Vuoden loppu

Sitrussesonki 🍊🍋🍊🍋

Hyvää  tämän vuoden viimeisiä hetkiä sekä tulevaa vuotta 2024.

Viime sunnuntaina minulla oli aika ortopedille sairaalassa, jossa olen käynyt olkapäävammani vuoksi. Olin kuulemassa magneettikuvauksen tuloksia, sekä ohjeita jatkoon.

Shokki oli melkoinen kun ortopedi kertoi että minulla on repeytymiä nivelsiteissä.Olin odottanut että niissä olisi venymistä, muttei repeytymistä. Ortopedi (tosi mukava ja hyvä(googlasin hänet..) sanoi että aloitetaan  fysioterapialla, jossa yritetään saada terveet nivelsiteet toimimaan vioittuneiden sijaan  . Sain myös kuulla ettei olkapää enää toimisi täysin kuten ennen,vaan ehkä 90 % siitä. Leikkausta en haluaisi, sillä siinä on todella pitkä toipumisaika. Sairaalan jälkeen menin sairaskassani klinikalle ja varasin ajan fysioterapiaan. Fysioterapian aikoja pitää yleensä odotella aika pitkään, mutta lähetteessä luki "kiireinen"  ja sain ajan kahden viikon päähän. 

Suretti etten voi mennä Anitan luokse häntä auttamaan, mutta Anitakin oli kaatunut, sääri poikki, ja hän vietti muutaman päivän sairaalassa,josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. 90-vuotiaalle tuollainen kaatuminen on paha juttu. 

Ortopedi sanoi myös että voin luopua  siitä kamalasta, koko yläkropan kiertävästä tuesta, ja käyttää vain kantosidettä, mutta sitäkin vain  ulkona. Mikä helpotus, voin nyt tehdä enemmän asioita, esim.leikata vihanneksia, mutta ihan kaikkea en voi tehdä, ja pitää varoa etten tee vääriä liikkeitä.  23 päivää sillä kamalan rajoittavalla tukijutulla oli aika turhauttava kokemus, joten ilahduin suuresti  kun tekeminen on nyt vähemmän rajoittavaa. Helmikuussa uusintakäynti sairaalan ortopedille,jolloin katsotaan mitä jatkossa .

Perjantaina kävin myös oman ortopedini vastaanotolla,  johon olin tilannut ajan vähän kaatumisen jälkeen. Ei oikeastaan ollut muuta asiaa  hänelle kuin muutamia kysymyksiä  .Perjantaina aamulla oli kirkas taivas ja aurinkoa, mutta samalla miellyttävän tuntuinen sää, joten päätin kävellä keskustaan pitkän ja kapean puiston kautta.

Puiston alueella on sarjakuvamuseo, jossa en ole koskaan käynyt, mutta ulkona sen alueella on erilaisia hahmoja.

Muutamassa kohdassa katu jakaa pitkän puiston  . Tosi kiva kävelyreitti, eikä pitkä, vain muutama kilometri klinikalta keskustaan. Kun sää on hyvä, mieluummin kävelee puistoa pitkin kuin matkustaa bussilla. Säästä puheenollen, lämmin talvi (mikä pettymys) senkun jatkuu täällä.

Vielä kerran oikein hyvää vuotta 2024🎉

Jouluisia merkkejä

Kaunista joulun aikaa🎄.En ole erityisemmin voinut etsiä täällä jouluisia juttuja ,sillä tämä käyttämäni tukijuttu on hankaloittanut eri paikoissa  kiertämistä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä vihdoinkin magneettikuvaus, ja viikko sen jälkeen sairaalan ortopedille aika, ja toivon saavani hyviä uutisia 

 Ensimmäisessä kuvassa asetelma, jonka kuvasin vauva Liamin kotona.

Myös tämä asetelma samasta paikasta. Pariskunnan toinen isä Massimo on syntynyt Ukrainassa, mutta kasvanut Yhdysvalloissa, ja tässä asetelmassa varmaan vaikutteita molemmista maista.

Ja tekojoulukuusi ukrainalaiseen tyyliin. Täällä jouluisia koristeita  ostavat lähinnä venäläisperäiset, Novi God -juhlaa varten. Ukrainalaisilla samantapainen juhla,mutta en muista sen nimeä. Suloisia  koristeita tässä, etenkin tuo luistin❄️⛸️

Viime viikolla tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen ystäväni Glorian. Kiertelimme hieman toria, ja yhdessä kojussa oli tällaisiä koristeita.

Ohitimme tämän leipomon.

Mansikat ovat kypsyneet,mutta vielä liian kalliita. Täällä on muuten tosi lämmin talvi. Joulu-ja tammikuu ovat täällä kylmimmät kuukaudet, mutta nyt täällä pärjäisi päiväsaikaan ihan kesävaatteillakin.Ei tee hyvää maataloudelle liian lämmin sää.

Oli joulukuun 13.  eli Lucian päivä, ja ruotsalaisen täällä perustama ruotsalainen Fika kahvilaleipomo oli avannut uuden paikan torin lähelle. Sahramipullat olivat houkuttelevan näköisiä. 

Tämä kuusi on torin lähellä olevan venäläisen kaupan ikkunassa .

Kaupan toisessa ikkunassa.

Kauppa oli vielä kiinni, ja tämä kuva ikkunan takaa .

 Viime viikolla rakettien  uhka tuli ensimmäistä kertaa tosi lähelle kotikatuani,eli kotikadulle, muutama talo eteenpäin. Ison raketin osia putosi

lähell pariin paikkaan, ja oman pikku katuni kulmassa oli muutaman auton ikkunat menneet rikki,ja katuun tullut vahinkoa.Viereisellä kadulla oli tällaista vahinkoa(ei oma kuvani) , ja erään matalemman talon asukkaat piti evakuoida muutamaksi päiväksi,koska taloon tuli vahinkoa. Juuri äsken tätä kirjoittaessa jouduin taas äkkiä juoksemaa rappukäytävään, kun tuli pitkä hälytys 

Hyvää Joulua teille rakkaat lukijat🎄🎅

 

Mites kävikään..

Toissa viikon torstaina kävin valtavassa halpiskaupassa, sellaisessa josta ei koskaan voi lähteä täysin tyhjin .käsin,  ja niinpä ostin kuvan kauniin joulukoristeen, jota olin jo aikaisemminkin ihaillut. Ostin myös syntymäpäivälahjan  pienelle tytölle, jonka syntymäpäiville olin luvannut tulla valmistamaan  suklaapalloja.

Bussipysäkkini sijaitsee kodin viereisessä puistossa, ja pysäkki on puiston edessä.  Tältä puolelta puisto on kävelykatua korkeampi,  ja ennen sodan alkamista sitä kunnostettiin, mutta kunnostus jäi kesken,  kuten lähes kaikki projektit täällä nyt. Tuohon oli jätetty kuvan katutiilejä, ja olen aikaisemminkin noussut niiden kautta puistoon.

Astuin tiilien päälle, mutta ne liikkuivat, ja silmänräpäyksessä kaaduin , niin että vasen yläpuoleni sai kunnon iskun. En tiedä miten pääsin ylös, kukaan ei mennyt ohi, ja jotenkuten pääsin kotiin saakka. Kipu oli kamala,ja en pystynyt nostamaan vasenta kättäni ylös Syntymäpäiville meno piti perua, ja särkylääkkeet helpottivat hieman oloa. Seuraavana päivänä pystyin  nostamaan kättä hieman enemmän, ja ajattelin  että olo paranee kunhan lepään vikonlopun. En lainkaan  ajatellut että olisi ehkä pitänyt mennä sairaalan ensiapuosastolle.

Lauantai-iltana oli ilmahälytys (ne ja pamaukset jatkuvat edelleen...). Ilmahälytyksen aikana kerroin vastapäätä asuvalle sairaanhoitajalle että olin kaatunut ja käsivarsissa tuntui puutumista  .Hän sanoi että se voi olla hermoperäistä. Hyvä, ajattelin, tarvitsen ehkä antibioottikuurin..

Seuraavana aamuna kipu oli kuitenkin sellainen, että matkustin sairaskassani klinikalle, ja tämän kuvan otin odottaessani traumalääkäriä. Kun traumalääkäri tuli, kerroin mitä tapahtui, ja hän lähetti minut röngten-kuvaukseen.

Kun röngten-kuvat tulivat,   lääkäri ihmetteli miten olin kestänyt kovia kipuja yli 2 päivää, sillä olkapääni oli mennyt sijoiltaan. Traumalääkäri lähetti minut sairaalan ensiapuklinikan ortopedille. Siellä kului monta tuntia. Ortopedi sai olkaluun  sijoitettua takaisin nivelkuoppaan,mutta se meni sijoiltaan vielä 3 kertaa ,joten ortopedin piti käyttää toista menetelmää, ja silloin olkaluu pysyi nivelkuopassa. Sen jälkeen myös kova kipu hävisi.

Siitä lähtien olen joutunut pitämää tällaista tosi rajoittavaa tukisidettä 24/7. Magneettikuvaus on joulukuun 21. päivä, ja sairaalan ortopedi 26 . päivä.  Se tuntuu niin kaukaiselta,  nyt kun ei voi oikein tehdä  mitään, mutta pitäkää peukkuja että silloin voin luopua tästä kamalasta tukisiteestä. 

Kaunista 2. Adventtisunnuntaita teille🎄❄️