Viimeinen ilta

Torstaina ,  viimeisenä iltana  ennen tätä toista ulkonaliikkumiskieltoa,  kävin luennolla Tel Avivin satamassa.  Olin tilannut paikan  hävikkiruokaa käsittelevälle luennolle,  johon piti "ostaa" ilmainen lippu.   Sisätiloissa sai ennen tätä uutta ulkonaliikkumiskieltoa olla maksimissaan 20 henkeä.  Matkalla luennolle otin tämän kuvan juuri alkaneesta auringonlaskusta.  Siitä on ikuisuus kun viimeksi olin tuolla sataman alueella,  taisi olla helmikuussa,   kun olimme vielä tietämättömiä  mitä kaikkea tuo viirus voi aiheuttaa.

Bussimatka kotoa satamaan tuntui kestävän ikuisuuden,  sillä  oli ruuhka-aika. Matkalla  otin tämän kuvan bussin ikkunasta.

Satamassa poikkesin ensin maatilatorille,  jossa nyt viimeisenä iltana oli pienten tuottajien kojuja. Kovin vähän oli kuitenkin kojuja, kuin myös asiakkaita.  Iso osa ihmisistä oli varmaankin kotona kokkaamassa  perjantai-illan  uuden vuoden ateriaa,   joten kävi  sääliksi tuolla olevia pientuottajia.

Pysähdyin  Julliuksen kojun kohdalle. Jullius on artisaanitislaamo pohjoisessa, jossa juomien tuotantoon  käytetään mm. paikallisia villikasveja.  Maistoin tuota kuvassa näkyvää giniä, jossa oli upea maku. ´Juon tosi harvoin mitään vahvaa alkoholia, ja alkoholia yleensäkin, mutta tuossa ginissa oli sellainen maku että tekisi mieli ostaa pullo. Jokaista tislaamon juomaa tehdään vain rajoitettu määrä, niin että jokainen pullo on numeroitu ja signeerattu. 

Kävelin eteenpäin ja ohitin sataman karusellin. Ihmisiä oli liikkeellä, ei paljon , mutta kuitenkin, ja ilmassa oli jotenkuten surumielinen tunne, sillä ei tiedä  koska taas pääsen tuonne,  tai mitä on jäljellä sen jälkeen kun sinne pääsee. Täällähän on niin monta pienyritystä joutunut lopettamaan; esim, asuinkaupunkini Holonin pääkadulla joka toinen kauppa on nyt vuokrattavana.   Ja voi vain kuvitella mitä tapahtuu tämän toisen pitkän ulkonaliikkumiskiellon jälkeen. Kun valtio avustaa yrityksiä vain murusilla....

Selfie-paikka

Ohitin Maison Kayserin.  Maison Kayserin perustaja on tunnettu ranskalainen leipuri ja ruokakirjailija  Eric Kayser,  jonka perustamia  Maison Kayser-leipomoravintoloita on monessa maassa. Eric Kayser ehti vasta pari viikkoa sitten avata tämän paikan , joka nyt jo joutui sulkemaan ovensa. Luin jostain että Kayserin mukaan  patonkeja leivotaan tässä Tel Avivin leipomossa monta kertaa päivässä,   koska  kostea ilma vaikuttaa   tuoreuteen,  kun taas esim. Ranskassa niitä leivotaan vain kahdesti päivässä.

Tulin perille paikkaan missä luennon piti olla , mutta koska olin liian aikaisin liikkeellä,  jäin tähän ulkopuolelle odottamaan.

Seurasin kajakilla soutavia.

Sitten aurinko alkoi laskea,  ja auringonlasku, kuten aina Tel Avivissa, oli taas  niin upea.

Pääsin sisälle rakennukseen,  jossa luento pidettiin. Suuri tila on entisen suositun ravintolan tila,  ja siellä oli kaikenlaista kierrätykseen liittyvää.

Kahvikapselikoru oli ihana!

Kahvisäkkimuotia..

Sitten alkoi tosi mielenkiintoinen luento.  Robin Food on täkäläinen järjestö,  jonka tavoite on pelastaa hävikkiruoka, jota täällä heitetään liikaa pois.  Sympaattisen luennoitsijan,  järjestön perustajan Shain, olin tavannut jo viime vuonna eräässä toisessa tilaisuudessa,  ja hän muisti että olen Suomesta:) . Hänen tyttöystävänsä  on kuulemma hulluna Suomeen ja muihin pohjoismaihin,  ja Shai osasikin laskea kymmeneen suomeksi:) Robin Foodilla oli  vielä ennen koronaa  hävikkiruokaravintola Haifassa , ja jossa aterian hinnasta saivat asiakkaat itse päättää.  Korona sulki ravintolan, mutta se olisi muutenkin tänä vuonna sulkeutunut sillä rakennus oli tarkoitus purkaa.  Luento oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Luennolla oli vähän ihmisiä, meitä oli ehkä joku 10 tuolla.

Tuoleille oli laitettu "rumia" vihanneksia, joista sai ottaa jotain mukaansa.  Otin yhden paprikan ja yhden munakoison.  

Eilen perjantaina, ulkonaliikkumiskielto astui voimaan klo 14,   mutta sitä ennen ehdin käydä kaupungilla,  tutustumassa juuri avattuun Daison liikkeeseen,  joka ei sekään ehtinyt olla auki kuin muutaman päivän ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Daiso on japanilainen ketju, jossa myydään kaikenlaista pientä kivaa kotiin.  Auki saavat olla vain ruokakaupat, apteekit, optikkoliikkeet, ja ehkä tietokonekaupat, mutta en ole ihan varma siitä. Tietokonekauppaa tarvitsisin,  sillä eilen illalla tietokoneeni sammui totaalisesti. Onnistuin elvyttämään tämän tietokoneen jotenkuten , ja  onnistuin nyt tekemään tämän postauksen, mutta kone toimii  todella hitaasti, jää koko ajan jumiin, joten on selvää että se on tullut tiensä päähän. Kunhan nyt selviäisi edest tästä pyhästä...Tietokone on myös televisioni,  joten se on tärkeä .

Tämä uusi ulkonaliikkumiskielto huolestuttaa. Ensin sanottiin  että saa liikkua vain 500 metriä, mutta sitten 1 km.  Uutisissa kuitenkin koko ajan väläytetään  että rajoituksia vielä kiristetään.   Täällä on täysin epäonnistuttu hoitamaan tämä uusi aalto , ja tämä  toinen ulkonaliikkumiskielto olisi voitu välttää.  Ensimmäinen ulkonaliikkumiskielto keväällä oli jotenkuten selvää, ja siinä oli toivoa että tilanne saadaan kuriin ,  mutta tähän toiseen ulkonaliikkumiskieltoon suhtaudun epäilevästi ja pessimistisin tuntein , kuten niin monet muutkin täällä. Saa nähdä mitä tapahtuu jatkossa.

Lopuksi hieman musiikkia viikonlopuksi.  Erin Costelo on kanadalainen, upeaääninen  laulaja, pianisti,  sanoittaja , säveltäjä ja tuottaja. Jostain syystä tämä video näkyy tietokoneem ruudullani, mutta ei kännykällä, joten tässä linkki tuohon upeaan kappaleeseen https://youtu.be/P9824woo1fE

 

Kohti uutta sulkua

Kaunis oranssi  kiinanruusu tuli vastaan

Otsikko viiitaa  siihen että  eilen illalla selvisi  että ollaan menossa kohti uutta sulkua(aikaisin perjantai-aamuna) ja ulkonaliikkumiskieltoa, kuten oli keväällä.    Sen pitäisi kestää 2 viikkoa  vähintään kuukauden,  ja  jos luvut eivät laske  niin sitten enemmän. Liikkua saisi vain 500 metriä. Täällä on alueet jaettu liikennevalojen mukaan,  eli pahin on punainen, sitten keltainen ja paras vihreä.  Suurin osa tartunnoista on punaisilla ja oransseilla alueilla, mutta  mielestäni on väärin että myös vihreät alueet joutuvat kärsimään siitä että tietyt sektorit eivät tarpeeksi välitä rajoituksista....  Toinen syy tuohon tulevaan sulkuun on se että viikon kuluttua alkaa  syksyn  pyhäsuma, eli ensin  Rosh Hashana,  juutalainen uusi vuosi,  sen jälkeen  Jom Kippur , vuoden pyhin päivä ja sen jälkeen vielä pitkä lehtimajajuhla.   Täällä kun ollaan sukurakkaita  niin monessa perheessä kokoontuu koko suku,  ja siihänän voi olla tartuntariski,  jota halutaan välttää,  mutta miksi ihmeessä pitää  sulkea myös välipäivät , ja aiheuttaa lisää konkursseja.....

Jo 2 viikon sulku  vie monet pienyritykset, jotka nipin napin selvisivät kevään  pitkästä ulkonaliiikkumiskiellosta,  kohti konkurssia.  Yksi sellaisista  oli ihana Bakers -kahvila,   joka joutui muiden tavoin sulkemaan  ovensa maaliskuussa,  mutta ei pystynyt enään  avaamaan uudelleen  toukokuun lopussa. Lior,  kahvilan sympaattinen omistaja , yritti jonkun aikaa pitää  pystyssä toimistoille suunnattua pitopalvelua, mutta kun niin monet nyt tekevät töitä kotona,  niin se ei kauan pysynyt pystyssä.  Eilen  Lior möi kahvilansa  esineitä  pilkkahinnalla, ja  se tuntui kovin surulliselta.  Ostin kuvassa näkyvän puisen leipälaudan ja  kaksi minikakkuvuokaa  ja sain ne lähes ilmaiseksi.   Jäin kaipaamaan tuota ihanaa paikkaa jota ei enään ole.

Viikon alkupuolen  iltana kuljeskelin Saronassa tappamassa aikaa,  sillä tulin liian aikaisin tapaamiseen  , joka oli lähellä. Saronassa saa helposti ajan kulumaan.

Tästä vierestä käännyin kohti Saronan puistoaluetta.  Oli kuumaa ja kosteaa , ja niin on edelleenkin: 2 viikkoa olen hikoillut aika lailla;D  Tukalaa kosteaa kuumuutta  pitäisi kestää vielä ensi viikolle,  ja toivottavasti sen jälkeen on vain kuumaa mutta ei niin kosteaa.

Saronan pikku talot ja takaosan korkeat talot.

Tästä olisi saanut  poimia rosmariiniä mutta minulla on rosmariinipuskia myös kodin viereisessä puistossa.

Keskiviikkona tuli yksi ikävuosi lisää,  ja eksä tuli aamulla kahden upean  petuniaruukun kanssa.  Hän halusi tarjota  aamiaisen ,  ja päätimme ajaa  Ikeaan aamiaiselle. Elämässäni on näinä päivinä aina  perättäinen synttäriketju, sillä minulla oli keskiviikkona synttärit, eilen olisi ollut edesmenneen pikkusiskoni synttärit, tänään on eksän synttärit ja huomenna poikani pikkutytön synttärit. 

Kun tulimme Ikeaan,  selvisi että ruokailualueella saa olla vain 20 henkilöä kerrallaan. Täällä on jo pitkään korona-aikana  ollut ravintoloissa  ja kahviloissa aika tiukat säännökset  ihmismäärän suhteen,  mutta en ajatellut että Ikeassakin olisi niin , etenkin kun se ruokailutila on niin suuri , ja lasiseinä jakaa alueen kahteen osaan.  Pitkä jono oli odottamassa,  mutta selvisi joltain  että Ikean katolla on nyt ruokailutila, jonne voi mennä . Pääsimme siis jonon ohitse ostamaan  syötävää ja juotavaa , jotka veimme 2 kerrosta ylemmäksi katolle.  Siellä oli meidän lisäksi vain yksi pöytä  käytössä, ja raikasta ilmaa. Emme kiertäneet Ikeassa, mutta menimme Ikean ruokakauppaan , jossa ei vieläkään ollut Abban silliä! Myös viime kerralla kesäkuussa sitä ei ollut, mikä pettymys!

Lähiseudun jättimarketin kassojen edessä on  näitä herkkupaketteja. Juhlapyhinä on tapana viedä jotain tuollaista jos mennään syömään jonkun luokse.  Mutta mitäköhän noille tapahtuu jos todellakin tulee se  lockdown ensi viikolla.... Eihän silloin pääse  vierailulle minnekkkään... Mutta tiedän kotikatuni perusteella  että monet aikuiset lapset, jotka tulevat syömään  vanhempiensa luokse, todennäköisesti tulevat jo paljon aikaisemmin, ennenkuin  ulkonaliikkumiskielto alkaa.

Katsoin juuri uutisia, ja kuuntelin eri professorien viisaita puheita, eli tämä täyssulku, (vielä pahempi kuin  keväällä, sillä kaikki työpaikat paitsi ruokakauppojen, sulkeutuisivat)  ei auta.  Se kuulemma auttaa paikoissa missä on pienet perheet ja pieni väestö , mutta ei kuten täällä jossa  myös suuria perheitä ja paljon ihmisiä.  Saisi olla niin että öisin olisi sulku niin että ei voi juhlia, mutta päivisin paikat saisivat olla auki, ja  punaiset alueet kokonaan kiinni.  Tuota täyssulkua ei täällä väestö kyllä ota vastaan samalla tavalla kuten edellisellä kerralla...

Tuli hiki

Elokuun viimeisenä viikonloppuna  tuli sitten se kamala kosteus,  jonka luulin hävinneen tänä vuonna, koska  elokuu oli harvinaisen miellyttävä.   Launtaina alkoi kamala kuumuus, yhdistettynä kamalaan kosteuteen,  ja vaatteet liimautuvat ihoon,  ja hiki vuotaa.  Saapa nähdä miten kauan tämä kestää; toivottavasti ei liian kauan sillä tuollainen sää vie kaikki voimat.

Lauantaista  tiistai-aamuun hoidin yläkerran  naapurini kissoja,  heidän ollessa pienellä matkalla pohjoisessa Israelissa. Kissoja on 3:  Lara oikealla,   Juli jolla jännä kuvio turkissa  ,  ja Jonny joka pelkää kaikkea. Kävin  aamulla ja  illalla syöttämässä kissoja ja puhdistamassa niiden vessalaatikon, ja etenkin tuo oikealla puolella oleva Lara on kuin koira , koska haluaa rapsutuksia mahaan.  Juli ja Jonny sen sijaan viihtyivät lähes koko ajan  kylpyhuoneessa.

Tel Avivin pääkadun varrella  olevista taatelipuista oli leikattu taatelikimput pois.  Sääli ettei niiden annettu kypsyä valmiiksi,  sillä nämä ovat Medjoul-taateleita , eli niitä maukkaimpia taateleita.  Mutta taatelipuut joutavat kadulta muutenkin jossain vaiheessa pois kun sillä kohtaa alkavat kevytraidejunatyöt.

Viime kuussa tein ensimmäisen tilaukseni  iHerbistä, ja paketti tuli kotiovelle  alle viikossa.  Samaan aikaan odottelin reppua (edellinen postaus) joka ei koskaan tullut tai tule perille,  ja se huijausfirman pitkä  toimitusaika herätti epäilyksia samaan aikaan kun tämä tilaus tuli niin nopeasti.  Kaikista mieluisin tuote tässä oli tuo  Palmersin vartalovoide, joka tuoksuu  suklaalle,  ja jota ostin kun asuin  Yhdysvalloissa. Se tuoksu on aivan ihana! Keltaisessa  purkissa on vitamiininamuja Bambille.

Oikein hyvää syyskuuta kaikille:)

Huijauksen uhri

Kissanpentu puistossa.

Huijauksesta siis....Minulla on , ainakin omasta mielestäni, aina ollut hyvä huijariseula. Esim. Venezuelassa, josta ei puuttunut huijareita,  tunsin parissa tapauksessa että kyseessä oli sellainen,  kun taas eksällä ei silloin toiminut minkäänlainen huijariseula. Myöhemmin selvisi että olin oikeassa...  Aiemmat työpaikkani ovat myös valmentaneet olemaan tarkkana netissä, ja jos joku tuntuu kummalliselta,  tarkistan yleensä kaiken tiedon mitä löydän . 

Toukokuun loppupuolella sain sähköpostiini meilin , jossa tarjottiin  yhteistyötä   reppuja ja matkalle tarvittavia  tuotteita  myyvän sivuston kanssa. Meilissä pyydettiin ottamaan yhteyttä heidän yhteyshenkilöönsä Instagramin kautta.  En pitänyt sitä mitenkään kummallisena tuossa vaiheessa   sillä  olen aiemminkin  muutaman kerran saanut muutamia tavarayhteystyöjuttua Instagramin kautta.  

Kysyin mitkä ovat heidän ehtonsa, ja sain linkin tälle sivulle,  joka on siis siellä yrityksen nettisivustolla..  Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä,  sillä  siinä tarjoiltiin reppua,  ja repun saamisen jälkeen  olisi pitänyt meilata heille 5 kuvaa , josta he maksaisivat  150 dollaria per kuva. Häh! Mikä ihmeen yritys muka maksaisi tuollaisia summia  jollekin instagrammaajalle,  jolla on vain joku 4400 seuraajaa... En uskonut siihen tippaakaan,  mutta  halusin ihanan kanvaksisen  repun ,  johon oli kirjailtu kaunis kukka. Sain linkin  repun  tilaamista  varten ,  jolla minun pitäisi saada reppu ilmaiseksi.  Sitä ennen kävin koko heidän  hvvin ammattimaiselta vaikuttavan   nettisivustonsa tarkasti läpi.  Tosin hieman ihmettelin sitä että   yrityksen pitäisi olla Los Angelesissä ,  mutta reppu lähetetään Liettuasta.  Mutta koska sivusto vaikutti  niin ammattimaiselta, eikä googlattaessa löytynyt mitään  negatiivista tietoa yrityksestä,  ja tuolla sivustolla on jopa rekisteritiedot, ja halusin niin sen repun, päätin tilata ilmaisen repun itselleni.  Hieman ihmettelin kun  jouduin maksamaan lähetyskulut   vaikka reppu oli ilmainen. Mietin että jos heillä on varaa lähettää ilmainen reppu ,  jonka kuvia ehkä jaan somessa,  niin miksi eivät voi maksaa myös postikuluja,  jotka ovat  vain pieni  osa repun hinnasta.  

Jäin odottelemaan kaunista reppuani (kuvassa). 

Minulle ilmoitettiin että repun saaminen voi kestää myös kuukauden, koronan vuoksi. Kuukauden kuluttua otin yhteyttä yritykseen,  ja kerroin että reppu ei ollut vielä saapunut. Minulle ilmoitettiin että kun reppu tilataan   Euroopan tai Yhdysvaltojen ulkopuolelta , eikä reppua kuulu,  heihin voi ottaa yhteyttä vasta 61 päivän jälkeen.   Tarkistin sen yrityksen nettisivuilta,  ja siellä se lukikin. Kun repun tilauksesta oli kulunut  puolitoista kuukautta, alkoi olla epäilyksiä  mutta   päätin vielä odotella , ja tarkistin postilaatikkoni joka päivä, mutta ei mitään ilmoitusta postista.  Sitten eräänä päivänä päätin taas googlailla yritystä ,  ja yhtäkkiä sieltä löytyikin  sivusto,  jonne olivat kirjoittaneet ihmiset, joille myös oli tarjottu reppua (ja korkeita summia kuvista;D)    Selvisi että  kyseessä oli todellakin huijaus, eikä ihana reppuni koskaan tulisi perille, nyyh.  Kirjoitin  heti Instagramin kautta  yhteyshenkilölle, että tiedän että   he ovat huijareita  ja haluan maksamani postikulut takaisin,  PayPalin kautta.   Heiltä tuli viesti että tietenkin he palauttavat summan, mutta on selvää etteivät he palauta. 

Yritys siis huijaa ihmiset tilaamaan tuotteita,  pitää ne postituskulut itsellään,  eikä koskaan   lähetä mitään tuotetta.  Kun nettikauppasivusto on laadittu  niin ammattimaisesti kuin tämä, pitää olla todellakin tarkkana ettei joudu huijatuksi.  Minulla oli onnea että  menetin vain noin 16 euroa, mutta kyllä harmittaa  sillä minusta tuo reppu on ihana.  Samanlainen löytyi sitten Etsystä ja AliExpress.nettikaupasta,...kiinalaisista nettikaupoista siellä...

Jokiretki

Viime perjantaina  teimme eksän kanssa iltapäiväretken Ashdodin kaupunkiin.  Viimeksi olin siellä 3 vuotta sitten, meren puoleisella  upealla alueella,  mutta nyt kävimme  Ashdodin sataman vieressä virtaavan  Lakshish-joen äärellä olevassa puistossa.  Perjantai oli tosi kuuma päivä,  ja  kunnon kävely  tuolla nosti hien pintaan.  Joella näkyi ihmisiä erilaisten polkuveneitten kyydissä.   Tuo joki  oli aikaisemmin todella saastunut ja likainen,   koska takana olevasta satamasta ja  teollisuusalueelta  valui jätteitä jokeen, mutta nyt se on enemmän tai vähemmän puhdistettu. En kuitenkaan viitsisi uida tuolla....Joen takana näkyy sataman kontteja.

Puistossa oli paljon  ihmisiä piknikillä ,  ja siellä  näkyi erityisen paljon uskovaisia ihmisiä .

Meidän mielestä puistossa ei ollut sopivasti varjoisia paikkoja, ja jotkut osat puistosta olivat tosi kuivettuneita, joten   keinokastelua olisi voinut olla enemmän. Talvella,  sateitten aikaan,   puisto on takuulla paljon kauniimpi.

Mikä teki kävelyreitistä mielenkiintoisen oli se että matkan varrella oli paljon eläimiä,  kuten antilooppeja,  strutseja ja erilaisia kauriseläimiä.

Ai että meillä on kuuma...

Strutsiparisknnta

Ja seepra! Kuvaan mahtui vain seepran  kroppa,  pää  jäi piiloon,  Seeprapariskunnan toinen osapuoli oli paljon kauempana.

Komeat sarvet

Ja emu,

Välillä piti istahtaa... Oli tosi kirkas päivä, ja kännykameralla on silloin vähän hankalempi kuvata kohteita.

Puiston loppupuolella oli pieni silta kohdassa  jossa joki haarautui. Tässä kohtaa vesi oli vähemmän kirkasta, mutta talvella  varmaankin pajon paremman näköistä kuin nyt.  Kävelimme takaisin ,  ja ajelimme Ashdodissa kohti  venäläistä markettia,   jossa oli karviaismarjoja  pakasteena, mutta en lopulta ostanut niitä kun ei ollut kylmälaukkua mukana.

Ja tällä viikolla oli ihanaa herkutella Geishalla,   jota löytyi pienestä kaupasta,  ja vieläpä erittäin edullisesti.  Täällä ei pitkään aikaan ole näkynyt Fazerin suklaata, mutta tuo kauppa maahantuo Fazerin suklaita,  ja ensi kuussa on kuulemma tulossa uusi lasti.  Nuo punaiset tarrat  ovat nykyään pakollisia pakatuissa tuotteissa   joissa on sokeria,  tyydyttämätöntä rasvaa tai paljon suolaa.

Ilman hikeä elokuussa

Kaunis  temppelipuu kukkii lähistöllä

Tuo otsikko viittaa siihen  että kun normaalisti  elokuussa on todella hikisiä päiviä,  niin 2 viimeistä päivää ovat  olleet  tosi miellyttäviä,  sellaisia  että on voinut   kävellä ilman että hiki on valunut:)

Eilen aamulla oli pilviä,  ja jossain jopa satoi, mikä on äärimmäisen harvinaista  elokuussa.  Harmi että jo huomenna kuumenee ja on taas kosteaa.  Tuntuu että kestän kosteaa kuumuutta joka vuosi vähemmän ja vähemmän.

Viimekin viikolla oli yksi suhteellisen miellyttävä päivä,  ja  kävin eräässä vähän kauempana olevassa kaupassa, josta halusin ostaa samanlaiset valkoiset tennarit  jotka ostin viime vuonna. Tennareita oli mutta ei kokoani. Ne edelliset tennarit värjäsin vihreäksi,  ja nyt olisin halunnut värjätä valkoiset tennarit oranssin värisiksi.  Tennareita en siis ostanut  mutta huomasin siellä  tosi hyviä ja edullisia  kasvomaskeja,   joten ostin muutaman.   Nyt on kankaisia kasvomaskeja sen verran etten tarvitse enään yhtäkään. 

Koska sää oli sellainen ettei hikoiluta,  päätin tehdä hieman pidemmän lenkin ja kävellä Saronan puistoalueen kautta. Viimeksi olin täällä ennen korona-aikaa,  ja nyt Saronassa oli tosi tyhjää.

Olin ihan unohtanut miten rauhallinen paikka tuo alue on,  ja samalla huomasin että monessa tutussa paikassa oli ovet kiinni. 

Ei pahemmin näkynyt ihmisiä, vaikka oli lounasaika.  Tosin elokuu on lomakuu täällä, joten sekin voi olla syynä, ja tietenkin taloudellinen korona.

Greippipuussa oli jo aika valmiin näköisiä hedelmiä.

Kävelin ruohikkoa pitkin  kohti korkeita taloja, joiden alakerroksessa on Saronan ruokamarketti.

Anitan jäätelöpaikassakaan ei ollut ketään.  Anita on Israelin suurin jäätelöpaikkaketju, ja ketjun historiaan kuuluu  ryysyistä rikkauksiin -tarina,   jossa  köyhä leski Anita sai yhdeltä lapseltaan  lahjaksi jäätelökoneen, ja siitä alkoi  jäätelöbisnes,   ja Anitan jäätelöpaikkoja on tänään myös Australiassa ja New Yorkissa.

Kävelin Saronan ruokahallin  läpi, ja ruokahalli oli tyhjä, vaikka oli  sellainen aika päivästä jolloin tuolla on paljon ihmisiä. Monta paikkaa oli täälläkin kiinni, mikä on masentavaa.

Seuraavaksi  tulin tälle aukiolle, matkalla kohti bussipysäkkiä.  Huomasin että  edullinen , kiva ja hyvä ravintola, jonka toinen puoli aukeni aukiolle, ja jossa  olin usein käynyt,   ei enään ollut olemassa. Etsin tietoja  ravintolan nettisivuilta, mutta nettisivujakaan ei enään ollut.

Aukion toisen puolen yläpuolelle oli pystytetty tällainen katos, joka  näytti hyvältä:)

Ja eilen saman kadun varrella asuva ystäväni Evelyn yllätti kun hänen kotonaan löytyi tällainen kaveri, shih tzu-hauveli Toy.    Toy oli Evelynin pojan  ystäväpariskunnan koira,  ja kun pari erosi ,ei entinen vaimo halunnutkaan  enään pitää Toyta, joten  hauveli tarvitsi uuden kodin.  En kyllä ymmärrä miten hän pystyi  luopumaan tästä suloisesta olennosta, joka on vähän yli vuoden ikäinen. Kun Evelyn näki Toyn,  hän päätti että siitä tulee hänen koiransa, ja eilen illalla ulkoilutin omaa koiraani sekä tätä kaveria.  Evelynillähän on myös Grey kissa, jonka toin pikkuruisena penturääpäleenä hänelle viime syksynä, ja  kissalla on nyt totuttelemista, kun  vierastaa koiria ja on tottunut olemaan  kodin kunkku.