Hyvää Pääsiäisen aikaa

Upeat villiunikot tuttavan pihalla

Mitä kuuluu? Toivottavasti kevät edennyt hyvin Suomessa. Täällä oli huono talvi, lämmin ja vähäsateinen, mutta maaliskuu

yllätti useilla sateilla ja välillä viileällä säällä.

Ihanaa kun on satanut, mutta talvikuukausina olisi voinut sataa enemmän.

Maaliskuu on ollut haasteellinen Iranin sodan vuoksi,ja asuinkaupunkini Holon yksi niistä jossa tullut eniten osumia ohjuksista. Monen monta unetonta yötä ja istumista portaikossa (seinät siellä vahvat). Meidän 7.kerroksisen rakennuksen  pommisuojassa on hometta, ja muutenkin se kaipaa korjausta, joten olen sen sijaan istunut portaikossa muutaman naapurin kanssa. Pahintä on se ettei voi oikein suunnitella mitään kun ei tiedä koska tulee seuraava hälytys Täällä keskisessä Israelissa tulee ensin varoitus lähestyvästä vaarasta, ja ennen hälytystä ehtii hyvässä tapauksessa löytää jonkun rakennuksen ym.pommisuojan/turvatilan, jos on kodin ulkopuolella.

Yhtenä päivänä olin menossa erääseen  hyvään halpahalliin naapurikaupungissa, ja olin juuri astunut bussiin, kun tuli varoitus. Lyhyen ajomatkan jälkeen alkoi hälytys ja kuljettaja tyhjensi bussin. Kaikki menimme viereisen talon pommisuojaan. Kun vaara oli jo ohi, tuli uusi hälytys, ja kesti ennenkuin bussi jatkoi matkaa.

Kun tulin perille, uusi varoitus puhelimessa ,ja kaupan ovet lukittiin. Kaikki juoksivat alas parkkihalliin. Kun vaara oli ohi, kesti ennenkuin kauppa avattiin uudestaan. Iranista tulee kiellettyjä rypälepommeja, jotka leviävät eri suuntiin, joten pitää odotella että kännykkä ilmoittaa vaaran olevan ohi.

 

Eilen illalla täällä alkoi Pesah (Passover) eli juutalainen pääsiäinen. Silloin leipomot lomailevat, ja syödään kuvan matzea, eli.happamatonta leipää.  Arvasin että Iranista tulisi pyhäaaton aikana ekstra määrä ohjuksia ja eilen niitä tulikin, samoin kuin kovia pamauksia, ahkerasti aamulla, päivällä,illalla ja kerran yölläkin. Pesah kestää viikon.

Lainakoira Shadow oli luonani melkein kuukauden, kun isäntäväki matkusti Thaimaaseen juuri ennen sodan alkua. Shadow on jo 15 vuotias ja lähes kuuro ja näkökin huono. Shadow nukkui suurimman osan ajasta ,mutta kun oli kyse ruuasta niin koiravanhuksen energiataso nousi kunnolla. Kuurous oli tällä kertaa hyvä asia, sillä hälytykset eivät Shadowia häirinneet. Koska kaikki ulkomaiset lentoyhtiöt olivat peruneet lennot tänne ja paikallisten lentoyhtiöiden lentoja peruttiin ahkerasti, pelkäsin että Shadow joutuu olemaan luonani paljon kauemmin, mutta isäntäväki pääsi takaisin paikallisen lentoyhtiön pelastuslennolla. Samoin eksäni pääsi takaisin tänne pelastuslennolla Miamista.

Yhtenä päivänä ohjuksen sirpale osui viereiselle kadulle, ja katuun tuli iso syvä reikä,mutta se korjattiin samans päivänä. Katu on pienen kaupunginosani ainoa tuloväylä esim omalle kadulleni, mikä vaikeutti monen kotimatkaa tai muualle poistumista.

Koko sodan aikana koulut ja päiväkodit olleet kiinni, ja kaipungin maatilalle.on jäänyt kaaleja, koska oppilaat eivät päässeet niitä poimimaan.(Koululaiset opiskelevat Zoomin kautta) . Kaksi kertaa viikossa menen tuosta ohi töihin mennessä, ja harmittaa että kaalit aidan takana....

Myös vehnä näytti jo valmiilta.

Aurinkoisena aamuna näin leppäkertun 🐞.

 

Hyvää Pääsiäistä 💚💛🐣 ja kevättä

Miniloma pohjoisessa osa 2

Miniloman toisena päivänä ajoimme aivan pohjoiseen, ja halusin nähdä Rosh Pinan kylän, jossa olin käynyt viimeksi kauan sitten. Rosh Pina on tosi viehättävä,  ja luontokin oli parhaimmillaan .

Safedin kaupungista tulleet muutamat perheet perustivat Rosh Pinan  vuonna 1878. Safed on muutaman kilometrin päässä Rosh Pinasta.

Laitan tähän muutamia sieltä ottamiani kuvia.

Lähes kaikkiin rakennuksiin Rosh Pinassa käytetty samaa materiaalia. Kylästä löytyy monta aamiaismajoitusta tarjoavaa taloa.

Osa erästä taloa.

Osa kylästä sijaitsee korkealla paikalla.

Kaunis talonumerokyltti.

Rosh Pina on täynnä viehättäviä yksityiskohtia.

Rosh Pina on suosittu vierailukohde,mutta meidän retkipäivänä oli kylmähkö ja pilvinen päivä.

Tämä taisi olla kylän vanhin talo.

Kävimme eräässä taidegalleriassa.

Sitten olikin aika jättää Rosh Pina ja jatkaa reissua pohjoisemmaksi. 

Seuraava kohde oli Ghajarin kylä,joka sijaitsee Libanonin ja Golanin kukkulan rajalla. Kylän asukkaat ovat alaviitteja.

Heti ensimmäiseksi huomasi että kylä on tosi siisti,en nähnyt kaduilla roskan roskaa. Alaviittien uskonnossa on vaikutteita mm.kristinuskosta, ja kylässä näkee paljon patsaita.

Keskustan alueella oli kaunis, hyvin hoidettu puisto ja sekin täynnä patsaita. Tuossa edessä näkyy vasemmalla juutalaisten Menora, ja oikealla miekkapatsas.

Kahden edellisen takana tämä patsas.

Puisto tuolla tosi hieno. Alaviitit pukeutuvat länsimaisesti, eikä heillä näy huntuja tai kaapuja.

Vielä yksi patsas.

Kauniin värinen talo.

Ghajarin jälkeen poikkesimme Majdal Shams druusikylän torilla. Heinäkuussa 2024 Majdal Shamsia kohtasi suuri tragedia, kun Hizbullahin lähettämä ohjus osui kylän jalkapallokentälle, surmaten 12 lasta ja haavoittaen 42 lasta.

Golanin kukkula on tulivuoriperäistä aluetta, ja sieltä löytyy basalttikiviä. Sieltä löytyy myös kuumia lähteitä, joissa vesi on hyvinkin lämmintä. Pysähdyimme erääseen sellaiseen. Vedessä (oli matalaa) istui aika monta ihmistä, ja eksäkin pulahti lämpimään veteen, mutta itse pidän enemmän kylmästä vedestä. Eksä noukki tuon basalttikiven minulle lähteen pohjasta.

Viimeinen viikko on ollut tosi haastavaa Iranista tulleiden ohjusten vuoksi. Niitä on tullut ,etenkin viikonloppuna muutaman tunnin välein,  ja hälytykset ovat myös herättäneet joka yö, myös muutaman kerran, jolloin yöunet jäävät vähiin. 

Miniloma pohjoisessa 2/26 osa 1

 

Viime viikolla vietin 2 päivän miniloman pohjoisessa., Tiberiaksessa, jossa eksällä on toinen asunto.Olin juuri suurinpiirtein toipunut pitkästä flunssasta, joten pieni loma oli tarpeen. Matkustin  Tiberiakseen 2 bussilla: ensin asuinkaupungistani viereiseen kaupunkiin Tel Aviviin, lähelle juna -asemaa,jonka läheltä menee myös busseja toisiin kaupunkeihin. Bussi Tiberiakseen menee kerran tunnissa, ja olin tosi onnekas kun jouduin odottamaan vain viitisen minuuttia bussin tuloon.

Perille tultuani lepäsin hetken, ja sen jälkeen  ajoimme Nabi Shuaybiin, joka suhteellisen lähellä Tiberiasta. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy Nabi Shuaybin suuri rakennus, kaukaa kuvattuna.Nebi Shuaybeon druusien pyhin paikka, jossa oletetaan sijaitsevan Jetron hauta.

Rakennus on tosi vaikuttava. Tästä noustaan seuraavalle tasolla, jossa sijaitsee alueen pyhin paikka, eli Jetron hautapaikka.

Iso terassialue,ja takana vuoret

,jotka tähän aikaan vuodesta niin vihreitä💚

.Rakennus sijaitsee 2 vuoren välissä .

Tässä osa aluetta, josta sisäänkäynti pyhimpään tilaan. Kengät piti jättää ulkopuolelle, eikä siellä saanut kuvata.

Onnistuin kuitenkin löytämään netistä kuvan jossa näkyy osa sisätilasta. 

Todella upean näköistä.

Vesipiste

Tästä näkyy osa vuorta.

Rakennusta ympäröivä alue on tosi suuri, jossa suuri määrä piknik-pöytiä sekä penkkejä, mutta eniten ihastuttivat upeat ruusupensaat, joita oli valtava määrä.

Heippa taas

Ihana sitrusten aika

Terve pitkästä aikaa.Tällä hetkellä flunssaisena kotona, mutta eilisen kuumepäivän jälkeen tuntuu jo hieman paremmalta.

Muutama viikko sitten olimme eksän kanssa retkellä lähellä Jerusalemia. Kävimme aamupalalla ihanassa kahvila-leipomo-konditoriassa, jossa olemme olleet kerran aikaisemmin.

Tuo paikka sijaitsee Kiryat Anavim-kibbutsin lähellä.Sama kibbutsi taisi aikoinaan olla suosittu myös suomalaisten vapaaehtoisten joukossa. Leivonnaiset tuolla hurjan hyviä, ja niiden valmistusta voi myös seurata ikkunan kautta. Viime kerralla jonotimme tuonne melkein puoli tuntia, ja koska tällä kertaa oli sateinen päivä eikä terassi auki, niin odotus oli lyhyempi, mutta iso paikka oli täynnä ihmisiä.

Eksällä oli hieman työasioita Jerusalemissa, mutta sen jälkeen kävimme  profeetta Samuelin muistopaikalla, jossa en ollut ennen käynyt.

Tässä selitys englanniksi.

Rakennuksen ympärillä arkeologisia kaivauksia.

Muutama kissakuva lopuksi. Kuvan Nipsu-kissa oli flunssainen, aivasteli ja lepäili lähes viikon samassa paikassa, mutta onneksi ruoka maistui. Nyt Nipsu on taas se energinen ja muita kissoja dominoiva  kissa🐱.

Yksi puiston mustista kissoista.

Retki Jerusalemiin ja Suomen itsenäisyyspäivä

Sitrusten aika🍊

Toissa viikolla teimme eksän kanssa retken Jerusalemiin, jossa en ollut käynyt  pitkään aikaan.

Aloitimme retken viehättävässä Ein Keremin kaupunginosassa.Siellä oli tietöitä,+lähes mahdotonta löytää parkkipaikka,  joten  vierailu siellä jäi aika lyhyeksi.

Nämä olivat erään kaupan ikkunassa.

Tuonne menimme sisälle, koska olimme uteliaita, ja vietimmekin siellä mukavan keskusteluhetken paikan omistajien kanssa.

Olimme lähteneet  liikkeelle tosi aikaisin, emmekä olleet syöneet aamiaista, joten poikkesimme kahville+voileivälle pikkuruiseen Luna-kahvilaan. Omistaja (kuvassa) kertoi että paikka oli nimetty hänen samassa rakennuksessa asuneen  isoäitinsä mukaan.

Seuraava etappi oli Beit haKeremin kaupunginosa.

Erään talon portissa varoitettiin  koirista, mutta porttiin maalatut koirat näyttivät kyllä  ystävällisiltä. Myös tässä kaupunginosassa oli järkytävän vaikeaa löytää parkkipaikka, mutta lopulta löytyi sellainen. 

Kaikenlaista viehättävää löytyi tästä.kaupunginosasta.

Hauskoja keramiikkatöitä erään talon edessä.

Koska edellisessä paikassa oli jaettu voileipä oli vielä nälkä, jonka tyydytimme tässä kahvila&leipomossa.

Viimeinen ja mielenkiintoisin kohde Jerusalamissa oli Hansen -keskus, joka oli  aiemmin spitaalishoitola&turvakoti, mutta on nyt kulttuurikeskus. 

Sisällä oli kaikenlaista , kuten tämä huone.

Tässä huoneessa hoidettiin potilaita.

1800-luvun  alkupuolella Jerusalem oli ränsistynyt kaupunki  Ottomaanien valtakunnan laitamilla. Eurooppalaisten suurvaltojen kasvava osallistuminen alueeseen ja kilpailu sen hallinnasta , johtivat lukuisten instituutioiden perustamiseen. Yksi niistä oli spitaaliturvapaikka, jonka perusti vuonna 1867

Jerusalemin anglikaaninen-saksalainen  seurakunta.

1865 saksalainen  paronitar Augusta von Kefenbrinck-Ascheraden  (kuvassa)   vieraili Jerusalemissa miehensä kanssa, ja järkyttyi kaupungin porteilla kerjäävistä spitaalisista, ja päätti perustaa heille turvapaikan. Paronitar onnistui keräämään Euroopassa summan, jolla Jerusalemin saksalais-anglikaalinen kirkko osti maa-alueen, jossa keskus nyt toimii.

Uuden  turvapaikan , "Jesus Hilfen", vihkiäiset olivat vuonna 1867, ottomaanien  kuvernöörin ja kaupungin eri yhteisöjen läsnä ollessa. Turvakodin toimintaa rahoittivat Moravian kirkon tukijat,maailman laajuisesti. Turvakotia pidettiin edistyksellisenä laitoksena, joka toimi mallina vastaavasille laitoksille muualla maailmassa.

Turvapaikka toimi rakennuksessa kunnes sairaudelle kehitettiin hoito,minkä jälkeen kirkko möi sen Israelin valtiolle, ja mittava restaurointi aloitettiin vuonna 2009.

Turvakoti oli aika itseriittoinen; sen puutarhassa kasvatettiin vihanneksia ja hedelmiä, ja maito ja kananmunat tulivat kotieläimiltä. Turvakodin asukkaat osallistuivat kaikkeen toimintaan hoitopaikassa.

Eräs käytävä rakennuksessa. 

Rakennuksen ulkopuolella  oli tämä näköalatorni, johon kiipesimme.

Joulukuun 4.  päivänä täällä oli suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotto. Tällä kertaa ei oltu suurlähettilään residenssissä, kuten yleensä, vaan Rabin-keskuksessa Tel Avivissa. Vain  muumimamma mahtui kuvaan.

Tämä trio piti huolen musiikista. Edessä upea hedelmäpöytä. Ikkunat salissa tosi korkeat. Musiikin lisäksi myöhemmin oli myös tangoesityksiä; sekä suomalaista että argentiinalaista.

Minikarjalanpiirakoita,nam

Baarista sai viiniä ja mehuja.

Hyvää Joulun odotusta 🎄ja Lucia-päivää tänään.