Helsingissä,Amsterdamin kautta

Eilen aamuyöllä saavuin Helsinkiin,uskomattoman pitkän,hieman yli 24 tuntia kestäneen matkan jälkeen.Etäisyys ei tosiaankaan ole noin pitkä,vaan tilatessani lippua Suomeen netin kautta viime vuoden puolella tieto siitä,että lentojeni välillä on 13 sai minut iloiseksi. Lentojen vaihto oli nimittäin Amsterdamin Schiphol-kentällä,ja ajattelin,että siinäpä mahtava tilaisuus samalla viettää melkein päivä Amsterdamissa.

En vaan silloin tullut ajatelleeksi,että saattaisin olla hieman liian väsynyt siellä kiertämiseen: lentokentällä piti olla klo 2 maissa yöllä,taksi tuli hakemaan puoli kahden maissa ja lento lähti aamuyöllä liikkeelle.Amsterdamiin saavuttiin yhdeksän aikaan aamulla,ja koska en ollut edellisenä yönä mitenkään nukkunut,olin jo valmiiksi väsynyt. Mutta Amsterdamiin oli pakko päästä! Löysin lukolliset säilytyskaapit,jonka kanssa sain taistella noin 20 minuuttia ennenkuin se suostui hyväksymään kolikkoni ja sitten ostin edestakaisen junalipun Amsterdamin keskustaan,7,90 €. Kuten kuvista näkee,siellä oli taas,kuten niin usein,pilvistä.

A

Amsterdamilla on ihan erityinen merkitys elämässäni.Eksä asui siellä tavatessamme,ja vietin siellä aikoinaan usein ja paljon aikaa.Sain silloin myös tarjouksen asua kaupungissa ja työpaikkakin siellä olisi ollut,mutten halunnut muuttaa sinne asumaan. Viime vierailustani kaupungissa oli kulunut melkein 6 vuotta,ja olin kuvitellut,etten enään muista miltä kaupunki oikein näyttää,mutta heti astuessani ulos rautatieasemalta alkoi jo näyttää niin tutulta,ja en tarvinnut edes karttaa siellä kulkemiseen.

Rembrantin patsas

Kiertelin kaupungissa joitakin tunteja. Kaikki paikat näyttivät niin tutuilta,ja Damrakin takana olevia kauppakujia oli taas mukava kulkea.Muistot tulivat mieleen..viimeksi kuljeskelin kaupungissa eksän kanssa..Väsymys alkoi kuitenkin painaa oikein kunnolla ja jalat tuntua raskailta,ja oli pakko päästä jonnekin istumaan.

V&D-tavaratalossa Amsterdamin keskustassa olevassa La Place-ravintolassa istahdin syömään salaatin ja hieman leputtelemaan jalkojani. Vinkkinä mahdollisille Amsterdamin kävijöille:La Place on ihana lounaspaikka:siellä on erilaisia asemia,kuten salaattiasema,keittoasema,konditoria-asema ja niin edelleen,ja kaikki on asetettu esille todella houkuttelevasti ja esteettisesti. Salaattibuffeesta esimerkiksi otettiin mitä haluttiin lautaselle,joka sitten punnittiin.

 

Olisin vielä halunnut kierrellä kaupunkia vaikka kuinka paljon,mutten vaan jaksanut.Edessä oli kuitenkin vielä monta tuntia lentokentällä,mutta otin junan takaisin Schipholiin. Lentokentillä on aika turhauttavaa odotella useita tunteja,etenkin jos on rättiväsynyt,mutta onneksi kentällä oli mukava jonkinlainen sademetsänurkkaus,jossa oli vihreitä  mukavia istuimia,beanbag-istuimia,puita (tosin ei aitoja)sekä taustalla koko ajan lintujen visertelyä.

 

Siellä sitten jaksoi jotenkuten keskittyä kirjaan,jonka olin ostanut Israelista lentokentällä matkalukemiseksi.Olin jo lukenut aiemmin joitakin sivuja Cutting for Stone-kirjasta,joka oli ystävälläni Maryllä.Mary kuitenkin vei kirjan mukanaan Yhdysvaltoihin palatessaan,ja ilahduin,kun näin kirjan lentokentällä. Suomeen saavuin sitten keskiyön jälkeen,tasan vuorokausi siitä,kun olin lähtenyt kotoa.Ensimmäisenä yönä en saanut paljon unta,ja sen jälkeen tuli pieni vatsatauti,jota nyt parantelen,mutta on ihanaa taas olla Suomessa!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Koirien vaisto

Koirilla on kyllä niin hyvä vaisto! Eilen otin matkalaukun esille ja silloin Bambi tajusi ,että jotain on tekeillä ja että olen jonnekin lähdössä.Siitä lähtien se on sitten seurannut minua tavanomaista enemmän ja tänään aamulla,kun olin lähdössä ulos,se seurasi ulko-ovelle aika onnettoman näköisenä. Normaalistihan Bambi ei näytä edes välittävän ,että lähden...(opetuksen tulos..)

Olen aina laittanut Suomen-matkani ajaksi Bambin eläinsuojeluyhdistyksen pensionaattiin,joka on ihan hyvä paikka, mutta kaukana kodinomaisesta paikasta. Mutta tänä kesänä asiat onkin toisin: Bambi menee suurimmaksi osaksi suomalaisen P:n hoitoon Tel Aviviin,ja on pensionaatissa vain lopun ajan. Todella hyvä juttu Bambin kannalta.  Tänään kävin eläinsuojeluyhdistyksessä hoitamassa Bambin siellä oloon liittyvät asiat,ja koska minulla oli puolituntinen aikaa,ulkoilutin muutaman koiran siellä.Kuvassa näkyvä pikkuinen  3-kuukautinen tyttöpentu (kuvassa ei näy miten pieni se on) oli niin suloinen,että teki melkein adoptoida sekin,mutta yksi koira kyllä saa riittää.