Eilen aamuyöllä saavuin Helsinkiin,uskomattoman pitkän,hieman yli 24 tuntia kestäneen matkan jälkeen.Etäisyys ei tosiaankaan ole noin pitkä,vaan tilatessani lippua Suomeen netin kautta viime vuoden puolella tieto siitä,että lentojeni välillä on 13 sai minut iloiseksi. Lentojen vaihto oli nimittäin Amsterdamin Schiphol-kentällä,ja ajattelin,että siinäpä mahtava tilaisuus samalla viettää melkein päivä Amsterdamissa.
En vaan silloin tullut ajatelleeksi,että saattaisin olla hieman liian väsynyt siellä kiertämiseen: lentokentällä piti olla klo 2 maissa yöllä,taksi tuli hakemaan puoli kahden maissa ja lento lähti aamuyöllä liikkeelle.Amsterdamiin saavuttiin yhdeksän aikaan aamulla,ja koska en ollut edellisenä yönä mitenkään nukkunut,olin jo valmiiksi väsynyt. Mutta Amsterdamiin oli pakko päästä! Löysin lukolliset säilytyskaapit,jonka kanssa sain taistella noin 20 minuuttia ennenkuin se suostui hyväksymään kolikkoni ja sitten ostin edestakaisen junalipun Amsterdamin keskustaan,7,90 €. Kuten kuvista näkee,siellä oli taas,kuten niin usein,pilvistä.
Amsterdamilla on ihan erityinen merkitys elämässäni.Eksä asui siellä tavatessamme,ja vietin siellä aikoinaan usein ja paljon aikaa.Sain silloin myös tarjouksen asua kaupungissa ja työpaikkakin siellä olisi ollut,mutten halunnut muuttaa sinne asumaan. Viime vierailustani kaupungissa oli kulunut melkein 6 vuotta,ja olin kuvitellut,etten enään muista miltä kaupunki oikein näyttää,mutta heti astuessani ulos rautatieasemalta alkoi jo näyttää niin tutulta,ja en tarvinnut edes karttaa siellä kulkemiseen.
Rembrantin patsas |
Kiertelin kaupungissa joitakin tunteja. Kaikki paikat näyttivät niin tutuilta,ja Damrakin takana olevia kauppakujia oli taas mukava kulkea.Muistot tulivat mieleen..viimeksi kuljeskelin kaupungissa eksän kanssa..Väsymys alkoi kuitenkin painaa oikein kunnolla ja jalat tuntua raskailta,ja oli pakko päästä jonnekin istumaan.