Retkellä kibbutsissa

Heti bussista noustessa oli upeat näkymät.

Maanantaina olin retkellä ,jonka oli järjestänyt vierastyöläisten lasten iltapäiväkerho,jossa käyn aina keskiviikkoisin vapaaehtoishommissa.Aamulla aikaisin matkustimme pohjoiseeen päin kohti kibbutsi Gevaa,joka sijaitsee Jisreelin tasangolla.Nykyään monien kibbutsien toiminnat on yksityistetty,mutta Geva on perinteinen kibbutsi,eli kollektiivinen yhteisö.Meidän Geva-retkemme oli järjestänyt yksi iltapäiväkerhon nuorista ohjaajista,joka on tuolta kibutsilta kotoisin.

Ensin menimme katsomaan hevosia.Kibutsilla on hevostallit ja ratsastuskoulu.

Pieni varsa oli syntynyt muutama päivä sitten.

Hei heppa ,tule lähemmäksi

Kaupunkilaislapset taputtelivat innostuneena hevosia

Sitten kävimme navetoissa. Siellä oli muutama navetta ja valtava määrä lehmiä! Kibutsissa tehdään myös juustoja,mutten tiedä, myydäänkö niitä sen ulkopuolella.Siellä on myös muutama tehdas,kuten suklaamakeisia valmistava  Shkedia,joka siellä edelleenkin on mutta jonka kibutsi möi joitakin vuosia sitten ulkopuoliselle yritykselle.Myös viinitila ja sen vierailukeskus löytyy tältä kibutsilta.

Pikku vasikat ovat suloisia. Kibutsilta on myös kotoisin täällä hyvin tunnettu kuoro Gevatron(linkin takaa youtube-video)

Lampaat ja niiden hurmaavat vahdit.Kibutsilla oli ainakin 3 lammasaitausta,ja jokaisessa koiravahdit.Ensisilmäyksellä luulin lampaita vuohiksi....

Ne kun olivat juuri menettäneet villansa.

Lasten pyynnöstä myös Bambi oli mukana retkellä.Voi sitä huomiota mitä se saikaan päivän aikana! Tuli melkein riitelyä siitä ,kuka saa sitä taluttaa;D

Eläinten jälkeen kävelimme laakson matalempaan kohtaan. Tuolla oli paljon vihreämpää kuin keskisessä Israelissa,jossa luonto on jo alkanut osoittaa kuivumisen merkkejä. Jisreelin laakso on merenpintaa matalempi,ja tuolla oli kuumempi kuin olin odottanut.Olin ainoa,joka ei ollut ottanut hattua mukaansa,ja sain lievän auringonpistoksen ja kamalan pääsäryn.Eli ensi kerralla hattu mukaan;kevätaurinko on voimakas.

Onpa täällä pellossa kivaa!

Suloiset pikku kukkaispojat

Tulimme alas laakson matalimpaan kohtaan;eukalyptuspuiden alle,jonne kibutsin väki oli tuonut tällaisen pita-uunin,jossa paistoimme leipiä ja pizzoja.

Lopuksi piti vielä ottaa ryhmäkuva. Bambikin on tuolla mukana;D

Katutaidetta

Kävellessäni viime perjantaina kohti maratoonialueen loppu/alkupäätä,kohtasin matkalla muutamassa paikassa ihan hyvän näköistä katutaidetta,kuten tämä kala Jaffan sataman eräässä rakennuksessa.

Tässä seinämuurissa oli paljon nähtävää.

Ratsastaja

Pariskunta kaljalla ja nainen ja lapsi.

Purjeveneitä

Maratoonit (joita en nähnytkään)

Tänään oli Tel Avivin vuotuinen Gillette Marathon,ja halusin mennä sitä katsomaan,mutta kun se alkoi jo hieman ennen klo 7 aamulla,ja kun vielä viime yönä siirryimme kesäaikaan täällä,oli tosi aikaisin lähtö vaikeaa.Normaalisti olisin tullut tuonne alle tunnissa,mutta nyt matkaan olisi mennyt ainakin kaksinkertainen määrä aikaa.

Kaikki Tel Avivin pääkadut oli maratonin vuoksi suljettu,ja näin ollen bussitkin pysähtyivät kauas keskustan alueelta.Voisitteko kuvitella miten olisi jos Helsingin maratonin aikana kaikki päätiet olisi suljettu,niin että keskustaan pääsisi vain kävellen..Matkustin sitten bussilla,jonka  väliaikainen päätepysäkki oli Jaffassa,aika kaukana maratonalueelta.Onneksi aamulla oli miellyttävän viileää,joten hyvin pystyikin kävelemään.Kun tulin lähelle Jaffan vanhaa kaupunkia (kuvassa)ei tuolla näkynyt ristinsielua...Tel Avivin maratonissa oli 25 000 osanottajaa ja juoksijoita 45 eri maasta.

Jaffan satamassa olisi ollut tällainen venekoti myynnissä.

Lähemmäs lähtöpaikkaa tullessa juoksijoiden oransseja paitoja alkoi jo näkyä......

yhä enemmän ja enemmän,mutta maratoonit oli tietysti jo ohi,Täysmaratoonin lisäksi tuolla oli puolimaratooni,10 kilometrin juoksu,lasten maratooni,rullapyöräilijöiden kisa,sekä 4.2 kilometrin juoksu,johon olisin halunnut mennä mukaan.Käyn 3 kertaa viikossa kuntosalissa  juoksumatolla,mutta vaikka otan säännöllisesti astmalääkkeitä,väsähdän aika nopeasti ja tuo 4.2 kilometrin reitti olisi sitten juuri tarpeeksi lyhyt. Ehkä sitten ensi vuonna....Ja koska liikenne palautui normaaliksi vasta klo 13 jälkeen,jouduin kävelemään pitkän reitin myös päästäkseni takaisin kotiin,joten tulihan sitä samalla kuntoiltuakin.

Makro-elintarvike

Olipa makrohaasteessa tällä kertaa herkullinen aihe,nimittäin elintarvike!

Kuvasin sitten makrona sellaisia elintarvikkeita,joita käytän useinkin. Kuten näitä mustasilmäpapuja ja muitakin papuja.

Herneitä ,odottamassa itämistä

Keitin kikherneitä tällaista keittoa  varten

Ja vihertäviä,ei paahdettuja tattarinjyviä löytyy aina kaapistani.Idätän niitä,laitan maustettuna kuivuriin ,herkullisia!

Muut herkkumakrot löytyvät täältä

P.S. En pysty tänään ollenkaan kommentoimaan bloggerin blogeihin,en edes omaani.Onko muilla ollut tällaisia ongelmia? Tulee vain virhetiedotus ja postasinkin jo kysymyksen bloggerin Help-foorumille,muttei se ole auttanut.
Edit.Nyt jo pystynkin...eli vika korjattu:)

Sydämet kuntoon

S.A.C.H:n uusi talo Holonissa

Joitakin kuukausia sitten luin postilaatikkooni jaettavasta paikallislehtisestä,että tänne asuinkaupunkiini oli juuri valmistunut uusi rakennus,joka liittyi  minua heti kiinnostaneeseen toimintaan.Kun luin siitä myöhemmin päivälehdessäni,otin yhteyttä järjestöön ja minulle järjestyi vapaaehtoispaikka siellä  kerran viikossa iltapäivällä.

Kyse oli täällä toimivasta järjestöstä nimellä "Save a Child's Heart" eli pelasta lapsen sydän.Järjestön perusti vuonna 1995 amerikkalaissyntyinen,tänne Israeliin muuttanut sydänkirurgi Ami Cohen.Hän oli aiemmin;ollessaan Yhdysvaltojen armeijan palveluksessa Koreassa,leikannut sikäläisten orpojen sydämiä. Vuonna 1995 eräs etiopialainen lääkäri otti häneen yhteyttä,ja pyysi häntä auttamaan 2 etiopialaista lasta,joille sydänleikkaus oli ainoa vaihtoehto.Siitä lähtien on järjestön kautta parannettu melkein 3000  useasta eri maasta tulleiden lasten sydämiä.Järjestön periaate  on se,että kaikki lapset;oli väri,rotu,uskonto tai taloudellinen tilanne  sitten mitä tahansa,saavat parhainta mahdollista hoitoa järjestön kautta. Leikkaukset hoidetaan asuinkaupunkini Holonin Wolfson-sairaalassa ,jossa myös tohtori Cohen työskenteli.

Uuden talon pihalla on hauskoja hahmoja

Lapset tulevat köyhistä maista,joilla ei ole resursseja hoitaa vaativia sydänleikkauksia. Lukijat täällä saattavat yllättyä siitä,että järjestön kautta hoidetaan  myös irakilaisia ja palestiinalaisia lapsia.Köyhissä maissa ei olisi niin paljon sydänsairaita lapsia,jos  prenataalinen hoito niissä olisi parempi.Tohtori Cohen kuoli traagisesti kiipeillessään Kilimanjarolla vuonna 2001,mutta onneksi hänen tärkeälle työlleen löytyi jatkajia.

Energinen ja villi Domingos Angolasta on leikkauksesta toipuva  poika,jolla riittää energiaa!  Kuva on puhelimella otettu,eikä kauhean selkeä.

Täällä olevat hoidettavat lapset ovat joko ennen leikkausta,leikkauksen jälkeen tai sairaalassa. Tällä hetkellä talossa on lapsia Tansaniasta,Angolasta,Etiopiasta ja Haitista.Myös Irakista ja Palestiinan alueelta,mutta he asuvat ennen leikkausta ja toipilasaikana Jerusalemissa.Tuo liittyi jotenkuten siihen ,että irakilaiset lapset ovat enimmäkseen tulleet isiensä kanssa,ja tuolla talossa,jossa itse käyn,on yleensä äitejä tai hoitajia. Pienet lapset tulevat yleensä äitiensä kanssa,ja isommat lapset tulevat ryhmissä,ja mukana on yleensä sitten samasta maasta oleva hoitaja.Äidit/hoitajat hoitavat itse lapsensa,sekä tekevät ruuan  heille toimitetuista elintarvikkeista.Minä tulen käymään tuolla vakituisesti,mutta tuolla on jatkuvasti vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa,jotka ovat kuulleet projektista,ja haluavat olla mukana jonkun aikaa.Yhden lapsen hoito maksaa 10 000 dollaria,ja suurin osa järjestön budjetista tulee lahjoituksista,mutta pieni osa Israelin valtiolta ja joku osa myös EU:lta.

Tässä alempana kuvassa näkyvä etiopialainen Sorete on ihastuttava 14-vuotias,leikkausta odottava tyttö. Hän asuu Etiopiassa mudasta rakennetusta talossa.Muista talossa tällä hetkellä asuvista lapsista voi lukea täällä (englanniksi). Talosta ja sen asukkaista kerrotaan myös ulkomaisten vapaaehtoisten pitämässä blogissa.  

Seinillä on kuvia siellä aiemmin olleista lapsista

Minusta järjestön työ on todella mahtavaa,ja olen iloinen,että voin kerran viikossa antaa sille pienen panoksen(vaikka ensimmäisellä kerralla siellä pieni taapero kasteli vaatteeni,kun vaippaa oli näköjään unohdettu vaihtaa;D)  Kielivaikeudet ovat hieman hankalia,sillä lapset ja myös heidän vanhempansa yleensä puhuvat vain paikallista kieltään,mutta lapset oppivat nopeasti englanninkielistä sanastoa ja muitakin kommunikaatiokeinoja aina löytyy. Olenkin hieman harjoitellut swahilin kieltä netin kautta.Kiva kieli muuten!

Kierrätystä ja kukkia

Kaupungin vähän joka puolelle istuttamat orvokit kukkivat nyt kauniisti

Tänään onkin jo ollut sen verran lämmintä,että vihdoinkin kävin läpi vaatekaappini,ja siirsin kylmän sään vaatteet odottelemaan seuraavaa talvea. Kun menin nyt iltapäivällä ulkoilutamaan Bambia;mittari näytti 23 astetta! Iltaisin on onneksi kuitenkin viileää:)

Postilaatikkooni tuli kaupungilta lappu,jossa kerrottiin,että myös tässä omassa pienessä kaupunginosassani (kaupungin pienin) on nyt keräysastia elektroniselle jätteelle. Elektronisen jätteen keräysastioita on laitettu ympäri kaupunkia yhteistyössä pankin kanssa,ja jätteen lajittelemisen hoitavat erikoistarpeiset ihmiset,mikä on positiivinen juttu:) Tuonne keräysastiaan on selvästi laitettu kuvat tavaroista,jotka tuohon keräyslaatikkoon sopivat,joten eiköhän mene viesti perille.

Keräysastiaa vastapäätä oleva tyhjä pläntti on nyt aivan keltainen. En saa tuosta tarpeekseni,sillä tiedän,että pian  ei enään tuolla näy kauniin keltaisia kruunukakkaroita(Crown Daisy)

Nämä kruunukakkarat ovat kyllä ihania! Ja varsia voi syödä,vaikken ole kokeillut,mutta kerran maistoin kukkaa,kun luin että se on syötävä,mutta  se maistui kamalalta! 


P.S. Viime kuussa   kuvasin Tel Avivin Karmel-torin vieressä jännän näköisen turkoosilla glitterillä päällystetyn mopon,ja ihmettelin,mistä se oli sinne tullut. Tällä viikolla Liv-kanavalla näkyneessä Saran ja Meri-Tuulin Metropolit-ohjelmassa sen arvoitus selvisikin;ympäristötaidetta,ja Sara ja Meri-Tuuli kävivät Tel Avivissa tapaamassa tuon mopon päällystänyttä taiteilijaa.Ohjelman voi nähdä tuolla linkin takana. Ja kiitos Heljälle,joka vinkkasi tuosta ohjelmasta.

Korallinpunaista...

Muutama postaus sitten kuvasin puistossa kasvavan korallipuun kukkia,mutta silloin oli pilvinen päivä.Tähänhän tulee ensin kukat ja sitten vasta lehdet. Muutaman lämpimän päivän jälkeen alkoi puissa jo näkyä lehtiäkin.

Väri on noissa kukissa kyllä uskomattoman upea!

Etäisyydestä kuvattuna.Kohta missä ei vielä näkynyt lehtiä