Telttatilanne,kissoja ja koiria...

Tel Avivissa poliisivoimat purkivat viimeiset teltat tänään,ja monet teltta-asukkaat purkivat raivoaan.Suurin osa näistä tähän asti jääneistä teltta-asukkaista oli kodittomia tai muuten huono-osaisia. Alussahan opiskelijat ja asuntojen hintapolitiikkaa vastustavat nuoret pystyttivät näitä telttoja. Kotini vieressä olevassa puistossa sen sijaan telttakylä on voimissaan eikä kaupungin taholta ainakaan tänne ole tietääkseni mitään purkamiskäskyä tullut.Itse asiassa telttakylä kasvoi viime viikolla,kun Tel Avivin Rotchild-kadun telttakylästä tuli tuo vasemmalla näkyvä suuri vihreä teltta. Tässä telttakylässä asuu mielestäni vain 2 henkilöä :rullatuolissa istuva nainen (joka kyllä pääsee itse tuoliin ja pois siitä,jotenkuten) koirineen sekä mies,joka  tarvitsee kävelykeppiä.Iltaisin siellä on paljon vieraita....Rullatuolissa oleva nainen on ollut teltassa nyt heinäkuun lopusta lähtien,enkä oikein ymmärrä,miksi hän edelleenkin on tuolla.Eikö kaupungilla ole hänelle paikkaa tai eikö hänelle tarjotut vaihtoehdot oikein kelpaa....Käyn joskus hakemassa heidän vesipullonsa jääkaappiini kylmettymään.Nainen sanoi muutama päivä sitten,että heille olisi joltain taholta tulossa generaattori tuonne.Oma mielipiteeni tuosta 2 hengen telttakylästä on hieman ristiriitainen:toisaalta minusta tahojen pitäisi jotain tehdä,sillä kyse on 2 vammaisesta henkilöstä,jotka eivät näy pystyvän hankkimaan vuokra-asuntoa saati maksaa vuokraa (nainen kyllä saa asumistukea ja miehellä on joku sopimus jonkun asunnon kanssa,jossa hänen vaatteensa ovat ja jossa hän pääsee käymään suihkussa) ja  toisaalta minua ärsyttää,että osa  puistoa on pilalla tällä hetkellä,tuon telttakylän vuoksi. Jostain kuulin,että heille tarjotut vaihtoehdot eivät kelpaa...Oli mikä oli,ei sitä ihan tyhjän vuoksi asuta teltassa jo kolmatta kuukautta.

Bambi tapasi puistossa aika lailla samannäköisen kaverin..

Ja Pekka-kissa,josta olen aiemminkin kirjoittanut (se onkin tyttökissa..) seurasi meitä taas. Iltaisin kun vien Bambia ulos se usein lähtee meitä seuraamaan ihan vierestä,ja silloin en uskalla mennä ison kadun toiselle puolelle,sillä pelkään sen jäävän auton alle. 

Pekan varsinainen koti on ihan kotitaloni sisäänkäynnin vieressä..

Kollaasi oranssit

Viime tingassa ehdin osallistua kollaasihaasteeseen,joka on tällä viikolla oranssi. Ihanan energinen väri,josta tykkään ,etenkin sitrushedelmissä,jotka nyt vielä ovat vihreitä..Omistan kyllä oranssisen paistinpannunkin ja kattilan..

Muut oranssiset kollaasit löytyvät täältä

Uusi blogi

Avasin uuden blogin,englanninkielisenä. Blogin avasin,koska halusin kesän tori/halli-kuvat Helsingistä  tuttuni Sarahin  torisivustolle. Sarah on kuitenkin kovin kiireinen,eikä ehdi nyt ylläpitää tuota torisivustoa,joten Helsingin torikuvia siellä ei ole kuin yksi,mutta ne ovat sitten tuossa uudessa englanninkielisessä blogissani.En vielä tiedä,mitä muuta sinne laitan...

Sanahaaste Leenalta

Ovi Jaffassa

Leena Lumen blogissa oli hauska ja hieman erilainen haaste,joka meni näin:" Sille,joka haluaa,annan viisi sanaa/asiaa,jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoita noita sanoja blogissasi. Ei mitään snobbailua,eikä harkintaa,vaan antakaa palaa!"

Ja Leenalta saamani  sanat ovat seuraavia:

1.Venezuela: Vuosia unelmoin Etelä-Amerikasta.Olin teininä ollut täällä  kibutzilla  ja tutustunut argentiinalaisen ryhmän jäseniin,ja heidän avullaan opin ensimmäiset espanjankieliset sanani.Myöhemmin opiskelin Suomessa espanjaa oikein systemaattisesti ja rakastin ja keräsin latinomusiikkia. Ja kun eksälle tuli se työprojekti Venezuelassa,ja tulin sinne ensimmäistä kertaa,olin niin innoissani! Eksä oli kuukauden aikana jo tutustunut maahan ,ja paloi halusta esitellä minullekin kaikki kauniit paikat.Parin kuukauden kuluttua ,sen jälkeen kun olin ensin pakannut asuntomme tavarat ja vienyt ne eksän vanhempien luokse varastoon,menimme sinne jo pidemmäksi aikaa. Aikani Venezuelassa oli sellainen ,joka jäi ikuisesti muistiin ja jonka muistoa vaalin ,ja haluaisin päästä sinne vielä kerran..Ihana ,vaikkakin vaarallinen maa.

Synttärilounas

2.Ruoka:suhteeni ruokaan on aina ollut tärkeä:haluan oppia kaiken mahdollisen siitä ja kokeilla uusia asioita.(paitsi jos se liittyy lihaan..) Se kiinnostaa ja liittyy niin moneen asiaan,kulttuuriinkiin..Ellen olisi kiinnostunut ruuasta,en pitäisi ruokablogia..Olen aina ollut kiinnostunut myös ruuan terveellisestä puolesta,ja sekin tulee ruokablogissani esille.Toisaalta voisin elää pelkillä salaateilla...

3.Seikkailu:Matka Venezuelaan oli myös seikkailu,sillä se oli hyppy tuntemattomaan.Eksän kanssa tuli muutenkin paljon seikkailtua siellä sun täällä,joskus vaarallisestikin,ja täytyy  myöntää,että pidän siitä ja että se nostaa adrenaliinitasoa mukavasti. Seikkailuja ei ole parin viimeisen vuoden aikana oikein ollut,mutta mieli on vieläkin valmis sellaiselle...

4.Hullu rakkaus: Hullu rakkaus syntyi kun tapasin R:n,eksän. Olin valmis (en ihan heti,mutta kun olimme tutustuneet paremmin)matkustamaan hänen perässään vaikka Timbuktuun(no Caracas oli sekin aika kaukana:D) Aivan ennenkuulumatonta,en koskaan ennen ollut tavannut henkilöä ,jonka kanssa olin valmis tuollaiseen seikkailuun,ja Wikipedian mukaan olin jo keski-ikäinen!!Hullu rakkaus kesti 5 vuotta ja oli elämäni parasta aikaa.Edelleenkin olemme yhteydessä ja jotain tunteita jäi vielä jäljelle.

5. Terveys:Molemmat vanhempani kuolivat syöpään:siskollani oli se ,samoin kuin serkulla ja parilla muulla sukulaisella.Kuulun riskiryhmään. Siitä johtunee myös kiinnostukseni terveelliseen ravintoon ja terveellisiin elämäntapoihin.Yritän tehdä kaikkeni,että pysyn mahdollisimman terveenä.

Pitkä pyhä

kuva netistä

Tänään illalla täällä alkaa Rosh Hashana eli juutalainen uusi vuosi,josta lisää täällä(suomeksi). Alkamassa on vuosi 5772. Pyhä on tänä vuonna todella pitkä,sillä se alkaa tänään,ja päättyy perjantai-iltana,mutta silloin alkaakin sapatti,joten se ikäänkuin jatkuu vielä päivällä,eli 3 päivää ilman julkista liikennettä,joka tällaiselle autottomalle on ihan kamala juttu.Kauppoja ja kahviloita on kuitenkin pyhänäkin auki,etenkin Tel Avivissa,ja kuntosalinikin on auki joka päivä,mutta koska se on kaukana,eikä ole linja-autoja,niin enhän sinne pääse. Tänne asuinkaupunkiinikin avattiin juuri uusi pieni kauppakeskus,minkä kaupat pitäisi olla pyhänäkin auki. Sinne pääsee jo kävellen ja sitten kun paikan kahvilatkin avataan,niin ihan mukavaa mennä sinne lauantainakin,kun paikat yleensä ovat kiinni. Mutta tuo bussittomuus kyllä tympäisee,kun sitä kestää aina tuonna lauantai-iltaan asti. Tänään menen minäkin uuden vuoden aterialle omenia dippaamaan hunajassa,ja kyyti takaisinkin on varmistettu.

Kauppakeskuksissa on paljon lahjamyyntipöytiä,sillä tapana on antaa uuden vuoden lahjoja,etenkin,jos menee vierailulle. Tämä alunperin argentiinalainen mies möi itse tekemiään liköörejä,joita oli 6 erilaista.Maistaakin sai,ja maistoin suklaista ja granaattiomenan makuista,ja ostin tuliaisiksi tuon punaisen granaattiomenaliköörin,joka oli tosi hyvää.

Tuttu kukkakauppakin oli juhla-asussa...

Melkein harmaa päivä

Aamulla alkoi sataa juuri kun olin tullut yhdestä bussista pois ja olin odottamassa toista.Kastuinkin jonkun verran,mutta ei se minua häirinnyt,niin tervetullut tämä sade on. Ja koko aamupäivän oli pilvistä ja aurinko pysyi piilossa,osan iltapäivääkin,mutta sitten alkoivat pilvet väistyä ja aurinko tuli taas esille. Syksyisessä ja sateisessa Suomessa on varmaan outoa kuulla,että iloitsin todella paljon tuosta auringon piiloon menemisestä,mutta kun aurinkoisia päiviä on ollut niin kauan,tuntui yksi puoliharmaa päivä ihanalta! Täällä satoi 3 peräkkäisenä päivänä,mutta nyt taitavat sateet olla ohi,ja seuraavasta ei ole tietoa. 

Kauppakeskuksen kukkakaupassa oli vaalean pinkkejä ja aniliininpunaisia joulutähtiä;en ole tällaisia värisävyjä joulutähdessä ennen nähnyt.

Lounassalaattipaikassa oli tällaiset jännät tuolit,joihin on käytetty vanhoja vesiputkia..Hauskan näköiset!

Puiston 2 oliivipuun oliivit näyttävät nyt kypsiltä ,mutta jotkut oliivit alkavat olla ryppyisiä....

Sunnuntaiklassikko 25.9

Tänä viikonloppuna  täällä satoi ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan ja sen kunniaksi sunnuntaiklassikkoni on Irma Thomasin "It's raining".


Irma Thomas on vuonna 1941 syntynyt amerikkalainen soul-ja R&B-laulaja;Aretha Franklinin ja Etta Jamesin aikalainen,mutta vähemmän tunnettu laulaja.Thomas sai ensimmäisen Grammy-palkintonsa vuonna 2007,45 uravuoden jälkeen. Irma Thomas esiintyy ja levyttää edelleen ja hän on Suomessakin käynyt esiintymässä,viimeksi vuonna 2007.


Muut klassikot löytyvät täällä