Retki Jerusalemiin ja Suomen itsenäisyyspäivä

Sitrusten aika🍊

Toissa viikolla teimme eksän kanssa retken Jerusalemiin, jossa en ollut käynyt  pitkään aikaan.

Aloitimme retken viehättävässä Ein Keremin kaupunginosassa.Siellä oli tietöitä,+lähes mahdotonta löytää parkkipaikka,  joten  vierailu siellä jäi aika lyhyeksi.

Nämä olivat erään kaupan ikkunassa.

Tuonne menimme sisälle, koska olimme uteliaita, ja vietimmekin siellä mukavan keskusteluhetken paikan omistajien kanssa.

Olimme lähteneet  liikkeelle tosi aikaisin, emmekä olleet syöneet aamiaista, joten poikkesimme kahville+voileivälle pikkuruiseen Luna-kahvilaan. Omistaja (kuvassa) kertoi että paikka oli nimetty hänen samassa rakennuksessa asuneen  isoäitinsä mukaan.

Seuraava etappi oli Beit haKeremin kaupunginosa.

Erään talon portissa varoitettiin  koirista, mutta porttiin maalatut koirat näyttivät kyllä  ystävällisiltä. Myös tässä kaupunginosassa oli järkytävän vaikeaa löytää parkkipaikka, mutta lopulta löytyi sellainen. 

Kaikenlaista viehättävää löytyi tästä.kaupunginosasta.

Hauskoja keramiikkatöitä erään talon edessä.

Koska edellisessä paikassa oli jaettu voileipä oli vielä nälkä, jonka tyydytimme tässä kahvila&leipomossa.

Viimeinen ja mielenkiintoisin kohde Jerusalamissa oli Hansen -keskus, joka oli  aiemmin spitaalishoitola&turvakoti, mutta on nyt kulttuurikeskus. 

Sisällä oli kaikenlaista , kuten tämä huone.

Tässä huoneessa hoidettiin potilaita.

1800-luvun  alkupuolella Jerusalem oli ränsistynyt kaupunki  Ottomaanien valtakunnan laitamilla. Eurooppalaisten suurvaltojen kasvava osallistuminen alueeseen ja kilpailu sen hallinnasta , johtivat lukuisten instituutioiden perustamiseen. Yksi niistä oli spitaaliturvapaikka, jonka perusti vuonna 1867

Jerusalemin anglikaaninen-saksalainen  seurakunta.

1865 saksalainen  paronitar Augusta von Kefenbrinck-Ascheraden  (kuvassa)   vieraili Jerusalemissa miehensä kanssa, ja järkyttyi kaupungin porteilla kerjäävistä spitaalisista, ja päätti perustaa heille turvapaikan. Paronitar onnistui keräämään Euroopassa summan, jolla Jerusalemin saksalais-anglikaalinen kirkko osti maa-alueen, jossa keskus nyt toimii.

Uuden  turvapaikan , "Jesus Hilfen", vihkiäiset olivat vuonna 1867, ottomaanien  kuvernöörin ja kaupungin eri yhteisöjen läsnä ollessa. Turvakodin toimintaa rahoittivat Moravian kirkon tukijat,maailman laajuisesti. Turvakotia pidettiin edistyksellisenä laitoksena, joka toimi mallina vastaavasille laitoksille muualla maailmassa.

Turvapaikka toimi rakennuksessa kunnes sairaudelle kehitettiin hoito,minkä jälkeen kirkko möi sen Israelin valtiolle, ja mittava restaurointi aloitettiin vuonna 2009.

Turvakoti oli aika itseriittoinen; sen puutarhassa kasvatettiin vihanneksia ja hedelmiä, ja maito ja kananmunat tulivat kotieläimiltä. Turvakodin asukkaat osallistuivat kaikkeen toimintaan hoitopaikassa.

Eräs käytävä rakennuksessa. 

Rakennuksen ulkopuolella  oli tämä näköalatorni, johon kiipesimme.

Joulukuun 4.  päivänä täällä oli suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotto. Tällä kertaa ei oltu suurlähettilään residenssissä, kuten yleensä, vaan Rabin-keskuksessa Tel Avivissa. Vain  muumimamma mahtui kuvaan.

Tämä trio piti huolen musiikista. Edessä upea hedelmäpöytä. Ikkunat salissa tosi korkeat. Musiikin lisäksi myöhemmin oli myös tangoesityksiä; sekä suomalaista että argentiinalaista.

Minikarjalanpiirakoita,nam

Baarista sai viiniä ja mehuja.

Hyvää Joulun odotusta 🎄ja Lucia-päivää tänään.

Kauas pitää mennä asioita järjestelemään.

Täkäläinen biometrinen henkilötodistukseni  menee umpeen toukokuussa,  ja jo vuoden alussa aloin saada kännnykkääni viestejä siitä, että uusimisen päivämäärä lähestyy. Täällä näitä asioita hoidetaan väestö-ja maahantuloviraston toimipisteissä, ja minulla sattuu olemaan sellainen kodin lähellä, mutta lähin aika olisi ollut vasta kesällä. Niinpä  selailin missä muussa kaupungissa olisi aikoja maaliskuulle  ja Jerusalemin keskustan alueelta löytyi aika. 

Muutama päivä aikaisemmin olin sattumalta huomannut että lyhyen kävelymatkan päästä kotoa lähtee bussi Jerusalemin pääbussiasemalle,  mikä helpotti sitä että piti matkustaa kauemmas asioita hoitamaan.

Bussimatka kodin läheltä Jerusalemiin kestää tunnin verran,  ja kun saavuin Jerusalemin pääbussiasemalle, kävelin sieltä Mahane Jehuda-torille, sillä tulin perille klo 9 ja aika väestö-ja maahanmuuttovirastoon oli vasta klo 10.45 

Tapoin aikaa kiertämällä torin katetun kadun alueella. Oli vielä aika tyhjää.

Torin tämä katu on katettu,mutta toinen,leveämpi katu ei.

Sitten olikin aika matkustaa kevytraitiojunalla.Tiesin millä pysäkillä jäädä pois, mutta en tiennyt miten löytää väestö-ja maahantuloviraston rakennuksen  .Pari kertaa piti kysyä ihmisiltä  neuvoa,  mutta lopulta löytyi virasto. Saavuin noin 15 minuuttia ennen aikaani,mutta en joutunut odottamaan pitkää aikaa, ja minua palvellut virkailija oli todella mukava. Vanhan henkilötodistukseni voimassaoloa pidennettiin 2 viikolla, ja olen odottanut sitä uutta nyt muutaman viikon,mutta tänään tuli viesti että tulossa on  .

Oli miellyttävä sää, ja  kevytraitiotiejunan sijaan päätin  kävellä pääbussiasemalle  (siitä tuli yli 10 000 askelta😁). Pääkadun sijaan kävelin ensin pienempiä katuja pitkin, ja ensimmäisen kuvan kukkakoristeet ovat tältä kadulta.

Kadun varrella oli monta ruokapaikaikkaa, baaria ym, mutta kaikki olivat kiinni  Tämä seinämaalaus oli myös kadun varrella .

Ja sitten näin nämä Muumi-lamput erään sisustuskaupan ikkunassa.💙

Jatkoin matkaa ja saavuin pääkadulle. Tykkään kuvata rakennuksia, joten niitä on aika monta tässä postauksessa .Tässä ehdin just ja just kuvata ratsupoliisin upeat hevoset. 

Sieltä tulee  kevytraitiotiejuna .Jerusalemissa sellainen on ollut jo monta vuotta, Tel Avivin alueella alle  vuoden ja kodin vierestä kulkeva  vihreä  linja valmis ties milloin, aikataulussa se ei ainakaan tule valmistumaan.

Kurkkaus viehättävään kujaan, jossa tällaisia koristeita .

Jerusalemin rakennuksissa pitää käyttää ns.Jerusalem-kiveä (erilaisia Jerusalemin lähistöltä löytyviä kivimateriaaleja, mitä on käytetty tuhansia vuosia).

Tähän pysähdyin hetkeksi lepäämään.

Jerusalem on niin erilainen kuin välimerellinen  Tel Aviv .

Katusoittaja  Näin ainakin 3 ultraortodoksista katusoittajaa. Lisäksi  näin  kävelyreitin varrella monta vanhempaa, kerjäävää ihmistä, mikä oli surullista.

Tästä kohdasta  olen aina pitänyt.

Alan jo lähestyä toria, jossa päätän tehdä hieman pidemmän kierroksen ennen kotiinlähtöä.

Hieno seinämaalaus .

Matkan varrella näkyy monta kauppaa, jossa myydään näitä Jerusalem-sandaaleja.

Torilla saan maistaa sokeritonta, kahvilla terästettyä halvaa tässä halva-kojussa.En kuitenkaan  osta mukaan, sillä söisin kaiken varmaan heti😋

Maustekaupat ovat ihania.

Kahvikauppa torilla. En kyllä ostaisi kahvipapuja tästä ja mietin miksi nuo kahvipapuämpärit eivät olleet kannellisia .

Viehättävä pieni ruokapaikka torin eräällä sivukadulla.

Kävelen torilta pois ei-katetun kadun kautta 

Kun tulen ulos torilta,  näen taas ultraortodoksisen katusoittajan, joka soitti todella upeasti rokkityylistä musiikkia .

Vielä on matkaa bussiasemalle, ja ohitan tämän rakennuksen,joka kuuluu terveysministeriölle.

Matkustin siis Jerusalemiin, koska kauhea suma dokumenttien järjestelyissä.,mutta lopulta matka mennen tullen helppo,koska bussi Jerusalemiin  lähtee ja saapuu kodin lähelle.

Olin ajatellut tulla Suomeen tässä kuussa,ja yksi syy ajankohtaan oli myös tässä kuussa umpeutuva Suomen passini.Kun Suomen passin  uusii Suomen lähetystöissä.ulkomailla,hinta on moninkertainen Suomeen verrattuna. No huomasin että pääkaupunkiseudulla yhtä paha suma kuin täälläkin, ja lähin aika Vantaalla olisi ollut elokuussa, Helsingissä ei ollut aikoja ollenkaan, joten pitää vaan kiltisti maksaa se kova hinta passin uusimisesta suurlähetystössä täällä. Ajankohta matkalle Suomeen  olisi muutenkin nyt ollut hyvä,sillä tässä kuussa vielä sairaslomaa, ennenkuin palaan töihin toukokuussa. Mutta täytyy sitten  tulla toivottavasti  syksyllä.

Lainakoira Shadow edelleen luonani.

Täällä siirryttiin kesäaikaan 2 päivää ennen Suomea, ja pari päivää sitä ennen alkoi kevään ensimmäinen helleaalto,jotka tyypillisiä vuodenaikojen vaihtuessa.Lämpötila nousi yhtäkkiä yli 30 asteeseen, ja piti harmikseni todeta että viileä kausi on loppunut.Untuvapeitto vaihtui  kevyeen kesäpeittoon.

Iltapäivä Jerusalemin vanhassa kaupungissa

Jerusalemin bagelien myyjä vanhan kaupungin Jaffan portin kohdalla.

Vietin eilen tosi mielenkiintoisen  iltapäivän Jerusalemin  vanhassa kaupungissa. Ihana  Johanna  Suomesta  on täällä  Israelissa  lyhyellä lomalla,   ja ajattelimme eksän kanssa että hän  ilahtuisi  pienestä  Jerusalemin  reissusta.  Eilen iltapäivällä matkasimme sinne eksän kyydissa.   Otin paljon kuvia,  joten toivottavasti pysytte tässä mukana  vaikka kuvia on suuri määrä.

Jätimme auton Mamilla-kauppakeskuksen parkkihalliin, joka on ihan vanhan kaupungin  vieressä, ja kävelimme Jaffan portille. Eilen oli sekä  juutalaisten shavuot-juhla kuin  kristittyjen helluntai,    ja siellä täällä näkyi uskovaisia pyhäasuissaan. Pyhänä Mamillan kaikki kaupat olivat kiinni.

Jaffan portin  edessä olevalla , katetulla aukiolla oli kojuja, joissa jaettiin ilmaiseksi  vesipulloja ja mehujäitä.  Pyhän kunniaksi joku oli kustantanut tämän yleisölle.  Tuossa kulmassa näkyy  sininen laatikko, jossa oli lisää vesipulloja,  ja  vesi niissä oli jääkylmää, kun taas kotoa tuomani pikku vesipullo oli jo lämmennyt liikaa.  Vesipullon otin mennessä ja tullessa, olipa mukava juttu:) Tässä näkyy hasidi-juutalaisia pyhäasuissaan. Tuo karvahattu on  nimeltään shtreimel, ja on tehty  soopelin, ketun tai kivinäädän  hännän kärjistä. Jos  hattu on tehty oikeista karvoista , se on todella hintava.  Mutta kuulemma täällä monilla on  tekoturkiksesta tehty hattu.  Pyhänä piti kuvata heitä salaa,  mutta muina päivinä ei näekään heitä noissa pyhäasuissaan.

Oli tosi mukavaa nähdä elonmerkkejä ja ihmisiä  vanhan kaupungin basaarikujilla, jotka olivat täysin tyhjiä, samoin kuin kaupat kiinni korona-rajoitusten aikaan.

Minusta tämä on aina ollut niin kiehtova paikka. 

Tännekin oli laitettu värikkäitä sateenvarjoja katonrajaan.

Välillä näkyi turisteja ja kuuli eri kieliä,  ja näin myös suuren ryhmän Brasiliasta. Mutta ei kuitenkaan ollut erityisen täyttä. Suomalaisia lauseitakin tuli myyjiltä välillä kun kuulivat Johannan ja minun puhuvan suomea...

Kaikkea löytyy täältä.

Pysähdyimme yhteen kauppaan  jossa oli niin värikkään näköistä keramiikkaa.  Nämä ovatkin  Uzbekistanista,  enkä ole ennen tuolla törmännyt tällaisiin. Sen sijaan minulla on muutama  armenialaisesata korttelista ostettuja sinivalkoista tarjoiluvatia.

Tosi kauniit mukit, mutta emme ostaneet mitään,.

Mauste&suitsukekauppa

Kahvikauppa

Kävelimme kohti  kristittyä korttelia  ja  Pyhän haudan kirkkoa.  Kävelimme ensin väärään suuntaan, mutta lopulta tulimme oikeaan paikkaan.

Pyhän haudan kirkon  edusta. Tämä kirkko on jaettu 6 kristillisen suuntauksen kesken, ja kirkon avaimet ovat olleet 2 muslimiperheen  hallussa jo vuosisatoja. Otin kirkosta monta kuvaa. Helluntaipäivänä kirkossa oli paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Heti kirkkoon tullessa  näkyy tämä koroke, jonka uskotaan olevan se paikka missä on sijainnut sekä Golgata että Jeesuksen hauta. Kun tulimme tuonne, korokkeen ympärille oli polvistunut useita ihmisiä, joten otin kuvan vasta ylhäällä, kun  tuo alue oli tyhjempi.

Valtava kirkko on todella vaikuttava, ja siinä on monta osaa , jokaiselle tuon kirkon kristilliselle suuntaukselle oma. Kaikista upeinta on kun kohottaa katseensä ylös.

Kiersimme kirkon pohjakerroksen ensin.

Yksi saleista.

Vielä katse ylös ennen poislähtöä.

Jatkoimme kävelyä kristitystä korttelista   kohti juutalaista korttelia.

Tulimme juutalaiseen kortteliin, mutta Cardo, vanha kauppakuja, oli kiinni, ehkä pyhän vuoksi.

Hurva synagooga,  joka alunperin rakennettiin 1700-luvun alussa 1400-luvulla rakennetun synagoogan raunioiden päälle. Vuoden 1948 sodassa  synagooga tuhoutui lähes täysin, ja Jerusalemin yhdistämisen jälkeen  jäljellä olivat vain synagoogan rauniot.  Uusittu synagooga valmistui vuonna 2010. Synagoogan edessä oli iso teltta, jossa oli kahvia, virvokkeita  ,  kahvia ym. ohikulkijoille, joten pysähdyimme tuonne pitämään taukoa.

Synagoogan (ja teltan ) edessä oli tämä kultainen Menora.

Salaa kuvattu;D

Lopussa laskeuduimme alas  Itkumuurin alueelle    Kuvassa näkyy  Temppelivuoren moskeijan kultainen kupoli.  Laskeuduimme alas  ja  eksä meni hetkeksi itkumuurille, jossa oli harvinaisen vähän ihmisiä,  ja me Johannan kanssa  menimme vessaan, jotka tuolla olivat tosi hyvät ja siistit (niin tärkeään;D) Alhaalla ei saanut kuvata pyhänä; meille tultiin sanomaan siitä kun yritimme kuvata.

Kävelimme takaisin kohti Mamillan parkkihallia lähes samaa reittiä pitkin  , basaareissa,  mutta ensin ohitimme tämän Robinsonin kaaren, joka on saanut nimensä amerikkalaisen raamattutieteilijän,  Edward Robinsonin mukaan. Kaari on osa  kuningas Herodin toimeenpanemaa , toisen temppelin rakennustöitä.