustaan kirjekuoren,jossa oli konserttiliput U2 konserttiin Helsingissä elokuun 20.päivänä ensi kesänä. Tuletko mukaan,hän kysyi.....Miksi Helsingissä ,kysyin. "Olen suuri U2 fani,matkustan melkein kaikkiin heidän konsertteihinsa!
Tulin kotiin,etsin YouTubesta miehen taiteilijanimellä olevia videoita,ja aika monta sieltä löytyikin.Tässä yksi. Mies laulaa ja esiintyy ;voin ihan hyvin kuunnella tätä musiikkia kerran,mutta mikään suuri fani en kuitenkaan ole.Netistä löytyi myös tieto,että miehen vanhemmat olivat Irakin juutalaisia,ja hän oli pienestä pitäen kuunnellut Mohammed Abdel Wahibin musiikkia,josta hänen isänsä hänelle kertoi.
Eilen näytettiin Yle Teemassa ihana 2-tuntinen dokumenttielokuva Venezuelan El Sistemasta, joka on lapsi-ja nuoriso-orkesteriverkosto.Todella nautinnollinen dokumentti,minulle ehkä erityisesti,koska olen siellä asunut,ja välistä dokumentti sai melkein tipan silmään ja herätti muistoja rakkaasta Caracasista.Kyseinen systeemi on sellainen,jonka pitäisi toimia kaikissa köyhissä maissa:Venezuelassa onneksi öljydollarit ja yksityiset lahjoitukset mahdollistavat tämän mahtavan systeemin.
Dokumentissä kuultiin välillä otteita laulusta "Alma Llanera",venezuelalainen kappale,joka on muodostunut maan toiseksi kansallislauluksi;minullekin se tuli tutuksi siellä ollessa.Laulun tunnetuin versio on kaiketi Placido Domingon versio albumilla "Mi Alma Latina" .Tässä toinen hieno versio kappaleesta,jonka ensiesitys oli vuonna 1914.
Innostuin niin eilen siitä dokumentistä ,että on ihan pakko laittaa tämä tänne.Videolla Venezuelan nuoriso-orkesteria johtaa tunnettu kapellimestari Gustavo Dudamel,josta tuli viime syksynä Los Angelesin filharmonikkojen ylikapellimestari Esa-Pekka Salosen jälkeen.Dudamelista muuten tulee tänään sunnuntaina ohjelma Yle Teemalla klo 19.25
Eilen Bambi-koiran kanssa kävellessä huomasin,että asuintalon viereiseen puistoon istutetut orvokit kukkivat parhaillaan.Onneksi kamerakin oli mukana,ja innostuneena näpsin orvokeista kuvia.Mikä väriloisto;ne ovat kyllä niin kauniita!
Vähän kauempaa löytyi kiiltomalvaa,jota varten olin tuonut mukanani muovipussin.Keräsin näitä lehtiä pussin täyteen.Malva ei vielä kukkinut,mutta sen kukat ovat kauniin violetteja.Kiiltomalvaa kasvaa Suomessakin,joten jos kesällä näette kiiltomalvaa ,kerätkääpä niitä lehtiä,ne ovat tosi hyviä paistettuna sipulin kanssa.
Ruskistan ensin sipulia,ja sitten lisään malvan lehdet. Kansi pannun päälle,ja lehdet ovat kuin pinaatinlehdet:suuri kasa kutistuu pieneksi kasaksi paistettaessa. Lisään siihen suolaa,pippuria, ja sitruunamehua,mutta myös fetaa voisi lopussa lisätä,hyvää!Blogiystäväni Mimi,joka kirjoittaa englanniksi,teki malvasta ihania kääryleitä.
Keskiviikko-iltana Tel Avivin Karmel torin lähellä kävellessä näin moottoripyörän päällä nämä kaksi kissaa.Olivat aika hupaisen näköisiä siinä mopon istuimella istuessaan.Olivatkohan äiti ja poika (punertavat kissat ovat yleensä uroksia)...
Viime helmikuussa postasin Tel Avivilaisesta miehestä,jolla oli monta vaimoa ja lukematon määrä lapsia. Tällä viikolla mies pidätettiin ja uutinen siitä levisikin ympäri maailmaa,muun muassa Iltalehden nettisivuilla on siitä juttu. Iltalehden sivuilla miestä kutsutaan Israelin Fritzliksi,mikä on hieman harhaanjohtavaa,sillä hän ei pitänyt naisia kellarissa ,vaan naiset kävivät töissä (ja täten elättivät perhettä ja miestä) .Viime vuonna televisiossa näytetyssä dokumentissä mies kehuskeli että hänellä on 32 vaimoa ja 89 lasta; maanantain pidätyksessä löytyi 17 naista ja 38 lasta. Vain yksi naisista oli hänen virallinen vaimonsa. Yhteisön jäseniä varjostettiin useita kuukausia,ja pidätys oli hyvin järjestetty; naisille oli kaikille paikka naisten turvapaikoissa, (naiset jaettiin eri turvapaikkoihin), sosiaalitoimen ihmisiä,psykologeja ja muita hoitohenkilöitä on valmiina naisia ja lapsia varten. Voi vain kuvitella,minkälainen lasku tästä kaikesta syntyy yhteiskunnalle. Pidätys mahdollistui vasta kun yksi naisista teki kesällä valituksen poliisille,sitä ennen pelättiin joukkoitsemurhaa ja ei ollut todisteita siitä,että taloissa olisi jotain pielessä. Miehen vanhin poika puolusti eilen itkien isäänsä televisiossa, ja sanoi tämän olevan maailman paras isä! Kestää varmaankin kauan,ennenkuin tiedetään tarkkaan mitä miehen eri asunnoissa tapahtui,mutta onneksi tähän tuli vihdoinkin loppu. Mies on mestarimanipuloija,joka osasi etsiä heikkoja, ongelmallisia naisia,jotka täysin omistautuivat miehelle ja tanssivat hänen pillinsä mukaan.
Kävin eilen illalla läpi muutamia valokuva-albumiani,joita en ollut aikoihin katsellut,ja niiden joukossa oli myös Venezuelassa kevätkesällä 2004 ottamiani kuvia. Kuvia en siellä ehtinyt paljon ottaa, sillä näiden otosten jälkeen olimme Euroopassa,ja hävitin kamerani jonnekin pienen ruotsalaisen kaupungin jäätelöbaarin penkille. Huomasin unohduksen vasta kun olimme sieltä jo kaukana. Sen jälkeen Venezuelaan palattuamme kaikki kuvat otti eksä,ja ne ovat hänellä edelleenkin,enkä ole niitä saanut,mikä harmittaa. Mutta skannasin muutamia kuvia,ja laitan ne nyt tännekin.Skannauksen laatu ei ole ihan parhainta laatua;printteri muutenkin ei enään printtaa kunnolla,joten ehkä uuden printterin mukana tulisi parempi skannerikin. Ylläoleva kuva on Meridan kaupungista, joka sijaitsee Venezuelan puolen Andien laidalla. Kuva on otettu siellä olevasta ulkoilmamuseosta, jossa käydään läpi Venezuelan historiaa.
Tämä patsaskin on sieltä ulkoilmamuseosta
Merida on viehättävä kaupunki,jossa ilma on huomattavasti parempaa kuin saastuneessa Caracasissa. Talot enimmäkseen matalia ja paljon vihreää joka puolella. Vuoret ovat rehevän kasvillisuuden peitossa.
Meridassa on maailman korkein köysiratasvaunurata(olikohan tämä oikeasti sanottu..) Jos kuvan klikkaa suuremmaksi,siellä näkyy että korkein huippu,Pico Espejo, on 4,765 metrin päässä. Kun aloitimme matkan ylhäälle,oli lämmintä,mutta jossain vaiheessa alkoi olla kylmää.Vaunu ei mene suoraan huipulle,vaan matkan varrella on 4 asemaa,jossa vaihdetaan seuraavaan vaunuun.Huipulle tultuamme (huh,miten korkealle!)oli jäätävän kylmää,mutta muuten keuhkot toimivat ihan hyvin siellä korkeudessa, eksää sen sijaan pyörrytti,ja hän joutui lepäämään viimeisellä asemalla,ennenkuin menimme huippua kohti.
Toisessa asemassa vaunuumme tuli joukko miehiä,ja meiltä kysyttiin ,tiesimmekö kuka tämä vasemmalla oleva hymyilevä viiksiniekka on.Emme tienneet ,ja miehet olivat erittäin hämmästyneitä siitä,että emme tienneet,että hänhän oli se,joka tappoi Pablo Escobarin,tai johti sitä ryhmää,joka Escobarin tappoi.Escobarhan oli kuuluisa huumeparoni,joka tapettiin vuonna 1993. Kuvan viiksiniekka,Escobarin tappaja, on Hugo Aguilar Naranjo, joka silloin tavatessamme oli kolumbialaisen Santanderin osavaltion kuvernööri. Oliver Stonehan on jo vuosia suunnitellut elokuvaa Pablo Escobarista.
Vähän lisää Meridan vuoria..
Vanha kivikirkko San Rafaelissa lähellä Meridaa.
Kuvassa patsas lähellä kivikirkkoa.Otimme paikallisen autonkuljettajan (hän näkyy vasemmalla ylhäällä) joka kuljetti meitä koko päivän eri paikoissa Meridan lähettyvillä. Paikalle tuli 2 intiaanilasta,jotka halusivat tulla kuvaan;maksusta piti ensin sopia.....
Katolinen Venezuela on täynnä pieniä kauniita kirkkoja.Tässä yksi ,vuorenrinteessä,jossain pikku kylässä.
Venezuelan jokaisessa kaupungissa,olkoon kuinka pieni tahansa, ja kylissäkin ,on Bolivarin aukio.Tässä aukio Caracasissa.Simon Bolivar oli venetzuelalaissyntyinen vallankumousjohtaja,joka johti taisteluita,joiden ansiosta syntyivät Venezuela,Kolumbia, Ecuador, Peru ja Bolivia..Simon Bolivar on presidentti Hugo Chavezin suuri sankari...
Tässä kuva jostain osaa Caracasia, en muista missä.Värikästä on!
Yhtenä päivänä näin Caracasissa Hugo Chavezin kannattajien,punapaitojen,mielenosoituskulkueen.
Melkein viikon nestekuurin jälkeen kävelin tänään lounasaikaan kaupungilla ja katse kääntyi melkein automaattisesti herkkujen suuntaan,kuten tähän belgialaista suklaata myyvän kaupan näyteikkunaan..
tai tähän leipomon ikkunaan....
mutta loppujen lopuksi kuitenkin teki mieli jotain kevyempää ja suuntasin lempifalafelipaikkaani. Falaffel on täällä luomua ,ja pitaleipä on täysjyvää
Paikan paras juttu on nämä kastikkeet ,joita saa laittaa sekaan niin paljon kuin haluaa
Kevyen nestekuurin jälkeen ei kuitenkaan tehnyt mieli aika tuhtia falaffeliannosta,vaan salaatteja,kastikkeita ja pari falaffelia joukkoon,nam!
Täällä muuten on edelleenkin tosi lämmintä päivisin,yöllä sen sijaan on kylmää.Kun yhdessä osaa maapalloa on äärimmäiset olosuhteet,sama juttu on muuallakin,mutta päinvastoin.Tänne on huomisen jälkeen taas tulossa viileämpää,joten ehkä kylmässä Euroopassa alkaa helpottaa?
Eilen iltapäivällä kävin ystävän kanssa uudessa museossa,joka sijaitsee Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa sekä siihen rakennetussa,uudessa lisäosassa.Museo kertoo Tel Avivin historiasta ja ensimmäinen näyttely koostuu kaupunkilaisten lähettämistä vanhoista valokuvista,jotka on jaettu ryhmiin aiheen mukaan.Vanhat valokuvat ovat ihastuttavia! Monet siellä olevista valokuvista olivat peräisin 20-30 -ja 40-luvulta. Museon alakerroksen lattia oli tehty vanhoista asunnoista kerätyistä lattialaatoista,jotka oli yhdistetty.Asuinkin kerran asunnossa,jossa oli ruskehtavia ,kuvioituja lattialaattoja.
Talon vanhemman osan parvekkeeltä näkyy tämä aukio,jonka kautta vein poikaani tarhaan aamuisin 80-luvulla.Silloin tuon uuden ruman suihkulammikon tilalla oli ihana mosaiikkinen,sininen mitä kaunein suihkulähde. Viime vuonna aukiota uudistettiin,ja samalla kaunis suihkulähde muutettiin tällaiseksi,eikä aavistustakaan,mitä tapahtui sille kauniille mosaiikkiselle vanhalle lähteelle.
Museon uudemman osan parvekkeelta näkyy eilinen ilma,aika pilvistä,mutta tälle viikolle onkin sitten luvattu harvinaisen lämmintä.
Näin lämmintä oli yhtenä päivänä viime viikolla,kun veljeni vielä oli täällä.Istuimme rantatuolilla ja oli ihan kesäistä.Loppuviikosta täälläpäin sitten on taas tällaista.Itse kyllä haluiaisin edes jonkinlaisen talven;tänä vuonna on tähän asti tullut ihan mukavasti sateita edellisiin talviin verrattuna, mutta on ollut niin lämmintä,että en kertaakaan ole lämmitystä tarvinnut. Eilen museossa näin vanhoja kuvia Tel Avivista vuodelta 1950,silloin täällä oli lunta!
Kukkakaupassa oli näin hieno kukkajuttu tehty uuden alkaneen vuoden kunniaksi.Muitakin ihan uskomattomia juttuja oli tässä kukkakaupassa,mutta käsi kai tärisi liikaa kun kuvista tuli vähän epäselviä.
Toivotankin oikein hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille blogiystäville!
