Punaista kauneutta

Loppukevään ja alkukesän kauneimpia asioita täällä ovat kukkivat puut, ja viimeisin niistä on  kaikista kaunein  eli liekkipuu.   Yleensä liekkipuut kukkivat  kesäkuun alkupuolella, mutta tänä vuonna kukintoja alkoi näkyä  vasta kesäkuun loppupuolella.  Kukkivan puun kauneuden lisäksi  tämän puun alla on aina varjoinen paikka, mikä on niin tärkeää tällaisessa kuumassa maassa. Olen tainnut useana vuonna laittaa tänne   kuvia liekkipuista,  mutta näitä ei voi olla kuvaamatta, ja tämä postaus on kokonaan omistettu liekkipuille. Ensimmäisen kuvan liekkipuun kukinta on todella runsas;  ihan kaikissa puissa se ei ole näin runsasta.

 

Tämän asuinkaupunkini pääsisäänkäynnin  lähellä alkaa  liekkipuiden   varjostama  kävelytie, ja  siellä on mukavaa kävellä myös kun aurinko porottaa kuumasti ja kirkkaasti.

Varjoisan kävelytien lähellä olevan kadun varrella ovat alkaneet kevytraitiotietyöt, minkä vuoksi tuonne on lisätty aitoja,  ja toivottavasti  ne työt eivät vaikuta näihin puihin ja kävelytieheen.

Tuo kukkien punainen väri on niin upea!

Kukkia myös putoilee paljon puista.

Varjoa riittää myös silloin kun näissä puissa vain lehdet.

Koska liekkipuut kasvavat tuuheina ja leveinä,  ne muodostavat yhdessä katoksen kävelytien päälle.

Tähän punavihreään näkyyn ei kyllästy.

Tämä viimeinen kuva on otettu Tel Avivin Carmel-torin viereiseltä kävelykadulta, ja  tässä näkyy miten kaksi liekkipuuta ovat ikäänkuin kasvaneet yhteen.

Kaunista kesäkuun loppua teille:)

Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.

Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.

Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.

Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..

Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.

Kunnostettu talo ,luulisin.

Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.

Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.

Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.

Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...

Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.

Hyvän mielen taidetta

Pidän tosi paljon naivistisesta  taiteesta. Siinä on jotain sellaista mistä tulee hyvä mieli, teoksissa  on usein kokonainen tarina    ja naivistinen taide on myös erittäin värikästä, mistä pidän.  Tel Avivin keskustassa sijaitsee Gina Gallery,   joka on maailman ainoa  kansainväliseen   naivismitaiteeseen keskittynyt galleria.  Pahimman korona-ajan  galleria oli kiinni,  ja oli olemassa pelkästään  netissä,  ja jo luulin että se jää vain nettiin, mutta onneksi  galleria avautui uudelleen pahimman korona-ajan loputtua.   Olen gallerian postituslistalla,  ja näin että siellä on  muutaman suomalaisen   naivistitaiteilijan töitä,   joten pitkästä pitkästä aikaa kävin tuossa ihanassa galleriassa.  Koska  galleria on keskittynyt kansainväliseen   naivistitaiteeseen, siellä on useinkin myös suomalaista taidetta,  mutta suurin osa teoksista tuolla tulee latinomaista.  Tässä ensimmäisessä kuvassa  näkyy Kikka Nyrenin 3 kissataulua. Tuolla oli montakin Nyrenin teosta , ja  hänen töitään on ollut esillä mm.  Naivistit Iittalassa tapahtumassa.

Kikka Nyrenin  Päivä Sirkuksessa -teos.

3 pienempää Kikka Nyrenin taulua. Aivan ihania:)

Tässä Kikka Nyrenin taulussa tapahtuu niin paljon...

Marit Björnegran on Suomessa syntynyt mutta Ruotsissa asuva naivistitaiteilija, jonka taidetta on nähty mm. Unicef-kalentereissa   ja korteissa.

Marit Björnegranin talvikylä.

Lisää Marit Björnegrania.

Galleriassa oli myös Bezalel-taidekorkeakoulun oppilaiden   töitä, jotka olivat saaneet inspiraatiota gallerian tauluista. Tämä oli toinen kerta  kun  taidekorkeakoulu ja  galleria tekivät yhteistyötä. Jokainen projektissa  mukana ollut  opiskelija valitsi yhden häntä  inspiroivan taulun.  ja sitä inspiraatiota piti sitten näkyä keramiikkatöissä, Yksi heistä oli valinnut Kikka Nyrenin kissatalun, mutta en löytänyt keramiikkatyötä  jota Nyrenin teos oli inspiroinut.

Italialaisen Cesare Marchesinin töitä oli tuolla muutama.

Edmundo Otoniel, El Salvador.

Tämä Edmundo Otonielin taulu kertoo tarinan:)

Värikästä keramiikkaa.

Maria Laura Bratoz, Argentiina.

Vielä yksi Maria Laura Bratozin työ.

Lopuksi  Ukrainassa syntyneen mutta täällä asuvan    Zoe Severin työ,  joka esittään pohjoisen Israelin Hula Valleyn luonnonsuojelualuetta.

Mitäs tänne muuta kuuluu?  Sen jälkeen kun koronaluvut olivat aivan mitättömän pienet, tuli  Omicronin variantti BA.5 , joka sai tartuntaluvut nousemaan korkeiksi ihan muutamassa päivässä.   Toistaiseksi se ei ole vaikuttanut kuin  ihan pikkuisen vakavasti sairastuneitten määrään,   joten mitään rajoituksia ei ole  palautettu,mutta 2 viikon tauon jälkeen otin maskin taas käyttöön....

Iltapäivä Jerusalemin vanhassa kaupungissa

Jerusalemin bagelien myyjä vanhan kaupungin Jaffan portin kohdalla.

Vietin eilen tosi mielenkiintoisen  iltapäivän Jerusalemin  vanhassa kaupungissa. Ihana  Johanna  Suomesta  on täällä  Israelissa  lyhyellä lomalla,   ja ajattelimme eksän kanssa että hän  ilahtuisi  pienestä  Jerusalemin  reissusta.  Eilen iltapäivällä matkasimme sinne eksän kyydissa.   Otin paljon kuvia,  joten toivottavasti pysytte tässä mukana  vaikka kuvia on suuri määrä.

Jätimme auton Mamilla-kauppakeskuksen parkkihalliin, joka on ihan vanhan kaupungin  vieressä, ja kävelimme Jaffan portille. Eilen oli sekä  juutalaisten shavuot-juhla kuin  kristittyjen helluntai,    ja siellä täällä näkyi uskovaisia pyhäasuissaan. Pyhänä Mamillan kaikki kaupat olivat kiinni.

Jaffan portin  edessä olevalla , katetulla aukiolla oli kojuja, joissa jaettiin ilmaiseksi  vesipulloja ja mehujäitä.  Pyhän kunniaksi joku oli kustantanut tämän yleisölle.  Tuossa kulmassa näkyy  sininen laatikko, jossa oli lisää vesipulloja,  ja  vesi niissä oli jääkylmää, kun taas kotoa tuomani pikku vesipullo oli jo lämmennyt liikaa.  Vesipullon otin mennessä ja tullessa, olipa mukava juttu:) Tässä näkyy hasidi-juutalaisia pyhäasuissaan. Tuo karvahattu on  nimeltään shtreimel, ja on tehty  soopelin, ketun tai kivinäädän  hännän kärjistä. Jos  hattu on tehty oikeista karvoista , se on todella hintava.  Mutta kuulemma täällä monilla on  tekoturkiksesta tehty hattu.  Pyhänä piti kuvata heitä salaa,  mutta muina päivinä ei näekään heitä noissa pyhäasuissaan.

Oli tosi mukavaa nähdä elonmerkkejä ja ihmisiä  vanhan kaupungin basaarikujilla, jotka olivat täysin tyhjiä, samoin kuin kaupat kiinni korona-rajoitusten aikaan.

Minusta tämä on aina ollut niin kiehtova paikka. 

Tännekin oli laitettu värikkäitä sateenvarjoja katonrajaan.

Välillä näkyi turisteja ja kuuli eri kieliä,  ja näin myös suuren ryhmän Brasiliasta. Mutta ei kuitenkaan ollut erityisen täyttä. Suomalaisia lauseitakin tuli myyjiltä välillä kun kuulivat Johannan ja minun puhuvan suomea...

Kaikkea löytyy täältä.

Pysähdyimme yhteen kauppaan  jossa oli niin värikkään näköistä keramiikkaa.  Nämä ovatkin  Uzbekistanista,  enkä ole ennen tuolla törmännyt tällaisiin. Sen sijaan minulla on muutama  armenialaisesata korttelista ostettuja sinivalkoista tarjoiluvatia.

Tosi kauniit mukit, mutta emme ostaneet mitään,.

Mauste&suitsukekauppa

Kahvikauppa

Kävelimme kohti  kristittyä korttelia  ja  Pyhän haudan kirkkoa.  Kävelimme ensin väärään suuntaan, mutta lopulta tulimme oikeaan paikkaan.

Pyhän haudan kirkon  edusta. Tämä kirkko on jaettu 6 kristillisen suuntauksen kesken, ja kirkon avaimet ovat olleet 2 muslimiperheen  hallussa jo vuosisatoja. Otin kirkosta monta kuvaa. Helluntaipäivänä kirkossa oli paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Heti kirkkoon tullessa  näkyy tämä koroke, jonka uskotaan olevan se paikka missä on sijainnut sekä Golgata että Jeesuksen hauta. Kun tulimme tuonne, korokkeen ympärille oli polvistunut useita ihmisiä, joten otin kuvan vasta ylhäällä, kun  tuo alue oli tyhjempi.

Valtava kirkko on todella vaikuttava, ja siinä on monta osaa , jokaiselle tuon kirkon kristilliselle suuntaukselle oma. Kaikista upeinta on kun kohottaa katseensä ylös.

Kiersimme kirkon pohjakerroksen ensin.

Yksi saleista.

Vielä katse ylös ennen poislähtöä.

Jatkoimme kävelyä kristitystä korttelista   kohti juutalaista korttelia.

Tulimme juutalaiseen kortteliin, mutta Cardo, vanha kauppakuja, oli kiinni, ehkä pyhän vuoksi.

Hurva synagooga,  joka alunperin rakennettiin 1700-luvun alussa 1400-luvulla rakennetun synagoogan raunioiden päälle. Vuoden 1948 sodassa  synagooga tuhoutui lähes täysin, ja Jerusalemin yhdistämisen jälkeen  jäljellä olivat vain synagoogan rauniot.  Uusittu synagooga valmistui vuonna 2010. Synagoogan edessä oli iso teltta, jossa oli kahvia, virvokkeita  ,  kahvia ym. ohikulkijoille, joten pysähdyimme tuonne pitämään taukoa.

Synagoogan (ja teltan ) edessä oli tämä kultainen Menora.

Salaa kuvattu;D

Lopussa laskeuduimme alas  Itkumuurin alueelle    Kuvassa näkyy  Temppelivuoren moskeijan kultainen kupoli.  Laskeuduimme alas  ja  eksä meni hetkeksi itkumuurille, jossa oli harvinaisen vähän ihmisiä,  ja me Johannan kanssa  menimme vessaan, jotka tuolla olivat tosi hyvät ja siistit (niin tärkeään;D) Alhaalla ei saanut kuvata pyhänä; meille tultiin sanomaan siitä kun yritimme kuvata.

Kävelimme takaisin kohti Mamillan parkkihallia lähes samaa reittiä pitkin  , basaareissa,  mutta ensin ohitimme tämän Robinsonin kaaren, joka on saanut nimensä amerikkalaisen raamattutieteilijän,  Edward Robinsonin mukaan. Kaari on osa  kuningas Herodin toimeenpanemaa , toisen temppelin rakennustöitä.