Hyvää Joulun aikaa🎄

 

Hyvää  joulun aikaa rakkaat lukijat🎄.Ensi tiistai eli jouluaatto, on täällä tavallinen arkipäivä ,mutta seuraavana iltana täällä alkaa 8 päivää kestävä hanukkah eli valon juhla. 

Maanantaisin on vapaapäiväni, ja kävin Ikeassa, josta tietenkin löytyi jouluisia koristeita. Ostin Annan pipareita ja vähän muutakin, ja sattumalta törmäsin täällä asuvaan suomalaiseen Riittaan,  jota en ollut aikaisemmin täällä nähnyt. 

Viileämmät yöt ovat muuttaneet vihreät sitrukset oikean värisiksi, mutta muuten täällä on tähän asti ollut todella leuto talvi.  Aikaisin aamulla on ollut kylmää, mutta keskipäivällä jo 20 astetta ja enemmänkin. Ensimmäistä kertaa täällä viettämiini talviin en ole ottanut untuvapeittoani esille. Sadettakin ollut vain vähän, mutta toivottavasti enemmän jatkossa.  

Hanukkaruokiin kuuluvia munkkeja näkyy joka paikassa  

Luulin että ilmahälytykset omalla alueellani olivat jo ohi, mutta viime yönä sellainen herätti klo 2.30 yöllä ,ja pilasi yöunet. Asialla olivat Jemenin hutit, ja ohjus teki pahaa jälkeä eräässä  koulurakennuksessa; onneksi oli yö eikä kukaan koulussa .

Pitkästä aikaa näin Eliseten, täällä pitkään asuneen brasilialaisen laulajan, jota olen vuosien varrella kuvannut tänne blogiin  

Joulusuklaata. Punaiset tarrat kertovat että niissä paljon sokeria ja rasvaa.....

Ja koska olen taas viime päivinä kuvannut monta kissaa, niin laitetaan tänne vuoden viimeiset kissakuvat. Kissat on kuvattu 2 eri puistossa.

Vuoden viimeiset...en muuten lainkaan odota innostuneena tulevaa vuotta.Täällä on viimeisen vuoden aikana ruoka todella kallistunut mutta kun vuosi vaihtuu niin kallistuvat verot, V.A.T., terveysvero oikein reilusti, julkinen liikenne ja kaikki muu mahdollinen. 

Kissat🐈❤️

Puistossa, jossa käyn 3 kertaa viikossa, näen usein vanhan miehen, joka tuo kissoille ruokaa ja juotavaa.

Oikein hyvää joulua 🎄🎅

Miniloma

Ei vielä täysin kypsä greippi hotellin 
sitrustarhassa

Hei pitkästä aikaa😊Olin tässä välillä taas kipeänä+antibioottikuuri, mutta nyt on olo jo parempi. Hieman huolestuttaa se että tämä oli.jo 3. vahva antibioottikuuri tänä vuonna, ja sitä pitäisi tutkia vähän enemmän, että mistä johtuu.

Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina oli taas työpaikan vuotuinen hotellivuorokausi. Sama hotelli kuin viime vuonna, Tiberiaksen vieressä ja Genetsaret-järven äärellä, mutta vaikka hotelli tosi mukava ja etenkin ruoka tuolla 10+, niin toivottavasti seuraavalla kerralla eri hotelli ja eri paikka. Kello 7 keskiviikkoaamuna piti olla kaupungin keskustan mediateekkirakennuksen takana, jonne tilausbussit pysähtyvät, mutta aina  löytyy sellaisia, jotka eivät tule ajoissa,ja niinpä bussimme lähti liikkeelle yli puoli tuntia myöhässä. Matka Tiberiakseen ja hotelliin kestää pari tuntia.

Jaoin hotellihuoneen Natalien kanssa. Natalie oli apurini talvella&keväällä,kun olin sairaslomalla pahan kaatumisen jälkeen, enkä alussa pystynyt tekemään paljon mitään vasemmalla kädellä&käsivarrella. Huoneemme oli 8. kerroksessa, ja kuten kuvasta näkyy, tosi hieno näköala. Meillä oli ohjelmassa ensin muotinäytös, ja illalla erään aika tunnetun laulajan esiintyminen,  mutta sekä Natalie että minä olimme niin väsyneitä, että nukahdimme ennenkuin  esitys alkoi .

Koska menin niin aikaisin nukkumaan, myös heräsin aikaisin,eli kello 5, ja jäin odottelemaan auringonnousua, joka oli tosi upea.  Aamiaiselle pääsi klo 7 jälkeen, ja etenkin aamiainen oli mielettömän runsas ja herkullinen.Hotelliaamiaiset täällä ovat tosi runsaat ja monipuoliset, mutta minusta tässä hotellissa se on erikoisen  hyvä.En ottanut lainkaan kuvia, sillä kirjoitin samasta paikasta viime vuonna.

Marina Kiryat Shmonan kaupungista,
jo 11 kk evakkona 

Hotellivuorokausi oli tänä vuonna erilainen, sillå hotellissa asuu pohjoisesta Israelista evakuoituja ihmisiä,  jotka eivät voi asua kodeissaan, Hizbullahin päivittäisten ohjusten vuoksi. Aamiaisella näin kun muutamat naiset täyttivät sämpylöitä, jotka pakattiin koululaisten reppuihin; täällä kun ei ole kouluruokailua. Hetken mietittyäni päätin mennä juttelemaan heidän kanssa. Kuvan Marina Bar oli ainoa evakoiduista naisista, joista sain ottaa kuvan, ja viikko sitten uutisissa oli juttu hotellin evakkovieraista ,jossa myös Marina oli esillä. 

Evakot ovat asuneet jo 11 kk hotellissa, ja kaipaavat kotiin, mutta kotona ei nyt voi asua.  Lapsia on paljon, ja hotellin tiloissa avattu 2 päiväkotia. Koululaiset käyvät alueen kouluissa.

Metullasta kotoisin oleva kertoi että hänen kotitalonsa on täysin murskana, eikä hän voinut hakea sieltä mitään.Hotellin 2..kerroksesta tullut evakkojen väliaikainen  koti,ja esim. uutisjutussa Marina kertoi että hän käyttää  vain omia lakanoitaan,sillä ne luovat hieman kodin tuntua. Evakoilla on käytössään pesukone, miniuuni, keittokevy ym. ja vaikka he voivat, niin eivät aina mielellään käytä hotellin palveluita. Alussa evakoidut saivat paljon lahjoituksia, kuten vaatteita ja leluja lapsille, mutta nyt ei lahjoituksia enää tule. Monen naisen mies on joko armeijassa tai töissä liian kaukana, ja perheet ovat koossa yleensä vain joinakin viikonloppuina. Naisten työpaikat hävinneet kaupungista, joka nykyisin  kuin aavekaupunki, ja vain sellaiset  jotka voivat tehdä etätöitä ovat töissä.

Kun kysyin miksi eivät vuokraa asuntoja Tiberiaksen kaupungista, vastaus oli etteivät halua asua yksin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja että hotellissa heillä on turvaa toisistaan. Hotellin työntekijöistä  on tullut läheisiä evakuoiduille.

Hotellin takana on vuoristoista aluetta.

Aamiaisen ja poislähdön välissä ei ollut mitään ohjelmaa, ja klo 12 maissa lähdimme kotia päin, mutta sitä ennen käynti hotellin lähellä olevassa paikassa, jonne haudattu eräs pyhä mies. .Olin tuolla jo viime vuonna, mutta halusin kuvata kauniin siniset kupolit .

Paikka on korkealla, ja vasemmalla puolella näkyi hieman Tiberiaksen kaupunkia.

Taas ärsytti se että ihmiset eivät katso kelloa, sillä aikaa  tuonne oli annettu puoli tuntia, mutta muutamia piti odotella lähes 50 minuuttia😡.

Sen jälkeen onneksi pääsimme matkaan kohti kotia.

Syksyä.kohti

Hei taas Kohta jo syyskuu, mutta täällä helteet jatkuvat. Elokuu ja syyskuukin niin kosteankuumia, että ulkoilu vie kaikki  voimat.

Muutama viikko sitten kävin tervehtimässä burmalaista ystävääni. Naw Paw Say poimi minulle kesäkurpitsan lehtiä puutarhatilkustaan , ja opin että kesäkurpitsan lehdetkin sopivat ruuanlaittoon, mm.curry-ruokiin.

Hänen puutarhassaan kasvoi myös valtavan näköisiä  ja korkuisia kasveja, joita luulin puiksi,  mutta ne olivatkin  hernemunakoisokasveja. Noita kuvassa näkyviä pieniä vihreitä palleroita käytetään etenkin thaimaalaisessa keittiössä. Sain niitä mukaani: osan käytin kasviscurryyn  ja osan kuivattelen, jotta saan niistä siemenet tallelle. Naw Paw Say kuuluu karen-heimoon, ja  tutustuin häneen kun olin vapaaehtoisena iltapäiväkerhossa, jossa hänen poikansa kävi.

Lainakoirani Shadow on taas ollut luonani 2 viikkoa, ja keskiviikkona Shadow palaa kotiinsa. Shadow ja puistokissa Nipsu sietävät toisiaan tosi hyvin.🐕🐈

Tämä upea siamilainen kissa asuu eräässä puistossa, jonka lähellä käyn pari kertaa viikossa, auttamassa yhtä vanhusta. Ihmettelin miten tuollainen kissa on päätynyt puistokissaksi.

Täällå on ollut muutama tosi hermoille käyvä viikko, kun on odotettu  Iranin kostoiskua. Se ei ole vielä tapahtunut, mutta ei ole poistunut päiväjärjestyksestä , ja aiheuttaa  alitajuista stressiä. 

Nukkuva kissa kodin lähellä,  Odotan että.säät viilenevät, jotta jaksaa liikkua enemmän ulkona , mutta siihen menee vielä ainakin puolitoista kuukautta, ellei enemmän. Syyskuussa on tiedossa työpaikan järjestämä hotellivuorokausi pohjoisessa,  joka toivottavasti onnistuu.

Kaunista elokuun jatkoa teille❤️

Simaa ja munkkeja

Jakarandat kukkivat ikkunan edessä💜

Täällähän ei  vietetä vappua, ja työläisten päiväkin  menee ohi aika huomaamattomana, toisin kuin ennen. Missään muualla ei taidetakaan viettää vappua kuten Suomessa.

Sain kutsun  tulla viettämään vappuaattoa Suomen suurlähettilään virka-asunnossa. Kyseessä oli vähemmän muodollinen tilaisuus kuin esim.itsenäisyyspäivän  vastaanotto samassa paikassa, mikä helpotti vaatetuksen valitsemista. Eksä oli seuralaiseni tuolla. Alussa vieraita viihdytti tämä kvartetti🎶🎵.

Ja koska oli vappuaatto, niin tietysti oli simaa🥂

Ja munkkeja. Oli myös herkullinen noutopöytä, mutta unohdin ottaa siitä kuvan. Noutopöydässä oli mm.minikokoisia ,super herkullisia karjalanpiirakoita, ja eksä oli siitä erityisen iloinen, sillä hän rakastaa karjalanpiirakoita.

Nina Nordström, Suomen nykyinen suurlähettiläs täällä Israelissa, joka aloitti täällä syksyllä, eli haastavaan aikaan. Todella mukava suurlähettiläs ja oli mukavaa jutella hänen  kanssaan.

Eilen ,aikaisin perjantai-aamuna, teimme muutaman tunnin retken Sderotin kaupunkiin. Sderot sijaitsee aivan Gazan rajan tuntumassa, ja 7.10 Hamasin terroristit hyökkäsivät myös Sderotiin, tappoivat yli 50 ihmistä  siellä, ja aiheuttivat paljon aineellista tuhoa. Sen seurauksena kaupunki  tyhjentyi  melkein kokonaan kun  kaupungin asukkaat  pakenivat turvallisemmille alueille. Nyt näyttää siltä että elämä pikkuhiljaa  palaa Sderotin kaupunkiin, ja halusimme nähdä uuden ,vappupäivänä avatun kahvilakonditorian.

Upeita leivoksia.🍰🧁 Kahvilan nuori omistaja, joka sai mainetta kun hän osallistui muutama vuosi sitten jälkiruokakilpailuun televisiossa,  halusi avata uuden kahvilansa lokakuussa, mutta surullisten tapahtumien vuoksi pystyi avaamaan kahvilan vasta nyt.

Pidin tosi paljon kahvilakonditorian sisustuksesta. Se on rakennettu entiseen pieneen omakotitaloon,  ja siellä oli paljon viehättäviä yksityiskohtia, sekä iso kaunis terassi ulkona. Emme syöneet siellä leivoksia,  vaan suolaiset piirakat,jotka nekin olivat tosi herkulliset.

Retkestämme Sderotiin tulikin kulinaarinen retki, sillä seuraavaksi kävelimme lähellä olevaan suureen leipomoon. 

Perjantaisin leipomot ovat täynnä challah-leipiä, joita ostetaan sapattiateriaa varten. Leipomon jälkeen oli aika palata takaisin kotiin.

Kaunista viikonloppua🌿🍃☘️💚

Alkaa olla jo kuuma

Nisperopuu 
erään talon pihalla 

Täällä alkaa jo olla aika lämmintä,ja yönkin lämpötilat ovat muutamana yönä olleet jo yli 20 asteen. Olen kai maininnut täällä aiemmin että yli 18 C lämpö on minulle liian lämmintä.

Mutta viime viikon alussa saimme "takatalven".  Tosi lämpimien aavikkotuulipäivien jälkeen viime viikon maanantai-iltana alkoi kunnolla ukkostaa, salamoida ja sataa. Muutama päivä senkin jälkeen tuli taivaalta tippoja, ja se oli nyt takuulla siinä, eli ei enää sateita ennen seuraavaa talvea. En muista tuollaista säätä huhtikuussa, mutta se yllätti mukavalla tavalla.

2 viikkoa sitten kävin matkamessuilla. Täällähän ei nyt ole kuin minimaalisen vähän turismia, mikä on kauhea isku tärkeälle elinkeinolle täällä. Yleensä näillä messuilla on ollut osastoja eri maista yli 40, mutta nyt vain 12, mutta järjestäjien mielestä oli kuitenkin tärkeää järjestää messut. Tässä kuvassa kalligrafiamestarit Etelä-Koreasta. Sain oman nimeni koreankielellä kirjoitettuna.

Tässä nimeni koreankielellä, mutta en ole varma onko tämä oikeinpäin.

Korean osasto oli muutenkin mukava, ja pelasin tuota kuvassa näkyvää puista flipper-peliä, ja voitin jonkun paperisen koottavan jutun,jota en osaa koota,kun ohjeet koreaksi. . En tiedä oliko messut lainkaan avoinna tällä kertaa laajalle yleisölle, mutta itse olin saanut kutsun messuille.

Azerbaidzhanin  osastolla. Myös täkäläisen matkailualan osastoja oli vähemmän kuin aikaisemmin.

Tästä olisi saanut donitsin, mutta en ole erityisesti munkkien tai donitsien ystävä.

Tserkessien edustajia on aina esiintymässä matkamessuilla.Tserkesseillä on täällä kaksi kylää,molemmat pohjoisessa Israelissa.

Kuvasin tauolla olleen soittajan,joka huomasi sen ja hymyili.

Viime viikolla vein myös lainakoirani Shadowin takaisin kotiin.

Kävin suuressa valokuvanäyttelyssä, joka on kauppakeskuksen alakerrassa sekä katolla.

Kuvia oli paljon ,mutta viime vuonna  oli paljon enemmän.

Täkäläisten kuvien pääteemoina oli tällä kertaa lokakuun tapahtumat sekä lukuisat täkäläiset avustusjärjestöt, jotka toimivat täällä sekä ulkomailla  .

Aurinko paistoi  todella kirkkaasti, ja otin vain muutaman kuvan. Tässä entisen vapaaehtoispaikkani "Save a Child's Heart" järjestön kuvia.

Ulkomaalaisten kuvaajien kohdalla pysähdyin katsomaan  kuvia Pohjois-Koreasta, sellaisia näkee harvemmin.

Lisää kuvia Pohjois-Korean ihmisistä.

Viime viikonloppuna huolenaiheena oli Iranin hyökkäys tänne; valtava hyökkäys, joka onneksi onnistuttiin torjumaan lähes kokonaan.  Luin nettilehdestä että olisi hyvä varata ruokaa,  juomaa,paristoja ym. 3 päiväksi, mikä taas sai monet ihmiset  hamstraamaan kaupoista tavaraa. Sinä yönä otin melatoniinitabletin, nukuin hyvin enkä kuullut mitään, mutta hälytykset olivatkin Jerusalemissa, pohjoisessa sekä etelässä eikä onneki omalla alueellani. Eniten pelkäsin sitä että joutuisi menemään keskellä  yötä talon pommisuojaan, sillä se on aika epäviihtyisä kuten kuvastakin näkyy.  Talomme on yli 50 vuotta vanha, eikä silloin vielä  rakennettu pakollisia turvahuoneita asuntoihin .

Lasten murkkaus pommisuojassa. Onneksi ei tullut tarvetta viettää tuolla aikaa.