sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Kaunista maaliskuuta

Kauriit HaYarkon-puistossa
Hei pitkästä aikaa.   Huomasin juuri etten ole postannut tänne kahteen viikkoon, mikä  on harvinaista, mutta olen ollut tosi kiireinen yhden työn kanssa jota olen tehnyt vuoden alusta lähtien. Nyt olen saanut homman lähes valmiiksi , mikä helpotus:)  Viime viikon alussa oli kuitenkin ihan pakko päästä Tel Avivin keskuspuistoon, jossa  taisin käydä viimeksi viime keväänä.   Bussi kotini vierestä pysähtyy ihan puiston viereen.
Viime vierailuni jälkeen siihen kohtaan mistä yleensä tulen puistoon,  oli tullut tällainen SkyTown-seikkailupuisto.  Tästä hieman eteenpäin on pieni eläinpuisto, jonka bambeja ja strutseja olen kuvannut aiemminkin tänne. Ylimmän kuvan kauriit olivat siellä , mutta niitä oli vähemmän kuin aikaisemmin.
Ja se kauriita vahtiva ärsyttävä emu oli taas häiritsemässä kun yritin kuvata suloisia kauriita.Mutta sainpas kun sainkin yhden kuvan niistä, emusta huolimatta:)
Vastapäisessä osassa, missä ennen oli strutseja,  oli nyt ankkoja, kanoja , kalkkunoita ja tämä  riikinkukko.Ihmettelin minne strutsit olivat hävinneet.
Puisto on niin ihanan vihreä tähän aikaan vuodesta. Ja aamuisin näkee aina hölkkääjiä.Tässä kokonainen ryhmä hölkkääjiä. Ehkä olivat harjoittelemassa Samsung-maratonia varten,  joka juostiin viime perjantaina.
Menin tuttua pikku polkua pitkin 7 Myllyn alueelle, josta yleensä kävelen joen toiselle puolelle. Joki jakaa puiston kahtia.  Mutta alue olkin suljettu sinä päivänä.  Ja sitten näin sakaalin.  Näitä sakaalejahan on tuolla puistossa, mutta niistä ei ole mitään vaaraa,  ja ne pelkäävät ihmisiä. Nyt kun tuo paikka oli suljettu sakaali uskalsi olla siellä.  Jos ei tietäisi että on sakaali luulisi että on koira.
Koska 7 Myllyn alue oli kiinni,  jouduin kävelemään takaisin mistä aloitin , ja sitten toista kohtaa pitkin , kunnes tulin tälle sillalle,  jonka kautta pääsin toiselle puolelle.  Olin ottanut mukaani pussin villivihanneksia varten, mutta kiiltomalvoissa oli itikoiden syömiä reikiä, eikä villisinappia vielä näkynyt.
Tuo kuumailmapallo on aina tuolla.
Ja ainahan aamuisin puistossa törmää koiran ulkoiluttajiin...Näistä kuvista muuten huomaan että on todellakin aika hankkia uusi puhelin:  akku tyhjenee jo tosi nopeasti, puhelin jumittuu aina välillä, eivätkä kuvat enään ole tarkkoja kuten aikaisemmin.
Sitten näinkin ne "hävinneet " kauriit ja strutsit: ne oli siirretty uusittuun eläinnurkkaukseen toiselle puolelle puistoa. Tässä on Nubianvuohi , ja uroksella on hurjan kokoiset sarvet kokoon nähden. 

Huomenna täällä on taas vaalit, jo 3. kerran vuoden aikana!! Ihan sairasta, ja sellaista mitä kuvittelisi tapahtuvan jossain banaanivaltiossa.  Kun on pääministeri joka ei millään halua luovuttaa paikkaansa pois niin on näin...  Ja todennäköisesti saakin sen pitää:(

lauantai 15. helmikuuta 2020

IMTM matkamessuilla 2020

Yksi Eilatin elävistä patsaista
Tällä viikolla  Tel Avivissa oli taas vuotuiset matkamessut,  eli IMTM.  Olin taas saanut kutsun tuonne ensimmäisen päivän aamupäivälle, joka oli pyhitetty  ammattilaisille, ja niin minä entinen ammattilainen  suuntasin tuonne , kuvitellen että että ihmisiä ei ollut liikaa. Mutta kun tulin messurakennuksen aulaan, missä piti rekisteröityä ja saada nimitagi,   siellä olikin sadoittain ihmisiä.Onneksi olin etukäteen rekisteröitynyt,  joten aika nopeasti sain kuitenkin tagini, ja aloitin kierroksen.
Tämä hurja otus pelästytti ennen messukeskuksen aulaa;D
IMTM on Välimeren maitten matkamessu&konferenssitapahtuma, ja Välimeren mailla onkin aina suurimmat osastot näillä messuilla. Sen lisäksi on paljon muita maita esillä,  lentoyhtiöitä ja paikallisia kaupunkeja ja matkailuyrityksiä.   Eilat oli tällä kertaa tosi näkyvästi esille, elävien patsaiden muodossa.
Tästä ei uskoisi että kuvassa on elävä patsas...Tuo nainen oli maalattu niin että häntä ei kuvassa lainkaan huomaa erilliseksi , eläväksi hahmoksi. Tämä olikin Ashdodin kaupungin elevä patsas, tai elävä taideteos...
Onkohan tämä joku rapu....
Elävä kahvilapöytä.
Taisin kuvata kaikki elävät patsaat..,
Pirteä patsas.
Elävä patsas mutta ei elävää musiikkia...
Tämä mukava palestiinalainen keittiömestari edusti työpaikkaansa Notre Dam-hotellia, joka sijaitsee  Jerusalemissa,  En ole koskaan käynyt  katsomassa hotellia, mutta upean rakennuksen olen nähnyt montakin kertaa, ja joka kerta  ihailen sitä. Vatikaanille kuuluva rakennus rakennettiin 1800-luvun lopussa , ja on tosi vaikuttavan näköinen ulkopuolelta. (kuvat linkin takana).
Sitten näinkin tutun kasvon. Tässä on Noi, puoleksi japanilainen ja puoleksi israelilainen,  äitinsä kanssa. 2 vuotta sitten kun ystäväni Mary oli täällä viimeistä kertaa,  kävimme illallisella Noin isän Carloksen luona, ja kirjoitin siitä täällä.  Kirjoitin aika monta  vastausta minulle annettuun lomakkeeseen, ja sain sitä vastaan pienen matcha-teellä  maustetun KitKat-vohvelin, jota Noi tässä esittelee. Niin, ja maistoin sakea ensimmäistä kertaa.
Viehättävät neidot Taiwanista.
Ja mies Romaniasta.
Sitten tulin Ruotsin pienelle osastolle. Siellä sai osallistua arvontaan , jossa palkintona oli matka Astrid Lindgren-huvipuistoon Vimmersbyssä. Unohdin kysyä kuuluvatko matkat Ruotsiin palkintoon,mutta en voittanut joten ei väliä.   Ruotsilla on aina tuolla osasto mutta miksi ei Suomella.....Tämän jälkeen olikin niin tukahduttavan  paljon ihmisiä, että  ei ollut enään kivaa olla tuolla. Kävin vain nopeasti Tel Avivin osastolla,  saamassa vastauksia kysymyksiini, jotka tarvitsin erääseen tilausjuttuun jota nyt kirjoitan.   Matkamessut ovat kyllä niin kiva tapahtuma, joka vuosi, ja täällä matkamessuille ei ole pääsymaksua mikä on kiva juttu:)


perjantai 7. helmikuuta 2020

Silta

Tänä aamuna olin tosi tyytyväinen kun muutaman kirkkaan ja aurinkoisen ja lämpimänkin päivän jälkeen  satoi , ja oli hieman viileämpää. Tänne on luvattu viileämpi viikonloppu, mutta katselin pari viikkoa eteenpäin, ja  jo ensi viikon loppupuolella  asteet kipuavat yli 20 asteen , eivätkä enään mene päiväsaikaan täällä sen alle, joten lyhyen lyhyt talvi  on tosiaankin loppumaisillaan,  Olen täällä kertonut ad nauseam kuinka paljon enemmän pidän viileämmästä säästä täällä.  
Viime viikon eräänä aurinkoisena päivänä  kävimme kolumbialaisen ystäväni Glorian kanssa katsomassa uutta siltaa,  jonka kautta pääsee kaupungin itäpuolelle, jonka monikaistainen moottoritie erottaa tästä kohtaa Montefiore nimisestä kaupunginosasta. Tämän osan asukkaat ovat joutuneet kiertämään kaukaa päästäkseen toiselle puolelle tähän asti, ja vanhempi silta on autoilijoille ja jalankulkijoille. Kun siltaa rakennettiin ultrauskovaiset pitivät kamalaa meteliä,  koska siltatyöt  tehtiin  sapattipäivinä , sillä arkena vilkkaan moottoritien sulkeminen ei ollut mahdollista. Onneksi silta lopulta valmistui, ja uusi silta on upea.
Uusi silta on jalankulkijoille ja  pyöräilijöille, ja  molemmat osat oli hyvin erotettu toisistaan. Tosi kiva oli tuo puiden dekki jalankulkijoille. Tämä silta muuten helpottaa omaa matkaani kun menen esim. mammografiaan (pian taas edessä.,..) . Kivasti oli laitettu myös isoja kiviä istumista varten.
Näkymä toiselta suunnalta.
Ei hullumpi silta.
Huomasimme että silta on myös hyvä näköalapaikka:)  Suoraan edessä näkyy autoille tarkoitettu silta ja se leveä moottoritie.
Kuluneella viikolla kävin myös labrakokeissa sairaskassani klinikalla,  ja  labran alueella oli kiva nurkkaus pienille.  Viime vuonna  omalääkärini lähti pois,  enkä ole enään löytänyt  uutta yhtä ihanaa lääkäriä.  Ihana lääkärini antoi suurinpiirtein kaiken mitä pyysin, eli labrakokeet pari kertaa vuodessa. Koska olen riskiryhmässä,  olen ehkä hitusen verran luulosairas;D ja  kun kävin labrakokeissa pari kertaa vuodessa tiesin että olen ok. Uusi lääkärini ei ole erityisen ihana,  ja  ei suostu antamaan lähetettä labraan kuin kerran vuodessa...
Eräänä iltapäivänä tein Bambin kanssa hieman pidemmän lenkin, ja menin vihdoinkin katsomaan  kiipeilyseinää , joka rakennettiin viime vuonna jäähallin viereen. Kun tulin tuonne, jäähallista tuli juuri pikkupoikia jaakiekkoharjoittelun jälkeen. Kuulostaa ehkä kummalta että täälläkin jotkut pelaavat jääkiekkoa,  mutta oletan että poikien vanhemmat ovat kotoisin joko Venäjältä, USAsta, Kanadasta tai ehkä pohjoismaista....
Kiipeilyseinien lisäksi tuolla oli jonkinlainen Ninja Warrior-rata, Paikallinen versio Ninja Warrior-kilpailuohjelmasta on ylen suosittu, ja kaikki haluavat olla ninjoja....
Lopuksi vielä muutaman kissakuva. Tässä edessä näkyy Neko (kissa japaniksi) joka on syntyi kesän loppupuolella.  Takana oleva Groo syntyi sitä edellisenä  kesänä, ja molemmat ilmestyivät pieninä pentuina jostain talomme taakse. Molemmat olivat vuorollaan alussa niin arkoja että pysyivät  autojen alla piilossa lähes koko ajan, mutta vähitellen uskalsivat tulla jo esille kun toin ruokaa kissoille.  Molemmista tuli  kesympiä sterilisoinnin jälkeen.
Groo ja Neko ovat aika samannäköisiä ja välillä niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, mutta Groon turkissa on on myös  vaaleanruskeaa sävyä kun taas Nekon turkissa on vain harmaita sävyjä. Entiset niin arat kissat  oikein pyytävät rapsutuksia tänään.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Euroviisuja kohti

Täällä Israelissa euroviisukarsinnat lähenevät loppuaan,  ja ensi viikolla valitaan Israelin edustaja kisoihin. En ole koskaan erityisesti innostunut katselemaan euroviisuja, mutta  sen sijaan pidän paljon  viisukarsinnoista täällä, joka omasta mielestäni on paljon viihtyisämpi kuin itse Euroviisut. Viisukarsinnat, joiden nimi suomennettuna  on "seuraava tähti Euroviisuihin", on pisin kaikkien viisumaitten karsinnoista.  Siihen menee pari kuukautta,  ja monta jaksoa alusssa menee  karsintojen katseluun, joka onkin mielenkiintoista.   Lopuksi valittiin 12 kilpailijan loppukilpailuryhmä,  joista tätä kirjoittaessa on jäljellä 8 kilpailijaa. Erikoista tänä vuonna oli  teini-ikäisten kilpailijoiden  määrä ja taso. 8 tämän hetkisistä loppukilpailijasta peräti 5 on teini-ikäistä. Suosikkini ovatkin  nuorimmat kilpailijat, mutta saapa nähdä ensi viikolla kuka viisuihin lähtetään.
16-vuotias Ella-Lee Lahav on suosikkini,   Ella-Lee on todella karismaattinen ja hyvä laulaja,  joka pitää eniten K-popista... Hän on kaikista kilpailijoista ajankohtaisin esiintyjä.
Or Brookman-Amrami.  Or on taaperona Ukrainasta  tai Venäjältä, en muista  kummasta, adoptoitu juuri 17 vuotta täyttänyt nuorimies,  joka on kasvanut miesparin lapsena. Or on todella eläytyväinen ja hyvä laulaja.

Tässä pieni otos Ella-Leen ja Orin duetosta.
19-vuotias Eden Alena voitti X-Factorin 17-vuotiaana, mutta ura ei oikein lähtenyt siitä liikkeelle ,vaikka Eden on mielettömän hyvä laulaja. Eden on toinen suosikkini.  Hänen vanhempansa syntyivät Etiopiassa.
Edit: Eden voitti karsinnan, ja oikeutetusti:)

Tässä Edenin studiolaulua viime vuodelta.
Gaya Shaki on 17-vuotias; taitava pianisti ja laulaja, joka mielellään säestää itseään pianolla.Gayalla on syvä hieno ääni.

Tässä näyte Gayan laulusta.
Viimeisin teineistä on 16-vuotias Lali, joka on powerhouse-laulaja.

Edit: Tänä vuonna Israelin edustaja on teini-ikäinen.....

tiistai 28. tammikuuta 2020

Kaikkea sitä näkeekin

Kaikkea sitä näkeekin kun katselee ympärilleen. Tänään  ystävä oli kutsunut aamiaiselle , ja aamiaisen  jälkeen kävelin kotiinpäin  ,  ja ohitin kaupungin logistiikkakeskuksen. Keskuksen sisäänkäynnissä on aina ollut jotain mielenkiintoista kierrätystaidetta,  ja niin oli nytkin.
Aamiainen oli tosi hyvä, ja täyttävä, ja oikeastaan söimme sen lounasaikaan.  Kahviloiden aamiaiset täällä  ovat usein sellaisia, että niillä pärjäisi hyvin iltaan saakka. Tästä kuvasta puuttuivat salaatit, omeletit ja kahvit. Tarjoilija kertoi että jos haluamme,  noita pieniä kipposia täytetään uudestaan. Mutta ei  tullut tarvetta sellaiselle, sillä oli muutenkin niin täyttävää.
Menin logistiikkakeskuksen portista sisälle katselemaan näitä teoksia hieman tarkemmin.
Logistiikkakeskuksen portilla on vartijan koppi, ja vartija kertoi  luoneensa kaikki nämä kierrätystaideteokset.
Hän myös  kertoi että joutuu etsimään tälle taiteelleen uuden paikan, sillä logistiikkakeskuksen edessä olevaa katua tullaan laajentamaan.
Ihana leijona! Itse asiassa menin tuonne sisälle ihan muu mielessä: paikan kadunpuoleisen aidan vieressä kasvaa pomeranssipuu,  ja ajattelin kysyä voinko poimia siitä muutaman hedelmän..
Vartija väitti kivenkovaan että pomeranssit ovat sitruunoita.  Sanoin etteivät sitruunat ole oransseja, m mutta en viitsinyt alkaa väittelemään siitä ovatko ne sitruunoita vain pomeransseja  .  Kirpeitä ne ovat kuin sitruunat, mutta kuitenkin pomeransseja! Ymmärsin että  vartija halusi pitää "sitruunansa";D
Viime viikon loppupuolella törmäsin  melkein naapuriini Evelyniin asuinseutumme jättimarketissa. Tiesin että hän ja poikansa olivat liikkeellä autolla, joten jäin marketin kahvilatilaan odottelemaan kyytiä. Tämä kahvilatila, ja sen molemmilla puolilla olevat pienet kaupat jakavat marketin kahtia: niin että  toisella puolella on kaikki paitsi vihannekset ja hedelmät,  ja toisella puolella sitten hedelmät ja vihannekset. 
 Supermarketin alueella on aivan mielettömän ihana leikkipaikka lapsille.  Ei ollut tuollaisia kun olin lapsi....
Viime viikon puolella kävin myös eteläisen Tel Avivin puistossa, jossa papukaijat ovat sen verran rohkeita  että liikkuvat nurmikolla.   Kotini viereisessä  puistossa ne eivät laskeudu puiden latvojen korkeudesta, missä pitävät kamalaa meteliä.
Puistossa on pieni vihannespuutarha, jossa  linnunpelätin, mutta en nähnyt siellä kyllä mitään vihanneksia kasvamassa.
Ja taas  oli joukko tarhalaisia puistossa. Tällä kertaa heillä oli myös  teltta, ehkä sateen varalta.  Viime viikolla vielä satoi todella paljon, mutta tällä viikolla päivälämpötilat ovat nousseet, joten  selvästi on lämpenemään päin. Tammikuun lyhyt "talvi" on ollut ihana:  kylmempi kuin vuosiin,   ja alin lämpötila mitä näin makuuhuoneeni mittarissa oli 7 astetta eräänä iltana.