Museopuistp

Toinen taidetta käsittelevä.postaus ,edellisen jälkeen...Tässä asuinkaupunkini keskustan alueella olevassa puistossa on aina taidenäyttelyitä, julisteiden muodossa. Tämän hetkisessä näyttelyssä teemana ovat Frida Kahlo ja Diego Rivera.

Alkuperäinen näyttely oli Meksikossa 17 vuotta sitten, ja julisteita oli 100 kpl, 23 taiteilijalta eri puolilta maailmaa. Näyttelyn jälkeen julisteet joutuivat pitkäksi aikaa varastoon. 10 vuoden varastoinnin jälkeen julisteet olivat esillä  uudessa näyttelyssä. Tämän jälkeen julisteet olivat esillä Meksikon New Yorkin konsulaatissa, sekä muuallakin, ja nyt tässä pitkässä puistossa , jota pitkin kävelen usein. En ole ihan varma ovatko kaikki 100 julistetta esillä.puistossa, mutta kuvasin parhaat niistä.

Kiinalaisen taiteilijan näkemys Fridasta ja Diegosta..

Jaetut naamat.

"Kun rakastan itseäni olen Frida  ja kun inhoan itseäni olen Diego "

Mielenkiintoinen teos.

Diego elefanttina ja Frida kyyhkysenä..

 

Siinä olivatkin ne teokset jotka kuvasin.

Viime lauantaina täällä.oli vuoden pyhin päivä  eli Jom Kippur, ja parasta siinä on hiljaisuus  ja se että kadut ovat sen yhden illan ja päivän ajan ilman autoliikennettä.  

Muutama päivä sen jälkeen ilmahälytys yllätti:Hizbullah lähetti ohjuksia, ja osa yhdestä putosi tänne asuinkaupunkiini Holoniin,mutta ei tietääkseni aiheuttanut erityistä vahinkoa. Kun hälytys tuli, juoksin lainakoira Shadow sylissäni rappukäytävään,  ja koira ressukka tärisi sylissäni. Täällä keskisessä Israelissa ohjussateet ovat harvinaisempia, mutta pohjoisessa arkipäivää. 

Tällä hetkellä täällä vietetään lehtimajajuhlaa,mutta juhlafiilikset ovat vaisuja tänä vuonna.Kuvassa suloiset kissakaverukset , jotka aina liikkuvat niin ettei heistä saa kunnon kuvaa.

Purkutalotaidetta

 

Tässä asuinkaupunkini keskustassa on vanha aika ränsistynyt talo, joka puretaan pian ,ja tilalle rakennetaan uusi talo. Sitä ennen talo muuttui taidenäyttelyksi, 10 päivän ajan. Talossa on 2 rappua, 3 kerrosta ja yhteensä.12 asuntoa. Rappusten väliset seinät poistettiin . Sunnuntaina iltapäivällä päätin mennä katsomaan minkälaista taidetta talosta löytyy.Tulin ajoissa, eli hieman klo 17 jälkeen, ja jono ei vielä ollut liian pitkä. Sisään pääsiessä kaikille annettiin pieni suklaasydän❤️

Tässä asunnossa keittiö oli muuttunut sarjakuvaksi.

Samoin kuin  vessa..

sekä myös olohuone.

Yksi huone oli tällainen.🖤

Tämä asunto oli aika hyvä.

Paljon värejä.

Sama hahmo seikkaili koko asunnossa.

Myös kylpyhuoneessa. 

Rappukäytävällä.

Jestas mitkä hampaat!

Toinen rappukäytävä.

🤣

Tässäkin tuolit oli muutettu ihan kuin olisivat osa maalausta.

Sanan huoneen seinätaidetta.

Lisää saman huoneen seinätaidetta.

Värikästä. 

Rakennus jota kohta ei enää ole,ulkopuolelta katsottuna.

Miniloma

Ei vielä täysin kypsä greippi hotellin 
sitrustarhassa

Hei pitkästä aikaa😊Olin tässä välillä taas kipeänä+antibioottikuuri, mutta nyt on olo jo parempi. Hieman huolestuttaa se että tämä oli.jo 3. vahva antibioottikuuri tänä vuonna, ja sitä pitäisi tutkia vähän enemmän, että mistä johtuu.

Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina oli taas työpaikan vuotuinen hotellivuorokausi. Sama hotelli kuin viime vuonna, Tiberiaksen vieressä ja Genetsaret-järven äärellä, mutta vaikka hotelli tosi mukava ja etenkin ruoka tuolla 10+, niin toivottavasti seuraavalla kerralla eri hotelli ja eri paikka. Kello 7 keskiviikkoaamuna piti olla kaupungin keskustan mediateekkirakennuksen takana, jonne tilausbussit pysähtyvät, mutta aina  löytyy sellaisia, jotka eivät tule ajoissa,ja niinpä bussimme lähti liikkeelle yli puoli tuntia myöhässä. Matka Tiberiakseen ja hotelliin kestää pari tuntia.

Jaoin hotellihuoneen Natalien kanssa. Natalie oli apurini talvella&keväällä,kun olin sairaslomalla pahan kaatumisen jälkeen, enkä alussa pystynyt tekemään paljon mitään vasemmalla kädellä&käsivarrella. Huoneemme oli 8. kerroksessa, ja kuten kuvasta näkyy, tosi hieno näköala. Meillä oli ohjelmassa ensin muotinäytös, ja illalla erään aika tunnetun laulajan esiintyminen,  mutta sekä Natalie että minä olimme niin väsyneitä, että nukahdimme ennenkuin  esitys alkoi .

Koska menin niin aikaisin nukkumaan, myös heräsin aikaisin,eli kello 5, ja jäin odottelemaan auringonnousua, joka oli tosi upea.  Aamiaiselle pääsi klo 7 jälkeen, ja etenkin aamiainen oli mielettömän runsas ja herkullinen.Hotelliaamiaiset täällä ovat tosi runsaat ja monipuoliset, mutta minusta tässä hotellissa se on erikoisen  hyvä.En ottanut lainkaan kuvia, sillä kirjoitin samasta paikasta viime vuonna.

Marina Kiryat Shmonan kaupungista,
jo 11 kk evakkona 

Hotellivuorokausi oli tänä vuonna erilainen, sillå hotellissa asuu pohjoisesta Israelista evakuoituja ihmisiä,  jotka eivät voi asua kodeissaan, Hizbullahin päivittäisten ohjusten vuoksi. Aamiaisella näin kun muutamat naiset täyttivät sämpylöitä, jotka pakattiin koululaisten reppuihin; täällä kun ei ole kouluruokailua. Hetken mietittyäni päätin mennä juttelemaan heidän kanssa. Kuvan Marina Bar oli ainoa evakoiduista naisista, joista sain ottaa kuvan, ja viikko sitten uutisissa oli juttu hotellin evakkovieraista ,jossa myös Marina oli esillä. 

Evakot ovat asuneet jo 11 kk hotellissa, ja kaipaavat kotiin, mutta kotona ei nyt voi asua.  Lapsia on paljon, ja hotellin tiloissa avattu 2 päiväkotia. Koululaiset käyvät alueen kouluissa.

Metullasta kotoisin oleva kertoi että hänen kotitalonsa on täysin murskana, eikä hän voinut hakea sieltä mitään.Hotellin 2..kerroksesta tullut evakkojen väliaikainen  koti,ja esim. uutisjutussa Marina kertoi että hän käyttää  vain omia lakanoitaan,sillä ne luovat hieman kodin tuntua. Evakoilla on käytössään pesukone, miniuuni, keittokevy ym. ja vaikka he voivat, niin eivät aina mielellään käytä hotellin palveluita. Alussa evakoidut saivat paljon lahjoituksia, kuten vaatteita ja leluja lapsille, mutta nyt ei lahjoituksia enää tule. Monen naisen mies on joko armeijassa tai töissä liian kaukana, ja perheet ovat koossa yleensä vain joinakin viikonloppuina. Naisten työpaikat hävinneet kaupungista, joka nykyisin  kuin aavekaupunki, ja vain sellaiset  jotka voivat tehdä etätöitä ovat töissä.

Kun kysyin miksi eivät vuokraa asuntoja Tiberiaksen kaupungista, vastaus oli etteivät halua asua yksin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja että hotellissa heillä on turvaa toisistaan. Hotellin työntekijöistä  on tullut läheisiä evakuoiduille.

Hotellin takana on vuoristoista aluetta.

Aamiaisen ja poislähdön välissä ei ollut mitään ohjelmaa, ja klo 12 maissa lähdimme kotia päin, mutta sitä ennen käynti hotellin lähellä olevassa paikassa, jonne haudattu eräs pyhä mies. .Olin tuolla jo viime vuonna, mutta halusin kuvata kauniin siniset kupolit .

Paikka on korkealla, ja vasemmalla puolella näkyi hieman Tiberiaksen kaupunkia.

Taas ärsytti se että ihmiset eivät katso kelloa, sillä aikaa  tuonne oli annettu puoli tuntia, mutta muutamia piti odotella lähes 50 minuuttia😡.

Sen jälkeen onneksi pääsimme matkaan kohti kotia.

Syksyä.kohti

Hei taas Kohta jo syyskuu, mutta täällä helteet jatkuvat. Elokuu ja syyskuukin niin kosteankuumia, että ulkoilu vie kaikki  voimat.

Muutama viikko sitten kävin tervehtimässä burmalaista ystävääni. Naw Paw Say poimi minulle kesäkurpitsan lehtiä puutarhatilkustaan , ja opin että kesäkurpitsan lehdetkin sopivat ruuanlaittoon, mm.curry-ruokiin.

Hänen puutarhassaan kasvoi myös valtavan näköisiä  ja korkuisia kasveja, joita luulin puiksi,  mutta ne olivatkin  hernemunakoisokasveja. Noita kuvassa näkyviä pieniä vihreitä palleroita käytetään etenkin thaimaalaisessa keittiössä. Sain niitä mukaani: osan käytin kasviscurryyn  ja osan kuivattelen, jotta saan niistä siemenet tallelle. Naw Paw Say kuuluu karen-heimoon, ja  tutustuin häneen kun olin vapaaehtoisena iltapäiväkerhossa, jossa hänen poikansa kävi.

Lainakoirani Shadow on taas ollut luonani 2 viikkoa, ja keskiviikkona Shadow palaa kotiinsa. Shadow ja puistokissa Nipsu sietävät toisiaan tosi hyvin.🐕🐈

Tämä upea siamilainen kissa asuu eräässä puistossa, jonka lähellä käyn pari kertaa viikossa, auttamassa yhtä vanhusta. Ihmettelin miten tuollainen kissa on päätynyt puistokissaksi.

Täällå on ollut muutama tosi hermoille käyvä viikko, kun on odotettu  Iranin kostoiskua. Se ei ole vielä tapahtunut, mutta ei ole poistunut päiväjärjestyksestä , ja aiheuttaa  alitajuista stressiä. 

Nukkuva kissa kodin lähellä,  Odotan että.säät viilenevät, jotta jaksaa liikkua enemmän ulkona , mutta siihen menee vielä ainakin puolitoista kuukautta, ellei enemmän. Syyskuussa on tiedossa työpaikan järjestämä hotellivuorokausi pohjoisessa,  joka toivottavasti onnistuu.

Kaunista elokuun jatkoa teille❤️

Silmän iloa

Keltainen liekkipuu

Edelisellä.viikolla tapasin pitkästä aikaa anerikkalaisen ystäväni Nancyn. Sattui olemaan siihenastisen  kuumin päivä (35 astetta) ja tapasimme iltapäivän alkupuolella eli päivän kuuminpaan aikaan, mutta koska se oli ainoa molemmille sopiva ajankohta, päätimme tavata, säästä huolimatta.

Juna joka ei kulje minnekään 

Tapasimme maustetorin lähellä olevan pikaratikkapysäkin lähellä. Sieltä kävelimme puistokujan kautta vanhalle juna-asemalle, jossa Nancy ei ollut ennen käynyt.

Vanha juna-asema on alue, jossa kauppoja,  gallerioita, muutama ravintola ja kahvila. Ennen se oli paikka jossa oli usein kaikenlaisia tapahtumia , sekä maatilatori viikonloppuisin, mutta nykyään siellä on aika hiljaista, vaikka pikaratikkapysäkki ihan vieressä.

Kiersimme aluetta,  ja huomasimme erään taidekaupan edessä nämä hahmot. Sisällä näytti olevan kaikenlaista kaunista.

Kaupassa oli upean värisiä tauluja, jotka näyttivät huovitetuilta.  Oli pakko kysyä niistä vähän enemmän.

Selvisi että taulut on tehty kierrätetyistä muovipulloista tehdystä kuidusta, jota oli tässä kuvassa.. Taiteilijat kiinnittävät kuidut kanvaspohjaan neuloilla, ja oli vaikeaa ymmärtää miten se tapahtuu, kunnes näin tämän videon(englanniksi)

Taulut  olivat niin värikkäitä❤️

Taidekaupan ja sen jälkeisen kävelyn jälkeen oli pakko levähtää ja juoda lisää vettä,  ja vain illalla avoinna olevan ravintolan alueella oleva  valtava puu tarjosi varjoisen levähdyspaikan

Vastapäätä on vielä lisää isoja puita ,jotka tarjoavat varjoisen paikan.Kuvassa Nancy.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kahvilla alueen kahvilassa. Kuumasta säästä huolimatta askelia tuli tuona päivänä reilusti, eli hieman yli 16 000 askelta.

Kotiin palattuani kävin antamassa hieman ruokaa kissanpennuille. Kuvassa 2 mustan kissanpentunelikon edustajaa ,sekä trikolori tyttöpentu, joka on mustia kissanpentuja nuorempi. Trikolori kissanpentu oli jollain tavalla päätynyt eräänä päivänä  kotirakennuksen toiseen kerrokseen,  ja talon WhatsApp-ryhmässä talon kissanvihaajat/pelkääjät kauhistelivat  kissan läsnäoloa rakennuksessa.  Kävin hakemassa kissanpennun, ja vein sen puistoon.