Tänään

Tänään taas tapasin suomalaisen E:n,jonka kanssa kävelimme vanhalle juna-asemalle,josta tänään löytyi uusi kirjakauppa ja siihen yhdistetty kahvila. Suurin osa kirjoista oli englanninkielisiä,mikä ilahdutti.Ilmat ovat olleet kuumat viime päivinä,mutta tänään ainakin tuuli kivasti mereltä.Huomenna sitten pitäisikin olla lähes 40 astetta,kun aavikkotuuli taas puhaltelee. Kävellessämme pois asemalta keskustaan päin pysähdyimme syömään hummus-annokset, ja falafel pyörykät vielä päälle..Olipa hyvää,ja niin täyttävää,että vei nälän pois melkein koko päiväksi.

Iltapäivällä suuntasin Bambin kanssa eläinsuojeluyhdistyksen klinikalle. Olen viikon kuluttua menossa Suomeen,ja Bambi menee siksi aikaa eläinsuojeluyhdistyksen pensionaattiin. Viime vuonna sanottiin,että noin viikkoa ennen pitää koiran saada hinkuyskärokotus,joten sinne sitten suunnattiin. Ja kun tulimme paikalle,selvisi,että rokotusannokset olivat loppuneet eikä sitä rokotusta olekaan pakko ottaa.Ihan turha reissu siis,ja vielä pitkä bussimatka. Bambi on tottunut matkaaja,mutta alkaa aina jossain vaiheessa matkaa inistä...

Ennen klinikalle menoa poikkesimme Bambin kanssa kaktuspuistoon,jossa tämä puumainen kaktus herätti huomioni.Kivasti kasvavat lehdet rungon ympärillä.

Löytöjä kangaskadulta

Pari postausta sitten valittelin miten turhauttavaa on kun ei osaa ommella,kun kaupungissa kerran on täynnä kangaskauppoja oleva katu.Pikkulinnut olivat kertoneet,että siellä olisi myynnissä jopa suomalaisia kankaita(kiitos vinkistä E.,pidinkin silmäni auki)

Eilen illalla odottelin täällä vierailemassa olevaa saksalaista ystävääni Ullia ja hänen kahta lastaan saman kadun varrella olevassa kahvilassa,kun katseeni kääntyi vastapäätä olevaan kangaskauppaan.Takuulla suomalaisia kankaita,sanoin itselleni,ja tänään sitten suuntasinkin kauppaan.

Siellä sitten olikin aika mukava valikoima Vallila Interiorsin kankaita,ja sorruin ostamaan 3 eri kangasta.Kankaat olivat tämän päivän eurokurssin mukaan 4,25 per metri,eli oletan,että olivat jopa halvempia kuin Suomessa?  Lähellä sattuu vielä olevan kätevästi ompelimo,jossa kantteja nyt ommellaan,ja tiistaina iltapäivällä saan sitten uudet kivat pöytäliinani. Ompelimo oli ikivanhan näköinen ,vanha ompelukone,ja ukkeli,joka sanoi että tämä oli kaupungin halvin ompelimo! En tosin tarvitse ihan näin monta pöytäliinaa,mutta en vaan voinut vastustaa,kun niissä luki Vallila Interiors.Suomalaista tavaraa kun ei ihan kauhean usein löydy.Onneksi osasin hillitä itseäni,sillä olisin helposti voinut ostaa vielä lisääkin näitä kankaita.....

Ystävän ja hänen lastensa vierailu täällä lähenee loppuaan. Maanantaina on jo paluu Mannheimiin. Eilen kutsuin heidät illalliselle luokseni,ja kivaa oli.

Täällä on ollut läkähdyttävän kuumaa viime päivinä. Yleensä kesäkuussa on vielä miellyttävää,etenkin iltaisin,mutta nyt heti kesäkuun alusta alkoi jo olla tukalan kuumaa.Kuulemma viime 6 kuukauden lämpötilat ovat ylittäneet keskiarvion.Töissä sentään on sellainen ilmastointi,että melkein paleltaa....Eilen iltapäivällä käväisin äkkiä torilla ostamassa aineksia illalliseen,ja huomasin pöydän,jota en aimmin ollut huomannut;täynnä rinkeleitä.

Ennen toria olin toisella kadulla ihaillut kukkakaupan ikkunaa.Tässä ei tosin kukkia kauheasti huomaa,ne ovat sisällä,mutta oranssin ja limenvihreän liitto on onnistunut.Tuolla voi kukkien mukana lähetellä muutakin kivaa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Eläinlapsia maailman ympäriltä

Löysin aivan ihanan kuvagallerian eläinlapsista eri puolilla maailmaa.Näiden edessä oikein sulaa....

Pahus miksi en osaa ommella.....

Olen aina hieman kadehtinut ihmisiä,jotka osaavat ommella omia vaatteitaan.Itse olen aina ollut, mitä ompeluun ja käsitöihin tulee,hieman poropeukalo,ja muistaakseni alaluokilla lapasenkin teko taisi kestää kokonaisen vuoden.Kaapissani on iso pussi täynnä keskeneräisiä kutomistöitä,joita en saa mitenkään päätökseen.Tätini on aina tehnyt paljon vaatteita itse,ja joskus katselinkin hänen ompelutouhujaan ja mietin,miksi en minä osaa,mutta aikoinaan koulussa  ompelukoneen neulasta saatu(ompelukoneen neula meni jotenkuten sormen läpi) ompelukonetrauma on sen estänyt. Jos osaisin ommella löytyisi kaikki siihen tarvitsemani materiaali yhden kadun varrelta Tel Avivin keskustassa. Lukemattomia kangaskauppoja ja asujen koristeluun keskittyneitä kauppoja.Kätevää,kun ne ovat kaikki samassa paikassa.En tosin ihan saamaton ole,sillä osaan kyllä ommella napit ja jotenkuten korjatakin vaatteitani,jos on tarve.

Eilen oli vapaapäiväni,ja tapasin suomalaisen E:n,jonka kanssa kiersimme ensin torilla,jossa mansikoiden aika oli ohi ja kirsikoiden aika alkanut.

Sieltä kävelimme lähellä olevaan Neve Zedekin kaupunginosaan,jossa bongasin kadun,jota en ollut ennen nähnyt.Ilma oli harmaa ja sumuinen:aavikkotuulet ja niiden tuoma hiekkapöly saastuttivat ilmaa,mutta itse en sitä huomannut.Vaikka lämpömittari näytti yli 30 astetta,tuuli kivasti eikä aurinko porottanut.

Saman kadun varrella oli vanha portti,jonka takana näkyi houkuttelevan näköinen puutarha.

Poismennessämme ohitimme pienen yrityksen,jossa tehdään humuksesta tikkumaisia snaksejä:samantapaisia,joita tehdään Intiassakin. Niissä on kuulemma humusta,perunajauhoa sekä mausteita.Mies kertoi,että hänen perheensä on tehnyt näitä jo 50 vuotta.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ystävä menneisyydestä

Tapasin eilen ystävän,jota en ollut tavannut yli 20 vuoteen. 80-luvulla asuimme täällä,sekä saksalainen Ulli että minä ,ja jopa vuokrasin hänelle ylimääräiseksi tulleen huoneen asunnostani joksikin aikaa. Joidenkin vuosien jälkeen Ulli palasi Saksaan ja minä Suomeen,ja yhteys katkesi,tosin silloin tällöin sain kuulumisia yhteisen tuttavan kautta. Pari viikkoa sitten kuulin,että Ulli oli tulossa tänne lomalle kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa ,ja eilen vihdoinkin tapasimme uudestaan.Ja oli aivan kuin siinä välissä ei olisi ollut näitä vuosia,miten ihmeellistä! Tämä oli hänelle ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen täällä ja lapsille ihan uusi paikka. Miten iloinen olenkaan,että aikoinaan katkennut yhteys  ei enään olekaan katki:-)

Sunnuntaiklassikko 23.5

Sunnuntaiklassikkoni on tänään Alexi Murdochin "Wait". Skottilais-ranskalainen-kreikkalainen Murdoch syntyi Lontoossa mutta muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1998. Murdochin musiikkia on käytetty paljon elokuvissa ja TV-sarjoissa,ja sitä sai kuunnella etenkin ihanassa elokuvassa Away We Go.Tässä kuultu kappale "Wait" on Murdochin albumilta "Time without Consequence" vuodelta 2006,joka löytyykin levyhyllystäni. Pidän Murdochin miellyttävästä äänestä  ja musiikista.


Ja muut klassikot löytyvät täältä..

Kaupunkikierroksella blogiystävän kanssa

Tapasin tänään jälleen blogiystäväni Mimin,jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta jo ennen ruokabloggarien tapaamista hänen kodissaan.Tapasimme aukiolla ,josta alkavat sekä Carmel-tori että käsityöläistori. Mimi halusi löytää käsityötorilta tuliaisia tulevaa ulkomaanmatkaansa varten.Yksi vaihtoehto oli ylläolevassa kollaasissa näkyvät granaattiomenan muotoiset esineet. Voitteko kuvitella,että kaikki nämä esineet on tehty erilaisista kurpitsoista! Aivan uskomattoman upeita...

Etiopialainen nainen möi tekemiään saviesineitä.Etiopialaiset työt ovat yksinkertaisia ,mutta kauniita.Niissä ei ole mitään maalattuja kuvioita tai kiiltävää pintaa.Mimi,joka myös on asunut Brasiliassa,kertoi,että siellä rannikon pikkukylissä tehdään samantapaisia esineitä.

Käsityöläistorilta pois tullessamme ostin uudet kengännauhat iloiselta suutarilta. Mietin aina miten kauan tällaisia vanhan ajan suutareita täällä vielä näkee....

Suutarin vastapäätä on marokkolainen ravintola;värikkään näköistä.

Neve Zedeqin kaupunginosaan tultuamme menimme marokkolaiseen sisustuskauppaan.Kauniita värejä ja esineitä;monet pitävät näistä esineistä ja tästä tyylistä;Marokosta alunperin tulleitä ihmisiä täällä on paljonkin.

Kaupassa oli marokkolainen nurkkaus.Pidän noista peileistä.

Kaupassa oli niin paljon nähtävää,että viivyimme siellä pitkäänkin.Mitään ei tosin tullut ostettua.

Vähän matkan päässä oli sisustuskauppa,joka sijaitsee vanhassa kauniissa asunnossa.Niin kaunista että pystyi vaan ihmettelemään,ja kallista.....

Tämä ovi miellytti...

Vanhan juna-aseman maatilatorilla ystävällinen kauppias möi luomumaissia ja muutakin

Maatilatorilla myytiin sokeriruokomehua.Tuossa vasemmalla näkyy korissa pelottava machete-veitsi sokeriruokojen parissa,ja oikealla on laite,jolla sitä mehua puristetaan. Venezuelassa  näitä näki useassa paikassa,ja kun ensimmäisen kerran sitä maistoin,oli se myös viimeinen kerta.Liian makeaa.Venezuelassa syntynyt Mimi oli samaa mieltä..