Retki Jerusalemiin ja Suomen itsenäisyyspäivä

Sitrusten aika🍊

Toissa viikolla teimme eksän kanssa retken Jerusalemiin, jossa en ollut käynyt  pitkään aikaan.

Aloitimme retken viehättävässä Ein Keremin kaupunginosassa.Siellä oli tietöitä,+lähes mahdotonta löytää parkkipaikka,  joten  vierailu siellä jäi aika lyhyeksi.

Nämä olivat erään kaupan ikkunassa.

Tuonne menimme sisälle, koska olimme uteliaita, ja vietimmekin siellä mukavan keskusteluhetken paikan omistajien kanssa.

Olimme lähteneet  liikkeelle tosi aikaisin, emmekä olleet syöneet aamiaista, joten poikkesimme kahville+voileivälle pikkuruiseen Luna-kahvilaan. Omistaja (kuvassa) kertoi että paikka oli nimetty hänen samassa rakennuksessa asuneen  isoäitinsä mukaan.

Seuraava etappi oli Beit haKeremin kaupunginosa.

Erään talon portissa varoitettiin  koirista, mutta porttiin maalatut koirat näyttivät kyllä  ystävällisiltä. Myös tässä kaupunginosassa oli järkytävän vaikeaa löytää parkkipaikka, mutta lopulta löytyi sellainen. 

Kaikenlaista viehättävää löytyi tästä.kaupunginosasta.

Hauskoja keramiikkatöitä erään talon edessä.

Koska edellisessä paikassa oli jaettu voileipä oli vielä nälkä, jonka tyydytimme tässä kahvila&leipomossa.

Viimeinen ja mielenkiintoisin kohde Jerusalamissa oli Hansen -keskus, joka oli  aiemmin spitaalishoitola&turvakoti, mutta on nyt kulttuurikeskus. 

Sisällä oli kaikenlaista , kuten tämä huone.

Tässä huoneessa hoidettiin potilaita.

1800-luvun  alkupuolella Jerusalem oli ränsistynyt kaupunki  Ottomaanien valtakunnan laitamilla. Eurooppalaisten suurvaltojen kasvava osallistuminen alueeseen ja kilpailu sen hallinnasta , johtivat lukuisten instituutioiden perustamiseen. Yksi niistä oli spitaaliturvapaikka, jonka perusti vuonna 1867

Jerusalemin anglikaaninen-saksalainen  seurakunta.

1865 saksalainen  paronitar Augusta von Kefenbrinck-Ascheraden  (kuvassa)   vieraili Jerusalemissa miehensä kanssa, ja järkyttyi kaupungin porteilla kerjäävistä spitaalisista, ja päätti perustaa heille turvapaikan. Paronitar onnistui keräämään Euroopassa summan, jolla Jerusalemin saksalais-anglikaalinen kirkko osti maa-alueen, jossa keskus nyt toimii.

Uuden  turvapaikan , "Jesus Hilfen", vihkiäiset olivat vuonna 1867, ottomaanien  kuvernöörin ja kaupungin eri yhteisöjen läsnä ollessa. Turvakodin toimintaa rahoittivat Moravian kirkon tukijat,maailman laajuisesti. Turvakotia pidettiin edistyksellisenä laitoksena, joka toimi mallina vastaavasille laitoksille muualla maailmassa.

Turvapaikka toimi rakennuksessa kunnes sairaudelle kehitettiin hoito,minkä jälkeen kirkko möi sen Israelin valtiolle, ja mittava restaurointi aloitettiin vuonna 2009.

Turvakoti oli aika itseriittoinen; sen puutarhassa kasvatettiin vihanneksia ja hedelmiä, ja maito ja kananmunat tulivat kotieläimiltä. Turvakodin asukkaat osallistuivat kaikkeen toimintaan hoitopaikassa.

Eräs käytävä rakennuksessa. 

Rakennuksen ulkopuolella  oli tämä näköalatorni, johon kiipesimme.

Joulukuun 4.  päivänä täällä oli suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotto. Tällä kertaa ei oltu suurlähettilään residenssissä, kuten yleensä, vaan Rabin-keskuksessa Tel Avivissa. Vain  muumimamma mahtui kuvaan.

Tämä trio piti huolen musiikista. Edessä upea hedelmäpöytä. Ikkunat salissa tosi korkeat. Musiikin lisäksi myöhemmin oli myös tangoesityksiä; sekä suomalaista että argentiinalaista.

Minikarjalanpiirakoita,nam

Baarista sai viiniä ja mehuja.

Hyvää Joulun odotusta 🎄ja Lucia-päivää tänään.