Sadekausi

Meidän talon näkymä ulko-ovelta

Tammikuun loppupuolella sää vihdoinkin kylmeni, ja tuli tarve talvitakille ja kaulaliinalle. Samalla alkoi lähes 2 viikkoa kestänyt jokapäiväinen sade, ja 2 viikossa sadetta tuli enemmän kuin talvella yleensä täällä.  Kumisaappaille tuli paljon käyttöä. Muutama päivä sitten runsaat sateet loppuivat, sää lämpeni ja on vain aurinkoista.

Olo alkoi jo olla parempi sen pitkäkestoisen mahabakteerin jälkeen, ja kävin kerran viikossa fysioterapiassa ja muutamia kertoja kaupungilla. Kävin myös IKEAssa, sillä teki mieli näkkileipää ja Kallen kaviaaria. Kuvassa täkäläisten Ikeoiden standardiaamiaisesta, jonka hinta euroissa suurinpiirtein 2.5 euroa. Eniten tykkään tuolla kahvista, joka  tulee tosi laadukkaista automaateista,  ja kahvia saa santsata niin paljoin kuin haluaa. Valitsen yleensä vahvan capuccinon. Koska en vieläkään ollut täysin hyväkuntoinen, en kiertänyt Ikean yläkertaa, vaan menin suoraan ostamaan näkkäriä ja Kallen kaviaaria, mitä löytyikin.Aina ei löydy.

Tulitrumpetti

Yritin kävellä mahdollisimman  paljon, mutta loppuviikkoa kohti kävely alkoi tuntua raskaalta , mitä ihmettelin. 

Viikko sitten perjantaina  olisi taas ollut kerran kuussa tapahtuva sapatti-ilta entisen hoitolapseni Liamin luona.  Jokainen tuo jotain syötävää, josta sovitaan etukäteen, ja minä lupasin tuoda kakun. Olin päivää ennen leiponut  kuvan banaanikakun.  Jossain vaiheessa aloin tuntea kauheaa väsymystä, ja soitin Liamin vanhemmille etten voikaan tulla heille. Kakku oli kakkukuvussa, ja kun yritin siirtää kakun kakkukuvusta lautaselle , (kosteahko kakku..) kakku putosi lattialle. Sinne meni kakku.

Lauantaina ja sunnuntaina väsymys jatkui, mutta maanantaina alkoi kunnon flunssa. Harmikseni oli pakko perua viikottainen fysioterapia. Olin ensimmäiset päivät tosi kipeä, mutta tänään alkoi tuntua paremmalta, joten enköhän ole ensi viikolla taas kunnossa.

Hyvää viikonloppua💐

Kipeenä

Ystävä toi C-vitamiinia omasta puutarhastaan

Hei pitkästä aikaa. Tänään vihdoinkin tuntuu että jaksan taas postata tänne. Noin 2 viikkoa sitten sain jonkun kamalan  vatsapöpön, joka alkoi vatsakivulla, jatkui 2.5 päivän jatkuvalla oksentelulla, jolloin mikään ei pysynyt sisällä,ei edes vesi, minkä jälkeen olo oli niin heikko että vain makasin voimattomana sohvallani, ja yhtenä yönä kun nousin sohvalta, tarkoituksena mennä makuuhuoneeseen ,kaaduin rähmälleni kivilattialle ,ja sain hiusmurtuman  kylkiluuhun. Ruohalu oli myös hävinnyt,ja hyvä kun sain syötyä banaanin päivässä. Pöpöjen tappamiseen tarvitsin antibiootteja,ja lääkärini lähetti reseptin sairaskassan tietokantaan.

Olkapäävamman vuoksi sain apua täkäläiseltä  Kelalta, tosin sen jälkeen vasta kun olin luopunut käsivarsi- ym.tuesta, eli vähän liian myöhään, ja niinpä Natalie, joka on auttanut vanhaa naapuriani Anitaa päivisin(minä muutaman kerran iltapäivisin) ,on tullut luokseni auttamaan kaikessa mitä tarvitsen.  Olkapää voi jo paremmin. aloitin juuri ennen vatsapöpöä fysioterapiassa, kerran viikossa, ja sanoin hyvästi käsivarsituelle. Jo ensimmäinen fysioterapiasessio palautti osan olkapään  toiminnasta 😄..

En oikein tiennyt mitä tehtäviä antaa Natalielle, sillä mielestäni sain liikaa aputunteja, joita olisin tarvinnut enemmän heti kaatumisen jälkeen, mutta samana päivänä kun sain antibioottireseptin,  olin enemmän kuin iloinen siitä että hän on apunani, ja lähetin hänet sairaskassan apteekkiin hakemaan antibiootit; itse en olisi siihen pystynyt.  Nuo saamani tunnit muuten, en joudu maksamaan niistä mitään, ja pystyin myös vaihtamaan muutaman tunnin rahaan.  5 päivän vahva antibioottikuuri loppui perjantaina, mutta olo vieläkin aika hutera, mutta nyt tuntuu että voimat vähitellen palaavat, koska ruokahalu tuli takaisin. 

Ennen sairastumista ehdin käydä suosikkikauppakeskuksessani, katsomassa mitä tarjontaa oli vegaanisella ruokatorilla.

Vegaanista artesaanisuklaata.

Ennen sairastumista ehdin myös kävellä  alueilla missä en ollut aikaisemmin kävellyt. Tämä sen vuoksi että vakiobussini reitti muutettiin kaupungin keskustan alueella, jossa tehdään alustavia töitä kevytraitiotien vihreää linjaa varten.Muutos oli helpotus,  sillä kaupungin keskustan jo ei niin leveä katu oli muutettu niin että autoja ja busseja varten oli kumpaakin puolta varten vain yksi kaista, ja matka sitä kautta oli piinallisen hidasta.  Bussini siirtyi samansuuntaiselle leveälle kadulle, ja kuljin joka kerta eri katua pitkin , 2 rinnakkaisen kadun  välissä, päästäkseni keskustan kadulle,jossa nyt ei bussiliikennettä.

Tämä asuinkaupunkini ,joka kiinni Tel Avivissa,on brändätty lasten kaupungiksi, ja sen vuoksi kaupungissa lähes 60 satupuistoa, joiden hahmot paikallisista saduista. Kodin viereisessä puistossa sinisiä hahmoja, joista olen joskus kirjoittanut. Yhtenä päivänä kuljin pitkin katua, jonka varrella oli 2 satupuistikkoa. En tunne tarinaa leijonasta, mutta aika hieno leijona metalliromusta.

Satu jatkui...

Vähän ajan kuluttua näin toisen satupuiston, jonka satua en myöskään tunne.

Tämä satu kai liittyy kissaan😻.....

Muistin muuten yhtäkkiä,että tämä blogi täytti 15 vuotta. Tämä blogihan alkoi kun halusin muualle jutut jotka eivät liity ruokablogiin. 

Kaunista sunnuntaita  teille💐

Vuoden loppu

Sitrussesonki 🍊🍋🍊🍋

Hyvää  tämän vuoden viimeisiä hetkiä sekä tulevaa vuotta 2024.

Viime sunnuntaina minulla oli aika ortopedille sairaalassa, jossa olen käynyt olkapäävammani vuoksi. Olin kuulemassa magneettikuvauksen tuloksia, sekä ohjeita jatkoon.

Shokki oli melkoinen kun ortopedi kertoi että minulla on repeytymiä nivelsiteissä.Olin odottanut että niissä olisi venymistä, muttei repeytymistä. Ortopedi (tosi mukava ja hyvä(googlasin hänet..) sanoi että aloitetaan  fysioterapialla, jossa yritetään saada terveet nivelsiteet toimimaan vioittuneiden sijaan  . Sain myös kuulla ettei olkapää enää toimisi täysin kuten ennen,vaan ehkä 90 % siitä. Leikkausta en haluaisi, sillä siinä on todella pitkä toipumisaika. Sairaalan jälkeen menin sairaskassani klinikalle ja varasin ajan fysioterapiaan. Fysioterapian aikoja pitää yleensä odotella aika pitkään, mutta lähetteessä luki "kiireinen"  ja sain ajan kahden viikon päähän. 

Suretti etten voi mennä Anitan luokse häntä auttamaan, mutta Anitakin oli kaatunut, sääri poikki, ja hän vietti muutaman päivän sairaalassa,josta hänet siirrettiin kuntoutuskeskukseen. 90-vuotiaalle tuollainen kaatuminen on paha juttu. 

Ortopedi sanoi myös että voin luopua  siitä kamalasta, koko yläkropan kiertävästä tuesta, ja käyttää vain kantosidettä, mutta sitäkin vain  ulkona. Mikä helpotus, voin nyt tehdä enemmän asioita, esim.leikata vihanneksia, mutta ihan kaikkea en voi tehdä, ja pitää varoa etten tee vääriä liikkeitä.  23 päivää sillä kamalan rajoittavalla tukijutulla oli aika turhauttava kokemus, joten ilahduin suuresti  kun tekeminen on nyt vähemmän rajoittavaa. Helmikuussa uusintakäynti sairaalan ortopedille,jolloin katsotaan mitä jatkossa .

Perjantaina kävin myös oman ortopedini vastaanotolla,  johon olin tilannut ajan vähän kaatumisen jälkeen. Ei oikeastaan ollut muuta asiaa  hänelle kuin muutamia kysymyksiä  .Perjantaina aamulla oli kirkas taivas ja aurinkoa, mutta samalla miellyttävän tuntuinen sää, joten päätin kävellä keskustaan pitkän ja kapean puiston kautta.

Puiston alueella on sarjakuvamuseo, jossa en ole koskaan käynyt, mutta ulkona sen alueella on erilaisia hahmoja.

Muutamassa kohdassa katu jakaa pitkän puiston  . Tosi kiva kävelyreitti, eikä pitkä, vain muutama kilometri klinikalta keskustaan. Kun sää on hyvä, mieluummin kävelee puistoa pitkin kuin matkustaa bussilla. Säästä puheenollen, lämmin talvi (mikä pettymys) senkun jatkuu täällä.

Vielä kerran oikein hyvää vuotta 2024🎉

Mites kävikään..

Toissa viikon torstaina kävin valtavassa halpiskaupassa, sellaisessa josta ei koskaan voi lähteä täysin tyhjin .käsin,  ja niinpä ostin kuvan kauniin joulukoristeen, jota olin jo aikaisemminkin ihaillut. Ostin myös syntymäpäivälahjan  pienelle tytölle, jonka syntymäpäiville olin luvannut tulla valmistamaan  suklaapalloja.

Bussipysäkkini sijaitsee kodin viereisessä puistossa, ja pysäkki on puiston edessä.  Tältä puolelta puisto on kävelykatua korkeampi,  ja ennen sodan alkamista sitä kunnostettiin, mutta kunnostus jäi kesken,  kuten lähes kaikki projektit täällä nyt. Tuohon oli jätetty kuvan katutiilejä, ja olen aikaisemminkin noussut niiden kautta puistoon.

Astuin tiilien päälle, mutta ne liikkuivat, ja silmänräpäyksessä kaaduin , niin että vasen yläpuoleni sai kunnon iskun. En tiedä miten pääsin ylös, kukaan ei mennyt ohi, ja jotenkuten pääsin kotiin saakka. Kipu oli kamala,ja en pystynyt nostamaan vasenta kättäni ylös Syntymäpäiville meno piti perua, ja särkylääkkeet helpottivat hieman oloa. Seuraavana päivänä pystyin  nostamaan kättä hieman enemmän, ja ajattelin  että olo paranee kunhan lepään vikonlopun. En lainkaan  ajatellut että olisi ehkä pitänyt mennä sairaalan ensiapuosastolle.

Lauantai-iltana oli ilmahälytys (ne ja pamaukset jatkuvat edelleen...). Ilmahälytyksen aikana kerroin vastapäätä asuvalle sairaanhoitajalle että olin kaatunut ja käsivarsissa tuntui puutumista  .Hän sanoi että se voi olla hermoperäistä. Hyvä, ajattelin, tarvitsen ehkä antibioottikuurin..

Seuraavana aamuna kipu oli kuitenkin sellainen, että matkustin sairaskassani klinikalle, ja tämän kuvan otin odottaessani traumalääkäriä. Kun traumalääkäri tuli, kerroin mitä tapahtui, ja hän lähetti minut röngten-kuvaukseen.

Kun röngten-kuvat tulivat,   lääkäri ihmetteli miten olin kestänyt kovia kipuja yli 2 päivää, sillä olkapääni oli mennyt sijoiltaan. Traumalääkäri lähetti minut sairaalan ensiapuklinikan ortopedille. Siellä kului monta tuntia. Ortopedi sai olkaluun  sijoitettua takaisin nivelkuoppaan,mutta se meni sijoiltaan vielä 3 kertaa ,joten ortopedin piti käyttää toista menetelmää, ja silloin olkaluu pysyi nivelkuopassa. Sen jälkeen myös kova kipu hävisi.

Siitä lähtien olen joutunut pitämää tällaista tosi rajoittavaa tukisidettä 24/7. Magneettikuvaus on joulukuun 21. päivä, ja sairaalan ortopedi 26 . päivä.  Se tuntuu niin kaukaiselta,  nyt kun ei voi oikein tehdä  mitään, mutta pitäkää peukkuja että silloin voin luopua tästä kamalasta tukisiteestä. 

Kaunista 2. Adventtisunnuntaita teille🎄❄️

Kummallinen viikko ja koronatartunta

Bambin poismenon jälkeen oli outoa kun koiraa ei enää ollut  , eikä tarvinnut viedä koiraa ulos.  Kun tulin kotiin Bambin nukutuksen jälkeen,  sain aivan vimmatun  siivouskohtauksen,  sillä Bambin karvoja oli joka puolella.   Vaikka Bambin turkki oli lyhyt,  siitä lähti kuumalla  hurja määrä karvoja.  Minullahan ei ole toimivaa  ilmastointia tässä asunnossa   ,vaan joka huoneessa tuulettimet, ja  siivouskohtauksen jälkeen oli tosi hikinen olo. Illalla  alkoi olla hieman nuhainen olo , ja aivastelin välillä,  ja oli myös väsynyt olo, mutta ajattelin että  kaiken tapahtuneen jälkeen se oli ehkä normaalia.

Aamulla ja illalla olen jatkanut näiden viiden kissan syöttämistä puistossa.  Kissat olivat ensin hieman ymmällään kun Bambia ei näkynyt, sillä ne pitivät Bambista,  mikä näkyi puskemisena. 

Urpo, vanhin kissoista. Urpo on aivan ihana kissa, jonka korvat ovat olleet tuollaiset syntymästä saakka. Talvella toisen korvan kohdalla oli paha repeytymä,  ja hoidin sitä antibioottivoiteella.   Urpo ei sitä vastustellut, ja onneksi korvan alue parantui.

Nipsu ja Urpo. Seuraavana päivänä nuha jatkui ja  oli hieman väsähtänyt olo, mutta minulla ei ollut kuumetta, kurkkukipua tai  lihaskipua,  joten en ajatellut että se on koronaa. Ajattelin että sain jonkun nuhataudin  torin kahvikauppa&kahvipisteen  baristalta Itailta,  joka oli töissä tosi nuhaisen oloisena yhtenä aamuna kun kävin siellä kahvilla.  Kirjoitin hänelle että   se ehkä olisi koronaa,  mutta Itai närkästyi pelkästä  ajatuksesta,   ja kirjoitti että hänellä  oli pelkästään  nuhaa puolentoista vuorokauden aikana ,  eikä mitään koronaa. Otin hieman flunssalääkettä,  ja  torstaina oloni oli jo täysin  normaali,  ja nuhakaan ei enää häirinnyt, joten olin varma  että  minulla oli vain pieni nuhaepisodi.

Torstaina  olin kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse,  joka on vuokrannut  asunnon  meren läheltä BatYamin kaupungista. Sekä BatYam (meren tytär)  että Holon,  jossa itse asun, ovat  vähän kuin Vantaa  ja Espoo Helsingille. BatYam on mielestäni ruma ja liian tiheään rakennettu kaupunki, mutta sillä on rantakatu ja rannat, mitä taas ei ole tässä sisämaassa olevassa asuinkaupungissani. Mutta bussilla pääsee helposti sekä Tel Avivin että BatYamin rannoille.

Olin tapani mukaan liian aikaisin liikkeellä,  joten tapoin  aikaa kävelemällä rantakadulla.

Toisin kuin Tel Avivin ranta-alue, BatYamin  ranta-alue on kadun alapuolella.

BatYamin rantakatua.

Huomasin ranta-alueella myös uima-altaan,  jonne pitää ostaa pääsylippu.

Kiva lasten leikkialuekin löytyi  ranta-alueelta.

Istuin hetken aikaa penkillä ranta-alueen puistikossa, ja  katselin lihaksikkaiden miesten kuntoilua...

Nancyllä  on upeat näkymät Välimerelle, sillä hänen vuokra-asuntonsa on kattoasunto, josta mahtavat näkymät.

Näkymät toiseen suuntaan.

Sunnuntaina huomasin  että maku&hajuaistini olivat yhtäkkiä todella heikot.  Söin aasialaiseen tyyliin laittamaani salaattia, joka ei maistunut millekkään.  Ihmettelin , sillä minulla ei ollut muita oireita, enkä tuntenut oloani sairaaksi.

Eilen ostin  antigeenitestit, ja selvisi että olen saanut tartunnan.  Minulla ei ole muita oireita kuin  heikko  maku& hajuaisti, ja  mietin  olivatko ne viime viikon  kaksi nuhapäivääkin koronaa.   Minulla siis ei ollut kuumetta, kurkkukipua eikä lihaskipua,  mutta on korona, joskin terve olo , ja nyt sitten pitää olla eristyksessä;(

Influenssapotilaana ja muutoksia ympäristössä

Viime lauantaina joku tämän vuoden influenssaviruksista iski oikein kunnolla:päänsäryllä,lihaskivuilla ja keuhkokivuilla ,vaikka olin ottanut tänä vuonna flunssarokotteen.Sairaskassa oli painostanut siihen,astmani vuoksi.Kuvittelin että olen suojassa kaikenlaisilta pahoilta pöpöiltä,mutta tämän vuoden influenssarokote antaa suojan vain 62 prosenttisesti,joten taisi olla kyse huonosta tuurista.4. päivänä eli tiistaina tunsin oloni jo paremmaksi ja olin jo täysin kyllästynyt katselemaan olohuoneen ikkunasta näkyvää maisemaa (kuvassa ylhäällä),joten menin ulos mutta palasin kotiin kahta kipeämpänä.Influenssa on kyllä salakavala,välillä tuntee olonsa jo paremmaksi mutta sitten tulee takapakkia.Ihana viereisen talon naapuri vei Bambin ulos ensimmäisinä päivinä ,sillä itse en siihen pystynyt.

Tänään,6.päivänä päätin että nyt on olo sen verran parempi että voin hieman mennä ulos,etenkin kun tänään on ollut ihana talvinen Välimeren päivä:pilvistä,sateista ja kylmää. Menin ystävän kautta torille ja heti sisäänkäytävän luona näytti niin lohduttomalta:vettä valui tuosta katoksesta heti sisäänkäytävän kohdalla ja suurin osa torin alkuosan myyntipöydistä olivat kiinni.Tuossa alkuosassa myydään enemmän tavaraa kuin ruokaa.

Ihmisiä oli tosi vähän liikkeellä,vaikka oli torstai,viikon parhaimpiä myyntipäiviä ,sillä satoi kunnolla ja tuolla oli kunnon lätäköitä. Tori on jo vuosia kaivannut kunnostusta,sillä sen infrastruktuuri on vajavainen ja vanhentunut.Eilen sitten allekirjoitettiinkin sopimus,jossa vihdoin torimyyjät ja kaupunki pääsivät yhteisymmärrykseen ja ensi vuonna torin pitäisi sitten näyttää jo paremmalta:Torin päälle rakennettaan kunnon katos ja myyntikojut saavat siistimmän ilmeen.Sinne rakennetaan myös logistiikkakeskus,ja jos ymmärsin oikein,nuo vanhat talot torin varrella saavat lisäkerroksia.Sade ei sitten enään häiritse kun tuolla on katos;torimyyjillä oli tänään huono myyntipäivä.Kun Jerusalemin toria kunnostettiin ,siitä tuli paljon suositumpi ja niin varmaankin myös Karmeltorista remontin jälkeen.

Torilla näkyi jo monessa myyntikojussa naamiaisasuja,sillä Purim-juhlaa vietetään  helmikuun lopussa.

Naamiaistarvikkeet eivät tainneet tänään mennä  hyvin kaupaksi .

Holonin jäähalli joka pian avataan

Paikallislehdestä luin,että kaupungin pääpuistoon,joka on kodistani kymmenen minuutin kävelymatkan päässä,saa jäähallin.En ollut tästä kuullut aiemmin,joten etsin tietoa netistä ja huomasin,että halli on viimeisiä viimeistelyitä vailla jo valmis,jee! Luistelu on ainoa talviurheilulaji,josta pidän ja toin luistimeni tänne mukaan Suomesta.Ne tosin ovat saaneet kerätä pölyä viime vuodet,mutta ehkä pian pääsen tuonne luistelemaan:) Halli tulee olemaan jääkiekkoilijoiden (sellaisia on täälläkin,vaikka ei ole luonnon jäätä..) ja taitoluistelijoiden harjoitusareena,mutta tavallisetkin luistelijat pääsevät tuonne. 

Uudenvuoden toivotukset

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille;tulkoon siitä mahdollisimman hyvä vuosi!

Vuoden loppupäivät ovat olleet aika kylmiä ja talvisia.Ja uuden vuoden pitäisi alkaa sateisena ja myrskyisenä,mikä täälläpäin ei ole mikään huono juttu,ainkaan se sade...Sisälläkin on kylmää,ja jalkoja lämmittävät ihanan Unelman minulle kutomat sukat.Kiitos Unelma! Olo on ollut tämän viikon vähän hutera,sillä sain vatsataudin uudestaan. Tänään on onneksi jo parempi olo mutta vielä sellainen,että lepo tekee hyvää.

Alkuviikosta kävin taas vierastyöläisten lasten iltapäiväkerhossa,jossa jokaiselle lapselle oli ripustettu oma joulusukka.

Yksi tytöistä laittaa aina  mielellään muiden hiuksia;D Minäkin olen joskus päässyt käsittelyyn.

Nyt illalla aion katsoa 3. osan BBC:n minisarjasta,joka perustuu Charles Dickensin teokseen "Suuria Odotuksia". Miss Havishamia esittää Salatuista kansioista tuttu Gillian Anderson.  Suuria Odotuksia,joka on suosikki Dickensini,tulee tulevana vuonna myös filmiversiona,jolloin Miss Havishamin roolia esittää Helena Bonham-Carter. 

Diagnoosi ja arpajaisvoitto!

Kävin tänään toistamiseen keuhkoklinikalla (olin toukokuussa jossain testissä siellä ,jonka perusteella pyydettiin tulemaan uudestaan),jossa minulle tehtiin spirometria ja pari muuta koetta,jonka jälkeen lääkäri ilmoitti,että minulla on astma., Olin aika yllättynyt,sillä en ollut tuota diagnoosia odottanut,vaikka sainkin kutsun tulla perusteellisimpiin keuhkomittauksiin. Tosin olen jo joitakin  vuosia huomannut,että hengästyn usein helposti fyysisen rasituksen jälkeen,ja joskus harvoin saan ,yleensä joko täydessä bussissa tai kirjakaupassa,hengenahdistuskohtauksen,joka on aika kiusallinen,sillä muutun tulipunaiseksi ja vettä rupeaa valumaan silmistä ja nenästä.Onneksi  noita kohtauksia ei ole kuin harvoin.

Onneksi kuitenkin kyse on astmasta,jota voidaan hoitaa,eikä vakavemmasta sairaudesta.Joudun käyttämään inhaloitavaa lääkettä,jossa kortikosteroidia,ja sitten kolmen kuukauden kuluttua on vuorossa uusi käynti keuhkoklinikalla.

Pari viikkoa sitten voitin Johannan blogin arpajaisissa tämän ihanan kauniin Guess-lompakon,joka saapui viime viikolla.Lompakko on tosi nätti;kiitos Johanna:-)