Tällä viikolla

Kuva ompelutarvikeliikkeen ulkoseinältä. Kukkaruukut on aseteltu halkaistuun vesipulloon,
ja niiden päälle on virkattu "kuori" Aika ihana idea:)

Tällä viikolla oli edelleenkin lämmintä,kunnes torstaina alkoi hieman viiletä,ja jopa sataakin pitkän tauon jälkeen.

Tiistaina  kävin poimimassa hieman lisää pomeransseja,ja niistä on nyt tehty kaikenlaista...

Illalla otin kuvan liikkuvan bussin ikkunasta.

Keskiviikkona kävin hammaslääkärillä.Odotushuoneessa tarkkailin akvaarion kultakaloja.

Minulla on aivan ihana ruotsalainen hammaslääkäri Mikael,jonka tuolissa en ole koskaan jännittänyt,toisin kuin muiden hammaslääkäreiden tuoleissa...

Hammaslääkäriklinikka on lähellä entistä asuintaloani,jossa asuimme eksän kanssa ennen Venezuelaa.  Talo on vanha tornitalo,ja asuinkerrosten alla on 5 kerrosta liike-ja toimistotilaa,joten asuinkerrokset alkavat vasta sen jälkeen.  Asuimme 10. kerroksessa,joka itse asiassa olikin 15, kerros. Talon ulkopuoli on nyt maalattu vaaleanharmailla sävyillä,joka näyttääkin paremmalta kuin entinen likaisen kellertävä ulkomaali.

Torstaina kävin uudessa ruokahallissa,jossa on hauskoja sisustuselementtejä,kuten nämä värikkäät muovilaatikot.

Sieltä löytyy myös monta mosaiikkityöpylvästä,ja jokaisessa pylväässä eri tarina. Kauheasti työtä on mennyt niiden tekemiseen.

Ruokahallin vastapäätä odottelin Suomesta palannutta ystävää (menimme sen jälkeen kahville sisälle).

Sain Suomesta tuliaisena ruispuikuloita,ihan parasta!

Tänään perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä aamuna, satoi kun heräsin mutta kun tulin kaupunkiin oli sade lakannut. Oli hyvin aikaista mutta Cofixin halpiskahvilat avaavat ovensa aina aikaisin. En tosin pysähtynyt tuonne kahville.

Pidän näistä aikaisista aamuista kun kaupunki herää.

Edessä focaccioita vegaanitäytteellä,eli kesäkurpitsaa ja auringonkukansiemenpestoa

Myöhemmin kävin kahvilla tässä paikassa. Capuccinon kanssa saa valinnaisen pienen leivonnaisen yhteishintaan alle 2½ eurolla ,ja kahvia odotellessa voi seurata leipurin puuhia.Iltapäivällä satoi ,hyvä  niin koska tammikuu on tähän asti ollut kuiva,mutta samalla tuulee  tosi kovaa, ja toivon että olohuoneen ikkunan edessä olevat viidakkomaiset  hontelot puunvarret kestävät tuulta katkeamatta.

Samaisen leipomokahvilan ulkopuolella join sitten kahvini,ja otin kuvan leivistä ikkunan takaa. Kuvaan tulikin mukaan lähellä olevat rakennukset.,

Ikkunan läpi

Pitkästä aikaa päätin osallistua haasteeseen,mikä tällä kertaa on MakroTex-haaste nimellä "Ikkunan läpi". Näitä ikkunastani otettuja kuvia olen aiemminkin laittanut blogiin,mutta otetaan nyt uusi kierros... Kun katson olohuoneen lasipaneelisen ulkoseinän kautta ulos,näen ensin nämä hontelot puunvarret. Viime vuonnahan surin kun ne leikattiin ihan matalaksi,mutta äkkiä kasvoivatkin takaisin,ja nyt on taas "viidakko" ikkunan edessä.

Eri kohdasta katsottuna näenkin jo selvästi puiston leikkitelineet,jotka aiemmassa kuvassa ovat "viidakon" takana.  Hieman kauempana,vasemmalla,näkyy pieni osa lähellä olevaa liikekeskusta,ja hieman kauempana rakenteilla oleva toimistotalo.

Kun katson keittiön ikkunasta ulos näkyy siellä vain samanlaiset talot kuin tämä omani sekä pieni ruohikkopläntti.    Jos katsoisin tätä makuuhuoneen ikkunasta,näkisiin myös suoraan alapuolella olevan puutarhamaisen osan,mutta  unohdin ottaa siitä kuvan.

Tässä huoneessa ,jossa nyt kirjoitan tätä postausta,on ikkunat kahdella puolella,ja toisesta ikkunasta bongaan kauempana olevia rakennusprojekteja. 

Jos asuisin toisella puolella taloa,näkisin tämän asuintalomme puutarhapläntin ikkunasta.

Muut MakroTex-postaukset löytyvät täällä.

Papukaijat puistossa

Jo pitkään olen halunnut käydä yhdessä lempipuistossani,metsikköpuistossa eteläisessä Tel Avivissa. Kuumana kautena kun on kuivaa en käy tuolla mutta talvella kaikki on niin paljon kauniimpaa. Kuvassa näkyvän puiston  aidan takana on  Tel Avivin eläinsuojeluyhdistys,jossa minäkin käyn välillä ulkoiluttamassa koiraressukoita.

Puiston yhdellä puolella on St.Tabithan ortodoksinen kirkko,jossa kävin joitakin vuosia sitten.

Ensimmäisen kuvan aidan vieressä on pieni keittiöpuutarha,ja huomasin siellä suuren joukon kauluskaijoja. Nämä kauniit mutta röyhkeät papukaijat ovat päässeet luontoon täällä ja muualla maailmassa ihmisen huolimattomuuden vuoksi,lisääntyvät ahkerasti  ja aiheuttavat vahinkoa ekosysteemille,sillä he valtaavat alkuperäisten lintujen alueita. Kun tulin liian lähelle papukaijat lähtivät suurena räksyttävänä ryhmänä lentoon. Kotini viereisessä puistossa on myös näitä kauluskaijoja,mutta ne ovat niin arkoja että pysyttelevät puitten ylimmillä oksilla.

Kauniitahan nämä värikkäät papukaijat ovat,mutta niin röyhkeän agressiivisia.

Papukaijat lisääntyvät ahkerasti,tuo puisto on täynnä papukaijoja. Muita lintuja tuskin huomasin,nämä ovat varmaan ajaneet kaikki muut pois.

Jossain vaiheessa huomasin puistossa pari kanaakin,ja niiden takana olevan aidan takaa kuului kukon kiekuntaa.Kanat olivat karanneet puistoon aterioimaan.

Nuori mies tuli koiransa kanssa,ja kanat pakenivat kotiinsa oikealla näkyvän portin kautta. Aidan takana on hökkeleitä.

Puistossa kasvaa yrttejä,joten niitäkin olin ajatellut hieman poimivani. 

Laventeli kukkii juuri nyt.

Meiramia sen sijaan poimin mukaani jonkun verran.

Tässä puistossa annetaan villikasvien kukoistaa ,mutta onkohan kuiva tammikuu syynä siihen että kasvu oli vielä kovin pientä. 

Villisyklaameja sen sijaan löytyi muutama.

Huomioita ja yllättäviä kohtaamisia

Täällä sää on alkanut kääntyä lämpimämpään suuntaan,mikä minulle on hieman pettymys;tammikuun sää on ollut lämmin eikä ole juuri satanutkaan. Jos vielä toissa viikolla oli pakko illalla laittaa jalkaan tosi paksut sukat,ja juoda monta kupillista kuumaa teetä,en ole tuntenut tarvetta sellaiseen tällä viikolla. Päiväsaikaan pärjää jo lähes teepaidalla.Mutta on vasta tammikuu;ehkä se talvi tulee vielä uudestaan käymään.

Kameralla tulee kuvattua jos näkee kaupan ikkunassa jotain kivaa;nämä rasiat ovat  ihania mutta tiedän ettei minulla löydy sellaisille paikkaa,rasioita on jo muutenkin liikaa.

Maryn luona oli pöydällä kauniita kukkia,mutta olen näidenkin kukkien nimen unohtanut.

Kangaskauppakadun joistakin kaupoista löytyy edelleenkin Vallilan kankaita..

Ja miten ulkosuomalainen innostuu niinkin yksinkertaisista asioista kun suomenkielisestä tekstistä ,kuten näissä  quinoa-ja tattarinäkkäripaketeissa.

Posti täällä oli taas möhlännyt,ja pakettikortti nimelläni oli löytänyt tiensä väärään taloon,jossa asuva tuttu sen löysi.Kummallinen pakettikortti,ei lukenut missä postikonttorissa se voisi olla,mutta tilasin  netistä jonotusajan lähimpään postikonttoriin .Sen lähellä on vanhoja rumia hissittömiä nelikerroksia taloja  (vasemmalla) joita nyt ollaan muuttamassa  uusiksi taloiksi,hisseineen ja parvekkeineen. Kerroksia on lisätty,eikä vanhoille asukkaille uudistus maksa mitään,tosin asuinkustannutksen nousevat kun uusi talo on valmis. Monta on jo muutettu uudeksi,ja muutaman vuoden kuluttua noita rumia taloja ei enään tältä alueelta löydy.  Mutta entä miten kävi postissa`? Pakettikortti oli kuulemma päivätty syyskuussa....eikä numerokoodilla löytynyt siitä mitään tietoa postin rekistereistä,Kumma juttu,,,ettei se vaan ollut viime vuonna Englannista tilaamani keittokirja joka ei koskaan tullut perille...

Viikon mielenkiintoisin tapaaminen sattui torin pienessä kahvikaupassa,jossa voi myös juoda kahvit. Kahvikoneteknikko tuli huoltamaan kahvikoneen,ja satuimme puhumaan juuri silloin  kahvikauppias Itain kanssa muumeista. Teknikko  kuuli puheemme,ja kertoi olevansa puoleksi suomalainen. En ensin uskonut,mutta tässä kuvassa on Kari Jauhiainen, suomalaisen isän ja jemeninjuutalaisen äidin poika. Kari on kasvanut Israelissa,ja käynyt Suomessa,mutta ei puhu eikä ymmärrä suomea. Ihmisillä täällä on hieman vaikeuksia tuon hänen "vaikean " sukunimensä kanssa;D

Sitruspuiden taikaa

Tämä on sitä aikaa täällä jolloin sitruspuut tarjoavat paljon silmänruokaa,ja olen edelleenkin ihan otettu niistä.  Otin muutaman kuvan sitruspuista kun kävin Bambin kanssa iltapäivälenkillä ; lähellä on omakotitaloalue,jossa lähes joka pihalla on joku hedelmiä täynnä oleva sitruspuu,

Yhden omakotilalon aidan reunalla kasvaa monta erilaista sitruspuuta,ja etenkin täynnä hedelmiä olevat kumkvattipuut osuvat silmiin.

Siis ihan mieletön määrä kypsiä hedelmiä näissä kumkvattipuissa,mutta käyvätköhän talon asukkaat napsimassa niistä hedelmiä...Kauheasti tekisi itse mieli tehdä niin,tykkään kumkvateista.

Hyviä sellaisinaan ,tai vaikka paloiteltuna salaateissa.

Myös Tel Avivin Carmel-torin vieressä olevan kävelykadun varrella olevan talon pikkuruisessa pihassa on  hedelmiä täynnä oleva kumkvattipuu.

Oman asuintaloni sisäänkäynnin edessä olevalla puutarha-alueella on pikkuinen sitruunapuu,jossa tasan 2 hedelmää,ja jonka istuttivat sinne edesmenneen asukkaan lapset muistoksi.  Siitä en ottanut kuvaa mutta huomasin tämän kasvin kukkivan  sitruunapuun vieressä.En muista tämän nimeä,mutta olen muistaakseni nähnyt tällaisia kukkakaupoissa.

Melkein linnunsilmin

Tein tänään iltapäivällä  ystävän kanssa todella pitkän kävelylenkin. Muutaman kylmemmän,ja parin todella tuulisen päivän jälkeen oli taas lämmintä eikä tuullut erityisemmin.Sen sijaan merellä oli hyvät laineet ,ainakin lainelautailijoita varten. 

Kävelimme rantatietä pitkin Jaffaan. Lainelautailijoita oli meressä tosi monta.

Matkan varrella näimme nämä kisut,joille eräs mies heitti lihapaloja. Nämä olivatkin pulskia ja hyvinvoivan näköisiä kissoja.

Kävelimme Jaffaan,ja sieltä eteläisessä Tel Avivissa takaisin kohti keskustaa. Matkan varrella kävimm tervehtimässä ystäväni Maryn ystävää Carlosta,josta olen kuullut jo vuosia,mutta vasta nyt tapasimme.Carlos asuu vanhan talon kattokerroksessa,jonne hissittömässä talossa on 4½ rappukerroksen verran matkaa.Hänellä on koko kattokerros käytössään. Katolta näkyykin sitten kaupunkia joka suunnalta.Tässä näkyvät joitakin vuosia sitten rakennetut pyöreähköt talot,joita on 4.

Carloksen valtava kattokerros on hyvin hyödynnetty: siellä kasvaa vihanneksia ja yrttejä,tässä vasta alulla.Tunnistatteko tuon kasvualustan? Carlos on hyödyntänyt vanhaa satelliittilautasta,ja rakentanut sille jalat.Carlos on muuten lähes täysin sokea,pystyy vain jotenkuten tunnistamaan hahmot,mutta on rakentanut tälle katolle vaikka mitä,sokeudestaan huolimatta.Katolla on myös erillinen vuokrattava asunto,josta löytyikin  ruotsalainen Matilda,joka asuu siellä miesystävänsä kanssa. Matildalla on suomalainen äiti,mutta hän ei osaa suomea.

Olispa tällainen tila missä voi kasvattaa omat kasviksensa.

Korkeita taloja matalien takana,

Tässä näkyy vanhaa ja ränsistynyttä,ja takana uudempia kaupunkitaloja.

Katolta huomaa miten ennen enemmän ränsistynyt eteläinen Tel Aviv on muuttumassa. Carloksen vanhan talon viereen on rakennettu uusia hienoja taloja mikä ei olekaan niin hyvä asia;alueella asuu paljon taiteilijoita mutta alueen hintojen kohotessa ei heillä enään ole varaa asua tuolla.

Pilvenpiirtäjiä.

Neve Tzedekin matalia taloja.

Ehkä paras näkymä katolta. Voin vain kuvitella miltä näyttää auringonlasku katolta katsottuna.Sääli että näin upean näköalapaikan omistaja ei itse pysty nauttimaan kauniista merinäkymästä.