Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainenkirjasto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainenkirjasto. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. joulukuuta 2018

Vihreitä maisemia ja itsenäisyyspäiväjuhlassa

Kävimme eksän kanssa pienellä retkellä,  ja eräässä kohtaa pyysin hänen pysäyttämään auton kun näin nämä kaksi vasikkaa, tai olisivatko ne jo hiehoja.    Kun tulin hieman  lähemmäksi  hiehot tai vasikat  juoksivat hieman kauemmaksi.  Hyvä niiden on kuljeskella luonnossa ja syötävääkin riittää nyt kun luonto kukoistaa.
Ihan ensin kävimme Ramlan kaupungin torilla,    joka on katettu toisin kuin Tel Avivin Carmel-tori jossa voi kastua sateella.
Joka paikassa on nyt vihreää, enkä saa siitä tarpeekseni.   Kevään loppupuolella tässäkin on vain hiekkamaata.
Ajelimme siellä sun täällä,  ja maisemat olivat kauniit .
Ja vihreää, niin erilaista kuin kesällä.
Viinitarhan terassiltakin oli upeat näkymät alas.
Maanantaina illalla oli suomalaisen kirjaston ja ystävyysseuran järjestämä itsenäisyyspäiväjuhla. Sirpa oli leiponut Suomi-pipareita.  Minä tein joulutorttuja ja gluteenittomia pikku kakkusia.
Parasta oliva nämä voileipätortut:) Täällähän ei suolaisia kakkuja näy  missään , paitsi meidän suomalaisten juhlissa:)

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Flunssainen viikko

Kaunis kiinanruusu kodin lähellä olevassa pensaassa
Viime sunnuntain ja  maanantain välisenä yönä heräsin siihen että kurkkua särki ja oli vaikeaa niellä. Seuraavana aamuna oli jo kuumeinen olo,  ja pari seuraavaa päivää olivat tosi kamalia: kuumetta ja lihassärkyä joka paikassa.   Nyt kun on kulunut viikko olo on parempi mutta räkää on vielä sekä keuhkoissa että nenäonteloissa, mutta muuten olo ok.
Torstaina tuntui jo paremmalta , ja tapasin kolumbialaisen ystävättereni.  Kävelimme Tel Avivin sydämessä ja ihailimme taas vanhoja rakennuksia.  Tähän taloon olen aina halunnut tutustua, ja kun ovikin oli  raollaan päätimme katsoa mitä sisältä löytyy.
Rakennus on varmaan restauroitu joitakin vuosia sitten, ja siellä oli kauniita, erilaisia lattiatiilejä.
Rakennuksen terassialue toisessa kerroksessa.  Emme kuitenkaan olleet toivottuja  vieraita,    sillä eräs nainen tuli hieman närkästyneenä sanomaan että rakennuksessa opiskellaan,  ja me hieman häiritsemme... Rakennus on  Alman,  heprean kielen kulttuurikeskuksen käytössä.   Poistuimme kiltisti, mutta ainakin vihdoin näimme ja opimme mitä siellä sisällä tapahtuu..
Aina yhtä komeat näkymät suurlähetystöstä, ja Välimerikin näkyy sieltä
Perjantai-aamuna suomalaisen kirjaston väki oli kutsuttu  Suomen suurlähetystöön, tutustumaan uusiin toimitiloihin. Minähän kävin tutustumassa tuolla jo kesäkuussa,  ja kerroin siitä täällä.  
Meille näytettiin kuva kuvalta miten suurlähetystön uudet tilat syntyivät.  Alussa tilat olivat täysin alastomat,  oli vain seinät. Kuvassa Suomen suurlähettiläs  Israelissa Anu Saarela, joka palaa Suomeen uuteen tehtäväänsä tulevan vuoden alussa.
Tässä suurlähettiläs Saarela yhdessä kirjastohoitaja Anun kanssa (Juudean Jupinoita -blogista) Olipa mukava tapahtuma:)

tiistai 12. joulukuuta 2017

Suomi-juhlia ja muita retkiä

Viime viikolla itsenäisyyspäivänä kävin Suomen suurlähettilään  itsenäisyyspäivävastaanotolla, ja eilen oli vuorossa suomalaisen kirjaston, Kirjakaktuksen,  ja Israel -Suomi Ystävyysseura Tel Avivin (Jerusalemissa toinen yhdistys...) järjestämä Suomi100 -ilta.   
Juhlien primus motorina toimi kuvassa puhuva Sirpa, jolle kuuluu suuri kiitos juhlien järjestämisestä.  Myös kirjaston Anu miehineen sekä ystävyysseuran Gabi tekivät todella paljon työtä juhlien eteen. Ja hienot juhlat olivatkin.  Juhlat toimivat nyyttäriperiaatteella, eli piti tuoda jotain, mielellään suomalaista ruokaa.
Oli upea makeiden herkkujen pöytä, ja todella pitkä suolaisten herkkujen pöytä. Oli lämminsavukalaa  ja kylmäsavulohta, karjalanpiirakoita, muita piirakoita  ja kaikkea hyvää.  Tosin olen edelleen tiukalla dieetillä, ja söin vain pienen palan  kalaa.  Dieetti on toistaiseksi pitänyt hyvin, ja katsaus vaatekaappini liian pieniin vaatteisiin auttaa pitämään suun kiinni herkkujen edessä. Eksäni sen sijaan ei voinut olla kertomatta miten hyviä karjalanpiirakat ovat.
Kiusauksia oli kyllä aika paljon.  
Oli hyvää ohjelmaakin: kuvassa Pohjanmaalta alunperin kotoisin olevan viulisti Denisen ja suloisen tyttärensä klassinen duo.  Myös trubaduuri Andre esiintyi juhlissa. Oli arpajaiset ja muuta kivaa. Hienot juhlat oli.
Kuva on eksän ottama
Edellisen päivän iltapäivänä kävimme Ceasareassa .  
Illansuussa kävimme Ceasarean satamassa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Harmittelin ettei kamera ollut mukana, sillä kunnostettu satama-alue gallerioineen, kahviloineen ja  ravintoloineen on ihastuttava. Puhelimeni on selvästi väsähtänyt, eikä sillä iltavalossa saa kuin erittäin huonoja kuvia.    Heti sataman takana  on Herodeksen  v. 25 ja 13 ennen ajanlaskua perustama  Caesarea Maritima,  joka on arkeologinen kohde sekä kansallispuisto. Emme kuitenkaan menneet sinne , vaan viereiseen satamaan. Alueella on perustamisen aikana  rakennettu  amfiteatteri, joka edelleenkin on käytössä (kunnostettuna tietenkin) , suuria konsertteja varten,  muutama tuhat vuosi rakentamisen jälkeen.
Satamaa on viime vuosina kunnostettu,  ja sitä kunnostetaan edelleenkin, ja pidin siitä miten  sataman rakennuksissa on yhdistetty vanhoja raunioita ja uudempaa rakentamista.
Emme voineet olla huomaamatta erään sataman gallerian ikkunassa olevaa valtavaa, keraamista hanukkakynttelikköä.  Hanukka  eli valonjuhla alkaa tänään,   jolloin sytytetään kynttelikön ensimmäinen  kynttilä.  Tämä suuri kynttelikkö  on kai tarkoitettu vain taide-esineeksi, ja siinä keramiikan lisäksi käytetty platinaa.   Galleriassa oli paljon bulgarialaissyntyisen keraamikon töitä, mutta hänestä ei netissä ole oikein mitään.
Tänne  olisi kiva tulla uudestaan, kameran kanssa.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Tapaamisia ja tapahtumia

Olen tainnut täällä blogissa mainita että yli 30 vuotta toiminut Tel Avivin Suomalainen Kirjasto menetti viime kuussa pitkäaikaisen toimipaikkansa, ja kirjaston jäsenet jo pelkäsivät että kirjastoperinne täällä katkeaa siihen , mutta sitten suomalaisen kirjaston kirjastohoitajana toimiva Anu Juudean Jupinat-blogista, yhdessä miehensä kanssa, päättivät avata kotinsa kirjastolle. Anun mies pystytti kirjahyllyt, ja näin suurin osa kirjaston kirjoista löysi uuden kodin heidän luonaan. Eikös olekin mahtava juttu! Kiitos Anu, sinulle kuuluu suuri kiitos:)  Eilen sitten kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uudessa kirjastopaikassamme , ja kivasti oli tullut  sinne kirjaston jäseniä ympäri maata, Me vietimme siellä myös vappua jälkijunassa (koska  kaatuneitten päivä osui vapuksi) ja sehän tarkoitti että pöydällä oli simaa ,munkkirinkeleitä (Anun leipomia)  karjalanpiirakoita ja vaikka mitä herkkuja. 
Tässä yhtenä aamuna edessäni pyöräili vanha mies,ja villakoira korissa pyörän takana. Yritin ottaa kuvan mutta tuli niin tärähtänyt kuva että kaikki näkyy kahtena;D
Perjantaina ymmärsin taas miksi puluja on niin suuri määrä, kun taas näin niiden syöttäjän tällä aukiolla. Minullehan pulut ovat olleet oikea maanvaiva..
Eräänä aamuna näin kävelykadulla nuoren korealaisen miehen, joka soitti perinteistä korealaista viulua, nimeltään Haegeum. Nuorimies kertoi matkustavansa instrumenttinsa kanssa ympäri maailmaa;hän toimii katusoittajana jossain paikassa kunnes on saanut kerättyä matkarahat seuraavaa etappia varten. Täältä hänen on tarkoitus matkustaa Pariisiin ,jossa odottaa moottoripyörä. Hän kertoi soittaneensa Helsingissä viime kesänä.
Ennen kirjastoa ehdimme käydä Annelin kanssa uudessa muotiin keskittyneessä kauppakeskuksessajoka oli kyllä yksi kauneimpia kauppakeskuksia minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Ihanan avara ,valoisa ja täynnä kauniita (ja kalliita ) kauppoja. Tosin sieltä löytyy myös H&M ,eli vähemmän kallis kauppa. Tässä kaupassa en voinut olla huomaamatta kattokoristetta, joka oli valmistettu kenkälusikoista. Aika hieno!
Mutta eniten vau tuolla taisi olla Zara Home-kauppa.  Sisään tullessa tervehti mielettömän ihana huonetuoksu, ja oli ihan pakko kysyä mikä se oli. White Jasmine-tuoksu oli sellainen joka kolahti heti, mutta muita tuoksuja nuuskiessamme tulimme siihen johtopäätökseen että valinta on vaikea sillä ne tuoksut...mielettömän ihania.  Muutenkin Zara Home-kaupassa lähes kaikki oli sellaista mitä olisin voinut ottaa kotiini. Miten joku kauppa voi olla niin ihana!  Tämä peittosi kyllä H&M Home-kaupan mennen ja tullen.
Miksiköhän Suomessa ei vielä ole Zara Home-kauppaa? Täältähän ei tehnyt mieli edes lähteä pois...
Lähes kaikki tuolla oli kaunista.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Nyt siivotaan

Ensi maanantaina illalla alkaa Pesah-juhla,ja sitä ennen pitää tehdä perusteellinen kevätsiivous.  Tämä onkin paras aika täällä hankkia siivousaineet sillä ennen pyhää ne ovat tarjouksessa. Kevätsiivous tähän aikaan on muutenkin paikallaan,etenkin keittiössä,sillä lämpimämpi sää tuo mukaansa myös ötököitä,joten on hyvä käydä läpi keittiön kaapit.  Pari vuotta sitten olin ostanut jotain irtotuotteetteena jossa taisi olla  joku toukka,ja lähes koko kesän taistelin niitä ötököitä vastaan ja sain heittää pois monta lasipurkillista papuja,jauhoja ym. sillä ne ötökät jopa pääsivät kannen kautta lasipurkkiin.  Itse en nyt ostanut  siivousaineita,sillä niitä oli tarpeeksi muutenkin kotona,ja sitäpaitsi teen osan siivousaineistani  itse.
Viikko on tähän asti ollut monipuolinen mitä säihin tulee:sunnuntai oli ihanan viileä ,ja satoi,ehkä viimeisein kerran ennen vuoden loppupuolta.
Talven loppumisen huomaa myös siitä,että ravintoloiden ja kahviloiden terassien lasipaneelit korjataan pois kuten tässä tapahtuu. Minä tykkään kun terassi on katettu,mutta seuraavan kerran lasipaneelit ilmestyvät sitten kun on taas talvi.
Poli House-hotellin uima-allas katolla.Tätä kävimme katsomassa jo pari viikkoa sitten kun Annelin poika kävi vierailulla täälläpäin.Katolla on hyvät näkymät Välimerelle.
Yksi suoskkikulmistani kaupungissa. Nämä vanhemmat talot ovat niin paljon kauniimpia kuin uudet.
Viehättävä vanha restauroitu rakennus edellisen kulman lähellä, uudemman ison toimistorakennuksen kyljessä.
Maanantaina meillä oli viimeinen kirjastoilta ,paikassa jossa Tel Avivin suomalainen kirjasto on sijainnut 34 vuoden ajan. Talo menee remonttiin ja vuokrataan,joten kirjasto joutui sieltä pois. 3000 kirjan kohtalosta oli suuri huoli,sillä mikään taho ei niitä huolinut,mutta onneksi kirjastonhoitajamme Anu Juudean Jupinat-blogista päättikin siirtää kirjaston omaan kotiinsa,vähän pienemmässä mittakaavassa sillä kaikki 3000 kirjaa eivät olisi heille mahtuneet.
Vaikka kirjasto joutuukin muuttamaan tuosta kauniista paikasta niin meillä kävi tuuri että Anu pelasti kirjaston:) Tel Avivin kirjasto on aina ollut niin paljon enemmän kuin pelkkä kirjasto: se  on ollut täällä asuvien suomalaisten kohtauspaikka,jossa on vietetty monet juhlat.
Vasemmalla Sirpa,kirjaston puuhanaisia,sekä Irja  joka on kaikki vuodet hoitanut kirjaston kahvitarjoilut.
Tänään muistelin kaiholla sunnuntain viileää ja pilvistä säätä,sillä lämpötila kipusi yli 30 asteen! Aamulla oli vielä tosi miellyttävää sillä tuuli kovaa ,mutta myöhemmin kun ei enään tuullut tuntui kyllä tosi lämpimältä.Ei tosin niin pahalta kuin kesällä sillä ilman kuivuus tekee tästä helteestä ihan siedettävän ,toisin kuin kesällä.  Tuo aamun tuuli oli kyllä aika paha,sillä Kfar Saban kaupungissa puu kaatui naisen päälle,joka sai kuolettavan iskun päähänsä. Kuuma sää jatkuu vielä huomennakin.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa. Tulin juuri kirjastosta ,jossa meillä täällä asuvilla suomalaisilla oli itsenäisyyspäiväjuhlat, Juhlat toimivat nyyttäriperiaatteella,eli jokainen toi jotain,ja ihania herkkuja olikin tarjolla.Takana leipomani taatelikierteet,ohje tulee pikapuoliin ruokablogiin. Etualalla näkyy Pandan lakua jota onneksi saa täältäkin joistain paikoista.Valo oli tuolla vähän huono kuvaamiselle,joten kuvat eivät ole täysin teräviä.
Kirjastonhoitajamme Anun ihanat lusikkaleivät.
Pullaakin oli tietysti.
Ja lohta,karjalanpiirakoita,joulutorttuja ja kaikkea muuta hyvää.
Jopa lonkeroita,niitäkin saa nyt täällä.
Suomen uusi suurlähettiläs Israelissa,Anu Saarela.
Ryhmäkuvaan mahtui monta kirjaston vakiokävijää,mutta ei kaikki. Huomenna itsenäisyyspäivänä on kutsut suurlähettilään residenssissä,jonne sain kutsun,mutta jätän sen väliin tällä kertaa. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille:)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Olisinpa tiennyt

Tuossa missä nyt näkyy romukasa oli vielä muutama päivä sitten talo.Ja sen vieressä muitakin taloja.Kävin siellä toukokuussa kun amerikkalainen ystäväni majaili siellä miesystävänsä luona,ja mietimme miten outoa on olla talossa jota kohta ei enään ole..Tältä alueelta räjäytettiin siis muutama päivä sitten 8 vanhaa röttelöä;aika huonokuntoisia vanhoja taloja,jotka oli rakennettu suurin piirtein 80 vuotta sitten. Ne olivat 3.kerroksisia hissittömiä taloja ja vaikka esimerkiksi ystävän miesystävän asunto oli viihtyisä,ei talo eikä rappukäytävä enään ollut mitenkään edustavan näköinen. 8 vuotta sitten kun etsin asuntoa,halusi asunnonvälittäjäni näyttää minulle asuntoa juuri näissä taloissa. Katselin taloa ulkoapäin enkä edes halunnut mennä katsomaan asuntoa...Olisi ehkä pitänyt...
Vastapäisellä kadulla oli eri rakennuttajan taloprojekti,jota myös rakennetaan entisen vanhan röttelön tilalle.
Kuva rakennuttajan sivuilta täältä
Räjäytettyjen talojen asukkaat muuttivat pois joitakin viikkoja sitten. Rakennuttaja maksoi muutot ja maksaa 2½ vuoden vuokrakulut,siihen asti kunnes uudet talot ovat valmistuneet.Eikä asukkaiden tarvitse maksaa itse mitään! Entisten röttelöiden sijaan he muuttavan kuvassa näkyviin taloihin,joissa on parvekkeet,autotallit talon alla, varastot ja hienot pihat.Ero on hurja! Olisinpa nähnyt silloin tulevaisuuteen...Asun itse 7-kerroksisessa,yli 40 vuotta vanhassa talossa,johon ei ikinä tehdä tällaista projektia, Vanhoissa röttelöissä oli yhteensä 140 asuntoa,ja kun uudet talot ovat valmiit on niissä 433 asuntoa,eli tällainen ratkaisu on win-win-tilanne sekä entisten talojen asukkaille että rakennuttajalle;tosin entisten talojen asukkaiden tulee varautua siihen että asumiskulut kasvavat uuteen taloon muuttaessa. 3½ vuotta kului lupien saantiin ja byrokratiaan,ennenkuin päästiin itse asiaan.Tällaisia  projekteja näkee Israelissa paljonkin,mutta tämä on niistä kaikista suurin.
Maanantaina juhlittiin Tel Avivin suomalaisen kirjaston entisen kirjastonhoitajan 80-vuotispäivää,ja ihana Sirpa oli leiponut kuvan herkullisen mansikkakakun.
Syntymäpäivät pidettiin illansuussa Tel Avivin pääpuistossa,Yarkon-puistossa.

Syntymäpäivät pidettiin puistossa  alueella,josta löytyy pitkät pöydät ja penkit;hyvä ratkaisu suurelle seurueelle. Päälle laitettiin liina ja jokainen oli valmistanut jotain syntymäpäiväjuhlia varten.
Korvapuustejakin oli joku leiponut.
Päivänsankari sai kauniit ruusut.
Oli mukavat kekkerit:) Pian alkoi jo hämärtää,ja puiston eloisaa menoa on niin mukava katsella.