sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Retki pohjoiseen

Taustalla näkyvät Hermon-vuoren lumiset ja valkoiset huiput.
Viime päivinä on ollu lämmintä,joten huiput eivät ole enään niin valkoisia
kuin muutama viikko sitten....
Eilen aamulla näin kotikadun varrella asuvan Evelynin kävelyllä koiransa kanssa ja jäimme juttelemaan.Evelyn kertoi että ovat menossa tyttären kanssa pohjoiseen,ja olen tervetullut mukaan. Lähtisimme tunnin kuluttua. Ei tarvinnut pyytää kahdesti;olen viimeksi ollut pohjoisessa kauan sitten....
Ajoimme aivan pohjoista päin;tarkoitus oli mennä Hula luonnonpuistoon,mutta sitä ennen Evelyn ja tyttärensä halusivat ajaa kohti Neot Mordechai- kibutsia ylempään Galileaan. Kibutsilla sijaitsee Neot Tevan kenkätehdas ja tehtaankauppa,josta heidän kenkiään saa paljon edullisemmin kuin Teva Naotin kenkiä muualta. Teva Naotin kengät ovat muuten tosi hyviä;ja minullakin on heidän sandaaleitaan. Koska tuo kibutsi on ihan pohjoisessa;kesti ikuisuuden ennenkuin saavuimme perille;etenkin kun uudet tiet saivat Evelynin tyttären melkein eksymään reitiltä. Välillä kuitenkin pysähdyimme kahville. Hieman ennen kibutsia ohitimme sitrustarhoja,ja oli ihan pakko pysäyttää auto ja mennä katsomaan tuota näkyä.Minusta hedelmiä täynnä  oleva sitruspuu on niin kaunis! Nämä olivat kaiketi mandariineja ja jollei välissämme olisi ollut piikkilanka-aitaa niin olisin käynyt tuolla keräämässä muutaman hedelmän..... Nuo puut ihan notkuivat hedelmien painosta.
Evelyn ja tytär saivat ostettua kenkiä;minä en löytänyt sopivia ja sitäpaitsi olen aina kärsimätön kenkakaupoissa... Menimme tehtaankaupan ulkopuolelle syömään mukaan tuomiani voileipiä ja ihailimme samalla näitä seetrejä. sypressejä.Ovat kyllä aika jännän näköisiä terävine huippuineen!
Koska lähdimme liikkeelle suhteellisen myöhään ja kenkäkaupassa meni paljon aikaa kenkien kokeiluun ja ostoksiin;luulimme ettemme enään ehdi Hulan luonnonsuojelupuistoon,mutta kun tulimme perille selvisi että meillä oli vielä tunti aikaa tuolla kiertelyyn. 
Hula-laakso ja järvi on ihan pakollinen paikka luonnon ystäville:Hulan laakso on tuhansien Afrikassa talvehtivien lintujen levähdyspaikka ja lintubongaajille yksi parhaimpia bongauspaikkoja syksyllä ja keväällä. Jotkut linnut myös jäävät Hulaan,sillä siellä on ruokaa ja hyvä ilmasto vuoden ympäri.Hulan alue käsittää Hulan laakson,järven ja suoalueen. Hula-järvi ja sitä ympäröivä suoalue oli aikoinaan paljon suurempi ,mutta alue oli täynnä malariaa tartuttavia hyttysiä. Alue ei myöskään sopinut maanviljelyyn,joten suoaluetta ja järveä kuivatettiin 1950-vuosikymmenellä,mikä osoittautui tuhoisaksi alueen ekosysteemille,ja kiitos tiedemiehien ja luonnonsuojelijoiden protestien;osan alueesta annettiin muuttua takaisin suo-ja järvialueeksi,ja Hulan luonnonpuisto perustettiin vuonna 1964,Talvi 1994 oli hyvn runsasateinen,ja vettä tulvi Hulan laaksoon.Veden alla olevasta laaksosta jätettiin 250 hehtaaria suoalueeksi.
Heti alussa huomasimme jättimäiset kalat.Nämä ovat jättikonnamonneja,ja olipa niillä kokoa !Vähän harmitti ettei ollut leipää mukana sillä  olisi ollut hauskaa nähdä miten kalat hieman nousevat tuosta vedestä.Näitä monneja on myös Genetsaretin järvessä ja Yarkon-joessa,mutta siellä en ole koskaan näihin törmännyt.
Sitten näimme nutrian eli rämemajavan ,joka oli keskittynyt syömään jotain vesikasvia.Rämemajavia tuotiin tänne aikoinaan turkiseläimiksi Etelä-Amerikasta,mutta täällä niiden turkki muuttui sellaiseksi,joka ei turkikseksi kelvanutkaan,ja nutriat pääsivät luontoon   vieraslajiksi,joka tekee tuhoja maanviljelylle.Näitä nutrioita on myös Tel Avivin Yarkon-puiston Yarkon-joessa.
Siellä täällä näimme uiskentelevia nutrioita.
Suoalueen reunoilla kasvaa papyryskaislaa ja ne olivat kaikki kuivia ja keltaisia.Toisin kuin muu luonto täälläpäin papyrukset ovat kuivia talvella ja viheriöivät kesän kuumuudessa.
Taustalla näkyvät vuoret
Järven kohdalta näkyvät myös Hermonin lumiset huiput.
Vesipuhveleita. Valitettavasti en päässyt niin lähelle että olisin saanut paremmin kuvattua näitä.
Puhveleita kisailemassa saarekkeella
Kauempaa näkyi näköalatorni.Kun pääsimme lähemmäksi kiipesin ylös.
Kävelimme puista siltaa pitkin,ja ajattelin että kesällä täällä näyttää varmaankin upealta kun papyruskaislat ovat vihreitä.
Kilpikonna.Tämä kilpikonna on Caspian kilpikonna;en löytänyt sille suomenkielistä nimeä.
Myöhemmin näimme tämän kilpikonnaryhmän,
Hula-järven päällä kulkee katettu näköalasilta,jonka sisällä on penkkejä.Sieltä voi bongata lintuja,mutta minun perusobjektiivilla ei päässyt kuvaamaan kauempana olevia lintuja.Harmittaa vieläkin rikki mennyt objektiivi,jolla sai otettua lähikuvia pitkän matkan päästä.
Järven alueella on mahtava valikoima lintuja;sieltä löytyy myös meille tuttu sinisorsa,ja monta muuta lintulajiketta;tähänkin aikaan vuodesta.Voin ihan kuvitella mitä tuolla löytyy muuttolintujen levähtäessä Hulan alueella.
Sitten alkoikin olla ilta ja oli aika suunnata kotia kohti....


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Retkellä

Eilen lauantaina oli pitkästä aikaa retkellä,kun samalla kadulla muutama talo eteenpäin asuva Vivian pyysi mukaan retkelle . Evelyn oli maininut tästä edellisenä päivänä ja minun piti olla valmis joskus klo 12 aikaan,mutta kello soikin 9 aikaan,niin että tuli äkkilähtö,ja unohdin katsoa puhelimen sääaplikaatiosta millainen sää on Jerusalemin suunnalla.Siellä kun satoi ja omalla suunnallani ei;mutta kiireen vuoksi ajattelin että on sadeton päivä ja sateenvarjo jäi kotiin.Kuvassa näkyvä mantelipuu oli ensimmäisessä kohteessamme,mutta heti kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa kunnolla,joten juoksimme autoon,jota ajoi Vivianin tytär.
Mutta mantelipuut kukkivat jo...Koska huomasin että olimme lähellä suomalaisten perustamaa Jad Hashmonaa,ehdotin että ajaisimme sinne.Siellä tosin kaikki on lauantaisin kiinni,ja jouduimme autonkin jättämään kauas ,sillä emme päässeet ajamaan pääportista sisälle.Kävelimme tihrusateessa kohti Jad Hashmonan hotellia...Otin siellä kuvan,joka kuulemma tuo mieleen kesäisen Suomen,ja kuva on täällä.Hotellin aulassa joimme kahvit (automaatista) ja teimme pienen kierroksen Jad Hashmonan alueella.
Näkymä Jad Hashmonassa
Sieltä sitten ajoimme kohti tippukiviluolaa.   Vivianin  tytär on töissä kansallispuistossa (ei tässä tosin) ,joten pääsimme ilmaiseksi sisään.Kuvassa näkyy sisäänkäynti luolaan.Tämä tippukiviluola löytyi vahingossa vuonna 1968.Paikalla oli louhimo ,ja erään räjähdyksen jälkeen muutama työntekijä löysivät luolan. Työt louhimossa pysäytettin heti ,mutta tippukiviluolan sijainti oli pitkään salaisuus,sillä pelättiin että sinne tulevat ihmiset aiheuttaisivat sille vahinkoa.Kun tippukiviluola oli järjestetty sellaiseksi,että siellä voi käydä,avattiin se vihdoin laajalle yleisölle.
Tippukiviluolassa on hyvin kosteaa sisällä eikä siellä saa koskea mihinkään ja purkat ja muut pitää sylkeä pois ennen sisälle menoa.Meillä oli hyvin asiantunteva ja huumorintajuinen opas;saksalaisella korostuksella maustettuna.
Tippukiviluolassa ei saa käyttää salamavaloa,ja aika vaikeaa tuolla oli kuvata,mutta jonkinlaisen käsityksen saa näistä kuvista.Luola on kyllä henkeäsalpaavan kaunis. Näitä katsellessa tulee taas mieleen että luonto on se kaikkein taitavin taiteilija.
Tässä kuvassa näkyy siltaa,jota  pitkin tuolla kävellään. 
Näitä pitkiä,ohuita katosta riippuvia tippukiviä kutsutaan makaronitippukiviksi.
Tippukiviluolasta poistuessa kävellään näiden punaisten marjojen alta.
Eikös näistä tulekin vähän pihlajanmarjat mieleen?
Ylempänä lippukioskioskin  kohdalta katsottuna näkyy tämä luola,tuossa keskellä kuvaa,jota kutsutaan Simsonin luolaksi.
Tippukiviluolan jälkeen kiersimme siellä sun täällä,ja joka paikassa kasvoi villisyklaameja.Niitä voi vain ihailla,sillä poimia niitä ei saa.
Tässä vähän tummemman värinen villisyklaami.
Mahtavan kauniita nämä villisyklaamit.
Tammenterhoja
Kello alkoi jo lähestyä iltaa ja meillä oli nälkä,joten ajoimme Abu Goshin kylään.
Pieni poika upeine ratsuineen.Minäkin kävin taputtelemassa hepan turpaa.
Emme jaksaneet etsiä mitää tiettyä paikkaa tuolla,joten menimme syömään vastapäätä olevaan libanonilaiseen ravintolaan,joka oli täynnä ihmisiä tuonne tullessamme.Oli vähän tehdasmainen ravintola;valtavan suuri ,kaikki pöydät täynnä,ihmisiä jonossa..,Ruoka oli ...parempaakin olen syönyt,mutta saimma vatsamme täyteen ja lähdimme ajamaan kotia päin.

torstai 15. tammikuuta 2015

Taloja ja kuulumisia

Tämä talo on vuonna 1925 rakennettu talo,joka edustaa eklektistä arkkitehtuuria.
Tammikuu on tähän asti ollut välillä hyvinkin kylmä,ja sadetta on tullut mukavasti,mikä näkyy luonnossa;kaikkialla on vihreää .Iltaisin ja aamulla aikaisin on ollut hyvinkin kylmää ,ja olenkin lähes joka päivä käyttänyt puolihansikoitani,vaikka joinakin aamuina on tuntunut,että olisi saanut olla lämpimämmätkin hansikkaat mukana.Aurinkoisina päivinä on sitten päiväsaikaan ollut ihan mukavasti lämmintäkin,välillä liikaakin ,mutta illan suussa lämpö on vaihtunut viileydeksi. Luin ,että täällä ei ole 18 vuoteen ollut näin kylmää talvea,ja tänne uudestaan tulemiseni jälkeen onkin tähän asti ollut hyvin leutoja talvia. Mutta muistan kun ensimmäisellä kerralla asuin täällä,ja poikani oli pieni;silloin oli aika kylmää tähän aikaan vuodesta ja pojalla oli paljon lämmintä päällä. Näin täällä minun alueellani;Jerusalemissa ja pohjoisessa on paljon kylmempää.Tätä kirjoittaessa on ulkona 11 astetta ja tulee hieman sadetta(tänään satanut lähes koko päivän). Ja minäpä nautin kun on viileää! Eilen aamulla oli aurinkoista aikaisin aamulla,jolloin kävin ottamassa nämä kuvat.
Talo on aivan rannan lähettyvillä,ja sen restaurointi valmistui viime vuoden loppupuolella.
Jonkinlainen flunssa vaivaa vieläkin,mutta vain yskän ja aivastelun muodossa;en erityisemmin tunne olevani kipeä joten en ole ollut kotona itseäni hoitamassa kuin yhden puolikkaan päivän,
Hieman eteenpäin mennessä näkyy toinenkin,joitakin vuosia sitten restauroitu talo.Nämä talot ovat ns.Valkoisen kaupungin alueella,joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon,Tuohon luetteloon kuuluvat etupäässä kaupungin lukuisat Bauhaus-arkkitehtuuriin kuuluvat rakennukset.
Ja rannalla pari vanhaa herraa olivat syöttämässä puluja. En kauheasti pidä siitä että näitä syötetään ,sillä minulla on näiden lintujen kanssa hieman ongelmallinen suhde(liittyy pyykinkuivaustasanteeseeni),ja tuo syöttäminen lisää näiden muutenkin niin suurta määrää....

Ja Amazing Race-kilpailun täkäläisen version kilpailijat viihtyivät Suomessa monen jakson verran viime vuonna,sillä Suomen-jaksoja on ollut jo 5,kun taas Ruotsin jaksoja oli vain kaksi.Tässä kilpailijat joutuivat pelaamaan käsipalloa mutavellissä......