Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmiset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. syyskuuta 2021

Ennen juhlakautta

Kaunista viikonloppua:) Täällä Israelissa ollaan juuri ennen  High Holidays,  eli juhlakautta, joka alkaa maanantaina illalla Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden merkeissä. Se tarkoittaa että tulevalla viikolla maanantai on lyhyt päivä, ja  tiistai ja keskiviikko pyhäpäiviä.  Sitä seuraavalla  viikolla on vuoden pyhin päivä eli sovituspäivä  ja sitä seuraavalla viikolla vielä  viikon kestävä lehtimajajuhla, jossa arkipyhiä. Tänä vuonna  pyhät ovat aikaisemmin,  sillä viime vuonna suurin osa niistä osui lokakuulle,  ja  viime vuonna osa oli myös viikonloppuna,  kun taas tällä kertaa keskellä viikkoa, mikä tekee tästä   syyskuusta tosi rikkinäisen,  ja täällä välillä mietittiinkin pitäisikö koulut avata lokakuussa,  kun tässä kuussa  oppilaat menettävät niin monta päivää. Ei kuitenkaan käynyt niin ,  vaan koulut alkoivat normaalisti syyskuun 1. päivänä, mutta joissain paikoissa täällä koulu alkoikin etäopetuksena.
Viime viikolla  tapasin amerikkalaisen ystäväni Nancyn,  joka nyt muutti tänne ja sai huomata ettei alku täällä ole lainkaan helppoa.  Nancy joutui olemaan viikon karanteenissa,  mutta entinen poikaystävänsä oli niin mukava että antoi hänen käyttöönsä oman asuntonsa.  Kiersimme Nancyn kanssa  asuinkaupunkini  Holonin pääkatua heti Nancyn karanteenin päätyttyä.

Täällä on nyt tosi suuri määrä  tartuntoja, mutta sairaaloiden koronaosastoilla sen sijaan  vakavasti sairaiden määrä on laskenut, minkä pitäisi olla se tärkeämpi kriteeri, eli miten paljon  korona rasittaa sairaaloiden resursseja. Suurin osa sairaaloissa olevista  ja vakavista tapauksista on  sellaisia jotka eivät ole ottaneet rokotteita,  mikä korostaa rokotteiden tärkeyttä. Hieman ärsyttää että  tämäkin aalto täällä on etupäässä ei-rokotettujen aiheuttama.

Viime viikon loppupuolella kävin Tel Avivin kaupungin viereisessä   kauppakeskuksessa  , ja siellä oli tällaisia virkattuja installaatioita.
Oli myös virkattuja patsaita. Sitten muistin lukeneeni  että  Kutchinatella,  afrikkalaisten pakolaisnaisten kollektiivilla,  on tuolla  pop-up-kauppa pyhään saakka.
Pikkuruisessa pop-up-kaupassa oli aivan ihanan värikkäitä , käsintehtyjä tuotteita.  5 vuotta sitten kävin pakolaisnaisten keskuksessa,  jossa he tekevät   näitä ihanuuksia,  ja kirjoitin siitä. 
Tällä viikolla kävelin myös torin halki pitkästä aikaa. Torin ihan alimmainen osa on katettu, muut osat eivät  eli sateella kastuu.   Sadetta tosin saadaan täällä vielä odotella  pitkään, ja kuuma yli 30 asteen lämpö jatkuu.
Osa Carmellan ihanaa kojua tai oikeastaan vihannesparatiisia.
Viinirypäleitä.  Hedelmät ovat tänä vuonna olleet ihan järkyttävän kalliita täällä, ja yksi syy siihen on tämän vuoden  liian lämmin talvi.
Liian makeita minulle....
Kävin myös katsomassa miten  vastapäätä olevan suuren , lähes valmiin toimistotalon  puistoalue  voi.  Kivilampeen oli  nyt lisätty vettä  , ja  se oli jaettu kivillä 4 osaan,  niiin että solisevan veden ääni kuului joka kohdasta. Vihdoinkin tajusin mikä tuon kivisen lammen tarkoitus on:  rentouttava lammikko,  sillä se solisevan veden ääni on tosiaankin rentouttava.
Tämä viikonloppu on myös  ollut surullinen , sillä ylemmässä kuvassa  näkyvä punertava kissa  Gingi kuoli luonani tänään.  Gingi oli todella ystävällinen kissa, joka tuli aina luokseni ja seurasi Bambia ja minua, ja jota sai myös silitellä. Olen varmaan  syöttänyt Gingiä 7 vuoden ajan. Joskus viikko sitten huomasin ettei Gingiä ole näkynyt  , ja eilen iltapäivällä löysin huonossa kunnossa olevan kissan talon takaa. Sillä oli toinen  käpälä kuivuneessa veressä ,  ja myös alaleuka oli täynnä kuivunutta verta. En vaan voinut jättää  Gingiä ulos, ja kannoin sen kotiin. Laitoin Gingin  ensin kylpyammeeseen, ja myöhemmin tähän isoon vatiin.  Kissa  oli todella heikossa kunnossa, ja oletan että se oli joutunut auton alle tai jotain sen tapaista.   Puhdistin hieman kissan haavoja , ja laitoin niihin  antibioottivoidetta, sillä muuta ei minulla  ollut.  Kissa joi eilen aika hyvin , mutta ei halunnut syödä mitään.

Aamulla  kissa näytti vieläkin heikommalta,  ja soitin kaupungin palvelunumeroon,  jossa sanottiin etteivät voi auttaa koska  kaupungin veterinaarinen osasto on lauantaisin suljettu.  Ajattelin että pyydän heitä viemään kissa sunnuntaina aamulla  kaupungin klinikalle,  jossa se saisi  piikin,  sillä tajusin että sillä oli myös sisäisiä vammoja,   eikä oikein mitään voinut kissalle tehdä paitsi  päättää piikillä  sen kärsimyksen.  Gingi kuitenkin ehti kuolla ennen sitä, mutta ainakin se sai kuolla  turvallisessa paikassa,   jossa olin vieressä, eikä ulkona.  Surullista, mutta näitä ulkokissoja vaanii kaikenlaiset vaarat:  autot, ihmiset, sairaudet ym. 

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Miksi Israelissa ei vietetä äitienpäivää?

Tässä puiston palmun rungossa kasvaa muitakin kasveja. En tiedä ovatko siemenet lentäneet tuonne, vai  onko
ne tarkoituksella istutettu palmun runkoon.
Hyvää äitienpäivää niille jotka sitä viettävät.  Täällä Israelissahan  ei vietetä  äitien-eikä isienpäivää, vaan  aika huomaamatonta perhepäivää,  jonka huomioivat etupäässä tarha-ja kouluikäiset sekä heidän vanhempansa.  Miksi näin?`Olen kyllä arvioinut että  jotkut järjestöt aikanaan ajoivat  asiaa niin että äitienpäivä (täällä taidettiin viettää silloin vain äitienpäivää)  niin että  päivä muutettaisiin perhepäiväksi. Ystäväni Shirlee  kertoi minulle mikä on ajatuksen takana:
         
            "Muutos täällä perhepäivään johtuu siitä, että maailma on muuttunut. Molempien vanhempien     oletetaan olevan tasa-arvoisia, joten tämä on yhtäläinen päivä molemmille      vanhemmille.    Israelissa on myös monenlaisia perheitä, joissa on joskus vain kaksi äitiä tai                vain kaksi isää tai vain yksi kumpaakin. Perhepäivä auttaa muun tyyppisten perheiden lapsia tuntemaan kuuluvansa eikä erottamaan heitä "normaali" perheistä. Nykyään kaikki on normaalia, ja on tärkeää tunnustaa se jo varhaisessa iässä. 😊"

Aika järkevältähän tuo kuulostaa kun ajatellaan monia nykyajan   perheitä, ja varmaan helpottavaa monelle.
Mutta äitienpäivänä minulle aina tulee  mieleen oma rakas äiti, joka oli vain 19 v. kun synnyin. Olen jo monta vuotta vanhempi kuin hän oli ikinä.
Täällä kukkivat nyt  ihanat liilat  jakarandapuut.   Torit  ja kauppakeskukset avattiin täällä   viime torstaina,  tiukin rajoituksin tosin,  enkä voinut mennä torille silloin,  sillä olin viime viikolla pari päivää niin pahan  selkäkivun kourissa , etten voinut mennä minnekkään. Kun kipua säteili myös jalkoihin ja sitä oli vain yhdellä puolella,  tajusin että minulla on  iskias. Kamalaa!  Särkylääkkeiden ja venytysten jälkeen  olo oli jo parempi, ja vaikka nyt tunnen sen epämiellyvän tunteen alaselän alueella monessa liikkeessä, niin  siihen ei enän pahemmin satu, paitsi tietyissä tilainteissa.  Kävely ja liikkuminen auttaa, joten olen yrittänyt nyt kävellä  taas kunnolla. Tänään meninkin torille  ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen!  Kävelin sinne tämän kävelykadun kautta,  ja heti ensimmäiseksi  torin edustalla mitattiin kuume ennenkuin pääsi sisälle.  Kävin juomassa kahvit tutussa  kahvikaupassa jossa ei nyt saa istua mutta voi kuitenkin jutella tutun baristan Itain kanssa. Torilla oli aika vähän ihmisiä,  ja kun kyselin torikauppiailta ,  he sanoivat että kaupankäynti on heikkoa. Ihmiset eivät oikein vielä uskalla kai tulla torille.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Mitä pidin kauppakeskus Redistä?

Kun tulin tällä kertaa Helsinkiin niin yksi asia mihin halusin  ehdottomasti tutustua oli vastikään avattu Kauppakeskus Redi Helsingin Kalasatamassa. Hieman yli 3 vuotta sitten poikani pikku perheineen asui vielä Kalasatamassa,  ja silloin Redi oli vasta  kuoppa, mutta nyt kun se oli valmis niin halusin nähdä miltä siellä näyttää.

Yksi kauppakeskuksen parhaista puolista on ehdottomasti se että metroasemalta pääsee sinne suoraan: kun Rediin  tullaan keskustasta päin ,  aseman  rullaportaat laskeutuvat torimaiselle alueelle, joka heti ihastutti. 
Alakerroksen mehukioski.
Voi miten nätisti oli sipulit aseteltu  K-Supermarketissa .
5. kerroksen kattoalue oli myös pakko nähdä.  Voin kuvitella että kesällä tämä on todella mukava paikka, Nyt se oli vielä hieman kolkko.
Kattokerroksen eri puolilla oli hyvät näköalat. Kun poikani asui Kalasatamassa,  oli alue vielä aika pieni, mutta muutamassa vuodessa se on todella kasvanut kunnolla.
Merinäköalakin löytyy katolta.
Kattoalueella voi vaikka lenkkeillä.
Näköala Sörnäisiin päin.
Mukavaa oli nähdä  että Kalasataman Vapaakaupunki oli saanut kauppakeskuksesta  tilat olohuoneelleen  (600 neliön tilat).  Sinne voi mennä ihan vapaasti ,  ja myös järjestää toimintaa, kunhan se on kaikille avointa   ja maksutonta.  Seinällä oli taidenäyttely,  ja istuin sohvalla tappamassa aikaa,  sillä olin sopinut tapaamisen ystävän   kanssa hieman myöhemmin.  Ihmiset ovat moittineet Rediä siitä että kauppakeskus on  sokkeloinen,  mutta minäpä pidin siitä sokkeloisuudesta,  ja Redistä  tulikin lempikauppakeskukseni Helsingissä.  Sen sijaan se ei kyllä  tuo mieleen Italiaa vaikka kauppakeskuksen suunnitellut arkkitehti on sellaista ajatellut.
Tapasin Redissä meksikolaisen ystäväni Evan. Olipa mukavaa rupatella espanjaksi pitkästä aikaa:)  Eva myy kuvassa näkyviä laukkuja ja huiveja,  ja jos joku on näistä kiinnostunut niin minulta saa Evan yhteystiedot.
Kun lähdin Suomeen ,  kotitaloni takapihalla asuva kissanpentu oli  hieman sairaan oloinen,  ja toivoin että se selviytyisi.  Kun palasin kotiin , huomasin että Nipsun toisesta korvasta  puuttuu pieni pala,  eli poissaoloni aikana kissa (4 kk) oli sterilisoitu, mikä on hyvä asia,   ja Nipsu on myös täysin terve:) 
Torstaina kävelin Israelin kansallisteatterin aukion ohi, ja huomasin siellä installaation,  jonka ympärillä parveili suuri joukko ihmisiä.   Siinä oli kulttuuriministeriä esittävä patsas, sekä patsaan  edessä  oleva suuri peili.    Yleisön joukosta kuului ministerin eroa vaativia ääniä,   sillä hän on esittänyt lain joka rajoittaa taiteellista vapautta..,,,,;(