Vuoden loppu

Sitrussesonki 🍊🍋🍊🍋

Hyvää  tämän vuoden viimeisiä hetkiä sekä tulevaa vuotta 2024.

Viime sunnuntaina minulla oli aika ortopedille sairaalassa, jossa olen käynyt olkapäävammani vuoksi. Olin kuulemassa magneettikuvauksen tuloksia, sekä ohjeita jatkoon.

Shokki oli melkoinen kun ortopedi kertoi että minulla on repeytymiä nivelsiteissä.Olin odottanut että niissä olisi venymistä, muttei repeytymistä. Ortopedi (tosi mukava ja hyvä(googlasin hänet..) sanoi että aloitetaan  fysioterapialla, jossa yritetään saada terveet nivelsiteet toimimaan vioittuneiden sijaan  . Sain myös kuulla ettei olkapää enää toimisi täysin kuten ennen,vaan ehkä 90 % siitä. Leikkausta en haluaisi, sillä siinä on todella pitkä toipumisaika. Sairaalan jälkeen menin sairaskassani klinikalle ja varasin ajan fysioterapiaan. Fysioterapian aikoja pitää yleensä odotella aika pitkään, mutta lähetteessä luki "kiireinen"  ja sain ajan kahden viikon päähän. 

Suretti etten voi mennä Anitan luokse häntä auttamaan, mutta Anitakin oli kaatunut, sääri poikki, ja hän vietti muutaman päivän sairaalassa,josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. 90-vuotiaalle tuollainen kaatuminen on paha juttu. 

Ortopedi sanoi myös että voin luopua  siitä kamalasta, koko yläkropan kiertävästä tuesta, ja käyttää vain kantosidettä, mutta sitäkin vain  ulkona. Mikä helpotus, voin nyt tehdä enemmän asioita, esim.leikata vihanneksia, mutta ihan kaikkea en voi tehdä, ja pitää varoa etten tee vääriä liikkeitä.  23 päivää sillä kamalan rajoittavalla tukijutulla oli aika turhauttava kokemus, joten ilahduin suuresti  kun tekeminen on nyt vähemmän rajoittavaa. Helmikuussa uusintakäynti sairaalan ortopedille,jolloin katsotaan mitä jatkossa .

Perjantaina kävin myös oman ortopedini vastaanotolla,  johon olin tilannut ajan vähän kaatumisen jälkeen. Ei oikeastaan ollut muuta asiaa  hänelle kuin muutamia kysymyksiä  .Perjantaina aamulla oli kirkas taivas ja aurinkoa, mutta samalla miellyttävän tuntuinen sää, joten päätin kävellä keskustaan pitkän ja kapean puiston kautta.

Puiston alueella on sarjakuvamuseo, jossa en ole koskaan käynyt, mutta ulkona sen alueella on erilaisia hahmoja.

Muutamassa kohdassa katu jakaa pitkän puiston  . Tosi kiva kävelyreitti, eikä pitkä, vain muutama kilometri klinikalta keskustaan. Kun sää on hyvä, mieluummin kävelee puistoa pitkin kuin matkustaa bussilla. Säästä puheenollen, lämmin talvi (mikä pettymys) senkun jatkuu täällä.

Vielä kerran oikein hyvää vuotta 2024🎉

Jouluisia merkkejä

Kaunista joulun aikaa🎄.En ole erityisemmin voinut etsiä täällä jouluisia juttuja ,sillä tämä käyttämäni tukijuttu on hankaloittanut eri paikoissa  kiertämistä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä vihdoinkin magneettikuvaus, ja viikko sen jälkeen sairaalan ortopedille aika, ja toivon saavani hyviä uutisia 

 Ensimmäisessä kuvassa asetelma, jonka kuvasin vauva Liamin kotona.

Myös tämä asetelma samasta paikasta. Pariskunnan toinen isä Massimo on syntynyt Ukrainassa, mutta kasvanut Yhdysvalloissa, ja tässä asetelmassa varmaan vaikutteita molemmista maista.

Ja tekojoulukuusi ukrainalaiseen tyyliin. Täällä jouluisia koristeita  ostavat lähinnä venäläisperäiset, Novi God -juhlaa varten. Ukrainalaisilla samantapainen juhla,mutta en muista sen nimeä. Suloisia  koristeita tässä, etenkin tuo luistin❄️⛸️

Viime viikolla tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen ystäväni Glorian. Kiertelimme hieman toria, ja yhdessä kojussa oli tällaisiä koristeita.

Ohitimme tämän leipomon.

Mansikat ovat kypsyneet,mutta vielä liian kalliita. Täällä on muuten tosi lämmin talvi. Joulu-ja tammikuu ovat täällä kylmimmät kuukaudet, mutta nyt täällä pärjäisi päiväsaikaan ihan kesävaatteillakin.Ei tee hyvää maataloudelle liian lämmin sää.

Oli joulukuun 13.  eli Lucian päivä, ja ruotsalaisen täällä perustama ruotsalainen Fika kahvilaleipomo oli avannut uuden paikan torin lähelle. Sahramipullat olivat houkuttelevan näköisiä. 

Tämä kuusi on torin lähellä olevan venäläisen kaupan ikkunassa .

Kaupan toisessa ikkunassa.

Kauppa oli vielä kiinni, ja tämä kuva ikkunan takaa .

 Viime viikolla rakettien  uhka tuli ensimmäistä kertaa tosi lähelle kotikatuani,eli kotikadulle, muutama talo eteenpäin. Ison raketin osia putosi

lähell pariin paikkaan, ja oman pikku katuni kulmassa oli muutaman auton ikkunat menneet rikki,ja katuun tullut vahinkoa.Viereisellä kadulla oli tällaista vahinkoa(ei oma kuvani) , ja erään matalemman talon asukkaat piti evakuoida muutamaksi päiväksi,koska taloon tuli vahinkoa. Juuri äsken tätä kirjoittaessa jouduin taas äkkiä juoksemaa rappukäytävään, kun tuli pitkä hälytys 

Hyvää Joulua teille rakkaat lukijat🎄🎅

 

Mites kävikään..

Toissa viikon torstaina kävin valtavassa halpiskaupassa, sellaisessa josta ei koskaan voi lähteä täysin tyhjin .käsin,  ja niinpä ostin kuvan kauniin joulukoristeen, jota olin jo aikaisemminkin ihaillut. Ostin myös syntymäpäivälahjan  pienelle tytölle, jonka syntymäpäiville olin luvannut tulla valmistamaan  suklaapalloja.

Bussipysäkkini sijaitsee kodin viereisessä puistossa, ja pysäkki on puiston edessä.  Tältä puolelta puisto on kävelykatua korkeampi,  ja ennen sodan alkamista sitä kunnostettiin, mutta kunnostus jäi kesken,  kuten lähes kaikki projektit täällä nyt. Tuohon oli jätetty kuvan katutiilejä, ja olen aikaisemminkin noussut niiden kautta puistoon.

Astuin tiilien päälle, mutta ne liikkuivat, ja silmänräpäyksessä kaaduin , niin että vasen yläpuoleni sai kunnon iskun. En tiedä miten pääsin ylös, kukaan ei mennyt ohi, ja jotenkuten pääsin kotiin saakka. Kipu oli kamala,ja en pystynyt nostamaan vasenta kättäni ylös Syntymäpäiville meno piti perua, ja särkylääkkeet helpottivat hieman oloa. Seuraavana päivänä pystyin  nostamaan kättä hieman enemmän, ja ajattelin  että olo paranee kunhan lepään vikonlopun. En lainkaan  ajatellut että olisi ehkä pitänyt mennä sairaalan ensiapuosastolle.

Lauantai-iltana oli ilmahälytys (ne ja pamaukset jatkuvat edelleen...). Ilmahälytyksen aikana kerroin vastapäätä asuvalle sairaanhoitajalle että olin kaatunut ja käsivarsissa tuntui puutumista  .Hän sanoi että se voi olla hermoperäistä. Hyvä, ajattelin, tarvitsen ehkä antibioottikuurin..

Seuraavana aamuna kipu oli kuitenkin sellainen, että matkustin sairaskassani klinikalle, ja tämän kuvan otin odottaessani traumalääkäriä. Kun traumalääkäri tuli, kerroin mitä tapahtui, ja hän lähetti minut röngten-kuvaukseen.

Kun röngten-kuvat tulivat,   lääkäri ihmetteli miten olin kestänyt kovia kipuja yli 2 päivää, sillä olkapääni oli mennyt sijoiltaan. Traumalääkäri lähetti minut sairaalan ensiapuklinikan ortopedille. Siellä kului monta tuntia. Ortopedi sai olkaluun  sijoitettua takaisin nivelkuoppaan,mutta se meni sijoiltaan vielä 3 kertaa ,joten ortopedin piti käyttää toista menetelmää, ja silloin olkaluu pysyi nivelkuopassa. Sen jälkeen myös kova kipu hävisi.

Siitä lähtien olen joutunut pitämää tällaista tosi rajoittavaa tukisidettä 24/7. Magneettikuvaus on joulukuun 21. päivä, ja sairaalan ortopedi 26 . päivä.  Se tuntuu niin kaukaiselta,  nyt kun ei voi oikein tehdä  mitään, mutta pitäkää peukkuja että silloin voin luopua tästä kamalasta tukisiteestä. 

Kaunista 2. Adventtisunnuntaita teille🎄❄️

Mitä jos .

Kissa ompelukaupan edessä.Hyvä sisäänheittäjä..

Mitä jos-ajatus tuhosi yhtenä yönä yöuneni melkein kokonaan. Luin kuinka Hamasin terroristeiltä löydetyistä asiakirjoista ilmeni että heillä oli tarkoitus edetä keskiseen Israeliin, ja ottaa siellä panttivankeja, joihin kiinnitettäisiin räjähteitä.  Näin jo kauhukuvia siitä miten joku Hamasin tyyppi yrittäisi pakolla avata oveni. No onneksi sellaista ei tapahtunut omalla alueellani, ja onneksi on purkki  melatoniinia...

Sota ikävä kyllä jatkuu, ja on vaikeaa molemmille puolille.  Tosin  tätä kirjoittaessa on väliaikainen tulitauko, jonka haluaisin jatkuvan, mutta en haluaisi  kokea uudestaan Hamasilta tulevaa uhkaa....Täällä lähes jokainen tuntee jonkun joka tapettiin tai kaapattiin, ja minäkin tunnen naisen,jonka poika ammuttiin kotiinsa kibbutsissa.

Toissa viikolla asuinkaupunkini Holonin uudemman keskustan aukiolle oli katettu pitkä pöytä Gazaan kaapatuille ihmisille.Pöytä-installaatio oli täällä muutaman  päivän ajan, ja jatkoi sitten toiseen kaupunkiin. Jokaisessa tuolissa oli kaapatun kuva sekä nimi.

Kaapattujen lasten leikkikenttä, ja jokaisessa ämpärissä kaapatun lapsen nimi. Nythän osa lapsista päässyt takaisin kotiin, mutta monta vielä Hamasin jossain piilottamina, maan alla. 

Jos ensimmäisinä viikkoina oli ilmahälytyksiä ja pamauksia joka päivä niin nyt niitä on vähemmän.

Parina päivänä satoi kunnolla.  ja oli kova tuuli. Kuvan tytön ilmapallot  meinasi karata käsistä ,kovan tuulen vuoksi.

Luonto on ihmeellinen💚Kaikki tämä vihreys ilmestyi 2 päivää kovan sateen jälkeen, pitkän kuivuuden jälkeen. Myös sää on nyt mukavempi:aamut ja illat mukavan viileitä ,mutta päiväsaikaan edelleenkin lämmintä, mutta ei niin että hikoilisi. Yöllä on viileää mutta ei kylmää, ja peittoni on sellainen mitä täällä kutsutaan kesäpeitoksi....

Viime perjantaina sain vihdoinkin ostettua astmalääkkeet.Edellisenä perjantaina menin keskustaan, jossa sairaskassani apteekki, mutta se olikin kiinni,koska heillä ei turvahuonetta siellä. Otin bussin Tel Aviviin , jossa sairaskassallani suuri klinikka, mutta se olikin kiinni perjantaisin. Suuri klinikka asuinkaupungissani oli onneksi nyt auki perjantaina. Päätin kävellä klinikasta  keskustaan kahden pääkadun välissä.olevan puiston kautta. Aika hyvä ulkokuntosali tuolla.

Puiston varrella aina joku julistetaidenäyttely.Nyt oli värikkäitä satuhahmoja.

Ensimmäistä kertaa näin tällaisen polkupyörän korjaustelineen.

Hauska istumapaikka lapsille.

Puistokissoja.

Vessa on hyvä olla puistossa, hädän tullessa...

Alan vähitellen lähestyä keskustan aluetta.

Hanukka eli valon juhla lähestyy ,joulukuun alkupuolella, ja siihen kuuluvat munkit. En ole niin munkkien ystävä ja ainoa munkki mistä olen koskaan pitänyt on munkkipossu.

Joulukoristeet olivat ilmestyneet suureen halpiskauppaan.

Mukavaa marraskuun loppuaikaa🎄

Päivät kuluu

Papaijapuu täällä lähellä

Jo lähes 4 viikkoa on täällä ollut epätodellinen olo,ja pahinta että ei tiedä milloin se loppuu (saisi jo loppua..).Itse olen ok,mutta täällä on jonkinlainen hermostunut ilmapiiri,ja kansallinen trauma, tapahtuneen johdosta, etenkin kun koko ajan on enemmän ja enemmän selvinnyt mitä tapahtui, ja kuullut ihmisten tarinoita. Kaiken lisäksi muutkin extreme-ryhmät lähteneet liikkeelle,eli pohjoisessa Hizbullahin ohjuksia Libanonista  ,ja Eilatiin lentänyt ohjuksia Jemenistä.Täällä on pohjoisesta lähes kaikki ihmiset , muutaman kilometrin säteellä Libanonin rajasta, evakuoitu, ja etelästä samoin, tuhansia ihmisiä ja muutama kokonainen kaupunki. Hamasin hyökkäys tänne käynnisti kamalan kierteen, kaikille..

 

Koko tänä aikana on , yhtä päivää lukuunottamatta , ollut ilmahälytyksiä ja kovia pamauksia,  mutta otan ne aika iisisti., tosin varmaan minullakin on jonkinlainen alitajuinen stressitilanne päällä, sillä nukun paljon huonommin kuin normaalisti. Hamas yleensä ajoittanut rakettien ja ohjusten  lähettämisen iltapäiväksi ja illaksi, eikä onneksi yöaikaan, vaikkakin muutamana  kertana miitä tuli todella myöhään.. Muistaakseni 80-luvulta lähtien on ollut pakko lisätä jokaisen rakennettavan talon asuntoihin  turvahuone, mutta sellaista ei meidän 70-luvun alun talossa ole, joten hälytyksen tullessa siirrymme äkkiä rappuihin ,joka talon turvallisin paikka  Talon alakerrassa on kyllä ihan pommisuojakin, mutta se on aika kamala.Jos Hizbullah lähettäisi tänne Libanonista ohjuksia, niin pitäisi olla siellä, koska ne ohjukset  tekevät suurempaa tuhoa.Toivottavasti ei tule tarvetta sellaiselle.🙏 Muuten näiden ilmahälytysten vuoksi tapaa naapureita.  Iron Dome torjuu suurimman osan ohjuksista, mutta ei kaikkia,ja muutama päivä sitten kuulemma  osui karavaaniautoon lähistöllä.

Viime viikolla ystävien luona oli Halloween-koristeita. Massimo, pariskunnan toinen osapuoli, kasvoi USAssa, ja koristelee kotia eri tilanteiden.  mukaan.

Huiii mitä juttuja🎃🎃

Tämä.oli aika hurja 👻

Sää on ollut todella kummallinen täällä: lokakuun lopussa satoi muutaman kerran, trooppista sadetta sillä samalla oli lämmintä ja kosteaa ,mutta on edelleen ollut tosi helteistä,myös öisin ,ja marraskuukin alkanut lämpimänä .Yleensä marraskuussa pitäisi jo olla viileää. Hellesää tähän aikaan vuodesta tosin ei ole niin tukala kuten kesällä 

2 viikon ajan  lokakuussa, sekä.muutaman päivän ajan tällä viikolla, kotona oli uusi lainakoira,eli hieman yli vuoden ikäinen chihuahua nimeltä Toy.  Toyn emäntä on naapurini tytär,johon tutustuin kun muutin tähän taloon, ja nyt kun hän on sairastunut, ,ja välillä sairaalassa, Toy on silloin täällä. Toiseen lainakoiraani, Shadowiin, verrattuna ,Toy on todella vaativa tapaus, mutta niin suloinen🐶

Mainitsin jossain postauksessa työstäni, mutta en kertonut mitä teen. Korona "tuhosi" mitä tein aikaisemmin, ja kun alkoi olla sellainen tilanne että pakko tehdä jotain, ystäväpariskunta Sagi&Massimo, pyysivät minua hoitamaan vauvaansa, Liamia  En tosiaankaan ajatellut tekeväni mitään sellaista, vaikka olen vapaaehtoistöissä ollut psljon lasten kanssa tekemisissä, mutta  Sagi&Massimo onnistuivat kääntämään pääni,ja niinpä olen lähes joka aamu ,heinäkuusta lähtien,hoitanut Liamia, 7 tunnin ajan.Sieltä.olen 3 kertaa viikossa mennyt kiireellä viereisen talon Anitan luokse, joten niinä päivinä alan päiväni vauvan seurassa, ja lopetan päivän illalla, ihanan 90 v. Anitan luona 

Liam syntyi keskosena,  USAssa, sijaissynnyttäjän avulla, viikolla 32, ja on tällä hetkellä 8 kuukauden ikäinen,mutta kehitys on puolen vuoden tasolla . Liamilla on ongelmia niskalihasten kanssa, joten hänen kanssaan pitää tehdä paljon harjoituksia .Liam on ihana, mutta vauvan hoitaminen paljon raskaampaa mitä muistin; olin varmaan unohtanut koska oma lapseni ollut jo pitkään aikuinen  .Lupasin hoitaa Liamia vuoden loppuun saakka,ja kovasti Sagi&,Massimo  yrittävät maanitella jatkamaan, mutta olen päättänyt  että en jatka Liamin hoitoa ensi vuonna.

Silloin  tällöin käymne Liamin toisen isän, Sagin,  kanssa  lapsiin erikoistuneen fysioterapistin luona ,ja aina tulee samalla uudenlaisia harjoituksia, Liamia varten.

Kaunista viikonloppua💐

Telkkkarirakkautta ahdistumiseen

Upea kruunulatva kukkii lähellä

Hei taas❤️Täällä viikko ollut tosi ahdistava, koska  pahoja uutisia tullut niin paljon,ja vaikeinta tässä tilanteessa on epätietoisuus sekä se että olemme täällä  nyt sellaisessa tilanteessa jossa mikään ei oikein toimi: valtion virastot kiinni, monet kaupat (ei ruokakaupat..) kiinni,ja kaikki toimii puoliteholla. Nyt viikonloppuna on  2 Suomen ulkoministeriön järjestämää evakuointilentoa Suomeen, mutta päätin kuitenkin jäädä tänne, koska muutamia velvollisuuksia, joiden vuoksi en voi nyt lähteä.

Sen vastapainoksi pitää  välillä ajatella asioita jotka vievät ajatukset pois tilanteesta, ja onneksi voi katsella vaikka ohjelmia Suomen televisiokanavilta, mm.kiitos VPN-ohjelman avulla.

Huomasin  että MTV:ssä alkoi taas uusi "Ensiteffit Alttarilla"- kausi,jota olen aikaisemminkin seurannut  Täällä taas loppui  syyskuussa paikallisen version 6. kausi, joten laitan tänne taas koosteen siitä , kuten olen aiemminkin laittanut. On aina mielenkiintoista huomata suomalaisen ja israelilaisen version eroja.

Kun Suomen versiossa on vain 3 paria, niin täällä on jopa 7 paria. Täällå jokainen pari meni naimisiin eri paikassa kuin toiset parit. Osallistujien perheisiin tutustuttiin myös paremmin tällä kaudella, ja todella mukavan miespuolisen psykologin tilalle tuli uusi, aivan loistava miespuolinen psykologi.

 

Ensimmäinen pari; Raz ja Einav. Raz on muusikko ja Einav opettaja. Einavin kaksoissiskon piti myös osallistua ohjelmaan, mutta hän jätti sen kesken. Tämä oli täydellinen "match", 2 ujohkoa ihmistä ,jotka heti ihastuivat toisiinsa,ja ovat edelleen yhdessä.

Toinen pari eli Joanna ja Tomer. Joannan perhe asuu Bulgariassa, mutta hän on suuriman osan elämästään  asunut täällä. Joanna toivoi pidempää miestä, mutta rakastui vähitellen Tomerin persoonallisuuteen ja kaikkeen hänessä. Molemmat ovat töissä  IT-alalla, ja edelleenkin onnellisesti yhdessä.

Snir ja Mor, molemmat IT-alalla. Snir (mies) ei alusta pitäen tuntenut minkäänlaista fyysistä vetovoimaa Moria kohti. Snirin mielestä Mor oli kuitenkin  mahtava persoona, ja he yrittivät lähes loppuun saakka, kunnes päättivät muutama päivä ennen koekauden  loppua erota.Molemmilla uudet kumppanit pian ohjelman jälkeen.

Yossi ja Chen. Yossi sai juuri sitä mitä oli pyytänyt, ja tämän parin välillä kipinöi heti alussa. Tämän  parin touhuja oli mukavaa katsella,ja he saivatkin suhteessa paljon ruutuaikaa.  Yossi ja Chen  ovat edelleenkin yhdessä.

Ronen ja Rotem.Tämän parin kanssa oli todella paljon draamaa. Alussa Rotem(nainen) näytti jatkuvasti pomputtelevan Ronenia (asianajaja) mutta loppua kohden Rotem kohteli Ronenia paremmin. 42 päivän jakson jälkeen he päättivät pysyä yhdessä, mutta erosivat pian sen jälkeen.

Noam  ja Moshe. Moshe korjaa kattoja ammatikseen  ja Noam on sosiaalityöntekijä. Moshe ei missään nimessä olisi halunnut saada sosiaalityöntekijää vaimokseen, oman vaikean lapsuutensa tähden, eikä Noam olisi halunnut hoidettavaa. Moshea myös häiritsi se että Noam on häntä 4 vuotta vanhempi. Suurimman osan ohjelmaa näytti siltä että tämä pari ei jatka yhdessä, mutta loppua kohden heidän välillään tapahtui jotain,vja he päättivät pysyä yhdessä. Heidän tarinansa jatkui vielä puoli vuotta ohjelman jälkeen, jonka jälkeen he erosivat ystävinä.

Viimeinen pari eli Ron,vjoka johtaa aurinkoenergia-asemaa sekä Tal, näyteikkunoiden suunnittelija . Tämä pari oli iältään vanhin pareista,lähellä 40 vuoden ikää. Kaikki osallistujat  olivat tällä  kaudella yli 30-vuotiaita.  Ron ja Tal etenivät todella nopeaa vauhtia, ja tulevat lapset otettiin esille jo aikaisessa vaiheessa, ja he ovat edelleen yhdessä. Tällä kaudella 3 morsianta oli aikaisemmin pakastanut munasolujaan, varmuuden vuoksi.Tämän parin suurin ongelma oli välimatka, joten ihmettelin kun Suomen versiossa tällä kertaa jokaisella parilla tosi suuri välimatka. Mitenköhän se vaikuttaa parien tarinoihin..