sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Vuosi 5784

Meksikon pensassalvia kukkii viereisen 
toimistotalon puutarhassa.
Viikko sitten täällä vaihtui vuosi, eli juutalaisen kalenterin mukaan alkoi vuosi 5784 .Piti googlata ja katsella mikä vuosi, sillä  muuten täällä toimitaan tavallisen kalenterin mukaan, eli tätä kirjoittaessa on  syyskuun 24. päivä.
Uuden vuoden ansiosta oli pitkä viikonloppu, eli normaalin sapattipyhän lisäksi sunnuntai, joka täällä arkipäivä, olikin pyhäpäivä. Perjantai-illaksi olin kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse uuden vuoden aaton illalliselle.  Jos kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa että siellä on FinnCrisp hapankorppuja, joita täällä sai monesta paikasta ennen, mutta ei enää, ja Nancy oli tilannut hapankorput iHerbistä. Minä toin illalliselle 2 salaattia ja omenakakun. Kuvan pienissä lautasissa on hunajaa, mihin dipataan omenapaloja. Se symbolisoi tulevaa makeaa vuotta..
Nancyn kattoterassilta näkyy hieman  BatYamin kaupungin  rantakatua ja Välimerta. Nancy asui aiemmin pienessä kaivoskaupungissa USAn Montanassa, ja hän uneksi merinäköalasta, joka hänellä nyt on.
Illallisen jälkeen istuimme terassilla,   josta teki mieli kurkistella viereisten talojen parvekkeille.Meitä oli vain 6 henkeä ja ilta jatkui seuraavan päivän puolelle  .
Seuraavana aamuna liukastuin pahasti keittiössä, ja oikean puoli polvesta alaspäin vääntyi kummalliseen asentoon, myös jalka vääntyi. Näin käy kun lattialla vesitilkka ja jaloissa feikki Croksit.....Myöhemmin kipu oli kamala; polven, säären ja jalan alue turposi,enkä voinut lainkaan  astua oikealla jalalla,  joten olin varma että siinä murtuma. Soitin sairaskassani päivystysnumeroon,ja selvisi että klinikalla ,jossa käyn ,on pyhinä traumatologi .En kuitenkaan ollut sellaisessa kunnossa että olisin voinut mennä minnekkään, ja otin vahvan särkylääkkeen, jonka avulla nukuin ilman kipua  

Seuraavana aamuna kipua oli jo vähemmän, ja pystyin astumaan jalalla, joten siinä ei ollutkaan murtumaa. Koko pyhän hoidin polvea, eli pidin välillä  korkealla,välillä jäitä jne . Maanantaina  tuntui että voin jo ihan hyvin kävellä kunnolla ja kulkea rappuset ylös ja alas. Ei ehkä ihan paras idea, sillä polvikipu tuli takaisin. Onneksi on taas viikonloppu+pyhä(Jom Kippur eli vuoden pyhin päivä) , joten voin taas lepuutella polvea ja aloittaa sen jälkeen kävelyn hieman varovaisemmin.
Torstaina lainakoiravanhus  Shadow tuli taas luokseni kun hänen perheensä matkusti viikoksi Budapestiin.
Samana päivänä pojalleni Suomessa syntyi uusi tytär, nro. 3.

Kaunista sunnuntaita💐

lauantai 9. syyskuuta 2023

Päivän yllätys


Minut yllätettiin tänä aamuna kivalla tavalla, kun Shadow-koiran toinen omistaja soitti, ja sanoi hakevansa minut puolen tunnin  sisällä  Olin juuri pesemässä asunnon  lattioita, ja aivan hiessä, sillä kuumaa ja kosteaa.Tuli kamala hoppu käydä pikaisesti suihkussa ja laittaa jotain päälle. Vanhenin tänään taas yhdellä vuodella,joten sen johdosta tämä yllätys
Kävimme ensin hakemassa yhteisen amerikkalaisen ystävämme Nancyn(tuo sinireppuinen) , joka asuu aivan lähellä BatYamin kaupungin ranta-aluetta. BatYam(meren tytär) on sekä Tel Avivin että oman asuinkaupunkini Holonin naapurikaupunki. Minusta BatYam on ruma kaupunki,mutta heillä upea ranta-alue, joka puuttuu omasta asuinkaupungistani .
Minulle tarjottiin synttäriaamiainen eräässä ranta-alueen ravintolassa 
Nancy kuvaa aamiaista. 
Ja kuvasi.myös Sagin,Shadowin toisen omistajan ja minut.
Aamiaisen jälkeen kävelimne vielä ranta-alueella. Ranta-alue on rantakadun alapuolella,ja tänään oli suhteellisen siedettävä sää,vaikkakin kuumaa.. Eilen oli  lähes 40 astetta, mikä oli aika tukalaa.
Tykkään siitä että tuolla on puinen kävelytie,ettei tarvitse saada hiekkaa kenkiin.. 
Rantapalmuja.
Kunhan viilenee,taidan tehdä pidemmän lenkin täällä.
Kaunista viikonloppua❤️

lauantai 2. syyskuuta 2023

Juna-ajelua ja Suomi-teemaa


Viimeisestä postauksesta onkin jo aikaa, ja sen jälkeen on ollut kaikkea mukavaa, etenkin kun minulla oli osittaista lomaa,eli aamut vapaita. Varoitan jo etukäteen että postauksessa on tosi paljon kuvia.
Muutama viikko sitten, aikaisin perjantai-aamuna,  teimme eksän kanssa pienen retken pohjoiseen .Matkan varrella pakotin eksän pysähtymään  kun näimme nämä.🐂
Eksä oli suunnitellut että.käymme katsastamassa 4 suurinpiirtein samalla alueella olevaa ruoka/kahvilavaunua.Lopulta kävimme vain kahdessa, josta kuvan vaunu oli ensimmäinen. Tämä vaunu oli erään kibbutsin reunalla. 
Tässä paikassa tilasin vain kahvin, ja eksä tämän annoksen,josta minäkin söin  osan. Kahvilavaunu ja sen herkut olivat hyviä, mutta itse istuma-alue oli vähemmän hyvä.
Seuraava kahvilavaunu oli kibutsi HaZorean sisäänkäynnin alueella,ja sen edessä  kahvilamainen alue vihreässä ympäristössä.  Molemmat kahvilavaunut sijaitsevat alueella, jossa paljon kibutseja.
Täällä söimme herkulliset voileivät, joista unohdin ottaa kuvia.
Sieltä ajoimme paikkaan, jonne pystytetty  muistopaikka kibbutsien kaatuneiden muistoksi. Sinne piti ajaa metsän reunalla olevaa tietä, joka ei millään tuntunut loppuvan, ja lisäksi piti varoa lukuisia maastopyöräilijöitä, mutta lopulta pääsimme perille. 230 kibbutsin yli 3000 kaatuneiden  nimet näkyvät noissa matalissa pylväissä ja edessä olevissa muurimaisissa osissa.
Tuolta oli hienot näkymät alas Jisreelin tasankoon. Muistopaikan jälkeen  oli aika palata kotiin.
Toissa viikolla  tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen  ystäväni  Glorian. Päätimne ajaa hieman aikaisemmin avatulla kevytraitiotiellä Jaffaan. Torin lähimmässä asemassa  oli ensimmäisinä päivinä tällaiset  punaiset  hahmot, jotta ihmiset löytäisivät helposti maanalaiset asemat.
Täällä puhuttiin jo yli 30 vuotta sitten että kohta ajellaan kaupunkijunalla, mutta kevytraitiotien  ensimmäinen ,eli punainen  linja, avattiin vasta elokuussa, 8 vuotta kestäneiden töiden jälkeen.
Kevytraitiotien  punaisen linjan piti avautua jo 2 vuotta sitten, ja sen jälkeen annettiin ainakin 4 uutta päivämäärää, mutta nyt se sitten vihdoinkin avattiin. Tel Avivin alueella ja parin viereisen kaupungin alueella kevytraitiotie kulkee metron tapaan maan alla,eli tosi nopeasti, mutta maan päällä sitten paljon hitaammin.
Olimme aikaisin liikkeellä, ja vaunu oli tyhjä, mutta takaisin tullessa tosi täynnä. Kevytraitiotie todella lyhentää matka-aikaa moneen paikkaan, etenkin niillä alueilla missä se toimii metron  lailla .
Jäimme pois Jaffan ensimmäisellä asemalla.
Sieltä oli lyhyt kävelymatka Jaffan kirpputorin alueelle.
Aamulla aikaisin oli vielä hiljaista Elokuussa, kuten aina, kosteaa ja kuumaa,mutta useat aikaiset aamut ovat olleet mukavia, klo 7 saakka ainakin.
Kurkistimme kujille, jossa ei vielä ollut aamulla toimintaa.
Ihanat kujat.
Mikäs heppa siinä on...🐴
Se varsinainen kirpputori...
Ohitimme Aboulafian  leipomon, mutta söimme vain silmillämme 
Muutenkin liian makeita minulle nuo herkut.
Ohitimme Jaffan kellotornin 
Lounaan jälkeen oli aika palata takaisin.Toissa viikolla ajelin useamman kerran kevytraitiotien metromaisen reitin varrella, ja etenkin yhteen kauppaan mikä maahantuo Fazerin makeisia ja hapankorppuja, matka lyheni reilusti  bussimatkaan verrattuna. Kotini vierestä pitäisi jossain vaiheessa löytyä kevytraitiotien vihreän linjan pysäkki. Sen on luvattu olla valmis vuonna 2027, mutta siihen ei taida kukaan uskoa ja toistaiseksi lähialueella tehdään infrastruktuuritöitä.
Viime viikolla vein lainakoira Shadowin takaisin kotiin.
Sain Shadowin isänniltä laventelille tuoksuvia tuliaisia Ranskasta. 
Suomen lippu heiluu Saronan kylän markkinapaikan alussa.
Eilen iltapäivällä/illalla olin kivassa tapahtumassa Saronan kylässä , ala-Galilean alueella. Saronan kylä on maatalousosuuskunta, ja kerran  vuodessa  siellä järjestetään  tapahtuma, jossa markkinat, elävää musiikkia sekä teemana joku maa. Tällä kertaa se oli  Suomi🇫🇮💙

Suomi-osuudelle oli annettu 2 pöytää, joita suurlähetystön väki kävi järjestämässä. Oli pullaa, Finlandia-vodkaa(myös turkinpippureilla terästettyä) ,Fazerin suklaata ja minun omenakakkuni(näkyy tuossa kuvassa).
Suurlähetystöstä oli paljon Suomi-materiaalia, ja myöhemmin uteliasta väkeä kävi paljonkin Suomi-osuuden kohdalla .
Ymmärsin että kutsu suomalaisille oli tullut tältä kylän asukkaalta, eli Israelin entiseltä Suomen suurlähettiläältä. Tosi mukava mies😀
Suomi_pöytien jälkeen oli kylän pääraitilla pitkä rivi erilaisia kojuja.
Hunaja-koju, ajankohtaista koska tässä kuussa Rosh HaShana, eli juutalainen uusi vuosi, johon kuuluu myös hunaja.
Kfar Kaman kylästä tullut kondiittori . Kfar Kama on tserkessien asuttama kylä pohjoisessa Israelissa.  
Hatsapurit näyttivät tosi hyviltä, mutta olivat tosi hintavia 
Vähitellen alkoi hämärtyä 
Ennen poislähtöä ehdin vielä kuunnella tämän bändin esitystä, ja etenkin rumpalityttö oli taitava laulaja.
  Kaunista syyskuun 1.viikonloppua❤️