perjantai 22. tammikuuta 2010

Eilen sadetta,tänään ja huomenna aurinkoa



Eilen satoi melkein koko päivän. Kävelin lääkärin vastaanotolta toiselle puolelle Tel Avivia ja kenkäni kastuivat täysin,ja märin sukin sitten kuljin parisen tuntia. Eilen oli muutenkin tähän asti kylmin päivä tänä talvena. Kuvassa näkyvä joki tuossa junan ja valtatien  välissä on kesäisin totaalisesti kuiva,nyt siinä oli vettä. Tänään sitten oli oikein aurinkoisaa,samoin kuin huomenna, mutta illalla on aika kylmää;nytkin istun tässä koneen äärellä kaulaliina kaulan ympärillä ja parit puserot päällä. Sunnuntaina sitten pitäisi taas tulla sadetta.

Klikkaa isommaksi niin aloe näkyy paremmin..
Täkäläisessä talvessa paras asia mielestäni on se,että kaikkialla on niin vihreää ja vehreää.Kesällä kun on niin kuivaa. Eilen huomasin,että talon viereisessä puistossa oleva Aloe Arborescens kukkii juuri nyt.Tämänkin aloen lehdissä oleva neste kuulemma parantaa haavoja ja palovammoja.Brasiliassa kuulemma toimii vaihtoehtoisena syöpälääkkeenäkin.Pitääkin muistaa seuraavan kerran kun tulee joku haava...Aloe-ryhmä kukkineen näyttää aika komealta.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Harmaakin voi olla kaunista..


Eilen oli aika pilvistä ja tuulista,ja tein pitkän kävelylenkin Bambin kanssa meren ääreen. Laineet olivat aika voimakkaita ja taivas kauniin harmaa. 

Yhtäkään ihmistä ei rannalla näkynyt....

Bambi haisteli innokkaana uusia merellisiä tuoksuja....

Tel Avivin rantaa myötäilevän rantatien kautta pääsee Jaffaan,jonka vanhaa osaa näkyy oikealla

Lainelautailijoille päivä oli täydellinen;yksi heistä näkyy mustana pilkkuna tuolla meressä.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Punamusta värikollaasi


Pitkästä aikaa osallistun värikollaasihaasteeseen. Tällä kertaa olikin niin mielenkiintoinen värikombo,eli punamusta,että teki mieli kokeilla.Mutta sitten huomasinkin,ettei minulla oikeastaan ole melkein mitään kollaasiin sopivaa mustaa esinettä,mutta punaista sen sijaan löytyy toriltakin paljon.Tällainen kollaasi sitten syntyi. 


Muut kollaasit löytyvät täältä

maanantai 18. tammikuuta 2010

Talvinen episodi taas vaihteeksi


Talvinen episodi taas täälläpäin.Kutsun näitä lyhyitä talvisia kausia episodeiksi,sillä niitä on joitakin ollut tämän talven aikana,ja niiden jälkeen taas paistaa aurinko,lämpimänä. Tänään ja yöllä on satanut ja ukkostaa,mutta ei kuitenkaan ole mitenkään kylmää.Eteläisessä Israelissa,Negevin alueella, on tulvia,ja ylläolevassa,lehdestä otetusta kuvassa helikopteri etsii veden varaan joutuneita.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Mies bussissa


Tänään aamulla istuessani bussissa, viimeisellä penkkirivillä matkalla Tel-Aviviin, viereeni istahti mies,josta lähti mahtava pilvi voimakasta after-shavea,ja jonka vuoksi jo  olin valmis vaihtamaan paikkaa,mutta nenähän tottuu aika nopeasti tuoksuihin,joten jäin paikalleni.Luin päivän ilmaislehteä(joka tuodaan kotiin asti)ja jossain vaiheessa taitoin sen ,ja työnsin sen kassiini.Mies kysyi,saisiko hän sitä lukea,jolloin annoin sen hänelle.Pian hän rupesi kommentoimaan lehdessä olevia uutisia ja kysyi mielipidettäni.Olin hyvin vaitelias,,vastasin vähän tyyliin kyllä tai ei.Sitten mies jo rupesi kysymään liian henkilökohtaisia kysymyksiä,kuten missä asun,missä käyn töissä ja mikä on puhelinnumeroni. Vastaukseni olivat edelleenkin lakonisia kiertäviä vastauksia. Sitten mies kysyi,jos joskus katselen videoita YouTubesta,ja kertoi ,että hän on laulaja,joka laulaa klassista arabialaista musiikkia, ja että hänen videoitaan on YouTubessa. Hän kirjoitti nimensä paperilapulle ,ja työnsi sen minulle. Paperissa luki Ibrahim Eizat.Mies sanoi:" tuo on taiteilijanimeni, en ole arabi"Hän kertoi ,että hän laulaa egyptiläisen säveltäjän Mohamed Abdel Wahabin tuotantoa, ja että hänen suuri haaveensa on esiintyä Cairon oopperassa,ja sitä ollaan kuulemma jo järjestämässäkin. Ensi kuussa hänellä on konsertti lähikaupungissa ,johon hän halusi minun ehdottomasti tulevan. 


Kertoesssaan tätä hän siirtyi lähemmäksi ja lähemmäksi,ja taas pyyteli puhelinnumeroani. En antanut ,jolloin mies antoi minulle uuden lapun,jossa hänen puhelinnumeronsa."soita minulle ja kerro mitä pidit,sen jälkeen kun olet nähnyt minun laulavan YouTubessa" hän sanoi. Nyökkäsin kiltisti. Sitten sitä pyydeltiin kahville,mutten suostunut,en kertakaikkiaan ollut kiinnostunut. Mutta juttu luisti kuitenkin mukavasti ,sillä mies oli puhelias,ja kun hän kysyi  olinko Argentiinasta (korostustani aina luullaan sieltä tulleeksi) ,kerroin olevani Suomesta,Ahaa,sanoi mies, ja kaivoi laukustaan kirjekuoren,jossa oli konserttiliput U2 konserttiin Helsingissä elokuun  20.päivänä ensi kesänä. Tuletko mukaan,hän kysyi.....Miksi Helsingissä ,kysyin. "Olen suuri U2 fani,matkustan melkein kaikkiin heidän konsertteihinsa! 


Tulin kotiin,etsin YouTubesta miehen taiteilijanimellä olevia videoita,ja aika monta sieltä löytyikin.Tässä yksi. Mies laulaa ja esiintyy  ;voin ihan hyvin kuunnella tätä musiikkia kerran,mutta mikään suuri fani en kuitenkaan ole.Netistä löytyi myös tieto,että miehen vanhemmat olivat Irakin juutalaisia,ja hän oli pienestä pitäen kuunnellut  Mohammed Abdel Wahibin musiikkia,josta hänen isänsä hänelle kertoi.

El sistema-Venezuelan lapsi-ja nuoriso-orkesteriverkosto


 Eilen näytettiin Yle Teemassa ihana 2-tuntinen dokumenttielokuva Venezuelan El Sistemasta, joka on lapsi-ja nuoriso-orkesteriverkosto.Todella nautinnollinen dokumentti,minulle ehkä erityisesti,koska olen siellä asunut,ja välistä dokumentti sai melkein tipan silmään ja herätti muistoja rakkaasta Caracasista.Kyseinen systeemi on sellainen,jonka pitäisi toimia kaikissa köyhissä maissa:Venezuelassa onneksi öljydollarit ja yksityiset lahjoitukset mahdollistavat tämän mahtavan systeemin.


Dokumentissä kuultiin välillä otteita laulusta "Alma Llanera",venezuelalainen kappale,joka on muodostunut maan toiseksi kansallislauluksi;minullekin se tuli tutuksi siellä ollessa.Laulun tunnetuin versio on kaiketi Placido Domingon versio albumilla "Mi Alma Latina" .Tässä toinen hieno versio kappaleesta,jonka ensiesitys oli vuonna 1914.


Innostuin niin eilen siitä dokumentistä ,että on ihan pakko laittaa tämä tänne.Videolla Venezuelan nuoriso-orkesteria johtaa tunnettu kapellimestari Gustavo Dudamel,josta tuli viime syksynä Los Angelesin filharmonikkojen ylikapellimestari  Esa-Pekka Salosen jälkeen.Dudamelista muuten tulee tänään sunnuntaina ohjelma Yle Teemalla klo 19.25

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kukkia ja kasveja



Eilen Bambi-koiran kanssa kävellessä huomasin,että asuintalon viereiseen puistoon istutetut orvokit kukkivat parhaillaan.Onneksi kamerakin oli mukana,ja innostuneena näpsin orvokeista kuvia.Mikä väriloisto;ne ovat kyllä niin kauniita!

Vähän kauempaa löytyi kiiltomalvaa,jota varten olin tuonut mukanani muovipussin.Keräsin näitä lehtiä pussin täyteen.Malva ei vielä kukkinut,mutta sen kukat ovat kauniin violetteja.Kiiltomalvaa kasvaa Suomessakin,joten jos kesällä näette kiiltomalvaa ,kerätkääpä niitä lehtiä,ne ovat tosi hyviä paistettuna sipulin kanssa.

Ruskistan ensin sipulia,ja sitten lisään malvan lehdet. Kansi pannun päälle,ja lehdet ovat kuin pinaatinlehdet:suuri kasa kutistuu pieneksi kasaksi paistettaessa. Lisään siihen suolaa,pippuria, ja sitruunamehua,mutta myös fetaa voisi lopussa lisätä,hyvää!Blogiystäväni Mimi,joka kirjoittaa englanniksi,teki malvasta ihania kääryleitä.

Keskiviikko-iltana Tel Avivin Karmel torin lähellä kävellessä näin moottoripyörän päällä nämä kaksi kissaa.Olivat aika hupaisen näköisiä siinä mopon istuimella istuessaan.Olivatkohan äiti ja poika (punertavat kissat ovat yleensä uroksia)...
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!