On mukavaa kun eksÀni vie minut vÀlillÀ pienille retkille tÀÀllÀ. Sama eksÀ, jonka vuoksi oikeastaan palasin tÀnne Israeliin, ja joka ei palannutkaan tÀnne kuten oli ollut tarkoitus , vaan vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera, ja viime vuoden hÀmmentÀvistÀ tunnekuohuistakin (hÀnen paluunsa jÀlkeen) olen pÀÀssyt eroon, joten retket eksÀn kanssa ovat nyt pelkkÀÀ nautintoa. TÀllÀ kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin etelÀisessÀ Israelissa. Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmÀinen, ja matkalla ranta-alueelle huomasin ettÀ siellÀkin on paljon rakennettu viime vuosina. Aamulla aikaisin oli pilvistÀ mutta kuumaa, ja kÀvelimme ylinta rantakatua pitkin.
Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.
Hieman kauempaa nÀin siniturkoosin sohvaryhmÀn, ja kaukaa katsottuna se nÀytti siltÀ ettÀ joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne, mutta lÀhempi tarkastelu osoitti ettÀ nÀmÀ ovatkin pysyviÀ istuimia.
Hieman eteenpÀin kÀvellessÀ ohitimme 2 valaanpyrstön nÀköistÀ rakennelmaa, joita luulin ensin nÀköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja. Selvisi ettÀ nÀmÀ olivat
Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympÀristötaidetta tekevÀn taiteilijan töitÀ. Sivuillaan olevan listansa mukaan hÀn on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa.
Jatkoimme matkaa , ja tÀssÀ oli aiemmin ollut nÀköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi. Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota rannan reunan jyrkille kallioille.
VÀhÀn matkan pÀÀssÀ nÀimme vanhan kivirakennuksen. Selvisi ettÀ rakennuksessa on Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmÀn tietoa, mutta kaiketi hÀn oli joku tÀrkeÀ henkilö.
Mamelukit hallitsivat tÀÀllÀ 1260-1516, ja pystyttivÀt sinÀ aikana useita monumentteja rannikkoalueelle. KeskellÀ rakennusta on valkoinen kupoli, joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.
Hauta, joka oli kaltereiden takana, olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi. Ovessa oli ruosteinen lukko, joten sitÀ ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvÀt Ashkelonin kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka) jossa emme kÀyneet, mutta tÀllÀ alueella on ehkÀ aarteita enemmÀn kuin muilla alueilla tÀÀllÀ , ja iso osa niistÀ merenpinnan alapuolella. Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama, mutta sitÀ ei ole vielÀ löydetty. Jossain meren alla se kai on.
Sitten se nÀkyi! Rakennus joka toi mieleen iglun; sitÀ oli pakko pÀÀstÀ nÀkemÀÀn,
Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjÀÀnyt projekti. TÀssÀ oli tÀysin valmis runko, mutta raha oli nÀköjÀÀn loppunut kesken...
Iglurakennusta ympÀröivÀt hieman ruosteiset aidat, mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreÀÀ , ja siellÀ oli uima-allas. PÀÀttelimme ettÀ rakennus on hotelli.
EteenpÀin kÀvellessÀ selvisi ettÀ iglumaisia rakennuksia oli kaksi, ja niiden vÀlissÀ yhdistÀvÀ ei pyöreÀ osa.
Hotellin sisÀÀntulopuoli ei ollut yhtÀ mielenkiintoinen kuin rannalle pÀin oleva osa. Selvisi ettÀ tÀmÀ oli entinen Holiday Inn-hotelli, ja nykyinen
Harlington -hotelli.
Hotellin sivuilta lainattu , ylhÀÀltÀ pÀin otettu kuva nÀyttÀÀ miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun
tÀkÀlÀisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisÀpuolella nÀkyvÀt kerrokset, joista jokaisesta on nÀköala alas, sillÀ huoneet ovat vain yhdellÀ sivulla.
Hotellin alakerros taisi olla samannÀköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tÀmÀn osan on tarkoitus jÀljitellÀ kÀvelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue.. Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympÀröivÀt aidat, eikÀ niistÀ ollut pÀÀsyÀ rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettÀvÀ hotelli toista kautta, mikÀ on kummallista.
KÀvelimme takaisin ylimpÀÀ rantakatua kohti parkkipaikkaa , minne olimme parkkeeranneet auton.
Ajoimme Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea, tÀynnÀ kahviloita , ravintoloita ja kauppoja. Takana nÀkyvÀt rakennukset nÀyttÀvÀt siltÀ ettÀ kuuluisivat rannan kauppakeskukseen, mutta niiden ja Marinan vÀlillÀ on katu.
Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista tÀÀllÀ tÀmÀ Ashkelonin Marina.
Marinan alueella on merikeskus-ja koulu, ja siellÀ oli nuoria oppilaita juuri kun kÀvelimme ohi.
KÀvimme vielÀ kahvilla Marinan alueella, minkÀ jÀlkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!