keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Hieno tapahtuma

3 sateisen päivän jälkeen aamulla paistoi aurinko, tosin iltapäivällä tuli vielä hieman vettä.  Minun täytyy perua aiemmat sanani, jossa väitin että  edellinen talvinen episodi oli se ainoa, sillä viime yö oli vuoden kylmin,  ja jopa niin kylmä että jouduin keskellä yötä laittamaan sukat jalkaani (sisällä oli 12 astetta). 3 päivän aikana satoi todella paljon, ja eilen illalla kun tulin kotiin näytti siltä että  meidän talon sisäänkäynnin edessä oleva  vesilammikko ulottuisi pian jo ulko-ovelle, mutta sellaista ei sitten onneksi tapahtunutkaan. Nyt kun tammikuu on lopuillaan niin voi sanoa että tämä tammikuu täällä on ollut erittäin sateinen. Hyvä juttu paitsi että sateet ovat muistuttaneet enemmän trooppisia sateita ja myrskyjä , ja asun puolitrooppisella alueella....
Torilla on tyhjää kun sataa.
Torin edessä olevalla aukiolla oli tyhjää sateisena aamuna.
Eilen oli sitten hieno tilaisuus kun Suomen suurlähettilään residenssissä  vietettiin Suomen ja Israelin diplomaattisten suhteiden 70-vuotisjuhlaa. Tuosta  70 vuotta vanhasta valokuvasta ei näy niin hyvin, mutta siinä näkyy Suomen silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen. Eilen oli siis todella sateinen päivä, ja saavuimme suurlähettilään residenssiin liian aikaisin. Eksä ei halunnut tulla autolla koska  pelkäsi ruuhkia. Tulimme tuonne 2 bussilla ja pienen loppumatkan taksilla.  
Koska tulimme liian aikaisin , oli vielä väljää.  Kuvan violinisti on  Denise , joka on entinen ammattiviulisti,mutta nyt töissä Suomen suurlähetystössä täällä. 
Pian sali alkoikin täyttyä vieraista, joita oli paljon aika  pienessä tilassa.  Tarjottavat olivat taas niin ihania: pieniä lohileipiä,  lihapullia (ei minulle..) ,  pikkuisia karjalanpiirakoita ja muuta hyvää.   Tämä jääjuttu oli tosi hieno, ja sen keskellä taisi olla ehkä vodkapullo.
Kaikki odottivat illan kunniavierasta , ja sitten hän saapui....
Ei sitä joka päivä pääse kättelemään ja puhumaan presidentin kanssa.  Niinistön vieressä Suomen suurlähettiläs täällä Israelissa, Kirsikka Lehto-Asikainen.  Oli hieno tilaisuus.  Mutta kun tulin lähelle kotia, satoi niin paljon että  sateenvarjosta huolimatta olin litimärkä...

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Lempiaikani sitrusten aika

Ihana sitrusten aika, olen ihan hulluna  sitruspuihin silloin kun niissä on hedelmiä.  Näen aina bussistani asuinkaupunkini keskustan alueella olevan pienen puistikon sitruspuut, ja viikon alussa päätin mennä katsomaan saisinko poimittua puista muutaman hedelmän. Minulle tulee tähän aikaan vuodesta kauhea hinku tehdä sitrushilloja,  ja nuo puiden sitrushedelmät eivät ole hyviä sellaisenaan syötynä, mutta loistavia sitrushilloissa.
Kaikkien puiden hedelmät olivat tosi korkealla, eikä alaosissa ollut hedelmiä. Ehkä kaupungin puutarhurit ovat tarkoituksella poistaneet alaosien hedelmät.... Mutta en halunnut kuin ihan muutaman...
Puissa on myös piikkejä, mikä vaikeutttaa hedelmien poimimista.  Enkä löytänyt kepppiä millä olisin voinut hieman ravistella puita. Lopulta onnistuin poimimaan yhden vaivaisen hedelmän....
Mutta ei hätää; myöhemmin samana päivänä kun vein Bambin ulos,  kävelimme kotikatuni loppupäähän, jossa on pieni piha, jossa pieni mökki ja suuri pomeranssipuu. Pomeranssipuun omistaja vuokraa mökkiä, eikä kukaan käytä puun hedelmiä, mutta hän ei kuitenkaan antanut lupaa poimia hedelmiä. Niitä putoo puusta maahan mädäntymään, Sattumalta pihalla oli puutarhuri, joka leikkasi pensaiden kuivuneita oksia pois. Sanoin että otan puusta muutaman hedelmän,  mutta ne olivatkin liian korkealla. Maahan pudonneista ei löytynyt hyviä.  Puutarhuri siirsi tikapuut puun lähelle ja poimi minulle noin  2 kiloa pomeransseja. Mahtavaa! Kun kysyin häneltä että tietääkö hän mitä näillä tehdään, sanoi hän ettei hänellä ole siitä aavistustakaan. Sama juttu muuten omistajan kanssa. Minä  kuivatan ohuesta keltaisesta osasta leikkaamani suikaleet, ja jauhan ne sitten pomeranssijauheeksi.   Siemenet taas ovat hyvin pektiinipitoisia. 
Talvi tuli ja meni, ja nyt on aurinkoista  ja huomenna pitäisi olla yli 20 astetta.  Täkäläisten mielestä täällä on edelleen talvi, mutta  minusta talvi oli se kylmä puolentoista viikon episodi  joka vielä viime viikolla aiheutti tulvia, hengenmenetyksiä ja paljon aineellista vahinkoa. Täällä on joka talvi suurinpiirtein viikon kestävä talvinen episodi, joka tänä vuonna oli kylmempi kuin vuosiin.  Käytin talvitakkiani enemmän kuin 2 kertaa, ja parin päivän ajan piti jopa laittaa sukkahousut  housujen alle, sen verran viileää oli. Mutta ei enään.  Sadetta tietysti tulee edelleenkin joskus   ennen loppukevättä,mutta ei enään  sellaista kuin viime viikolla. Aika outoa että täällä oli kylmempää kuin pitkään aikaan, ja samaan aikaan Suomessa harvinaisen leutoa....
Minusta tämä on kevät... Kukat kukkivat, luonto kukoistaa ja on aurinkoista. Talvitakkia ei ehkä enään edes tarvitse.
Torin luomumarketin ihana Herzel-kissa. En tiedä kuinka vanha Herzel on ,mutta jo vuosia se on ollut luomumarketin sisäänkäynnin edessä

torstai 9. tammikuuta 2020

Marraskuisia muistoja Helsingistä

Minulla on koneella  kuvia marraskuisesta Helsingin matkastani, jotka pitäisi saada  reistailevasta tietokoneestani muualle (ja ulkoinenkin kovalevy aika täynnä) joten laitetaan ne tänne, Saavuin Helsinkiin   marraskuun puolivälissä,  ja koska saavuin torstaina aamupäivällä Helsinkiin nukkumattoman yön jälkeen,  kului ensimmäinen päivä siitä toipuessa. Seuraavana päivänä eli perjantaina oli matkan ainoa aurinkoinen päivä,  ja keskustan alueella kuvasin muutamia Helsingin kauniita rakennuksia siellä kävellessäni.
Marraskuun 15. päivä ei lainkaan tuntunut marraskuiselta...
Samana päivänä kävin myös Triplassa, mutta en ehtinyt kunnolla tutustua  uuteen kauppakeskukseen  sillä matkaväsymystä oli edelleenkin hieman ,tai sitten se johtui pimeydestä;D
Olisin halunnut tulla uudestaankin Triplaan , sillä en saanut tuon vierailun aikana siitä kunnon käsitystä, mutta en sitten ehtinytkään tuonne uudestaan matkan aikana.
Viherseinä oli hieno!
Tästä Triplan kaupasta ostin värillisen heijastinnapin.  Tavallista heijastinta en täällä Israelissa viitsi käyttää sen jälkeen kun kerran joku tuli vetämään hihasta, ja kuiskasi että kaupan lappu oli jäänyt roikkumaan hihaan. Piti selitellä ettei se ollut kaupan lappu vaan heijastin....
Muut päivät olivatkin sitten aika harmaita, mutta ei se minua erityisesti häirinnyt.
Kävelin matkan aikana tosi paljon, ja lähes koko puolentoista viikon ajan kadut  olivat suhteellisen kuivat, joten  oli hyvä kävellä.
Kävin muutaman kerran kauppakeskus Redin WeFood-hävikkiruokakaupassa. Minusta tuo on niin hyvä idea! Olispa täälläkin tuollainen kauppa.
Onko kukaan teistä lukijoista käynyt WeFoodissa?

lauantai 4. tammikuuta 2020

Vuosikymmenen 1 postaus

Talven paras puoli täällä on  luonon kauneus
Viimeksi postasin tänne viime vuonna, eli vuoden ja vuosikymmenen ensimmäinen postaus. Flunssani on vihdoinkin ohi, tai melkein, sillä vielä on yskää, mutta olo alkaa jo olla lähes normaali.
Kuluneen viikon maanantaina sytytettiin Hanukka-juhlan viimeiset kynttilät,  ja asuintalossani (7.kerrosta)  vierusnaapurini ehdotti että asukkaat yhdessä juhlisivat viimeisten kynttilöiden sytyttämistä.  Meillä on talon WhatsApp-ryhmä,  ja kutsu tuli sen kautta.   Luvattiin että siellä olisi myös munkkeja,  jotka kuuluvat Hanukkaan, Kuvan lyhyttukkainen nainen  oikealla on ihana Kochi, joka hoiti Bambia kun olin Suomessa.
Loppujen lopuksi meitä oli vain murto-osa talon asukkaista tuolla. Kun ylimmän kerroksen mies (meitä oli vain naisia ja lapsia...)  kulki ohitsemme,  pyysimme häntä sytyttämään kynttelikön, ja hän suostui.  Kuvat ovat tosi surkeita:  puhelimellani saa sisätiloissa surkeita kuvia, kun taas ulkona kun valo on hyvä,  kuvat ovat aika hyviäkin (postauksen 1, kuva). Tämä kuva taisi olla naapurin ottama, jonka kuva oli myös epäselvä;D
Tämä oli ensimmäinen kerta koko asuinhistoriani aikana kun talossa tehtiin jotain yhteistä.  Vanhemmat asukkaat ovat kertoneet että kun taloon muutettiin vuonna 1972,  yhteisiä juttuja oli paljonkin.
Ja tietysti oli munkkejakin. Minä en välitä munkeista, mutta niitä jäi niin paljon yli, että kaikki muut veivät niitä myös koteihinsa, 
Kuva täältä
Tänään on ollut ehkä kylmin ja sateisin päivä tähän asti.  Lähes koko päivän on satanut, ja Tel Avivin keskustassa (kuvassa) ja muissa paikoissa oli tulvia. Täällä joko ei sada yhtään tai sitten sataa liikaa kerralla, enkä  tajua miten nuo vedet  kohoavat noin korkeaksi kaduilla,  sen sijaan että laskisivat viemäreihin, jotka ehkä ovat tukossa... 

perjantai 27. joulukuuta 2019

Kesästä talveen

Eikös tästä tulekin mieleen mustikka....Mutta on myrkyllinen.
Hei taas, toivottavasti joulun  viettonne sujui oikein mukavasti.  Täällähän  joulu ei ole virallinen  juhla,  ja joulupäivät olivat tavallisia arkipäiviä; tosin  Hanukka-juhlan vuoksi koululaisilla on lomaa, ja  näköjään myös osalla vanhemmista,  sillä katukuvassa on näkynyt normaalia enemmän ihmisiä.
Maanantaina  oli kulunut tasan viikko siitä kun sairastuin aika pahaan influenssaan,  mutta tunsin oloni paremmaksi ja lähdin kaupungille. Olin sopinut tapaamisesta  täällä  nyt vierailevan  Suomen  suosituimman  vegaaniblogin,  Chocochilin , kirjoittajan Elinan kanssa.  Sovimme treffit  torikadun ja viereisen kävelykadun edessä olevalle aukiolle,  ja kun tulin sinne,  huomasin tämän jättimäisen, ainakin 2 metrin korkuisen jääkarhun.    Tuo maanantai ja sitä edeltävät ja pari sen jälkeistä päivää  olivat todella lämpimiä ja aurinkoisia,  ja jääkarhu näytti tuolla hieman hassulta.
Monet halusivat tietenkin kuvauttaa itsensä jääkarhun kanssa.  Mietin että tuon jääkarhupuvun sisällä oli varmaan tukalan kuumaa,,,,,,...
Kävelimme Elinan ja hänen ystävänsä kanssa kohti  Levinsky-toria,  joka viikkoa aikaisemmin oli muuttunut kävelykaduksi.  Tämä oli kyllä tosi hyvä muutos,   ja kadulla  on nyt  värikkäitä tuoleja ja pikku pöytiä  autojen sijaan. Kaupatkin näkyvät nyt paremmin.  Tämä tori on hieman erilainen, eli torin pääkadulla ja sivukaduilla on kauppoja,   jotka avautuvat kadulle päin,   kuten näkyy oikealla puolella. Elinan ja hänen ystävänsä kanssa tuli käveltyä paljon,  ja ehkä liiankin paljon,  sillä illalla  en voinutkaan enään niin hyvin. Seuraavat päivät  yritin olla varovainen ,    mutta nyt perjantaina olo ei vieläkään ole täysin  hyvä,   sillä yskä ärsyttää etenkin öisin, yskänlääkkeestä huolimatta.  Yritän olla varovainen etten rasita itseäni liikaa niin kauan kuin olo on tällainen.  Otin rokotteen marraskuussa, mutta  sehän ei kata kaikkia viiruksia,  ja   kuulemma tämän talven viirukset ovat aika agressiivisia: täällä on kuollut jo 10 ihmistä,  ja  lähes kaikki heistä nuoria,  ei rokotettuja ja terveitä.
Eilen , Tapaninpäivän illalla,  Anneli oli kutsunut muutamia meistä suomalaisista täällä joulupuurolle.  Kaikenlaisia muitakin herkkuja oli siellä, kuten kuvasta näkyy:)  Ja sää muuttui torstaina   kesäisestä talviseksi,   ja kun olimme Annelin luona,  ulkona oli rankkasateita,  ukkosta ja  salamointia, ja nyt on kylmempääkin (mitä olin toivonut).  Tänäänkin aamulla oli kovin sateista, mutta  huomenna  sunnuntaina pitäisi auringonkin taas paistaa,  Hyvä että vihdoinkin tuli kunnolla sadetta, vaikka se aiheutti monille  ongelmiä: yhdelle tutulleni tuli vettä makuuhuoneeseen, kurja juttu.  Mutta  näiden sateiden ansiosta luonto pian kukoistaa kunnolla:) Hyvää loppuvuotta kaikille:)

lauantai 21. joulukuuta 2019

Hyvää Joulun aikaa

Hyvää joulun aikaa kaikille  Tässä  viimeinen postaukseni ennen joulua.


Tällä viikolla en ole käynyt missään,  sillä viikon alussa yllätti kunnon flunssavirus,  vaikka  otin viime kuussa flunssarokotteen.  Vielä on kunto sellainen ettei ole minnekään menemistä, ja tänään venähti selkäkin;  kaiketi koska en ole kävellyt tai liikkunut  , kuten normaalisti.  Ainoa liikkuminen on tapahtunut  Bambin ulkoiluttamisen merkeissä.
Tänään aamupäivällä jaksoin kuitenkin käydä katsomassa Grey kissanpentua,  ystäväni Evelynin luona  pari taloa eteenpäin.
Greystä on kasvamassa kaunis kissa: ei merkkiäkään enään siitä aliravitusta pienestä rääpäleestä,  jonka pelastin kadulta  syyskuun ja  lokakuun vaihteessa.
Onnekas kissa:)

lauantai 14. joulukuuta 2019

Kauppakeskuksessa tapahtuu

Tel Avivin keskustan vanhassa kauppakeskuksessa tapahtuu aina jotain,  ja tällä viikolla  siellä "lenteli"  hämähäkkimiehiä ja muita Marvelin hahmoja,  kun  japanilaiskiinalaisen  Miniso-ketjun kauppoihin lanseerattiin Marvel-tuotteiden kokoelma.
Hahmot ja Miniso-kauppa ovat ihan edellisen postauksen joulutorin lähellä.
Pikkupojat, ja miksei isommatkin pojat, varmaankin innostuvat näistä kunnolla.
Miniso-kaupassa oli valtava kokoelma erilaisia Marvel-tuotteita.
Tiistaina vietimme  hieman jälkikäteen  Suomen itsenäisyyspäivää  Suomi-Israel ystävyysseuran  järkkäämässä  juhlassa.   Juhlat  vietettiin  suuren Suomi-fanin Gabyn luona (joka marraskuun alussa  vei meitä arkkitehtuuriselle kierrokselle)  ja tarjottavat  olivat nyyttäriperiaatteella, eli jokainen toi jotain.  Tässä vain osa herkuista, sillä tuolla oli myös  Pirjon leipomia karjalanpiirakoita ja Annelin leipomia  korvapuusteja,  jotka eivät näy kuvassa.
Kuvassa Riikka  glögitarjottimen kanssa.  Oli kivat juhlat, ja  Suomen suurlähettiläs täällä,  Kirsikka Lehto-Asikainen  oli myös mukana juhlissa.
Teki niin mieli ottaa tästä muutama kumkvatti mutten kehdannut.....
Tällä viikolla meillä oli vihdoinkin vähän "talvista", eli satoi ja oli vähän viileämpää. Mutta ei täällä kyllä kylmää ole,  ja edelleenkin nukun ohuella peitolla, enkä lämpimällä untuvapeitolla, kuten yleensä tähän aikaan vuodesta. Mutta tällä viikolla tuli kivasti sadetta,  ja luonto on jo alkanut hieman vihertää.

Hyvää 3.adventtia huomenna,  ja joulun odotusta.