Melkein talvi

Suloinen Kisu (kissa tuntee nimensä) päiväunilla auton päällä

Viikonloppuna meillä oli  täällä   ensimmäinen kunnon talvinen episodi, eli lämpötilat laski,  launtaina satoi melkein kaatamalla,  ja perjantain ja lauantain välisenä yönä tuskin nukuin sateenropinan ja ukkosen vuoksi. Kuului myös erikoisen kova pamaus, jonka laskin ukkosen  tiliin,  mutta torin kahvikaupan myyjän mukaan se oli  Gazasta ammuttu ohjus,  jonka Rautakupoli torjui.

Sadetta tuli lauantaina aika hurja määrä,  ja jossain jopa liian paljon , sillä esim. Nes Zionan kaupungin  eräs katu muuttui Venetsiaksi,  jossa piti liikkua kumiveneillä,  ja runsaasti vettä meni  kadun talojen asuntoihin, pilaten elekroniikkaa ja huonekaluja.   Tulispa vettä vähän tasaisemmin, eikä niin että yhdellä kerralla liikaa. Pohjoisessa  , Hermonin vuoren rinteillä,  satoi ensilumi, mutta  täällä omalla alueellani ei ollut erityisen kylmää,  ja sen jälkeen on päiväsaikaan taas ollut lämmintä. 

Eilen jäin yhdellä pysäkillä pois vain tämän puun vuoksi.  Etelä-Amerikasta kotoisin oleva pullokapokkipuu on niin upean näköinen! Monissa pullokapokkipuissa on punertavan kukat, mutta tässä puussa kukat ovat valko-keltaisia.  Minusta tämä puu on kuitenkin upeimmillaan sen jälkeen kun lehdet ja kukat ovat pudonneet pois:  silloin tuo runko ja oksat tulevat paremmin esille.

Pullokapokkipuun kukka.

Lähellä pullokapokkipuuta, mutta kadun toisella puolella,  on tämä pieni puisto, jonka puut ovat  jonkinlaisia  pomeranssipuita, ja jonka hedelmiä himoitsen.   Viikonlopun pari viileämpää yötä olivat vihdoinkin  muuttaneet hedelmien kuoren värin vihreästä oranssiksi.

Voi harmi että nuo ovat niin ylhäällä ettei niitä pääse poimimaan.  Löysin yhden hedelmän alimmista oksista, mutta sain samalla pienen haavan,  sillä oksissa  on piikkejä. Näiden mehussa ja kuoressa on niin ihana aromi. 

Väriä olivat vaihtaneet myös  torin lähellä olevan kävelykadun  varrella olevien kumkvattipuiden hedelmät. Viime viikolla kun kävelin tästä  en edes huomannut hedelmiä, sillä ne olivat vielä vihreitä, mutta nyt niitä ei voinut olla huomaamatta.

Näistäkin saisi tehtyä aika hyvän hillon.....

Ihan tuon kumkvattitalon vieressä on talo,  jonka kuvan postasin  pari postausta sitten,  ja jossa kuvattiin uudenlainen parinetsintäohjelma. Siinähän 4 neitoa (kuvassa)  saivat kaikki asua talossa ohjelman kuvauksen aikana, ihanissa asunnoissa, ja jokaiselle annettiin 3 mahdollisuutta valita pari. Kaikki 4 hylkäsivät  2 ensimmäistä miestä, vietettyään heidän seurassaaan vähintään 3 päivää,  ja kolmannet vaihtoehdot miellyttivät enemmän, tai  sitten  he läpikäyvät jonkinlaisen prosessin, jossa ei heti hylätä  miesehdokasta.  Näistä naisista 3 lähti talosta  yhdessä 3.  miesehdokkaan kanssa,  mutta vasemmalla toisena oleva keskeytti ennen loppua.   3 paria siis lähti talosta, mutta myöhemmin selvisi, että  näiden kuukausien jälkeen  (ohjelma kuvattiin juuri ennen koronaa)   vain kaksi paria on vielä yhdessä, eli ensimmäinen oikealla oleva on vielä yhdessä  3. valitsemansa miehen kanssa. En tiedä mikä näissä parinetsintäohjelmissa  kiinnostaa, mutta ne kyllä kiinnostavat;D  Jotenkuten tuntui että nämä neitoset  hylkäävät ehdokkaan ihan pienistäkin syistä, sen sijaan että  antaisivat suhteelle mahdollisuuden kehittyä.

Korkealla

Värikkäät kanat tänään IzaPzizan  vuohitarha&juustolassa.   jossa käytiin eksän kanssa ihan ex tempore-visiitillä, sillä meidän oli tarkoitus mennä paikkaan jossa valmistetaan siidereitä, mutta sinne ei päässytkään tänään. Joten poikkesimme vuohitarhalla,  josta kirjoitin viime toukokuussa. Vuohitarhan emäntähän on suomalainen,  mutta on töissä Suomen suurlähetystössä täällä. 

Kalkkunoitakin kiersi vuohitarhalla.

Itse vuohista sain vain tämän tärähtäneen kuvan ,  sillä olin niin tohkeissani  tänään syntyneistä kileistä, jotka olivat eri aitauksessa. Muutenkin valo-olosuhteet tuolla ovat aika vaikeat.  Nyt on  se aika kun kilejä syntyy,  ja siellä oli montakin pikkuista,  että osaavat olla suloisia.  Kävimme ostamassa  justolasta  palan juustoa ja keksejä,   jotka nautimme ulkona nurmikolla, sillä sisällä paikan ravintolassa ei saa istua, kiitos koronan.

Perjantaina kun ulkoilutin Bambia katsoin ylös, ja alkoi melkein huimata kun näin nuo ikkunanpesijät tuolla ylhäällä.  Tuo rakennushan ei vielä edes ole valmis: sen pitäisi valmistua kokonaan vuoden päästä, mutta ikkunat pitää puhdistaa. Täältä katsottuna rakennus näyttää melkein valmiilta,  mutta toiselta puolelta on vielä keskeneräinen.

Tänään kun odotin eksän autoa vastapäätä rakennusta,  mutta eri puolella, näin että nyt oli menossa toisen puolen ikkunoiden puhdistus. Huh, vaarallinen työ!

Täällä satoi viime viikolla ,  ja taas sunnuntaina,  ja heti sen jälkeen luonto heräsi ihan räjähdysmäisesti.  Rutikuivat paikat  , jotka ovat olleet ilman vettä puoli vuotta, alkoivat heti työntää vihreää esiin. Tässä ketunleipien alkuja.

Täällä avattiin kadunvarren kaupat, sen jälkeen kun ne olivat joutuneet olemaan kiinni muutaman kuukauden , jo toista kertaa.  Monet eivät kestäneet toista sulkemista,  ja "vuokrattavana" kylttejä on todella monessa kaupan ikkkunassa.   Ja kun täällä koronarajoitukset ovat välillä järjettömiä, niin nytkin sitten luotiin uusi sellainen: eli kadunvarsikauppoihin  pääsee kerralla   vain 4 ihmistä,  myös suuriin kaupppoihin. Tämän takia suosittujen vaate ym. kauppojen edessä on nyt pitkiä jonoja,  eika niissä aina   ole se vaadittu etäisyys. Avoimet kauppakeskukset , eli sellaiset missä kaupat ovat myös katutasolla, suuttuivat  ja nyt nekin saivat avata, mutta torin sivukatujen varrella olevat kaupat eivät saaneet , mikä on tosi väärin.  Eilatin kaupunki, jossa pääelinkeino tulee  turismista, ja  jossa työttömyysaste oli lähes 80 astetta, avattiin eilen, eli osa hotelleista saa nyt vastaanottaa matkailijoita.  Tosin vain paikallisia , koska turistit eivät vieläkään pääse tänne, ja myös täkäläiset eivät pääse kaupunkiin ilman negatiivista  koronatodistusta.

Kun kadunvarsikaupat (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) joutuivat olemaan kiinni,  jotkut yrittivät kaiken tavoin ansaita edes jotain. Tämä kauppa on oikeastaan vaatekauppa, mutta  muuttui vihanneskaupaksi, ja heti kun  kadunvarsikaupat saivat olla taas auki,  tästä tuli taas  vaatekauppa.

Toissapäivänä näin bussipysäkillä tosi värikkään ihmisen. Miehen puku oli huomiota herättävän värikäs, ja hänellä oli 3 käsilaukkua, kassien lisäksi.  Hmm, mihin joku tarvitsee 3 käsilaukkua;D 

Miehellä ei muuten ollut maskia, mikä on edelleenkin pakkojuttu täällä.

Mukavaa  viikkoa kaikille:)

Ainakin on taidetta

Tel Aviv on normaalisti kaupunki  , jossa on jatkuvasti tapahtumia, ja jossa aina on jotain tekeillä, Korona muutti tuon kaiken,  eikä maaliskuusta lähtien ole oikein ollut mitään tapahtumia.   Kunnes nyt tänään iltana ja viikonloppuna,  jolloin kaupungin keskustan alueella on LovingArtMakingArt-tapahtuma.   Tuo  tapahtuma on jokavuotinen  taidetta ja luovuutta esiintuova taidetapahtuma,  jolloin kaduille levittäytyy taidetta,   taidegallerioilla on avoimet ovet ja museoihin on vapaa pääsy.  Nyt ei  pääse museoihin,  mutta  taide-installaatioita saa ihailla ulkona.   Esillä on ulkomaalaisten ja  täkäläisten visuaalisen taiteen tekijöiden töitä. Yleensä tapahtuma on keväällä,  mutta  tänä keväänä se peruttiin , kuten kaikki muutkin tapahtumat silloin ja sen jälkeen.   Ihanaa että Tel  Avivin kaupunki kuitenkin nyt järjestää tämän tapahtuman. Kun  tapahtumia ei oikein ole,  niin tällaista tapahtumaa arvostaa enemmän kuin yleensä. 

Olin aamupäivällä liikkeellä  keskustassa , ja päätin katsoa mitä löytyy  Rothchild bulevardin varrella, Ihan ensimmäiseksi silmiin osui tämä iso  puihin ripustettu NO. Espanjalaisen Santiago Sierran No maailmankulkue alkoi vuonna 2009, patsaan muodosssa, ja sen jälkeen NO on kiertänyt eri paikoissa , ja eri muodoissa, esim.  New Yorkissa, Madridissa ja Ruotsin Lindköpingissä.

Seuraavaksi näin täkäläisen  taiteilijan riikinkukkokuvan. Näitä pitäisi olla 4  eri puolilla kaupunkia, mutta  minua kiinnosti enemmän tuo juuri pressujen alta kuoriutunut rakennus,

Muutama vuosi sitten olin viereisessä talossa, erään järjestön tiloissa, ja  järjestön toimitusjohtaja kertoi silloin  että viereinen  ränsistynyt rakennus kunnostetaan , ja siitä tulee hieno putiikkihotelli. Nyt kunnostus on lähes valmis,  mutta tuleekohan tähän hotelli...

Seuraavaksi vastaan tuli puussa oleva parveke, jota oltiin juuri rakentamassa. Hillel Romanin  puuhun rakennettu parveke kutsuu ihmisiä kiipeämään ylös, uusiin korkeuksiin, sekä fyysisesti että metaforisesti,  katsomaan bulevardia ja ihmisiä ylhäältä alas, ja ylöspäin katselemaan lintuja.  Illalla kun tämä on valaistu niin  parveke näyttää varmaankin hyvältä. Illalla on myös taideperformansseja kadun varrella,  ja tarkoitus oli mennä nyt illalla katsomaan, mutta en sitten jaksanutkaan lähteä liikkeelle. Mutta huomenna aamupäivällä  nämä näkee myös valmiina, joten ehkä silloin .Postauksen ensimmäinen kuva on tästä puuparvekkeesta,

Hollantilaisen Sil Krollin teos oli rakenteilla, joten toivottavasti näen sen huomenna valmiina. 

Kävelin eteenpäin  ja huomasin että  puistokadulle oli lisätty uusia penkkejä.

En ole kävellyt puistokadulla sen jälkeen kun take away tuli taas mahdolliseksi, ja puistokadun kahvilakioskit olivat auki.  Tässä oikealla puolella on penkkejä , joissa voi istua kahvin kanssa, ja  nurmikolle oli levitetty tuollaisia sinisiä mattoja, joissa pystyy istumaan. Normaalisti puistokatukahvilan edessä on joitakin pöytiä ja tuoleja, mutta nyt ei sellaisia saa pitää esille. Mutta penkeillä saa istua ja juoda kahvia...

Toinen kioskikahvila. Kuten kuvista huomaa, ihmiset ovat edcelleen kesävaatteissa.  Marraskuun  ensimmäinen puolisko on tähän asti ollut melkein epänormaalin lämmin, ja   vaikka aamulla aikaisin ja illalla on tosi miellyttävää, päiväsaikaan on helteistä.

Riippumatot eivät ole osa taidetapahtumaa...

Sitten  tulinkin Minna Pölläsen työn kohdalle.  Pölläsen työt (näitä oli kaksi, ja toinen rakenteilla kun menin ohi) kannustavat ohikulkijoita katsomaan pieniä murto-osia maisemasta  impovisoidun kiikarin avulla.. 

Seuraavaksi tulin kansallisteatterin ja konserttitalon aukiolle, jossa myös piti olla installaatioita, mutta niitä ei vielä siellä ollut. 

Kävelin seuraavalle   puistokadulle, ja siellä olevan kioskikahvilan lähellä oli aika paljon ihmisiä, Oikeastaan ihanaa nähdä ihmisiä liikkeellä,  sillä monet nuoret joutuivat koronan vuoksi muuttamaan pois vuokra-asunnoistaan   kun työpaikka meni alta pois,  ja monet tekevät edelleenkin töitä kotona.   Kohta on  varmaan  3. lockdown, joten pitää  ehtiä nauttia kun vielä  ehtii.  Ensi kuun puolivälissä on Hanukka-juhla, ja on  ollut puhetta siitä että silloin olisi taas lockdown, perhejuhlissa kun korona tarttuu helposti.

Viimeisenä  halusin nähdä tämän penkin,  joka sekin on taide-installaatio.  Mahtava penkki, jossa tilaa  ihmisille, mutta myös nelijalkaisille, sillä tuossa on juomakuppi (siinä olikin vettä) ja  tuossa "laatikossa" muutama kissa voi nukkua ja olla sadetta piilossa. Tällaiset penkit haluaisin ehdottomasti meidän puistoon, tykkäsin:)

Sade tuli ja meni

Viime postauksessa jo iloitsin ensimmäisestä sateesta, mutta silloin sitä ei tullut erityisen paljon. Seuraavana päivänä,   torstaina, oli sitten  tämän "talven" ensimmäinen talvinen episodi , joka kesti vielä perjantainakin. Aamulla aikaisin  kun vein Bambin aamupisulle, oli vielä hieman aurinkoista , mutta onneksi luin säätiedotuksen, ja otin sateenvarjoni mukaan, sillä myöhemmin sadetta tuli kunnolla. Täällä sadetta tulee yhdellä kerralla yleensä liikaa,  ja niinpä joissain paikoissa oli taas tulvia.

Ensin kävin kahvilla  torin pikku kahvikauppa/kahvilapisteessä.  Vain take away on sallittua, ja kahvin saa vain pahvimukissa,  ja kahvin voi nauttia tyhjien torikojujen äärellä, sillä itse  kahvilapisteessä ei saa istua. Tässä  juuri paahdettua kahvia,  jonka pitää paahtamisen jälkeen saada hieman tuulettua.

Torin edessä oleva aukio oli tyhjä. Alan olla niin kypsä näihin rajoituksiin,  jopa silloin kun ensimmäinen lockdown loppui,   ei avattu kulttuuriin liittyviä paikkoja,  ja esim.  elokuvateatterit , teatterit,konserttisalit ym. ovat olleet kiinni jo maaliskuusta. Miten ihmeessä ne edes voivat palata täyteen toimintaan sitten joskus, noin pitkän tauon jälkeen....

Minun piti hakea jotain maustetorin alueen kaupoista,  ja kun tulin sinnepäin,  oli jo kunnolla märkää.

Tyhjää oli, sade pitää ihmiset pois kaduilta.

Lämmintä ja satoi.  Vielä ei ole kylmää, mutta lämpimän kauden inhoittava kuumuus ja kosteus on onneksi poissa. Ensi viikoksi luvattu taas aurinkoista ja lämmintä. Kipea sormi voi jo paremmin, mutta sormituki on edelleenkin tarpeen, mutta hyvä että pian jo voin kirjoittaa tänne ilman sanelua:) 

Vihdoinkin

Otsikko viittaa siihen  että tänään  satoi ensimmäistä kertaa .On niin ihanaa nähdä sadetta ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen . Kuvassa näkyy vanha  laattamuraali vanhan koulun edustalla,  joka on nyt remontissa ja jossa viime vuodet on toiminut päiväkotiryhmiä.

Satutin eilen sormeni aika pahasti , ja jo eilen etsin parista apteekista sormitukea mutta en löytänyt .Tänään sitten uusi kierros muutamassa apteekissa ja aamulla aloitin tästä. Iskin  sormeni kohti ovea tosi kovaa,   ja siinä on näköjään pieni murtuma , sillä en saa sormea  kunnolla taivutettua  ja se on turvoksissa ja kivulias

Tässä jatkoin matkaani .Pienissä puissa on pieniä sitrushedelmiä,  jotka ovat vielä vihreitä sillä yöt eivät vielä ole olleet tarpeeksi kylmiä

Matkalla  apteekkiin tuli taas ihailtua kauniita kaupunkitaloja . Ensimmäisestä apteekista en löytänyt sormi tukea

Ohitin tämän kaupan ikkunan , josta näkyy  niin viehättävä asetelma ja tuo turkoosin värinen lipasto on aivan ihana, Katukaupat edelleenkin kiinni, ja saa nähdä jos tämä kauppa vielä avautuu.

Kauppakeskukset ovet kiinni mutta  keskustan vanhan kauppakeskuksen yksi portti on auki , koska kauppakeskuksessa on apteekki ja ruokakauppa .  Apteekista löydän vihdoinkin sormituen Olen yrittänyt kirjoittaa tätä postausta mutta en pystynyt joten olen sanellut tämän postauksen  kännykän puheesta tekstiin -toiminnalla  ja  korjannut jälkikäteen Puhelimen sanelutoiminta ei aina ihan osunut nappiin vaan tekee paljon virheitä, joten pitää jälkikäteen korjailla