Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkablogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkablogi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Pikku retki Ashdodin rantakaupunkiin

Kävin pikavierailulla Israelin 6. suurimmassa kaupungissa, Ashdodin merenrantakaupungissa. Olen kai viimeksi käynyt tässä kaupungissa ikuisuus sitten kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja kaupunki on sen jälkeen kasvanut reilusti,  joten riitti ihmettelemistä.  Retkelle minut vei eksäni, joka on ehtinyt viedä minut jo muutamalla lyhyelle päiväretkelle muualle Israeliin.  Ne jotka ovat lukeneet blogiani kauemmin ehkä muistavat että olen joskus maininnut täällä eksäni, jonka kanssa asuimme sekä eteläisessä-että pohjoisessa Amerikassa, ja joka särki sydämeni  New Yorkissa 9 vuotta sitten, vaikka olimme vielä sen jälkeen jotenkuten yhdessä  ja kävimme vielä kiertämässä Espanjan pohjoista rannikkoakin sen jälkeen.  Sen jälkeen emme tavanneetkaan , ennenkuin eksäni palasi tänne Israeliin tammikuussa, asuttuaan nämä 9 vuotta viime tapaamisemme jälkeen sekä Venezuelassa että Yhdysvalloissa.  Takaisinpaluuta ei ole , eli olemme nyt ystäviä. Mutta hyvä sekin, eli sydän parantunut;D  Tai ainakin suurimmaksi osaksi.... 
En ottanut montaa kuvaa, sillä kiertelimme autolla Ashdodin rannan läheistä osaa,  joka on tosi upean näköistä.  Suurimman osan kuvista otin auton ikkunan kautta,  mutta tämän olen ottanut eräältä mäennyppylältä,  
Ashdod on satamakaupunki, ja Välimerellä näkeekin Ashdodin kohdalla useita   rahtilaivoja. Ashdodin kautta tulee suurin osa tavaroista tännepäin.
Kun käännyin samalla mäennäppylällä,  huomasin tämän isohkon omakotitalon parvekkeen.
Kuva lainattu täältä
Rannan lähellä olevalla kadulla ohitimme tämän rakennuksen  , joka näytti siltä kuin se olisi hypännyt tuonne jostain 1001 yön tarinasta.  Minua harmitti kun eksä ei halunnut pysähtyä niin että olisin voinut ottaa tästä rakennuksesta kuvia, joten jouduin etsimään kuvan netistä. Rakennus on juhlatila, ja sisältäkin aika mahtava , paikan nettisivujen kuvista päätellen .
Auton ikkunasta otin myös kuvan Ashdodin esittävän taiteen keskuksesta,  joka on ihan valaan muotoinen. En tosin ehtinyt saada koko rakennusta kuvaan kun ajoimme sen ohitse. Postauksen ensimmäisen kuvan purjeet ovat tästä alaspäin,  ja ne sekä tämä keskus ovat modernin Ashdodin uusia maamerkkejä. Valaan muotoisessa keskuksessa on joka vuosi tähän aikaan yksi parhaista (omasta mielestäni) musiikkifestivaaleista; Mediterranee Festival.  Tosi hyvää ohjelmaa tänäkin vuonna: Montoyan flamencoveljekset Espanjasta , Natalie Wamba Berry, muutamia mainitakseni.
Edellisestä hieman ylöspäin  kuvasin  tämän ranskalaisen leipomokahvilan, joka ei sekään mahtunut kokonaisena kuvaan, kun auto kiiti sen ohitse...  La Choquette näytti sellaiselta jossa olisi mukava käydä kahvilla; se onkin sopivasti pääbussiasemaa vastapäätä joten ehkä teenkin niin joskus.  Sisällä kuulemma kaikki on ranskalaista: leivonnaiset, tarjoilijat, ruokalistat...
Lopuksi kävimme kahvilla rantakahvillassa . Ashdodilla on upea 8 kilometrin pituinen ranta-alue.  
Ihan mukava pieni retki, ja sai kiinnostumaan Ashdodista niin että mielelläni tekisin tuonne pidemmänkin retken.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Salaattifarmi kauppakeskuksen katolla

Joitakin viikkoja sitten kävin ottamassa hieman kuvia kauppakeskuksen ruokatorilta,ja huomasin samalla yhden myyntipöydän  jossa oli myynnissä super tuoreen näköisiä salaatteja ja yrttejä,jotka myytiin juurineen.  Kyseessä oleva kauppakeskus on Tel Avivin vanhin  suuri kauppakeskus,joka on ihan keskustassa. Selvisi että salaatit ja yrtit on kasvatettu kauppakeskuksen katolla.,Muistin lukeneeni siitä viime vuonna,ja innostuneeni,mutten silloin löytänyt mitään lisätietoa,mutta nythän innostuin kun sain selville farmin webbiosoitteen.(englanniksi). Selvisi että he järjestävät vesiviljelyyn liittyviä lyhytkursseja parina iltana viikossa.Minähän heti tilaisin sellaisen itselleni;tällaiset ekoviljelyasiat kiinnostavat,vaikkei itselläni ole minkäänlaisia viljelymahdollisuuksia.
Kurssi pidettiin kauppakeskuksen katolla,4, kerroksessa.Kauppakeskus on jaettu 2 osaan,joita jakaa katu ja yhdistää muutama siltamainen osa.Molempien puolien päällä on korkeat asuintalotornit.
Kuva vielä toiselta puolelta.
Tulin paikalle hieman liian ajoissa (kuten aina) ja ihmettelin farmin pientä kokoa...No selvisi että tämä oli opetusfarmi,missä pidetään kurssit ym, ja varsinaiset viljelykset ovat katon toisella puolella.
Kurssilla käydään läpi 3 erilaista vesiviljelyjärjestelmää:  hydroponinen viljely,aquaponinen viljely sekä aeroponinen viljely. Katolla olevat viljelyt käyttävät vain hydroponista vesiviljelyä. Suomessa kaupoissa olevat pienissä ruukuissa viljellyt salaatit ja yrtit on tietääkseni viljelty samalla tavalla,mutta yleensä keinovalaisulla.Katolla oleva hydroponinen farmi saa aurinkoa enemmän kuin riittävästi,ja se myös vaikuttaa makuun.
Oli kyllä jännää nähdä vedessä kasvat kasvikset ja yrtit,jotka olivat hyvin reheviä.Vesiviljelyssä kasvatetut kasvikset eivät tarvitse minkäänlaisia torjunta-aineita.
Tässä on kyse  ilmaviljelystä. Vesi ja ravinteet kiertävät vesiputkissa.Vesiputket ovat yleensä täällä joko harmaita tai oransseja,mutta farmi tilasi valkoiset putket,koska vaalea väri vaikuttaa lämpötilaan.
Kun Dizengoffin kauppakeskus valmistui 1970-luvulla,ei ekologisuus ollut lainkaan esillä,Nykyään kauppakeskuksen johdossa ovat keskuksen rakennuttajan lapsenlapset,ja heillä onkin onneksi ekologisuus mielessä,mistä johtuen kauppakeskusta on muutettu vihreämpään suuntaan. Salaatti/yrttifarmin (jossa kauppakeskus on osakkaana) lisäksi katolla on mehiläistarha sekä tarha,jossa lapset istuttavat puun taimia ja tulevat vuoden kuluttua hakemaan taimensa,jonka voivat istuttaa kodin lähelle. Mehiläistarhassa ei kerätä hunajaa;pääpiste on siinä että mehiläiset pysyvät kaupunkiympäristössä.Tämän lisäksi kauppakeskuksen alin maanalainen kerros on muutettu lepakkoystävälliseksi,.
Eri tekniikoista oppiminen oli hurjan mielenkiintoista! Kaikkea sai tuolla myös maistaa.,Farmin vihannekset myydään kauppakeskuksen ravintoloille,sekä 2 kilometrin säteellä oleville ravintoloille,ei mielellään sen kauemmaksi.Todellista lähiruokaa:)
Kun hydroponisen altaan kantta nostetaan ,sieltä löytyy limaskoja (kamala nimi!).Limaska on tosi proteiinipitoista ,ja sitä voi syödäkin. On ehkä tuleva superfood...
Tässä tankissa uiskenteli tilapiakaloja.Niiden jätökset kerätään ,siivilöidään ja siitä tehdään kasviravinnetta.Ongelmana on vain se että tuonne tulevien koululaisryhmien oppilaat joskus työntävät kätensä veteen eivätkä kalat siitä tykkää...ja voivat jopa kuolla sitä kautta tulleista pöpöistä.
Ihana ohjaajamme Lavie. Ekologisen viljelyn asiantuntija,joka farmityönsä lisäksi konsultoi Tel Avivin kaupungille sekä myös New Yorkissa tämän tapaisissa projekteissa. Lavie sanoi että jos tällaisia farmeja perustettaisiin joillekin katoille Tel Avivissa,sillä ruokkisi koko kaupungin.Mikä ihana ajatus! Ilmasto täällä sopisi sellaiselle niin hyvin! Selvää on että Laviella on oma pieni hydroponinen viljelmä pienellä parvekkeellaan.
Tässä pieni aurinkoenergialla toimiva vesiviljely-yksikkö.Lavie kertoi että jokaiseen Tel Avivin kouluun olisi tulossa tällainen.

Erittäin kiehtova juttu opetusfarmilla oli myös biokaasukompostori,täkäläisen yrityksen valmistama,johon laitetaan kilo biojätettä +9 litraa vettä,veivataan vempainta,ja näin syntyy biokaasua 3 tunniksi.. Biokaasukompostorista lähti letku,joka oli kiinnitetty kaasukeittimeen,ja sillä farmin henkilökunta valmistaa ruokaa. Biokaasu on myös täysin hajuton. Kaasun lisäksi tuosta valmistuu myös nestemäistä kasviravinnetta.Mahtavan hyödyllinen järjestelmä,joka tulee pahvilaatikossa ja pystytetään helposti.
Hieno  lehtikaali
Olipa inspiroiva ja ajatuksia herättävä ilta. Vesiljely vaatii huomattavasti  vähemmän hoitoa kuin tavanomainen viljely,ja kasvikset myös kasvavat paljon nopeammin.  Minä haluan meidän talon katolle tällaisen! Turha toivo kuitenkin,ja aurinkokennojen vuoksi tilaakin on aika vähän...Kurssin kautta sain myös selville että farmilla on viikolla pari myyntipöytää kauppakeskuksessa ,ja ennen viikonloppua yksi isompi myyntipöytä. Pienissä myyntipöydissä ei ole myyjiä (heillä ei ole siihen resursseja) vaan lippaaseen pistetään salaatin/yrtin hinta (1.2 eur) . Aika jännää että tällainen systeemi toimii keskustan vilkkaassa kauppakeskuksessa.Olen ihan hurahtanut heidän salaattiinsa,sillä tuoreempaa ei kaupungista saa... Green in the City-farmi järjestää näitä kursseja myös englanniksi,jos osanottajia on tarpeeksi.
Tietenkin innostuin itsekin kokeilemaan jonkinlaista vesiviljelysysteemiä.Green in the City-farmi
kyllä möi pieniä ,kotikäyttöön sopivia järjestelmiä,mutta halusin tehdä sellaisen itse. Halpa muovilaatikko,jonka kanteen tein muutaman reiän.Olin ostanut kaksi tainta mukaani ,ja asettelin ne kertakäyttökuppeihin,joista olin poistanut pohjat. Ostin eläinkaupasta pienen akvaarioille tarkoitetun ilmapumpun ,lisäsin tislattuun veteen kasviravinnetta ja aloin odotella kasvua;D Kuva on otettu ensimmäisenä päivänä. Takana on selleri ja edessä korianteri.Korianterista napsin suurimman osan lehdistä ,ja se on nyt 2 viikon jälkeen hieman väsähtäneen näköinen,kun taas takana oleva selleri on voimistunut ja kasvanut.Minulta puuttuu veden pH-mittari,mutta kunhan sellaisenkin hankin on oma vesiviljelytarhani täydellinen;D

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Bambaa,Bambia ja ihania lamppuja

Jokunen aika sitten torin lähellä olevan Loveat-kahvilan terassi uudistui täysin ,ja tällä viikolla kohotin katseeni ylös ja huomasin nämä lamput...ja rakastuin...
Minäkin haluan tällaisen lampun!! Sivulla on aukko,mistä kasvi pääsee rönsyilemään,ja mistä voi kastella kukat. Eikös ole ihana!
Kiitos kommentoijan täällä,selvisi että kyseessä on Lightovon Milo Baby Lamp Wood
Baaripöydän nurkassa oli vielä yksi hieman suurempi samanlainen lamppu.
Lamput olivat kyllä olleet kahvilassa jo jonkun aikaa,mutta vasta nyt huomasin ne.
Ihana Loveat-kahvila luomukahveineen ja lamppuineen:)
Loveeat-kahvila on torin viereisellä kävelykadulla,ja siellä on myös käsityöläistori tiistaisin ja perjantaisin. Sieltä voi myös löytää kuvassa näkyvän suomalaisen Marjaanan,joka myy siellä kauniita keramiikkatöitään. Tuo käsityöläistorihan on sellainen,että siellä voi olla myymässä vain  itse tekemiään töitä,ei mitään teollisesti valmistettua.
Marjaanan töissä näkyy pohjoismaista vaikutusta. 
Ihanat kanat:)
Marjaanan ihanat siilit:)
Tällä viikolla kävin myös Bamba-tehtaassa,amerikkalaisen ystäväni Nancyn kanssa. Bamba-tehdas on kotoani lyhyen kävelymatkan päässä,ja lukemattomat kerrat olen mennyt Bamba-talon(vierailukeskus) ohitse miettien millaista olisi käydä itse tehtaalla. Bamba on Israelin lasten rakastama naksu,joka on valmistettu maissista ja päällystetty maapähkinävoilla. Bambaa söi myös poikani pienenä ,ja sitä on aina matkalaukussa kun menen Suomeen,(vaikka sitä löytyy Helsingissä Malminkadun Zaafran-kaupasta) sillä edelleenkin se on hänelle herkkua..Bamba ei itse asiassa ole kauhean paha naksu,sillä siinä on vitamiineja,kuten B-vitamiineja,rautaa,C-E-ja A-vitamiineja.Bamba ei sisällä säilöntaaineita,ei väriaineita eikä kolestrolia,,mutta siinä on kyllä rasvaa ja kaloreita,sillä naksuissa on 50 % maapähkinävoita. Jännää on muuten se että Israelissa esiintyy muita maita vähemmän maapähkinäallergiaa,johtuen juuri siitä että lapset syövät niin paljon maapähkinöitä Bamban muodossa täälläpäin. Kuvassa näkyvä katolla oleva vauveli on Bamba-vauva,eli Bamban keulakuva.
Olimme kierroksella yhdessä lapsijoukon kanssa,sillä oikeasti kierros on tarkoitettu lapsille,mutta välillä on kivaa olla lapsenmielinen;D Ja Bambaa oli tietysti tarjolla  Bamba-talossa.
Meillä oli kierroksella kaksi hyvin nuorta ja pätevää opasta,tässä heistä toinen. Hän kertoi meille miten Bambaa tehdään,minkä jälkeen menimme Bamba-teatteriin,jossa puimme päällemme kertakäyttöhatut ja takit,sillä edessä oli kierros tehtaalla. Ikävä kyllä itse tehtaalla ei saanut kuvata,mikä oli pieni pettymys. Pieni tehdas,jossa Bambat valmistetaan,on jo aika vanha ,ja parin vuoden kuluttua on edessä muutto moderniin tehtaaseen eteläisessä Israelissa,joten oli aikakin jo käydä tuolla ennenkuin se häviää lähiseudulta.
Tehdasvierailun jälkeen näimme tosi hauskan 3 D-elokuvan jossa selvisi hyvin tarkoin miten Bamba valmistuu,ja lopuksi tuli vielä Bamba-vauvakin meitä tervehtimään.
Ja Bambi- eilen se oli hyvin hidas,käveli normaalia hitaammin eli minun jälkeeni kun se normaalisti vetää eteenpäin. Mietin että onko Bambille tullut jo vanhuuden oireita,vaikkei Bambi nyt kauhean vanha vielä ole (8v,). Tänään Bambi jo tepsutteli lähes normaalisti,joten ehkä kyse oli vain huonosta olosta.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Retki Palestiinan puolelle

Sain toteuttaa haaveeni,ja käydä retkellä Palestiinan puolella.Siitä kertova ensimmäinen osa täällä.

Reissun toinen osa löytyy nyt täältä

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Haifan upeat näkymät ylhäältä katsoen

Kuvassa näkyy yksi Haifan maamerkeistä,Purjetorni
Haifan 27-tunnin reissun toisen päivän aamuna matkasimme Haifan Carmelit-metrolla  ylös keskeiseen Carmeliin ,ja kävelimme Panorama Centeriin ,josta mahtavat näkymät alas kaupunkiin ,ja Haifan lahdelle. Keskeinen Carmel on Haifan yläkaupunkia,ja koska se sijaitsee korkealla vuoristossa,oli siellä aika viileetä ja ilmakin tuntui puhtaammalta.
Näkymät olivat niin mahtavia,että niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Kuvassa näkyy alhaalla Haifan satamaa ja  Haifan lahden asuinalueita. 
Taustalla näkyy vuoristoa.
Haifan lahti aina mietityttää: suuri luonnollinen lahti jonka ranta-alueella teollisuutta.  Tämä voisi olla upeaa rivieraa.jollei tuolla olisi teollisuutta. Miten  sääli;näen tuon lahden aina mielessäni täysin erilaisena. Teollisuusalueen takana olevat Haifan hallintoalueeseen kuuluvat kaupungit ovat kärsineet ilmasaasteista,ja vaikka saasteiden määrä ilmassa onkin vähentynyt vuodesta 2009 alkaen,ei se ole niiltä alueilta hävinnyt.
Kävelimme eteenpäin  ja tulimme Bahai puutarhojen  alueelle,tai  sille kohtaa katua ,mistä pääsee puutarha-alueelle. Keskiviikko taitaa olla ryhmävierailujen päivä  sillä emme päässeet sisälle mutta ryhmät pääsivät.Mutta ylhäältä oli mahtavat näkymät Bahai-temppeliin ja puutarha-alueelle. Bahain puutarha-alue on kaikessa upeudessaan aina vau! Haifan lisäksi myös Akon kaupungissa on Bahain puutarha-alue rakennuksineen.
Portaita pitkin pääsee alas alakaupunkiin;German Colonyn alueelle. 
Katse German Colonystä ylöspäin.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Sekasotkupostaus ja talven loppu

 Viimeiset päivät ovat olleet harvinaisen lämpimiä helmikuuksi,sillä täällä saatiin tällä viikolla nauttia helteistä. Viimeksi tällaisia helteitä oli helmikuussa vuonna 2010. Mutta onneksi sentään talvikuukausien helteissä on kuivaa,eikä kosteaa kuten kesän helteillä. Huomenna tosin talvi tekee lyhyen paluun,mutta kun katsoin säätiedotuksia eteenpäin niin päivälämpötilat nousevat jo 20 asteen yläpuolelle,eikä yölläkään enään ole yhtä kylmää kuin muutama viikko sitten.Bye bye ihana rakas Välimeren talvi....
Joitakin viikkoja sitten kun oli talvinen viileä päivä,kävelin aamulla aikaisin rannan tuntumassa,ja rannan lähellä olevalla kadulla törmäsin kanoihin ja kukkoihin.
Kun kaupunkilainen näkee tällaisia keskustan tuntumassa niin siinä riittää ihmettelemisen aihetta...
Kanat ja kukot olivat maalatun talon takapihalla
Eräänä päivänä huomasin että torin lähistöllä olevaan kulmataloon oli tullut uusia asukkaita...
Jehovan todistajilla on koko talo käytössä....
Kävelyllä eräänä päivänä täällä taas vierailleen Annelin kanssa katseemme pysähtyi Diesel-kaupan ulkoseinään.
Samalla reissulla päädyimme istumaan retrohenkisen Cafe Sonyan baariin.
Baaritiskillä istuessamme selvisi että mukavalla baarimikolla oli ollut suomalainen tyttöystävä,jonka kautta oli tullut jonkinlainen Suomi-rakkaus. Hän yllätti meidät laittamalla Jukka Poikaa soimaan...
Cafe Sonyan sisäpiha.
Tel Avivin kaupungintalon  seinässä oli elävää tekstiä,joka kasvaa koko ajan. Non Stop-city.....