lauantai 24. maaliskuuta 2018

Vihreän loppu

Tällä viikolla oli taas tosi lämpimiä päiviä, ja aavikon  tuulia,  ja eilen Bambia ulkoiluttaessa huomasin että vihreän aika on auttamattomasti ohi tällä omalla seudullani. Kruunusuvikakkarat vielä olivat keltaisia mutta varret  jo  useimmissa kuihtuneita, ja kukatkin ötököitä täynnä.  Tänä vuonnahan kaikki tämä tapahtui paljon aikaisemmin koska viimeksi satoi helmikuussa    ja on ollut niin lämmintä. On vain ajan kysymys koska nämä leikataan pois. Asuintaloni edessä olevan puutarhan kaikki luonnonvihreät poistettiin alkuviikosta.  Pohjoisessa Israelissa satoi tänään, joten siellä vielä vihreämpää.
Koen tämän luonnon kuihtumisen aina niin haikeana, joka vuosi. Onhan täällä vihreää ympäri vuoden, kiitos keinokastelun, mutta eihän se ole ihan sama juttu kuin luonnon omat kasvit jotka tarvitsevat sadetta. Tänä aamuna,   kun tein aamulenkin Bambin kanssa, tuli pari tippaa taivaalta, mutta niin vähän etten edes kastunut. Mutta jo muutamat tipat raikastivat hieman hiekkatuulien likaamaa ilmaa.
Tällä viikolla menin pitkästä aikaa leikkauttamaan tukkani.  Kampaajani Oferin salonki on mitä vaatimattomin  muihin kampaamoihin verrattuna, mutta  Ofer on tosi mukava ,  ja tietää just miten haluan tukkani leikattavan. Olen nyt leikkauttanut tukkani Oferilla ehkä 4 vuotta,  sen jälkeen kun näin hänen kampaamonsa ikkunassa kyltin, jossa mainostettiin muita paljon halvempia hintoja. Otin riskin, ja olin niin tyytyväinen  että tulin uudestaan. Ennen Oferin kampaamoa leikkasin tukkani itse .
Oferin kampaamon seinillä on aina jotain uutta, kuten tuo alempi maalaus. Ylempi lammasmaalaus on lähes samanlainen kuin vastapäisellä seinällä oleva kuva; Oferin ja vaimon parisuhdeterapiassa maalaamat kuvat. Tyytyväisenä poistuin taas Oferin kampaamosta.
Viime viikolla tein kaikista jäljellä olevista jauhoistani yli 40 sämpylää
Minähän en ole syönyt viljaa 4 kk , ja kaapeissa oli vain speltti-ja täysjyväjauhoja, ja kaikki meni näihin-
Täytin ne juustoilla ja tomaateilla, ja vein ne eteläisen Tel Avivin puistoon missä kokoontuu afrikkalaisia turvapaikanhakijoita.
Annoin pussin yhdelle heistä, Darfurista alun perin kotoisin olevalle, ja pyysin jakamaan muille.
Nyt kohta , klo 20 illalla, olisi Tel Avivin keskustassa  suuri mielenosoitus,  turvapaikanhakijoiden karkoittamista vastaan. Oli tarkoitus mennä sinne,  mutta bussiyhteyteni eivät ole parhaimmat lauantai-iltana, eikä olokaan ole ihan parhain. Tänään on ollut erittäin autereinen sää, jonka vuoksi ilmanlaatu mitä huonoin, enkä viitsi astmaatikkona ottaa riskiä., Harmittaa kuitenkin että en ole siellä.
Aavikon tuulista tulee mieleen myös blogikaverini Sirokko, jonka poismenosta kuulimme äskettäin.  Sirokko oli pitkänlinjan bloggaaja, ja  kun aloitin bloggaamisen melkein 10 vuotta sitten meitä ei vielä ollut niin monta, ja silloin jo "tutustuin " Sirokkoon.  Tulen kaipaamaan hänen blogipostauksiaan ja mukavia kommenttejaan. Sirokon blogi on yhä täällä blogistaniassa, ja toivottavasti jää sinne muistoksi hänestä. Kuulin  Sirokon poismenosta  SusuPetalin blogissa. sekä  mukavia kommenttejaan. Lepää rauhassa Sirokko💓

19 kommenttia:

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Osanottoni blogiystäväsi poismenon johdosta <3
Jännä lukea, miten sielä ongelmana on sadettomuus. Täällä taas tuntuu, ettei kevättä tule ollenkaan. Lunta piisaa aina vaan huimat määrät.

Jael kirjoitti...

Maatiaiskanasen elämää:Kiitos;) Monet blogimaailmassa jäivät kaipaamaan Sirokkoa ja hänen postauksiaan.
Täällä tosiaankin jokainen sadetippa on tärkeä ,koska sitä ei ole tarpeeksi. Ja tiellä tulee taas liikaa, harmi ettei voi tehdä vaihtokauppaa;D

SatuSanna kirjoitti...

Olenkin ihmetellyt, miksi Sirokon blogi ei päivity.
Surullista.
=(

Leena kirjoitti...

Surullisia uutisia blogiystävästäsi.

Sinä olet kyllä ihana ihminen, kun autat noita pakolaisia ihan konkreettisesti. Monet vain puhuvat ja päivittelevät.
Sämpylät maistuivat varmastii!

Kun asuu täällä sammakoiden maassa, on vaikea välillä muistaa kuinka kuivaa jossakin toisessa paikassa voi olla. Vihreyttä kaipaat kyllä varmasti siellä ruskistuvassa luonnossa. Ja kesä on vasta tulossa..

Kivaa viikonloppua kuitenkin Jael :-)

mimon mami kirjoitti...

Surullista kuulla Sirokon poismenosta. Hänen bloginsa oli mielenkiintoista luettavaa ja hänellä oli mukava huumori jutuissa mukana.

Satu kirjoitti...

Olen niin järkyttynyt Sirkon poismenosta, etten osaa nyt ajatella mitään muuta. Jokainenhan täältä tietysti vuorollaan lähtee, mutta silti. Nyyh. Jään todellakin kaipaamaan Sirokon juttuja ja ihanaa, vähän omintakeista huumorintajua. Hänen kommenttinsa piristivät päivääni niin useasti.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Osanottoni. En lukenut Sirokon blogia, joten en tutustunut häneen. Mutta tiedän kyllä, että jos joku omista seurattavistani yhtä-äkkiä hiljenisi, olisin kovin huolissani.

Piipe A kirjoitti...

Voi, osanottoni blogiystävän poismenon johdosta! <3

Teillä on siellä ihan toisenlaiset lämpötilat kuin meillä. Lunta satelee tälläkin hetkellä jo yli metrin korkuisten hankien päälle.

Hyvää pääsiäistä Sinulle! <3

Melissa L kirjoitti...

Osanottoni.
Se on tosiaan aina haikeaa kun kasvit kuihtuu, se tuntuu useasti niin lopulliselle vaikka sitten keväällä taas kun luonto herää henkiin.

Eeviregina kirjoitti...

Voi harmi, kun teillä jo alkaa luonto kuivua ja ruskistua. Kevään vihreys ja unikkorinteet on niin kaunista.
Meillä taas sataa aina vaan lunta, tuleeko sitä kevättä ja kesää ollenkaan?
Hyvää Pesahia sinulle!

Esther Helmiä kirjoitti...

Olet kyllä aikaansaava ja ihan aihminen, sinulta löytyy voimia auttaa muitakin, se on upea asia.
Kaunis muisto myös Sirokolle, kun on aika se ei kysele sopiiko se vie mennessään ja jättää tyhjän paikan.

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Voi miten nopeasti siellä kaikki kuivuhtaa. Ei sitä tajua ollenkaan, mitä jatkuva kuumuus tekee luonnolle. Osanotto blogiystäväsi poismenon johdosta.

Jael kirjoitti...

SatuSanna> Surullista oli kuulla Sirokon poismenosta,

Leena: Tosi ikävä uutinen oli, ja hänen postauksiaan ja kommenttejaan jää moni kaipaamaan.
Kiitos, mutta nuo afrikkalaiset turvapaikanhakijat ovat jollain tavalla sydämen lähellä; olen ollut afrikkalaisperäisen tytön ohjaaja, ja olin aiemmin vapaaehtoistyössä paikassa, jonne tuotiin etupäässä Afrikan maista sydänsairaita lapsia tänne leikkauksiin ja hoitoihin. Toivottavasti maistuivat sämpylät. Niinpä , teillä onkin siellä usein sadetta, muistan hyvin. Täällä luonnonvihreän aika on lyhyt, kuin kesä ja loppukevät Suomessa. Kesä taas on niin kuuma ja kaikki kuivaa vaikka onkin hurjan kosteaa. Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle Leena:)

Mimon Mami: Todella surullista. Hänen postauksensa olivat todellakin mielenkiintoisia ja avarsivat käsitystä Algeriasta. Ja hän kommentoi aina niin kivalla tavalla:)

Satu:Minäkin olin todella järkyttynyt kun luin siitä SusuPetalin blogissa, ei sellaista osannut lainkaan odottaa. Hänen huumorinsa oli todellakin ihanaa luettavaa, ja blogin jutut niin kivoja, samoin kommentit.

Paluumuuttajatar:Kiitos:) Äskettäin puhdistin tuota blogilistaani, sillä siellä oli vuosien takaa sellaisia blogeja jotka eivät enään ole olemassa, tosin eivät samasta surullisesta syystä kuin Sirokon,mutta jos on jotakuta pitkään seurannut niin kyllä jää ikävä kun blogi poistuu vaikka olisi tuttuja vain virtuaalisesti.

Piipe: Oli niin ikävää lukea Sirokon poismenosta. Täällä on tosiaankin ollut jo niin lämmintä, aamulla mietin että pitääköhän talvipeitto jo vaihtaa kevyempään, ja varmaan tällä viikolla sen teenkin, sillä yölläkään ei enään ole niin kylmää. Huh, teillä on kyllä paljon lunta, toivottavasti sulaa pian pois. Kiitos samoin sinulle hyvää pääsiäistä Piipe:)

Melissa:kiitos:) Täällä taas kasvit heräävät henkiin alkutalvesta eli ihan päinvastoin,mutta sama tunne nyt kuin SUomessa kesän jälkeen kun kaikki kuihtuu.

Eeviregina:tämä talvi oli tosi kuiva ja lämmin, niin että luonnon kuihtuminenkin tuli etuajassa. Kevään vihreys täällä on tosiaankin niin upeaa, mutta nyt oli vähän lyhyt . Toivottavasti teillä pian lämpenee ja lumet sulavat pois. Kiitos, ja hyvää pääsiäistä sinulle Eeviregina:)

Esther Helmiä:Kiitos Esther, tuo on minulle läheinen juttu, sillä olen pitkään ollut täällä vapaaehtoishommissa afrikkalaisten kanssa, ja jotain pitää tehdä jos vain voi.
Oli niin surullista lukea Sirokon poismenosta, mutta blogi jää muistoksi, toivottavasti.

Jael kirjoitti...

Outi:tänä vuonna kaikki kuivahti aiemmin kuin ennen. Kuumuus ei todellakaan tee hyvää luonnolle, etenkin jos sitä tulee etuajassa kuten nyt. Kiitos, oli surullista lukea Sirokon poismenosta.

Rita A kirjoitti...

Surullista menettää Sirokko. ♣️ Nyt ollaan jo hyvästelty kolme blogikaveria suht. pienen ajan sisään. (Sirokon lisäksi Krista Lukutoukan blogista ja kirjabloggari Ulla.)

Vihreän perään täälläkin haikaillaan, minulla pääsiäisohra pilkottaa mullasta. Vasta lauantaina muistin kylvää.

Terkkuja kampaajalta. Tänä aamuna kävin. Samat "harrastukset" 🙂

Jael kirjoitti...

Rita: Oli kyllä niin odottamaton ja surullinen uutinen muutama viikko sitten. Surullista kun tuttujen blogien pitäjät vaikenevat lopullisesti.

Vihreää riittää kiitos keinokastelun mutta luonnonvihreä tällä omalla seudullani ohitse. Pohjoisessa vihreää vielä riittää.
Hih, samat harrastukset ;D

Satu kirjoitti...

Vihdoinkin pääsin näin pitkälle eli blogiisi :)
Kuvia katsellessa muistini syövereistä kumpusi tuoksuja, ääniä ja se luiva 'kuumuus, jotka kaikki olivat läsnä pari vuosikymmentä sitten, kun siellä asustelin.
Osanottoni suruusi ja miellyttävää pääsiäisen aikaa sinulle sinne <3

Jael kirjoitti...

Satu<kiva kun pääsit:) Ja kiva kun löytyy muistoja täältä. Keväthän täällä on yleensä säitten suhteen vaihtelevaa mutta nyt oli tosiaankin sellaista: ensin lähes viikko tosi lämmintä, sitten eilen ja tänään viileetä ja melkein kylmää, ja huomisesta taas lämpenee. Oikein hyvää pääsiäisen aikaa sinullekin Satu:)

kaari3 kirjoitti...

Ooh ikävää, Sirokko oli yksi ensimmäisistä bloggareista, jota seurasin. Sitten tuli minullekin taukoa, enkä jaksanut käydä kaikkia listallani olevia lukemassa. Lämmöllä muistelen niitäkin päiviä.