sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Seremonia-asuja

Asun yläosa, moderni versio
Asuinkaupungillani on useita taidegallerioita, joissa vaihtelevia näyttelyitä, ja joihin on vapaa pääsy. Nämä galleriat ovat kaupungin omistuksessa, ja eroavat tavallisista gallerioista siinä, ettei niissä ole myytäväksi tarkoitettua taidetta. 

Perjantai-aamuna kävin keskustan alueella olevassa galleriassa, jossa parhaillaan mielenkiintoinen näyttely,joka koostuu hieman ennen  häitä tapahtuvaa henna-juhlan asuista. Häiden edellä oleva henna-seremonia/juhla on yleistä useassa kulttuurissa /uskonnossa, ja esimerkiksi Intiassa sitä kutsutaan  mehndiksi. 

Hennaa on käytetty Lähi-idän alueella vuosituhansien ajan,ja on mainittu mm.Raamatussa Laulujen Laulussa 1:14
"Rakkaani on kuin hennakimppu
Ein Gedin viinitarhoista poimittu
"
Täällä Israelissa  häitä edeltävää henna-juhlaa viettävät sefardi-ja mizrahijuutalaiset, joilla juuret mm. Jemenissä, Marokossa, Etiopiassa, Libyassa, Intiassa, Syyriassa ja Irakissa. Jokaisella ryhmällä on omat asunsa ja traditionsa. 
Gallerian sisääntuloaulassa oli nämä kaksi morsiamelle ja sulhaselle tarkoitettua istuinta. Olin muuten ainoa vierailija galleriassa, joten sain rauhassa kierrellä ja katsella. 
Aulassa oli myös tällainen kauniin värikäs, some-ystävällinen 😁juttu, jossa oli aukko.naaman kohdalla. 
Nämä taisivat olla marokonjuutalaisten hennajuhlan asut. Heillä hennajuhlaa vietetään viikko ennen häitä. Marokonjuutalaisilla on paljon juhlintaa jo ennen häitä 
Seinillä oli monta valokuvaa täkäläisten henna-juhlista. Tässä marokonjuutalainen pariskunta. 
Jemenin juutalaisilla on hienot asut, etenkin morsiamen päähine ja korut. 
Jemenijuutalaisten hienot hääkorut. 
Valokuva jemenijuutalaisesta morsiamesta. 

Myös Etiopian juutalaisilla on oma hennajuhla ennen häitä.Jos morsian oli kotoisin eri kylästä kuin sulhanen, morsian saapui sulhasen kylään päivä ennen häitä. Morsiamen kasvot oli peitetty, ja hennaa laitettu vain sormenpäihin. 
Jonkun ryhmän hennatilaisuus, en ole varma minkä ryhmän.
Tässä taisi olla libyanjuutalaisen pariskunnan asut, koska luin että morsiamen kasvot on ensin peitetty punaisella silkkiliinalla. Sulhanen ei saa nähdä morsianta 3 päivää ennen häitä,
Lähes sadan vuoden takainen kuva morsiamesta perinteisessä asussa. Tästäkään en osaa sanoa mihin ryhmään hän kuuluu. 
Lisää häitä edeltävien juhlien asuja. 
Ja vielä lisää. 
Gallerian toisessa kerroksessa oli täkäläisten vaatesuunnittelijoiden näkemys hennajuhlan asuista. Kuvan asu on täällä tunnetun hääpukusuunnittelijan, Dror Kontenton, näkemys sellaisesta asusta. 
Hmmm, kangas ihan nätti, mutta kelpaiskohan tuollainen kenellekään hennajuhliin.... 
Vaatesuunnittelijan luomia hennajuhla-asuja, jotka suunniteltiin täkäläisille julkkiksille. 
Nättejä, mutta ne perinteiset ovat hienommat. 

perjantai 6. tammikuuta 2023

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 
Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 
Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 
Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 
Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 
Massimo ja pikku Ann❤️
Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 
Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 
Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 
Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 
Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 
Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟
Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 
Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan