

Tänään oli ihan mukava päivä, matkustin aikaisin aamulla pohjoiseen ja tulin illalla myöhään takaisin.Mukava päivä sikäli, että matkustin jonnekin;totuin eksän kanssa olemaan niin paljon liikkuvalla kannalla eli viettämään matkalaukkuelämää, joten pitkään samassa paikassa olo saa minut levottomaksi…Matka pohjoiseen liittyy ympäristösuojelukoulutukseeni. Paha juttu oli etten löytänyt Bambi-koiralleni minkäänlaista järjestelyä täksi päiväksi, joten hauveliparka piti ottaa mukaan. Bambilla on sellainen koirien matkustuslaukku,jonka sivut ovat verkkokangasta, jotta koira pystyy näkemään sieltä ulos. Bambi ressukka inhoaa sitä kassia, mutta ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Matkustin täällä samassa kaupungissa asuvan kurssikaverin kanssa junalla Haifan kaupunkiin,jossa minibussin piti odotella meitä.Meidän piti alunperin matkustaa Akkon kaupunkiin asti junalla, mutta rautatieyhtiö olikin katkaissut kahdeksi päiväksi yhteyden Haifasta Akkoon, ratatöiden vuoksi..ja tämä ei ole lainkaan harvinaista; aina silloin tällöin on joku rataosuus suljettuna ratatöiden takia, ärsyttävää!!
Hieman jännitin muiden reaktiota siitä, että olin raahannut koirani mukaan, mutta kaikki paitsi yksi ihminen (meitä oli 15) olivat iloisia Bambin nähdessään (ja ilo oli molemminpuolista:-)
Ensimmäinen kohde oli kylä lähellä kaupunkia, jossa asuin vielä viime kesänä. Menimme sinne tutustumaan ekologiseen turismiin.
Tämä kukkiva mantelipuu näkyi heti sinne tullesamme.
Kuulimme luennon rakennuksessa, jonka ison salin ikkunoita kuvasin.Ikkunoista näkyy alhaalla oleva entinen kotikaupunkini. Rakennus on rakennettu ekologisesti, esim. nämä kauniit kaari-ikkunat on suunniteltu siten ,että tuuletus on maksimaalista kesällä. Katto koostuu olkiristikosta, jota kesällä peittävät viiniryäleköynnökset; ne laskeutuvat ristikon rakojen välistä huoneeseen,kuulostaa kauniilta.Tutustuimme myös siellä kasvaviin villikasveihin sekä erilaisiin hunajiin; paikassa on mehiläistarha.
Sieltä jatkoimme Beit Jannin druusikylään tutustumaan orgaaniseen kosmetiikkaan. Beit Jann sijaitsee korkealla Meronvuoren huipulla.Asukkaat ovat druuseja, ja kosmetiikkayrityksen toinen omistaja kertoi meille aika uuden yrityksen taustasta ja tuotteista:kaikki valmistetaan orgaanisista ja luonnollisista raaka-aineista. Kuva on aika huono; katsellessani kuviani näen digipokkarini rajoitukset ja tekee enemmän ja enemmän mieli kunnon kameraa….30% alennuksen johdosta ryntäsimme kaikki tämän jälkeen ostamaan yrityksen kosmetiikkaa;itse ostin käsivoiteen, joka tuntuu ihanalta.Omistajan mukaan näitä tuotteita myydään myös Norjassa sekä jossain päin Yhdysvaltoja.Omistaja myönsi markkinoinnin olevan hieman heikossa kunnossa tällä hetkellä. Olen enemmän ja enemmän siirtymässä luonnollisiin tuotteisiin myös kosmetiikassa ja puolisen vuotta sitten lopetin tavallisen deodorantin käytön;siirryin kristallideodoranttiin, jossa ei ole tavallisten deodoranttien haitallista alumiinia. Kristallideodorantti tuntuu kestävän ja kestävän, ja olen siihen tyytyväinen.
Täältä jatkoimme lounaalle ,jossa saimme myös herkullista humusta. Bambi parka piti sitoa ravintolan ulkopuolelle, mutta , mutta sai lohdutuspalkintona kunnon annoksen grillikanaa…
Täältä meidän piti vielä jatkaa tutustumaan ekologiseen rakennustapaan, mutta kello oli jo niin paljon , ettemme sinne ehtineet.Sen sijaan menimme tutustumaan yritykseen, jonka tuotteita ovat esimerkiksi oliiviöljy sekä tahiniseesamitahna.
Tässä näkyy laite,jolla valmistetaan oliiviöljyä;toisessa kuvassa olevat suuret kiviset pyörät ensiksi murskaavat oliivit,minkä jälkeen tämä massa käy vielä läpi pari vaihetta, jotka tämä kone hoitaa kokonaan.Valmis öljy tulee toisessa kuvassa
näkyviin metallisiin säiliöihin, josta öljy pullotetaan.
Tämän jälkeen minibussi vei meidät Haifan juna asemalle, jossa yllätys yllätys oli löydetty epäilyttävä esine, joten jouduimme odottelemaan kamalassa tungoksessa 15 minuuttia,kunnes esine oli tarkistettu.
Kuvat suurentuvat klikkaamalla
Karkkikaupassa myydään halvaa kilohintaan...
Ihania yrttejä!Tämä kojun myyjät ovat kuulovammaisia ja kesti jonkun aikaa ennenkuin ymmärsin miksi eivät vastanneet,jos he olivat minuun selin päin...
Kirsikkatomaattien ja chilipippureiden ihana punainen väriloisto
Joidenkien kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla.Jostain syystä vain osa suurenee klikkaamalla,osa ei, en ymmärrä mikseivät kaikki....
R yritettiin kaikin tavoin vapauttaa vankilasta, vedottiin hänen ADHD syndroomaansa, Hollannin viranomaiset painostivat, tapasimme ihmisiä ,joilla kuulemma oli suhteita oikeissa paikoissa ja jotka voisivat tietyn korkean summan saatuaan asian järjestää.Ongelma yleensä oli, että he halusivat rahat etukäteen, mutta siellä ei todellakaan kannata mitään rahoja etukäteen maksella: ne rahat häviävät kummallisella tavalla ilman että mitään konkreettista tapahtuu.R:n isäkin tuli käymään, ja meinasi saada sydänkohtauksen mentyään tervehtimään poikaansa vankilassa; vankilan katolta ammuskeltiin ja isäparka oli joutunut menemään turvaan johonkin nurkkaan,josta hän ilmestyi kalpeana kuin lakana ja täristen. Kaikenlaisia vaihtoehtoja käytiin läpi,kuten vankilan henkilökunnan lahjomista ja R:n salakuljettamista pois maasta. Se oli kuitenkin aika huono ajatus, sillä vaalean kaksimetrisen jättiläisen salakuljettaminen olisi ollut kovin vaikeata,hänhän ei mitenkään olisi sulautunut joukkoon Venezuelassa. Asianajajat vaihtuivat;yksi oli toivoton juoppo,joka ei koskaan ilmestynyt sovittuihin tapaamisiin, yksi halusi mahtavia summia (miljoonia) ja niin edelleen. Tuomioistuimessa tuomari ei yhtäkkiä ilmestynytkään ja kaikenlaisia vastaavia ongelmia.Kärsittyään 3 vuotta tuossa helvetillisessä vankilassa hollantilaiset viranomaiset onnistuivat vaikuttamaan venezuelalaisiin ,ja R karkoitettiin takaisin Hollantiin. En tiedä,miten hänen on sen jälkeen käynyt,mutta toivon hänen oppineen jotain kokemuksestaan ja jättäneen huonon seuransa. Kaikista ihmeellisintä on se , että hänelle luvattiin koko hommasta tosi pieni summa,mutta monelle luvataan vastaavanlaisesta suuriakin summia, ja kiusaus on kova. Toivoisi heidän miettivän seurauksia ennen kuin he niin tekevät, sillä vuodet eteläisen Amerikan vankiloissa jättävät pahoja jälkiä.
Tästä jutusta tuli nyt vähän pitempi kuin ajattelin,kun kerroin näistä taustoistakin, itse hurja juttu (se kamala tarkistus siellä vankilassa, ) sai vähemmän tilaa...haastan tähän hurja juttu-meemiin seuraavat 3 blogia:
1. Susa blogista Kulttuureja Sekoitellen
2. Mamae blogista Matkalla Brasiliaan
3. Susadim blogista Hayatim
Eli joku hurja kokemus, hauska tai vakava, ei tietenkään näin pitkä kuin minun. Ja sitten voisi meemin heittää eteenpäin taas 3 uudelle blogille....