Tapasin tänään jälleen blogiystäväni Mimin,jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta jo ennen ruokabloggarien tapaamista hänen kodissaan.Tapasimme aukiolla ,josta alkavat sekä Carmel-tori että käsityöläistori. Mimi halusi löytää käsityötorilta tuliaisia tulevaa ulkomaanmatkaansa varten.Yksi vaihtoehto oli ylläolevassa kollaasissa näkyvät granaattiomenan muotoiset esineet. Voitteko kuvitella,että kaikki nämä esineet on tehty erilaisista kurpitsoista! Aivan uskomattoman upeita... Etiopialainen nainen möi tekemiään saviesineitä.Etiopialaiset työt ovat yksinkertaisia ,mutta kauniita.Niissä ei ole mitään maalattuja kuvioita tai kiiltävää pintaa.Mimi,joka myös on asunut Brasiliassa,kertoi,että siellä rannikon pikkukylissä tehdään samantapaisia esineitä.
Käsityöläistorilta pois tullessamme ostin uudet kengännauhat iloiselta suutarilta. Mietin aina miten kauan tällaisia vanhan ajan suutareita täällä vielä näkee....
Suutarin vastapäätä on marokkolainen ravintola;värikkään näköistä.
Neve Zedeqin kaupunginosaan tultuamme menimme marokkolaiseen sisustuskauppaan.Kauniita värejä ja esineitä;monet pitävät näistä esineistä ja tästä tyylistä;Marokosta alunperin tulleitä ihmisiä täällä on paljonkin.
Kaupassa oli marokkolainen nurkkaus.Pidän noista peileistä.
Kaupassa oli niin paljon nähtävää,että viivyimme siellä pitkäänkin.Mitään ei tosin tullut ostettua.
Vähän matkan päässä oli sisustuskauppa,joka sijaitsee vanhassa kauniissa asunnossa.Niin kaunista että pystyi vaan ihmettelemään,ja kallista.....
Tämä ovi miellytti...
Vanhan juna-aseman maatilatorilla ystävällinen kauppias möi luomumaissia ja muutakin
Maatilatorilla myytiin sokeriruokomehua.Tuossa vasemmalla näkyy korissa pelottava machete-veitsi sokeriruokojen parissa,ja oikealla on laite,jolla sitä mehua puristetaan. Venezuelassa näitä näki useassa paikassa,ja kun ensimmäisen kerran sitä maistoin,oli se myös viimeinen kerta.Liian makeaa.Venezuelassa syntynyt Mimi oli samaa mieltä..