Purim 2018 osa 2

Tänään koitti sitten Tel Avivissa varsinainen Purim-päivä.   Purimia muuten vietetään Jerusalemissa päivää myöhemmin , eli huomenna perjantaina.   Selitys siihen löytyy täältä (englanniksi). Lähdin aamulla jo aikaisin kotoa, ja olin sopinut treffit torin pikku kahvikaupassa kolumbialaisen ystäväni Glorian kanssa.   Päätimme kävellä kohti seuraavaa toria, eli Levinsky-toria, josta yleensä ostan mausteet ja pähkinät. Ihmettelimme ettemme nähneet lainkaan naamioasuisia ihmisiä, mutta ajattelimme että se johtui ehkä edellisen illan ja yön purim-juhlista:  ihmiset olivat kai vielä nukkumassa.  Pian kävelykadun jälkeen ompelukaupassa näimme  siellä työskentelevän ihmisen, jonka ansiosta kaikki kaupan lähellä olevat esineet, kuten penkit,  puut, pylväät , roskakorit, ym. saavat aina uuden virkatun neuleasun ylleen.. Tällä kertaa oli vuorossa oli lainelauta.

Olin jättänyt kameran kotiin , ja päätin ottaa kuvia vain uudella kännykälläni.  Naamioasuisia ihmisiä näkyi edelleenkin harvakseen. 

Koska oli vielä aikaista, oli muutenkin hiljaista. Lapsilla on koulusta lomaa, valtion virastot kiinni, ja Purim on valinnainen lomapäivä, joten ihmiset lähtivät hieman myöhemmin liikkeelle.  Kaupat , kahvilat, ravintolat ym. sen sijaan pysyvät auki purimina.

Toisellakin torilla naamioasuisia ihmisiä näkyi harvakseen. Kävimme myöhäisellä aamiaisella eräässä torin pikku paikassa. 

Muistin että trendikkään Shenkin -kadun puistossa on purimina aina joku tapahtuma , joten päätimme kävellä sinne.  Tässä on torin lähellä  olevan kävelykadun osaa, ja koristeita oli ripustettu kadun varrelle.

Shenkin -kadulla alkoi näkyä hieman enemmän naamioasuisia ihmisiä, mutta edelleenkin etupäässä lapsia. Lähestyimme kohti puistoa.

Shenkinin puistossa oli paljon hälinää, ja paljon lapsiperheitä.

Tämän perheen teema oli selvästi Ihmemaa Oz-kirjasta.

Lapsille oli kaikenlaista toimintaa.

Prinsessa-asut eivät mene koskaan pois muodista;D

Sitten  oli aika lähteä eteenpäin.

Carmel-toria vastapäätä jatkoimme Glorian kanssa eri suuntiin.  Tässä vaiheessa ihmisiä oli liikkellä todella paljon, mutta edelleenkin enemmän lapsiperheitä.

Päätin mennä katsomaan mitä tutun vaatekaupan omistaja oli tällä kertaa pukenut päälleen. Viime vuonna kuvasin häntä täällä, ja luulen että tämä  ukkeli joka purimina päästää sisäisen naisensa valloilleen ;D

Mallinuket naamiaisasuissaan

Tämäkin kai oli jonkinlainen naamiaisasu. Eräässä kohtaa aiemmin näimme Glorian kanssa naisen, josta emme olleet varmoja oliko hän naamioitunut vai ei,  mutta  hän oli aika erikoisen näköinen. En kuitenkaan ehtinyt ottaa puhelinta esille ajoissa...

Pikku prinssi leipomokahvilan edessä.

Toisella puolella katua huomasin että Gan Meir -puistossa oli suuri purim-tapahtuma.

Hän tuli ensin vastaan puistossa. Vihdoinkin aikuinen  hyvässä naamioasussa.

Koko puisto oli täynnä lapsiperheitä.

Taas prinsessa..

Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa ,  oli tämä puisto lähipuistoni.  Se oli lähellä kotia, työpaikkaa ja pojan päiväkotia.

Yleensä tässä puistossa on näin paljon ihmisiä kesäkuun  Gay Pride-paraatin edellä.

Pikku dalmatialainen puistossa.

Isä ja tytär.  Kaduilla alkoi olla jo niin täyttä ja olin jo kävellyt koko aamupäivän,  joten päätin lähteä kotiinpäin. Bussillani oli tänään eri reitti, sillä normaalin reitin varrella oli karnevaalikulkue. Viime vuoden karnevaalista kirjoitin täällä.

Kun poistuin bussista kodin lähellä, vastaan tuli taas pari pientä prinsessaa, Luulenpa että parhaat asut (nuorilla aikuisilla )  näkee vasta huomenna   kaupungin vuotuisessa ravebileissä keskustan alueella, joka on kaupungin suurin purim-juhla.

Purim 2018 postaus 1

Tänään oli sitten se päivä kun lapset menivät kouluun naamiaisasuissaan, ja koulun jälkeen alkoi purim-loma,joka kai kestää  ensi viikkoon. (en ole täysin varma).  Katukuvassa näkyi paljon lapsia värikkäissä asuissaan.

Mihin sitten päänsä käänsikin näkyi lapsia naamiaisasuissaan.

Asuinkaupunkini keskustan herkkukaupan edessä oli iso valikoima valmiiksi pakattuja herkkupaketteja, joita siis kuuluu antaa muille.  Minulla on itse tehty herkkukori saman kadun naapurille,  jolle  vien korin  torstaina.

Bambin kanssa kävelimme kodin lähellä olevan koulun ohitse, ja koulun pihalla oli käynnissä Purim-juhla.

Hauskaa oli seurata tapahtumaa aidan takaa.

Varmaan oli hauskat juhlat koulussa ennen lyhyttä lomaa.

Hauskoja asuja:) Kaupunkin  keskustassa tehtiin jo valmisteluja torstain paraatia varten, mutta minä lähden tällä kertaa viereiseen Tel Avivin bongaamaan hauskoja asuja:)

Kukkien aikaa

Viimeisen viikon aikana huomasin että kirjobauhiniat, joita täälläpäin kasvaa koristepuina , ovat alkaneet kukkia. Se  jos mikään on kevättä täällä.  Täällä kukkivat bauhiat joko valkoisin tai kuvan violetinpinkin kukkasin.   

Kruunukakkaroitakin ehdin kerätä kimpullisen ennenkuin niihin kertyy liikaa ötököitä.  Viikonloppuna hieman yli 3 vuotta palvellut kännykkäni lopahti lopullisesti, joten piti hankkia uusi kännykkä.  Vanhassa puhelimessani, kuten suurimmassa osassa tämän päivän älypuhelimista, on kiinteä akku joka lopahti ensin , ja pidin puhelinta koko ajan kiinnitettynä kannettavaan laturiin. Mutta sen jälkeen alkoi käyttöjärjestelmä kaatua 5-6 kertaa päivässä ,  joten  ihan pakko oli lähteä kännykkäostoksille.  Minulle kriteerit olivat  1. ei kallis puhelin 2. hyvä kamera 3. tarpeeksi tallennustilaa, ja sellainen löytyikin tästä puhelimesta, joka täällä oli suurinpiirtein samanhintainen kuin Suomessa.   Kamera tässä puhelimessa onkin täysin eri tasoa kuin lopahtaneen puhelimeni kamera, jonka kuvat  olivat aika rakeisia. Tämän postauksen kuvat ovatkin ensimmäiset uudella puhelimella otetut kuvat. 

Purim-juhla lähestyy (torstaina) ja kävelykadun käsityö-ja kangaskaupoissa oli hyviä materiaaleja sellaisille jotka osaavat itse väsätä naamiopukuja. Huomenna on viimeinen koulupäivä  ennen lasten purim-lomaa, ja silloin  koululaisten on tarkoitus tulla kouluun naamioasuissaan.

Hih, tuossa oikealla näkyy samanlainen turkoosi naamio joka löytyy minunkin kaapistani.

Kävelykadun kivoin kulma.

Purim -juhlan alla

Ensi viikon torstaina eli maaliskuun 1. päivänä täällä vietetään taas vuoden iloisinta juhlaa, eli Purimia.  Purim alkaa näkyä katukuvassa jo muutamia viikkoja ennen itse juhlaa, jolloin naamiaisasut ilmestyvät kauppoihin. Tel Avivin keskustan alueelle on noussut monta naamiaisasuja myyviä pop-up-kauppoja.  Näissä kaupoissa asut ovat etupäässä aikuisille, vaikka suurin osa naamioasua käyttävistä ovat lapsia.

Pop-up-kaupoissa on lähinnä Kiinassa valmistettuja halpatuontipukuja.

Aika  lailla kevyitä hepeniä;D

Mikäköhän on tämän vuoden hittiasu? Tytöillä ehkä näkee WonderWoman-asuja.

Hieman parempaa tyyliä edustaa tämä leijona-asu Loveat kahvilan edessä, kävelykadulla torin vieressä.

Supermarketissa sen sijaan kaikki asut ym.  olivat lapsille tarkoitetut.

Esterin kirjassa , jota luetaan purimina, käsketään  pitää purimina iloisia pitoja, låhettää toisilleen herkkuja  ja antaa lahjoja köyhille.  Onkin tapana antaa ystäville, muulle perheelle ym.  herkkukoreja, joita saa myös valmiiksi ostettuna.  Tel Avivin kaupungilla on tänä vuonna kiva tempaus,  jossa jaetaan halukkaille kuvassa näkyviä laatikoita (tyhjinä) joita jokainen sitten täyttää miten haluaa, ja antaa laatikon naapurilleen."Anna herkkukori-naapurille" tempaus onkin tosi kiva, ja harmi että tässä viereisessä asuinkaupungissani ei  ole ajateltu samaa.  Tosin voisin tietysti itse hankkia jonkun laatikon johon laittaa herkkuja naapureille, mutta tuo valmis laatikko helpottaa asiaa.

Laatikoissa on käytetty hepreankielistä sanaa ja käsitettä "Firgun" , (selitys englaniksi linkin takana) jota on vaikeaa kääntää muille kielille, vähän niinkun "Sisu" suomenkielessä. Firgun  kuvaa epäitsekästä iloa kun toinen on saavuttanut jotain, empaattisuutta siitä että jotain hyvää on tapahtunut toiselle, tai  tuottaa iloa toiselle , ilman että odottaa jotain vastapalvelua,  kuten tässä herkkulaatikon tapauksessa.

Erilaisia koreja olikin esillä supermarketissa, täyttämistä varten.

Purim-päivänä  täällä Holonissa on taas ihana värikäs Purim paraati, ja kun kävin äsken viemässä Bambia ulos puistoon, oli  puiston koripallokentällä lapsiryhmä harjoittelemassa paraatia varten. Viime vuoden paraatista kirjoitin täällä,   Tänä vuonna en taida mennä katsomaan kävelyetäisyydellä olevaa paraatia, vaan ehkä menen Tel Avivin puolelle bongaamaan ihmisiä. Yksi huonokin puoli purimissa on, nimittäin kaikenlaiset paukut, joista jotkut ovat tosi kovia, eli sellaisia mitä ei saisi olla myynnissä, mutta jotenkuten ne joka vuosi löytävät tiensä jonnekin. Bambi ressu on aika hysteerinen niistä, ja bumbum ääniä on kuulunut jo viikon ja kuuluu seuraavat pari viikkoakin:(

Luonto kukkii ja oli blogisynttäritkin

Aloe arborescens ,jota englanniksi kutsutaan myös kynttelikköaloeksi,kukkii vielä

Muistin että blogini täyttää vuosia tässä kuussa, ja tosiaankin: helmikuun 5.  päivä vuonna 2009 kirjoitin täällä ensimmäisen postaukseni, sen jälkeen kun halusin erotella ruokablogista muut kuin ruokaan liittyvät postaukset. Tämä blogi siis täytti  viime toissa viikolla 9 vuotta:)

Luonto kukkii nyt kunnolla ,  ja tästä pitää nauttia nyt kunnolla niin kauan kuin sitä kestää. Tämä talvi on ollut aika  olematon talvi,  ehkä lämpimin ikinä, ja vaatefirmoille tämä talvi on ollut katastrofi kun ihmiset eivät ole ostaneet talvivaatteita.  Onkohan tännepäin enään tulossa viileämpiä talvia kuten ennen.,,,aika epätodennäköistä.

Tässä lähistölläni unikkoja näkee siellä sun täällä vihreän seassa, ja  tuo punainen väri on niin kaunis.

Kodin lähellä olevan kaktuspuiston ulkopuolella kasvavaan opuntiakaktukseen on tullut hedelmiä. Viime vuodesta viisastuneena en nyt koskenut hedelmiin (näyttää siltä kuin ei olisi piikkejä mutta ne piikit ovat siellä!) vaan vain kuvasin.  Sitäpaitsi tämän lajikkeen kaktushedelmät eivät ole erityisen hyvänmakuisia, mutta halkaistun kaktushedelmän väri on vielä kauniimpi kuin kuoren väri.

Kodin lähellä on omakotialue, ja erään omakotitalon aidan vieressä kasvaa täynnä  hedelmiä olevia kumkvattipuita.  Hedelmiä putoilee jo maahan, ja näyttää siltä kuin omistajat eivät näitä syö, ja minä taas ottaisin nuo hedelmät mielelläni. Mutta en tunne asukkaita, enkä ole siellä ohi mennessäni edes nähnyt ketään. Muutama oksa sen sijaan kasvoi kadun puolella, ja niistä poimin muutaman kumkvatin.

Viime lauantaina menimme aamukävelylle koirien kanssa saman kadun naapurin kanssa, ja löysimme kumkvattipuun joka kasvoi kokonaan tien puolella,  ja siitä poimin kaikki jäljellä olevat hedelmät.  Olivat ihania, ja siemenettömiä.

Harry Potterin hauta ja muita havaintoja

Tiesittekö että Harry Potter on haudattu Brittiläisen Kansainyhteisön sotahautausmaalle Ramlan kaupungissa?  On varmaankin täysi sattuma että J.K. Rowling valitsi tuon nimen kirjojensa niin suositulle hahmolle.  Oikea Harry Potter kuoli vain 19 vuoden ikäisenä  Hebronissa, vuonna 1939. Potter jätti kotinsa Kidderminsterissä  vuonna 1938, liittyäkseen brittiarmeijaan. Hän oli silloin vain 17-vuotias, ja valehteli ikänsä  jotta pääsisi armeijaan. Miten surullista että innokkaan sotilaan elämä päättyi niin aikaisin.

Brittiläisen kansainyhteisön sotahautausmaa Ramlassa  on suurin Israelissa olevista kansainyhteisön hautausmaista. Muut 2 sijaitsevat  Jerusalemissa ja BeerShevassa. Jerusalemissa sijaitsevasta kansainyhteisön sotahautausmaasta kerroin äskettäin Jerusalem-postauksessani.

Harry Potterin haudasta on Harry Potter-kirjojen ja elokuvien myötä tullut jonkinlainen turistikohde, ja kuulemma Rowlingsin fanit tulevat haudalle viettämään sen fiktiivisen Harry Potterin syntymäpäivää, mistä  oikean Harry Potterin sukulaiset eivät ole mielissään.   Daily Mail-lehden nettisivuilla on joitakin vuosia sitten ollut juttu tänne haudatusta Harry Potterista.  Brittiläisen kansainyhteisön ylläpitämät sotahautausmaat täällä ovat todella hyvin hoidettuja. Ramlassa kävimme eksäni kanssa torilla, ja halusin samalla nähdä tuon sotahautausmaan. 

Hautausmaan vasemmalla puolella näkyy moskeija.

Viime viikolla torin lähellä ihastutti tämä kissa ikkunassa. Kissa varmaan näki linnun tuolla ylhäällä; niin tarkasti se tuijotti ylöspäin.

Sitä edellisellä viikolla piti hoitaa jotain asioita kaupungintalolla, ja sen jälkeen menin kadun toiselle puolelle, missä sijaitsee sarjakuvamuseo.

Museon pihalla on sarjakuvahahmoja, en tosin tunnistanut niistä yhtäkään. Tuolla ollessani oli vielä hieman viileää, nyt on ollut aivan liian lämmintä.  

Hmmm, varmaan aika raskaat shakkinappulat;D Nämä olivat erään kaupan edessä Carmel-torin sivukadulla.  

Mukavaa viikkoa kaikille:)

Kohtaamisia 1

Minusta on aina mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä, ja vielä mielenkiintoisempaa  jos saan kuulla heidän tarinansa , ja kirjoittaa siitä. Instagramin kautta olen jo 2 vuoden ajan "tuntenut"  kuvassa näkyvän Mahalahin, ja jossain vaiheessa, jo kauan sitten, hän kysyi voisimmeko tavata. Sovimme tapaamisesta monta kertaa, ja monta kertaa myös peruin tapaamisen. Sanoin että voimme tavata sillä ehdolla jos saan myös kirjoittaa hänestä,   ja ottaa kuvia. Se oli Mahalahin puolesta ok.

Mahalah työskentelee kokkina, ja tällä hetkellä eräässä ravintolassa  Jaffan kirpputorin alueella, joka on kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva alue.  Sovimme että tulen vastaan Mahalahin työpäivän jälkeen,  ja odottelin jonkun aikaa, sillä välin kun päivä muuttui illaksi.

Eräälle alueen ravintolalle kuuluva herkkukauppa näytti niin houkuttelevalta.

Lopulta tapasimme. Sanoin heti että ensin otan muutaman kuvan ennenkuin on aivan pimeää.  Istuimme penkillä ja juttelimme yli tunnin, ja minulla oli paljon kysymyksiä.   Kuun alussa täällä vuosia olleet  eritrealaiset ja sudanilaiset, joilla on tähän asti ollut kollektiivinen suojastatus täällä , saivat työviisumia hakiessaan paperin, jossa heille ilmoitetaan että heidän  pitää  lähteä pois 60 päivän sisällä. Tämä koski yksinäisiä miehiä, ei perheellisiä, naisia , lapsia tai vanhuksia.  Asia joka minua surettaa paljonkin , mutta siitä ehkä lisää joskus toiste.  Halusin tietää oliko Mahalah myös tällaisen uhan alla.  Ei onneksi ole.  Mahalah on kotoisin eräästä läntisen Afrikan maasta, jonka värit näkyvät hänen päähinessään.  Hän on ollut naimisissa täkäläisen kanssa; heillä on kaksi lasta, eikä Mahalah ole vaarassa joutua täältä pois, onneksi. 

Mikä aurinkoinen persoona tämä ihminen onkaan. Juttelimme hänen kotimaastaan, siitä miten hän oli päätynyt tänne, ja rasismista. Hän sanoi ettei anna rasismin häiritä häntä, eikä kuulemma ole sitä paljon kohdannutkaan.  Hänen kotimaansa on kärsinyt diktatuurista usean vuosikymmenen ajan.  Mahalah tuli tänne Siinain kautta; laittomasti kuten niin monet muut  sitä kautta tulleet, sotaa ja diktatuuria Afrikasta  paenneet ihmiset.  Monille se on ollut traumaattinen matka, mutta Mahalah kertoi että hänellä kaikki sujui hyvin.  Ja Mahalah onneksi voi rauhassa jäädä tänne. Mahalah on kuulemma hänen ystäviensä hänelle antama nimi: äiti sen sijaan kutsui häntä Maanantaiksi  heidän kielellään, koska Mahalah syntyi maanantaina.

Olipa mukava tapaaminen.