Paluu normaaliin

Tämä viikko on vihdoinkin normaali viikko, pitkän pyhäjakson jälkeen, jolloin joku pyhä oli monta kertaa heti sapatin jälkeen. Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli vihdoinkin sadetta, puolen vuoden sadettomuuden jälkeen☔. Sadetta ei tullut paljon, mutta ilma todellakin puhdistui sen jälkeen Kuvan vihreä on asuintaloni puutarhasta, sillä näin lehtien pinnoilla hieman sadepisaroita. Kesä on nyt sitten ohi, vaikka päiväsaikaan edelleenkin helteistä, ja sitä vielä pitkään, sääaplikaationi mukaan. 

Tämä surullinen näky on entinen paras kattilani, jonka jouduin heittämään pois, sillä kotona oli melkein tulipalo. Tulin kaupasta kotiin, ja olin sopinut meneväni Evelynin  luokse. Aikaa välissä oli 15 minuuttia, ja ajattelin että ehdin keittää kananmunat ennen lähtöäni. Laitoin kananmunat kiehumaan maksimilämmölle, surffasin netissä, kunnes huomasin että pitää lähteä Evelynin luokse. Lähdin kiireessä ulos ja unohdin täysin hellalla kiehuvat kananmunat 

Kun tulin kotiin 3 tuntia myöhemmmin, vastassa oli sankka savu kotona, palanut kattila sekä räjähtäneitten kananmunien palasia siellä sun täällä. Mielessä kävi että jos olisin ollut kauemmin, vastassa olisi voinut olla tulipalo. Tämä tapahtui torstaina, ja siitä lähtien olen siivonnut minkä ehdin sekä käyttänyt muutaman pullon ilmanraikastinta, mutta vielä eilen palaneitten kananmunien haju tuntui kotona joka puolella, vaikka kaikki ikkunat auki. Eilen pesin huoneiden katot etikan  ja veden sekoituksella, mutta se haju ei vieläkään ole kokonaan hävinnyt. 

Perjantaina iltapäivällä olin kutsuttu mukavan pariskunnan luokse, joilla kerran kuussa perjantaina sapatti-ilta, jonne jokainen tuo jotain syötävää. Pariskunta on miespari, joista toinen täältä Israelista,ja toinen Ukrainassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa kasvanut. Heillä on suloinen pieni 2-vuotias tyttönen, jonka kuvasin edellisessä postauksessa Nancyn kattoterassilla. Pikku A tuli maailmaan Yhdysvalloissa sijaissynnyttäjän avulla, ja keväällä heille tulee pieni poikavauva, samoin Yhdysvalloissa sijaissynnyttäjän avulla, niin että molemmilla on biologinen lapsi. Perjantaina illansuussa ei ole julkista liikennettä, ja eksä heitti minut lähelle, mutta liian aikaisin, joten tapoin aikaa tässä puistikossa punertavan kissan seurassa🐈

Kun tulin sisälle salaattieni kanssa(olimme sopineet että tuon 2 salaattia) huomasin että koko olohuone oli koristeltu Halloween - teemalla. 🎃🎃

Kurpitsavalaisin oli kiva💚🎃

Kaikki oli koristeltu samalla teemalla. Ensi kerralla teemana on Kiitospäivä, koska pariskunnan toinen osapuoli kasvanut Yhdysvalloissa. 

S:n ja M:n asunto sijaitsee uudella alueella, korkeahkossa tornitalossa. Asuntoon kuuluu todella pitkä ja mukavasti leveäkin  parveketerassi, kuulemma 40 m2 kokoinen, ja siellä vietimme kaikkien ihmisten kanssa suurimman osan iltaa. Kuvasin viereiset parvekkeet, jotka olivat todella pienet  isäntäväen parvekkeeseen verrattuna. 

Parvekkeelta oli tosi hyvät näkymät lähiympäristöön. Uudehkoja tornitaloja, mutta myös 2 asunnon pieniä taloja. 

Uudempaa arkkitehtuuria. 

Huomenna täällä on maanjäristysharjoitus, ja kuulemme ensimmäistä kertaa miltä kuulostaa maanjäristyshälytys.

Syksyn merkkejä

Eilen aamulla aikaisin, kuten usein lauantai-aamuisin, tein aamulenkin lähellä olevan ison toimistotalon alueella. Toimistotalon alapihalla on puita, joista kuvan lehdet🍁. Jonkinlainen vaahteralajike, mutta en tiedä mikä, ja pudonneiden lehtien joukosta löysin nuo kaksi hyväkuntoista, jotka toivat syksyn mieleen. Täällä on edelleenkin lämmintä, mutta iltaisin ja aikaisin aamulla tosi miellyttävää, eikä enää inhottavan kosteaa. 😍. Joitakin päiviä sitten luvattiin ensisadettakin, mutta vielä ei olekaan sen aika. 

Eräänä iltana teimme Anitan kanssa kuvan herkullisia pikkuleipiä, joihin tuli sekä vehnäjauhoa että kookoshiutaleita. Anita, 89 v. on kova leipomaan, ja rakastaa vaatekauppoja. Keskiviikkona iltapäivällä Anita halusi mennä lähistöllä olevan avoimen kauppakeskuksen kaikkiin vaatekauppoihin, ja väsähdin siitä kunnolla, ehkä enemmän kuin Anita 🤣. En erityisesti rakasta vaatekaupoissa kiertelyä, ellei ole pakko hankkia jotain.

Viikko sitten luin Ann-Christinen poismenosta. 

Hän oli äitini ystäviä, ja muistin että äidin albumissa on kuvia hänestä. Tässä kuvassa Ann-Christinen  omistuskirjoitus äidilleni. Muistan tavanneeni Ann-Christinen muutaman kerran meillä kotona, ja muistan että hän oli tosi pirtsakka ja mukava. 

Tässä vielä toinen kuva Ann-Christinesta äidin albumissa. Ann-Christine edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1966.

Eilen iltapäivällä olin taas kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse, ja taas tuli ihailtua tuota hienoa näkymää Välimerelle,Nancyn kattoterassilta. Tämän kuvan otin hieman ennen auringonlaskua 

Nancyn kattoterassilta on mielenkiintoista kurkata viereisen, tosi korkean, talon parvekkeille. Muutama postaus sitten kuvasin samat paikat iltapimeällä. 

Tänään täällä on (taas...) pyhäaatto, eli lehtimajajuhlan loppu, ja tässä Nancyn lehtimaja, kattoterassilla. 

Meitä oli eilen illalla aika suuri joukko Nancyn luona, ja Nancyn ystäväpariskunnan vilkas 2-vuotias sekä sokean ystävän suloinen opaskoira Hudson veivät kaiken huomion🐕😍

Lokakuu tuo helpotusta

Kenkäkaupan viereisen seinän maalaus, aika ihana

Lokakuun ensimmäisen viikon loppupuolella alkoi vihdoinkin tuntua siltä että sää on muuttumassa : yölämpötila on laskenut muutamia asteita, ja olen jo nukkunut muutamia öitä ilman tuuletinta. Eilen ja tänään on iso osa päivästä ollut pilvistä, mutta päivälämpötilat ovat vielä pitkään kunnolla helteisiä.mutta onneksi eivät niin kosteita kuin elo-syyskuussa. Pienikin muutos viileämpään suuntaan  tuntuu hyvältä pitkän kuumuuden+kosteuden jälkeen.

Viime maanantaina, auringonlaskun aikaan, kaikki hiljeni täällä kun alkoi Jom Kippurin eli sovituspäivän, vuoden pyhimmän päivän, aatto. Ei minkäänlaista liikennettä, ei maalla eikä taivaissa, paitsi jos on tarve ambulanssille ym.  Aamulla aikaisin tein kävelylenkin lähiseudulla, ja näin ainoastaan muutaman pyöräilijän. Lapsille tämä on se päivä jolloin voi pyöräillä autoteillä, mutta kun kävin uudestaan katsomassa klo 10 aikaan, näin vain muutaman lapsen pyörineen. 

 

Pyhän jälkeisenä päivänä, eli keskiviikkona tein ystäväpalvelusta aamulla Evelynin  luona ja illalla Anitan luona, mutta siinä välissä kävin ruokaostoksilla lähiseudun isossa marketissa. Siellä oli normaalimpaa enemmän ihmisiä, sillä päivää edelsi pyhä, ja edessä oli lähestyvä sapatti ja heti sen perään tänään illalla alkava lehtimajajuhla, jolloin kaupat kiinni. Olin pitkään kassajonossa ja ajan kuluksi napsin muutaman kuvan. Kun tässä marketissa katsoo ylöspäin, näkee kaikenlaista kivaa, kuten nämä hahmot kuvassa. 

Katso tiikeri🐅

Tämä on sellainen supermarketti, että kaikki muut marketit näyttävät tähän  verrattuna tylsiltä. 

Normaalina päivänä kassajonossa ei tarvitse kauan odotella, mutta nyt oli tuolla niin täyttä että kesti päästä maksamaan. Ihmisillä oli vaunut täynnä tavaraa, vaikka hinnat täällä nousseet järkyttävän paljon. Minulla oli aika tyhjä vaunu kuten näkyy kuvassa, tulin vain hakemaan muutamaa perustarvikketta, kuten maitoa, vettä ja kananmunia ym. 

Perjantai-aamuna kävelin kodin lähettyvillä, ja ohitin kaupungin logistiikkakeskuksen, jonka pihalla mustia kukkoja, muutama musta kana ja mustia kananpoikia. Aamulla aikaisin kuulen hyvin näiden kukkojen kiekaisut. Kukot ja kanat olivat aikaisemmin  hieman ylempänä, paikassa jossa rakennetaan toimistotaloa. Sen vieressä oli laittomasti rakennettu talon tapainen , ja kukot&kanat vietiin sieltä logustiikkakeskuksen  pihalle.

Komeita nämä mustat kukot🖤Nämä taitavat olla Indonesiasta kotoisin olevaa Ayam cemani-rotua. 

Logistiikkakeskuksen alueella on myös paljon kierrätystaidetta, kuten nämä puiset linnut.

Nyt aikaisin aamulla oli tosi pilvistä, ja tunsin 4 sadepisaraa, en sen enempää

.Kaunista tulevaa viikkoa❤️

Pyhäviikko

Tällä viikolla iso osa viikosta meni Rosh HaShanan eli uuden vuoden merkeissä, kun viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai, oli lyhyt aattopäivä, ja sitä seuraavat 2 päivää olivat pyhäpäiviä, jolloin kaupat kiinni, eikä ole julkista liikennettä. Tosin minulla on täällä kävelyetäisyydellä ruokakauppa, joka on  auki 24/7, ja kiinni vain kerran vuodessa eli sovituspäivänä, joka on ensi viikolla. Ennen uuden vuoden pyhää eksä toi minulle jättikokoisen granaattiomenan, suurimman ikinä. 

Amerikkalainen ystäväni Nancy oli kutsunut minut aattoillalliselle kotiinsa BatYamin (Meren tytär) kaupunkiin, joka on kiinni oman asuinkaupunkini Holonin kanssa, ja molemmat kaupungit ovat myös kiinni Tel Avivissa. Yksi Nancyn vieraista tarjosi minulle kyydin Nancyn kotiin , ja toin mukanani 3 eri salaattia, joista yhden, eli selleri&omenasalaatin ohje täällä. 

Meitä oli illallisella vain 5 henkilöä, eli Nancy tuossa pöydän päässä mustassa mekossaan, Nancyn sokea ystävä miehineen, sokean ystävän tytär jolta sain kyydin ja minä(pinkki mekko). Ruoka oli tosi hyvää, ja seura mukavaa❤️ 

Nancyn vuokra-asunto sijaitsee 8-kerroksisen talon  katolle rakennetussa asunnossa, josta iso osa kattoterassia, ja sieltä on upeat näkymät ihan lähellä olevalle rantakadulle, sekä Välimereen. 

Meillä oli tosi mukava ilta, ja ruuan jälkeen istuimme kattoterassilla. Nancy, joka on geologi ja myös muusikko, soitti meille ensin hanuria, sitten pääsoitintaan huilua, ja lopuksi kuvassa näkyvää, Amerikan alkuperäisväestön  puuhuilua. 

Pyhän jälkeisenä iltapäivänä kävimme Anitan, jolle teen ystävänpalvelua, kanssa kauppakeskuksessa. Anita, 89 v. on ihana, ja hieman 

 ruostunut espanjan puhekieleni on taas parantunut, koska Anita on alunperin Argentiinasta. Kuvassa  druusinainen valmistaa kauppakeskuksen kojussan ohuita leipiä, joihin levitetään  jugurttijuustoa, sekä zaatar-maustetta, minkä jälkeen leipä kääritään rullaksi. Anita etsi kenkiä

 lapsenlapsenlapsensa juhliin,  mutta ei löytänyt sopivia. 

Eilen täällä Holonissa vietettiin vuotuista juoksutapahtumaa,:tosin tällä kertaa tapahtumaa vietettiin ensimmäistä kertaa koronan ilmestymisen jälkeen. Aikaisemmin juoksutapahtuma on hieman ärsyttänyt, koska se on sulkenut puoli kaupunkia, ja vaikuttanut siihen miten pääsee pois kaupungista. Tällä kertaa juoksureitti oli vain yhden pääkadun varrella. Tuo pääkatu on  oman pienen kaupunginosani yläpuolella, ja juoksujen vuoksi kaikki lähikadut oli suljettu eikä ollut minkäänlaista  julkista liikennettä. 

Juoksijoiden pahaksi onneksi  eilen sattui olemaan normaalia kuumempi päivä, joten juoksuja aikaistettiin puolella tunnilla. Klo 7 menin istumaan kadun varrella olevalle penkille, ja napsin muutaman kuvan 10 km  reitin juoksijoista . Olin ainoa yleisö siinä kohtaa, ja myöhemmin näin kaupunginosan WhatsApp-ryhmässä monta tapahtumasta ärtyneen kommenttia, juoksujen aikana kun ei kaupunginosasta oikein päässyt minnekkään. 

Mukavaa viikonloppua💐