 |
| Ei vielä täysin kypsä greippi hotellin sitrustarhassa |
Hei pitkästä aikaa😊Olin tässä välillä taas kipeänä+antibioottikuuri, mutta nyt on olo jo parempi. Hieman huolestuttaa se että tämä oli.jo 3. vahva antibioottikuuri tänä vuonna, ja sitä pitäisi tutkia vähän enemmän, että mistä johtuu.
Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina oli taas työpaikan vuotuinen hotellivuorokausi. Sama hotelli kuin viime vuonna, Tiberiaksen vieressä ja Genetsaret-järven äärellä, mutta vaikka hotelli tosi mukava ja etenkin ruoka tuolla 10+, niin toivottavasti seuraavalla kerralla eri hotelli ja eri paikka. Kello 7 keskiviikkoaamuna piti olla kaupungin keskustan mediateekkirakennuksen takana, jonne tilausbussit pysähtyvät, mutta aina löytyy sellaisia, jotka eivät tule ajoissa,ja niinpä bussimme lähti liikkeelle yli puoli tuntia myöhässä. Matka Tiberiakseen ja hotelliin kestää pari tuntia.
Jaoin hotellihuoneen Natalien kanssa. Natalie oli apurini talvella&keväällä,kun olin sairaslomalla pahan kaatumisen jälkeen, enkä alussa pystynyt tekemään paljon mitään vasemmalla kädellä&käsivarrella. Huoneemme oli 8. kerroksessa, ja kuten kuvasta näkyy, tosi hieno näköala. Meillä oli ohjelmassa ensin muotinäytös, ja illalla erään aika tunnetun laulajan esiintyminen, mutta sekä Natalie että minä olimme niin väsyneitä, että nukahdimme ennenkuin esitys alkoi .
Koska menin niin aikaisin nukkumaan, myös heräsin aikaisin,eli kello 5, ja jäin odottelemaan auringonnousua, joka oli tosi upea. Aamiaiselle pääsi klo 7 jälkeen, ja etenkin aamiainen oli mielettömän runsas ja herkullinen.Hotelliaamiaiset täällä ovat tosi runsaat ja monipuoliset, mutta minusta tässä hotellissa se on erikoisen hyvä.En ottanut lainkaan kuvia, sillä kirjoitin samasta paikasta viime vuonna.
 |
| Marina Kiryat Shmonan kaupungista, jo 11 kk evakkona |
Hotellivuorokausi oli tänä vuonna erilainen, sillå hotellissa asuu pohjoisesta Israelista evakuoituja ihmisiä, jotka eivät voi asua kodeissaan, Hizbullahin päivittäisten ohjusten vuoksi. Aamiaisella näin kun muutamat naiset täyttivät sämpylöitä, jotka pakattiin koululaisten reppuihin; täällä kun ei ole kouluruokailua. Hetken mietittyäni päätin mennä juttelemaan heidän kanssa. Kuvan Marina Bar oli ainoa evakoiduista naisista, joista sain ottaa kuvan, ja viikko sitten uutisissa oli juttu hotellin evakkovieraista ,jossa myös Marina oli esillä.
Evakot ovat asuneet jo 11 kk hotellissa, ja kaipaavat kotiin, mutta kotona ei nyt voi asua. Lapsia on paljon, ja hotellin tiloissa avattu 2 päiväkotia. Koululaiset käyvät alueen kouluissa.
Metullasta kotoisin oleva kertoi että hänen kotitalonsa on täysin murskana, eikä hän voinut hakea sieltä mitään.Hotellin 2..kerroksesta tullut evakkojen väliaikainen koti,ja esim. uutisjutussa Marina kertoi että hän käyttää vain omia lakanoitaan,sillä ne luovat hieman kodin tuntua. Evakoilla on käytössään pesukone, miniuuni, keittokevy ym. ja vaikka he voivat, niin eivät aina mielellään käytä hotellin palveluita. Alussa evakoidut saivat paljon lahjoituksia, kuten vaatteita ja leluja lapsille, mutta nyt ei lahjoituksia enää tule. Monen naisen mies on joko armeijassa tai töissä liian kaukana, ja perheet ovat koossa yleensä vain joinakin viikonloppuina. Naisten työpaikat hävinneet kaupungista, joka nykyisin kuin aavekaupunki, ja vain sellaiset jotka voivat tehdä etätöitä ovat töissä.
Kun kysyin miksi eivät vuokraa asuntoja Tiberiaksen kaupungista, vastaus oli etteivät halua asua yksin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja että hotellissa heillä on turvaa toisistaan. Hotellin työntekijöistä on tullut läheisiä evakuoiduille.
Hotellin takana on vuoristoista aluetta.
Aamiaisen ja poislähdön välissä ei ollut mitään ohjelmaa, ja klo 12 maissa lähdimme kotia päin, mutta sitä ennen käynti hotellin lähellä olevassa paikassa, jonne haudattu eräs pyhä mies. .Olin tuolla jo viime vuonna, mutta halusin kuvata kauniin siniset kupolit .
Paikka on korkealla, ja vasemmalla puolella näkyi hieman Tiberiaksen kaupunkia.
Taas ärsytti se että ihmiset eivät katso kelloa, sillä aikaa tuonne oli annettu puoli tuntia, mutta muutamia piti odotella lähes 50 minuuttia😡.
Sen jälkeen onneksi pääsimme matkaan kohti kotia.
