Syötäviä kasveja poimimassa blogikavereiden kanssa

Tänään olin blogiystävien kanssa keräämässä syötäviä kasveja.Tänään ja huomennakin on aurinkoista ja normaalia lämpimämpää,joten sää suosikin meitä kasveja poimiessa,vaikka oli melkein kuuma! Kasvienkeruun piti tapahtua jo viikko sitten,mutta se peruuntui koska säätiedotus lupasi sadetta,jota ei sitten koskaan tullutkaan. Myös yläkuvassa olevat ihanat orvokit ovat syötäviä,kunhan niitä ei ole käsitelty millään myrkyllisillä aineilla.

Matkustin Lizin,Arin ja Arin Bostonista tulleen pikkusiskon kanssa Sarahin luo,jonne myös Mimi oli tullut hieman aiemmin.Kaikki englanninkielisiä ruokabloggareita. Syötävät villikasvit ovat parhaimmillaan juuri nyt,ja koska niiden kasvuaika on lyhyt,sitä kannattaa käyttää hyväkseen. Suurin osa poimistamme kasveista löytyikin Sarahin pihalta ja lähiympäristöstä. Poimimme kiiltomalvaa,nuorta nokkosta,pihatähtimöä sekä keskellä näkyvää keltakukkaista kasvia,nuokkukäenkaalia,(kiitos Sirokko)Sillä on hapahko maku ja myös sen kukkaa voi syödä,kunhan syöntiä ei liioittele sen sisältämän oksaalihapon vuoksi.

Emäntämme Sarah

Arin Bostonista vierailulla oleva pikkusisko ja osa päivän saalista...

 Mimi leikkasi ja huuhteli kasvit ja valmisti täytteen-paljon sipulia,nokkosia,kiiltomalvaa ja suolaa

Sarahilla on kuvassa osittain näkyvä jännä taaboun-pitapannu,joka näyttää ylösalaisin käännetyltä vokilta. Tällaista voi käyttää vain kaasuhellalla. Sarah oli etukäteen tehnyt löysää taikinaa,jossa oli pelkästään jauhoa,vettä ja suolaa,ja joka oli seissyt joitakin tunteja.Siitä me sitten kaikki jauhoja lisäämällä yritimme tehdä mahdollisimman ohuet leivät (ei nyt ihan onnistunut),jotka sitten lätkimme tuon taabounin päälle.Sillä välin Mimin valmistama täyte oli valmista. Osittain paistuneiden leipien päälle laitettiin nokkos-sipuli-kiiltomalva-täytettä sekä vuohenjuustoa,ja ne käärittiin rullalle,ja laitettiin takaisin tuon taabounin päälle,jotta rullien sisällä oleva juusto sulaisi.Pihatähtimö taas on hyvää salaateissa,kuten myös tuo keltakukkainen kasvi.

Poimimme myös zaatar-yrttiä,joka sekoitettiin labne-juuston joukkoon.Sarahin pihalla kasvaa oliivipuu,ja sen hedelmät näkyvät noissa purkeissa. Rullat olivat mielettömän hyviä ,mikä johtui varmaan siitä,että täyte oli itse poimimamme;D Huomenna aion mennä lähialueen villiintyneille alueille,ja poimia lisää kiiltomalvaa ja jos olen onnekas löydän nokkostakin...

Vierailu kierrätyspuistossa

Muutama päivä sitten kävin ympäristösuojeluryhmäni kanssa Hiryan kierrätyspuistossa. Kävin siellä myös pari vuotta sitten ollessani ympäristösuojelukurssilla,mutten tainnut silloin paljon kuvia tänne laittaa. Hiryan kierrätyspuisto on osa tulevaa keskuspuistoa,jonka  täytäntöönpanossa ovat mukana Tel Aviv ja muutamat sen viereiset kaupungit. Puistosta on tarkoitus tulla keskeisen Israelin vihreät keuhkot,ja sen koko tulee olemaan suurempi  kuin Central Park New Yorkissa.  Tosin sen täytäntöönpanoon tulee menemään sen verran aikaa,että näenköhän sitä koskaan valmiina.... Hiryan kierrätyspuiston keskellä on vihreä vuori,joka on entinen jätevuori. Ennen vuoren kunnostamista sinne tuotiin suurin osa Tel Avivin alueen jätteistä ja vuori kasvoi ja kasvoi,kunnes siellä viihtyvät linnut alkoivat olla vaaraksi lentoliikenteelle. Tulevan keskuspuiston alueelle oli myös tarkoitus tulla asuinalueita,mutta onneksi vihreät ja tuleva puisto voittivat tässä tapauksessa.Paikan englanninkieliset sivut   ovat aika monipuoliset.

Kunnostuksen jälkeen entisen jätevuoren pitäisi näyttää suurinpiirtein tältä.2 vuotta sitten,suurinpiirtein samaan aikaan keväällä,olin vuoren päällä,jossa oli paljon vihreää kasvillisuutta ja täynnä kevätkukkia.Nyt emme päässeet vuorelle.

Nytkin se näytti hyvin vihreältä. Kunnostus jatkuu koko ajan ja vuoresta saadaan biokaasua,joka  siirtyy putkia pitkin erääseen lähialueen tehtaaseen,joka nyt käyttää tätä  vihreää energiaa entisen saastuttavan energian sijasta.Suunnitelmien mukaan vuoresta saatava biokaasu käytetään tulevaisuudessa puiston valaistukseen.

Alueella on yrityksiä ,jotka käyttävät kierrätysmateriaalia hyväkseen

Ensin kävimme oppaan kanssa kierroksen alueella ja saimme tietoa paikan toiminnasta,ja sen jälkeen tekikin mieli kahvia.Hiryan Ympäristökoulutuskeskuksen kahvila on ns. sosiaalinen yritys,jolla on sosiaalinen merkitys.Tässä tapauksessa kahvila perustettiin riskinuoria varten,jotka ylläpitävät ja hoitavat kahvilaa.Nuoret,jotka ilman tätä projektia olisivat todennäköisesti joutuneet täysin hunningolle,saavat paitsi tavallista koulutusta myös koulutusta työhön ja taitoja pärjätäkseen yhteiskunnassa. Kaikki kahvilan tulot käytetään nuorten koulutusprojekteihin ja apurahoihin.Kahvila on myös vihreä,ja kaikki astiat ovat luonnossa hajoavia,kuten tuo maissista tehty kahvimukini. Ja kuvassa näkyy jännät harjoista tehdyt valaisimet sekä pois heitetyistä puunkappaleista tehdyt tuolit ja pöydät.

Ympäristökeskuksen vastaanoton tiskin pinta on tehty muovipulloista ja maalista.

Muovirenkaista tehdyt hauskat tuolit!

Mutta mukavinta eilen oli osallistuminen kierrätystuotteen tekoon. Kierrätyskeskus järjestää erilaisia kierrätykseen liittyviä workshoppeja,ja eilen siellä olikin suuri joukko koululaisia,meidän lisäksi. Kuvassa näkyvät kukat on tehty muovipulloista.

Paikan kierrätyskouluttaja,Brigitte,esiteli meille paikassa tehtäviä kierrätystuotteita. Ihan kivoja ideoita häneltä saikin.

 Muovipusseista tehty koru

Sitten pääsimmekin toimiin;tekemään muovipussikangasta...

Sitä varten ohuet muovipussit leikataan ensin auki ja niiden päätypuolet leikataan pois.

Ainakin 4 kerrosta laitetaan päällekkäin ja pieniä erivärisiä muovipussin osia voi laittaa päälle,jotta "kankaasta" tulee persoonallisen näköistä

Sen jälkeen muovipussien päälle laitetaan ohut puuvillakangas,joka näyttää likaiselta mutta siihen vaan on tarttunut värejä muovipusseista...

Tämän jälkeen kangasta silitetään

Kunnes siihen tulee kupruja...

Tässä valmis "kankaamme" josta tuli pari metriä pitkä.Tästä voi tehdä vaikka sadetakin,kuten Brigitte oli tehnyt,tai suihkuverhon,tai kassin. Veimme muovipussikankaan kurssikeskukseemme ja lähestyvässä kierrästyspäivässämme aoimmekin opettaa muille tätä tekniikkaa.

Sunnuntaiklassikko 13-2

Sunnuntaiklassikkoni tänään Burt Bacharachin ja Bob Hilliardin kappale vuodelta 1962,"Any Day Now". Laulun ovat levyttäneet lukemattomat artistit,esimerkiksi Elvis Presley,mutta tällä videolla laulun laulaa sen ensimmäinen levyttäjä,Chuck Jackson.

Muut klassikot löytyvät täältä

Jos olisin kirjoittanut blogia 10 vuotta sitten...

Blogimaailmassa on viime päivinä kiertänyt hauska haaste,jossa on kerrottu mitä olisi bloggailtu 10 vuotta sitten.  Siitä ovat kertoneet mm. Elisabeth, Itkupilli,Johanna, Mizyena, Vera A. ja Sirokko. 

10 vuotta sitten oli kotona 1 tietokone,jonka jakoivat äiti ja poika. Olisin silloin bloggaillut Helsingissä enkä täällä.....Olisin varmaankin valittanut pitkistä talvista.

Koska käytin työssäni ahkerasti tietokonetta,en ehkä olisi kauhean useasti jaksanut postata blogiini.Mutta jos olisin,olisin varmaan kertonut rakkaasta lemmikistäni Otto-kissasta,joka silloin vielä oli komeassa kunnossa (nyt melkein 17v.paljon hoikempi.ja pojan hoidossa Helsingissä.)Olisin ehkä kertonut ahkerasta nettikirjeenvaihdosta tasmanialaisen Kerryn kanssa,jonka kanssa olimme "tavanneet" virtuaalisesti ICQ:n kautta.Yhteiset kiinnostuksen kohteet  pitivät huolen siitä,että juttu luisti chattaillessa ja sähköpostaillessa. Yhteydenpito kesti vuosia,ja katkesi jostain syystä vasta pari vuotta sitten.

Olisin varmaankin postannut kieliopiskeluistani. Espanjaa tuli opeteltua erilaisilla kursseilla ja minulle kehittyi jonkinlainen himo espanjan oppikirjoihin. Vapaa-aikaani vietin usein Akateemisen kielikirjaosastolla....Haaveilin Etelä -Amerikan matkasta.......

Olisin ehkä maininnut tavanneeni elämäni rakkauden.Elämä muuttui aika lailla ja olisin saattanut mainita sen. Kävimme esim. Arhusissa Tanskassa,josta kuva.

Kiirettä piti:työ,monet harrastukset,uusi suhde. Koska rakkauden kohde silloin asui Hollannissa ,tuli sielläkin vietettyä paljon aikaa.Olisinkohan lainkaan ehtinyt postata blogiini....

Olisin saattanut mainita dilemmastani,muuttaako Hollantiin vai ei. Hyväksyäkö kosinta vai ei. Tämä olisi ollut olohuoneeni Amsterdamissa,jos olisin suostunut.Vietin siellä paljon aikaa,mutta Hollanti ei jostain syystä silloin kiinnostanut asuinpaikkana.Myöhemmin kuitenkin muutimme  molemmat tänne Israeliin vähän yli vuodeksi,ja sen jälkeen Venezuelaan ja Yhdysvaltoihin,joten espanjan harrastuksesta oli paljonkin hyötyä ja toive päästä Etelä-Amerikkaan toteutui.

Olisin saattanut mainita myös taideharrastukseni,ja taidekerhon,jossa kävin joka sunnuntai,ihan kodin vieressä. Tämä oli ensimmäinen eksälle tekemäni taulu,jonka hän kehysti ja joka oli Hollannin kodissa.Nyt se on keittiön seinällä.

Blogisynttärit ja arvonta

Tämä löytyi erään ikkunan kohdalla Tel Avivin Neve Zedek-kaupunginosassa

Huomasinpa tässä yhtäkkiä,että blogini täytti äskettäin vuosia

2 vuotta sitten, helmikuun 5. 2009,päätin erottaa ruoka-blogin ja muut asiat,ja perustin tämän toisen blogini. Ensimmäisessä postauksessa oli tämä oranssinkeltainen kollaasi.

Tämän ultra-suloisen koiranpennun näin torilla jo ennen Suomen-matkaani. Mopsin ja minipinsserin sekoitus. Se oli niin suloinen,että ihmisiä kerääntyi ympärille....

Joten viime viikolla olleiden synttäreiden kunniaksi pistän pystyyn pienet arpajaiset. Eli laittakaapa kommenttia,jos haluatte olla mukana.Palkintona jotain pientä täältäpäin.Arvonta-aika kuun loppuun

Hauveleita

Tänään,lähellä toria kävellessä,kurkisti tämä ihana hauveli muurin päältä,niin kiinnostuneena ympäröivää maailmaa katsomassa.Lähelle mennessä halusi myös kovasti nuoleskella käsiä. Ihana!

Näin huomasin sen ensin...

Tällä viikolla bongasin myös erään pienen kirjakaupan  omistajan  hyvin kirjoista kiinnostuneen koiran kaupan  ikkunassa;D

Sateinen päivä ja uusi sateenvarjo

Näkymä ystäväni Maryn parvekkeelta aamulla  Tel Avivissa

Tänään oli sitten iltapäivään saakka kunnolla sateinen päivä. Mutta kun aamulla menin Bambia ulkoiluttamaan,oli vielä auringonpaistetta,ja kuvittelin ,että sadetta ei tule. Ja näin unohdin sateenvarjoni kotiin,vaikka uloslähdettäessa taivas oli jo kunnolla harmaa.

Olen tämän talven aikana systemaattisesti unohtanut sateenvarjot kotiin,ja sitten joutunut ostamaan taas uuden halpis-sateenvarjon,joka jo hajoaa heti kun vähänkin tuulee. Koska satoi oikein kunnolla,päätin vihdoinkin ostaa sellaisen oikein suuren varjon,joka takuulla pitää sateen vähän kauempana.Sellainen löytyikin,oikein suuri ja nätti ,ja vasta myöhemmin näin,että siinä luki joka puolella Laura Ashley Garden. No,en kuvittelekaan ostaneeni aidon Laura Ashley-sateenvarjon alle 10 eurolla,mutta hyvä varjo tämä joka tapauksessa on.

Jaffan pääkadun kohdalla bussi kulki vaivalloisesti,sillä jo parin kuukauden aikana on esplanadi-tyyppisen  kadun toinen puoli ja itse kadun keskellä oleva puisto-osuus ollut täydessä remontissa. Bussit ja autot joutuvat molempiin suuntiin käyttämään vain yhtä puolta. Remontin tarkoitus on valmistaa aluetta kaupunkijunaa varten,mutta uskon siihen vasta sitten kun sellaisen näen,jos sellaista edes ehdin nähdä. 80-luvulla,jolloin asuin täällä ensimmäisen kerran,oli tämä suunnitelma jo valmiina,ja sen piti valmistuakin.Ja nyt on 2011,mutta vieläkään kaupunkijunaa ei ole...Kadun varrella olevia kauppoja takuulla harmittavat nämä työt,sillä kauppoihin on hankalaa päästä.

Bambikin alkaa jo tottua Suomesta tuomaani uuteen sadetakkiin....