Miniloma pohjoisessa osa 2

Miniloman toisena päivänä ajoimme aivan pohjoiseen, ja halusin nähdä Rosh Pinan kylän, jossa olin käynyt viimeksi kauan sitten. Rosh Pina on tosi viehättävä,  ja luontokin oli parhaimmillaan .

Safedin kaupungista tulleet muutamat perheet perustivat Rosh Pinan  vuonna 1878. Safed on muutaman kilometrin päässä Rosh Pinasta.

Laitan tähän muutamia sieltä ottamiani kuvia.

Lähes kaikkiin rakennuksiin Rosh Pinassa käytetty samaa materiaalia. Kylästä löytyy monta aamiaismajoitusta tarjoavaa taloa.

Osa erästä taloa.

Osa kylästä sijaitsee korkealla paikalla.

Kaunis talonumerokyltti.

Rosh Pina on täynnä viehättäviä yksityiskohtia.

Rosh Pina on suosittu vierailukohde,mutta meidän retkipäivänä oli kylmähkö ja pilvinen päivä.

Tämä taisi olla kylän vanhin talo.

Kävimme eräässä taidegalleriassa.

Sitten olikin aika jättää Rosh Pina ja jatkaa reissua pohjoisemmaksi. 

Seuraava kohde oli Ghajarin kylä,joka sijaitsee Libanonin ja Golanin kukkulan rajalla. Kylän asukkaat ovat alaviitteja.

Heti ensimmäiseksi huomasi että kylä on tosi siisti,en nähnyt kaduilla roskan roskaa. Alaviittien uskonnossa on vaikutteita mm.kristinuskosta, ja kylässä näkee paljon patsaita.

Keskustan alueella oli kaunis, hyvin hoidettu puisto ja sekin täynnä patsaita. Tuossa edessä näkyy vasemmalla juutalaisten Menora, ja oikealla miekkapatsas.

Kahden edellisen takana tämä patsas.

Puisto tuolla tosi hieno. Alaviitit pukeutuvat länsimaisesti, eikä heillä näy huntuja tai kaapuja.

Vielä yksi patsas.

Kauniin värinen talo.

Ghajarin jälkeen poikkesimme Majdal Shams druusikylän torilla. Heinäkuussa 2024 Majdal Shamsia kohtasi suuri tragedia, kun Hizbullahin lähettämä ohjus osui kylän jalkapallokentälle, surmaten 12 lasta ja haavoittaen 42 lasta.

Golanin kukkula on tulivuoriperäistä aluetta, ja sieltä löytyy basalttikiviä. Sieltä löytyy myös kuumia lähteitä, joissa vesi on hyvinkin lämmintä. Pysähdyimme erääseen sellaiseen. Vedessä (oli matalaa) istui aika monta ihmistä, ja eksäkin pulahti lämpimään veteen, mutta itse pidän enemmän kylmästä vedestä. Eksä noukki tuon basalttikiven minulle lähteen pohjasta.

Viimeinen viikko on ollut tosi haastavaa Iranista tulleiden ohjusten vuoksi. Niitä on tullut ,etenkin viikonloppuna muutaman tunnin välein,  ja hälytykset ovat myös herättäneet joka yö, myös muutaman kerran, jolloin yöunet jäävät vähiin. 

Retki Jerusalemiin ja Suomen itsenäisyyspäivä

Sitrusten aika🍊

Toissa viikolla teimme eksän kanssa retken Jerusalemiin, jossa en ollut käynyt  pitkään aikaan.

Aloitimme retken viehättävässä Ein Keremin kaupunginosassa.Siellä oli tietöitä,+lähes mahdotonta löytää parkkipaikka,  joten  vierailu siellä jäi aika lyhyeksi.

Nämä olivat erään kaupan ikkunassa.

Tuonne menimme sisälle, koska olimme uteliaita, ja vietimmekin siellä mukavan keskusteluhetken paikan omistajien kanssa.

Olimme lähteneet  liikkeelle tosi aikaisin, emmekä olleet syöneet aamiaista, joten poikkesimme kahville+voileivälle pikkuruiseen Luna-kahvilaan. Omistaja (kuvassa) kertoi että paikka oli nimetty hänen samassa rakennuksessa asuneen  isoäitinsä mukaan.

Seuraava etappi oli Beit haKeremin kaupunginosa.

Erään talon portissa varoitettiin  koirista, mutta porttiin maalatut koirat näyttivät kyllä  ystävällisiltä. Myös tässä kaupunginosassa oli järkytävän vaikeaa löytää parkkipaikka, mutta lopulta löytyi sellainen. 

Kaikenlaista viehättävää löytyi tästä.kaupunginosasta.

Hauskoja keramiikkatöitä erään talon edessä.

Koska edellisessä paikassa oli jaettu voileipä oli vielä nälkä, jonka tyydytimme tässä kahvila&leipomossa.

Viimeinen ja mielenkiintoisin kohde Jerusalamissa oli Hansen -keskus, joka oli  aiemmin spitaalishoitola&turvakoti, mutta on nyt kulttuurikeskus. 

Sisällä oli kaikenlaista , kuten tämä huone.

Tässä huoneessa hoidettiin potilaita.

1800-luvun  alkupuolella Jerusalem oli ränsistynyt kaupunki  Ottomaanien valtakunnan laitamilla. Eurooppalaisten suurvaltojen kasvava osallistuminen alueeseen ja kilpailu sen hallinnasta , johtivat lukuisten instituutioiden perustamiseen. Yksi niistä oli spitaaliturvapaikka, jonka perusti vuonna 1867

Jerusalemin anglikaaninen-saksalainen  seurakunta.

1865 saksalainen  paronitar Augusta von Kefenbrinck-Ascheraden  (kuvassa)   vieraili Jerusalemissa miehensä kanssa, ja järkyttyi kaupungin porteilla kerjäävistä spitaalisista, ja päätti perustaa heille turvapaikan. Paronitar onnistui keräämään Euroopassa summan, jolla Jerusalemin saksalais-anglikaalinen kirkko osti maa-alueen, jossa keskus nyt toimii.

Uuden  turvapaikan , "Jesus Hilfen", vihkiäiset olivat vuonna 1867, ottomaanien  kuvernöörin ja kaupungin eri yhteisöjen läsnä ollessa. Turvakodin toimintaa rahoittivat Moravian kirkon tukijat,maailman laajuisesti. Turvakotia pidettiin edistyksellisenä laitoksena, joka toimi mallina vastaavasille laitoksille muualla maailmassa.

Turvapaikka toimi rakennuksessa kunnes sairaudelle kehitettiin hoito,minkä jälkeen kirkko möi sen Israelin valtiolle, ja mittava restaurointi aloitettiin vuonna 2009.

Turvakoti oli aika itseriittoinen; sen puutarhassa kasvatettiin vihanneksia ja hedelmiä, ja maito ja kananmunat tulivat kotieläimiltä. Turvakodin asukkaat osallistuivat kaikkeen toimintaan hoitopaikassa.

Eräs käytävä rakennuksessa. 

Rakennuksen ulkopuolella  oli tämä näköalatorni, johon kiipesimme.

Joulukuun 4.  päivänä täällä oli suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotto. Tällä kertaa ei oltu suurlähettilään residenssissä, kuten yleensä, vaan Rabin-keskuksessa Tel Avivissa. Vain  muumimamma mahtui kuvaan.

Tämä trio piti huolen musiikista. Edessä upea hedelmäpöytä. Ikkunat salissa tosi korkeat. Musiikin lisäksi myöhemmin oli myös tangoesityksiä; sekä suomalaista että argentiinalaista.

Minikarjalanpiirakoita,nam

Baarista sai viiniä ja mehuja.

Hyvää Joulun odotusta 🎄ja Lucia-päivää tänään.

Miniloma pohjoisessa osa 2

Edellisen postauksen kaikkien tapahtumien jälkeen ajoimme Beit Jannin druusikylään, josta olimme varanneet huoneen B&B-paikasta.

Beit Jann on Israelin korkeimpia asuinpaikkoja, jonka korkein kohta on yli 1000 metriä, ja jossa talvisin on luntakin. Beit Jannin kylää asuttavat druusit, joista voi lukea lisää tästä linkistä.   Kylä on rakennettu Meron-vuoren länsirinteelle, ja on suosittu lyhyiden lomien paikka, ja kylä onkin täynnä B&B-paikkoja. Löysin kivalta näyttövän paikan, jonne saavuimme illansuussa. Huoneemme oli tosi mukava:ikkunasta näkyi vuoristoa ja keittiönurkkauksen purnukoista löytyi kahvia ja teetä. 

Huoneen parvekkeelta oli hyvät näkymät, ja korkealla vuoristossa ilma oli ihanan raikasta. Paikan tosi sympaattinen omistaja Badi tuli katsomaan että meillä kaikki hyvin❤️Olimme tuonne tulon jälkeen sen verran väsyneitä että menimme aikaisin nukkumaan, ja kun omalla asuinalueellani yölämpötilat vieläkin helteen puolella, niin tuolla yöllä oli 15 sstetta, aivan ihanaa! 

Koska kylä rakennettu vuorelle, siellä on hurjia ylä-ja alamäkiä, ja täytyy sanoa että vähän pelotti siellä autolla liikkuessa. Tässä kuvassa näkyy vihreäksi maalattu majapaikkamme, ja meidän huoneen parveke tuossa  vasemmalla. Olimme muuten ainoat asiakkaat tuolla, mutta viikonloppuisin ja pyhinä kaikki B&B-paikat tuolla täynnä. 

Aamulla aikaisin omistajan sukulaisnainen oli valmistanut  meille herkullisen aamiaisen:oli munakasta, labneh-jugurttijuustoa, raejuustoa, paistettua munakoisia, erilaisia leipiä, vihannessalaattia ja kahvia. 

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat kassiin, hyvästelimme majapaikan ja ajoimme autolla kylän ylimpiin kohtiin. 

Aamulla aikaisin oli hieman sumuista, ja oli vaikeaa kuvata paikkoja kännykällä. 

Halusin mennä katsomaan paikkaa, jossa druuseille tärkeän profeetan muistolle rakennettu pyhäkkö ja , puutarha-alue.  Mutta kun menimme portista sisään puistoalueelle, meille huudettiin ettemme ole säädyllisesti pukeutuneita, ja että meidän pitää poistua alueelta. Eksällä oli polviin ulottuvat shortsit ja T-paita, ja minulla Capri housut ja T-paita, mutta se ei riittänyt. Olen kerran aikaisemmin ollut tuolla erään ryhmän kanssa, mutta silloin oli talvi, ja päällä oli tarpeeksi vaatetta...... 

Sieltä kävelimme vielä ylös kaikkein ylimpään kohtaan, ja koko sinne vievän kadun vasen puoli oli täynnä viikunapuita. Lähes kaikki raakileita, mutta löysin 2 kypsää viikunaa. 

Sitten olikin aika hyvästellä Beit Jann, ja ajaa alaspäin kohti Genesaretin järveä. Kaikki Beit Jannissa tapaamamme ihmiset (paitsi hän jolle olimme liian vähäpukeisia) olivat todella ystävällisiä, ehkä se vuoristoilma vaikuttaa siihen... 

Seuraava etappimme oli Ginosarin kibbutsi Genesaret-järven ranta-alueella.Kibutsissa on mm. hotelli, venesatama, ranta-alue sekä museo, jossa kävimme. 

Ongelmia tämän kuvan kanssa... 

Tämä on pienoismalli Jeesuksen ajan veneestä. Alkuperäinen vene, tai se mitä siitä oli jäljellä, oli myös museossa. Vanhan veneen jäännökset löytyivät Genesaretjärven pohjalta vuonna 1986.

Museossa oli hienoja arkeologien löytämien mosaiikkilattioiden osia. 

Magdala-kivi, eli arkeologien löytämä osa synagoogaa, joka oli rakennettu ajanlaskun aikaan, ennen toisen temppelin tuhoa vuonna 70. Mikä tekee tästä kivestä  erikoisen on se että siinä on toista temppeliä kuvaava kaiverrus 

Venesatama. 

Tästä näkyi vähän kibbutsiakin. 

Genesaretjärvi on nyt hyvässä kunnossa, ennen talven sateita. Toista oli muutama vuosi sitten kun oli niin kuivaa että missä nyt vettä oli pitkälle maata näkyvissä. Toivottavasti tulee runsaasti sateita tulevana talvena.... 

Kibutsista ajoimme Tiberiaksen kaupunkiin, jossa iltapäivä ja alkuilta oli vähemmän mielenkiintoista, sillä kävimme katselemassa asuntoja, mikä oli aika väsyttävää. Eksä haluaa ostaa kaupungista asunnon, jossa viettää välillä aikaa talvisin, ja jonka voi muina aikoina vuokrata Airbnb - asuntona . Välillä piti mennä syömäänkin, ja kun astuimme sisään liharavintolaan, olin varma ettei minulle ole syötävää, mutta tämä olikin ravintola jossa pääannokseen tulee myös pieniä salaattikippoja, jotka täytetään pyydettäessä, joten ihan hyvin täyttyi vatsa tuolla. Kotiin saavuin myöhään illalla, ja oli kyllä kaiken kaikkiaan mukava, joskin liian lyhyt matka.