Apua,hellettä!

Puiston pienessä granaattiomenapuussa hedelmät ovat jo saaneet väriä.

Apua,eilisestä lähtien on ollut tosi kuumaa täällä.Eilen en jaksanut mennä aikaiselle satamakävelylleni,sillä aamulla oli kostea ja painostava sää. Tänäänkin tosi kuumaa,ja ei tämä tästä kai enään viilene,eli kuuma kesä on nyt sitten kunnolla alkanut täällä.

Iltaisin kun odottelen kahta viereisten talojen naapuriani koirineen,kissat tulevat heti minut nähtyään esille.

Ihana S naapuritalosta syöttää kissoja iltaisin.Niitä on laskelmieni mukaan vähintään 12 ja vaikka puistossakin on muutama kissansyöttäjä,tietävät kissat tarkalleen,milloin on ilta-ateria.S on muuttamassa pois syksyllä ja on hieman vihjaillut,että syöttöhomma siirtyisi minulle,mutta en haluaisi tuota hommaa ainakaan yksin tehdä,vaan mielelläni jakaisin sen jonkun kanssa. Ja mitä teen,jos olen vaikka Suomessa...

Tyytyväisiä kissoja ilta-aterialla

Tänään huomasin,että erään lähellä olevan talon etupihalla kasvaa sokeriruoko! Aika kummaan paikkaan tuo on istutettu,kun vieressä on autojen parkkipaikka!

Kävin tällä viikolla lyhyellä kaupungin järjestämällä kurssilla,jossa meistä kurssilaisista tuli tavallaan jonkinlaisia valvojia,jotka raportoivat ympäristöministeriölle kansalaisten ympäristölikaamisesta.Kuvittelin ennen kurssia,että tästä lähtien voin sitten antaa sakkolapun jollekin vaikka puistoa likaavalle,mutta ei se ihan niin ole. Jos näen jonkun,joka vaikka heittää tupakanstumpin tai roskia kadulle,periaatteessa voisin mennä ihmisen luo,pyytää henkilötietoja,ja kirjoittaa raportin,jonka lähetän ympäristöministeriöön,josta sitten tulee sakkolappu.Käytännössä tätä ei välttämättä suositella,sillä ei tiedetä,millainen reaktio tulee sitten siltä likaajalta.Joten enimmäkseen tuo raportointi on sellaista,että jos näkee jonkun heittävän autostaan tupakanstumpin tai likaa,niin rekisterinumero otetaan ylös,valokuvataan auto jos mahdollista,kirjataan muut tiedot ja lähetetään eteenpäin,ja auton omistajalle tulee sakko,joka ehkä saa hänet miettimään.Parasta tuossa on se,että kaikki sakkotulot menevät ympäristöprojekteihin:)

Juhlat sydänsairaitten lasten toipilaskodissa

Tansanialaiset öljyssä paistetut  makeat pallerot,joiden nimeä en muista

Eilen S.A.C.H-toipilaskodissa ,jossa käyn tiistaisin,oli pienet juhlat.

Juhlat olivat 2 toipilaskodissa viime kuukausina toimineitten ihastuttavien sosiaalityöntekijöiden jäähyväisjuhlat. T ja M ovat olleet tuolla tiistaisin iltapäivällä ,kuten minäkin,ja he ovat järjestäneet toimintaa siellä oleville äideille/hoitajille.Rahoitus loppui ja sääli,etteivät he voi jatkaa toimintaansa tuolla.

Viime viikolla sovittiin,että jäähyväisjuhlassa jokainen ryhmä valmistaa jotain kotimaansa ruokaa. Niinpä tuolla olikin ruokia Etiopiasta,Tansaniasta,Sansibarista,Angolasta,Haitista.

Worke ja etiopialaiset värikkäät kasvisruuat.Worke on hoitaja,joka on ollut etiopialaislasten mukana. Nyt lapsia on jäljellä enään yksi ja Worke toivoo jo pääsevänsä takaisin kotiin,sillä hän ei ole nähnyt tyttäriään 4 kuukauteen.

Injera,etiopalainen lättymäinen leipä.Injeraa tehdään teff-jauhoista . 

Brasiliailainen Rosanna,joka on angolalaisten tukena,oli valmistanut brasilialaisia brigadeiro-makeisia.

Otin hieman kuvia joistakin lapsista tuolla.Tässä iloiset kaverukset Moises ja Antonio Angolasta.Moises on jo leikattu,mutta Antoniolla on vielä leikkaus edessä.

Haitilainen Kensia menee jo tällä viikolla takaisin Haitiin. Hän on nyt selvästi vahvempi kuin ennen leikkaustaan.

Suloinen Mtumwa Sansibarista on juuri tullut takaisin sairaalasta ja oli helpottuneen näköinen.

Hymytyttö Sorete Etiopiasta menee takaisin Jimmaan,Etiopiaan ,ensi viikolla.Soreten haave on valmistua lääkäriksi,ja toivottavasti hänen toiveensa toteutuu. Hän on ollut täällä jo monta kuukautta ja palaa nyt takaisin hyvin toisenlaisiin olosuhteisiin:savesta tehtyyn kotiin.

Ja tässä minun suosikkipoikani,Julius.Olen aivan ihastunut tähän tansanialaiseen pikkumieheen!Kuusivuotias Julius leikattiin muutamia viikkoja sitten,mutta viime viikolla hän joutui uudelleen sairaalaan,sillä rasavilli  pikkupoika ei malta pysyä paikoillaan ja leikkauksen jälkeen pitäisi levätä ja olla varovainen.

No kuvaamisen ajan sentään jaksan olla paikoillani;D

Olipa mukavat juhlat!

Tässä ihan tuore video S.A.C.H.in toiminnasta sekä toipilastalosta ja videolla näkyy myös Julius! Juliuksesta onkin tekeillä dokumentti,jossa seurataan pojan matkaa Tansaniasta tänne ja takaisin kotiin.Vielä Juliuksella ei ole kotiinlähdön aika, mutta pian sekin koittaa.

Kollaasit-vihreät sävyt

Kollaasin väreinä tällä viikolla vihreät sävyt. Ihan sitä vaaleinta vihreää en helposti löytänyt,mutta tuossa viljassa sitä taitaa olla jonkun verran...

Koska vihreät sävyt ovat niin ihania,laitoin vielä toisenkin kollaasin.

Muut vihertävät kollaasit löytyvät täältä

Poinciana

Poincianapuut muuttuvat kauniimmaksi päivä päivältä...

Tapahtumia,kävelyä ja jalkakipuja

Ihan oikeasssa olet rantsu. Ei sun päällä saa tupakoida,sitä varten on tuhkakupit!

Pari viikkoa sitten kävin aikaisin aamulla kunnon lenkillä kävelyryhmän kanssa Tel Avivissa ja  viime viikon perjantainakin oli tarkoitus mennä,mutta heräsin klo 5 aamulla ja painuin takaisin pehkuihin.Tänään sitten ryhdistäydyin,eikä nouseminen tuntunut vaikealta (yleensä nousen klo 6 aikaan..)

Olin laskenut ,että minulla menee noin tunti saapua tapaamispaikalle Tel Avivin satamaan,ja bussi ja kävely pysäkille ja sieltä tapaamispaikalle kestikin noin 50 minuuttia.Nousin kuitenkin liian aikaisin bussiin ja sain odotella muita kävelijöitä yli puoli tuntia,mutta sinä aikana oli ihan kiva katsella koko ajan ohitse juoksevia ,käveleviä ja pyöräileviä ihmisiä.Klo 7.15 muutkin ryhmän jäsenet saapuivat ja alkulämmittelyn jälkeen lähdimme liikkeelle. 

Rantatielle on laitettu pianoja,ja kuka tahansa halukas voi kokeilla soittotaitojaan...

Tunti ja 15 minuuttia tosi reipasta kävelyä alkoi  jo tuntua kropassa,kun aurinko tuli kunnolla esille ja alkoi olla lämmintä.

Vaatteiden vaihdon jälkeen kävelin uudestaan rantatietä kohti,sillä gay pride-paraatin vuoksi monet keskustan kadut oli suljettu ja bussini reitti muutettu.Kävin matkan varrella olevassa maatilatorilla ja ihailin kurpitsakokoelmaa.

Ostin kirsikkatomaatteja ja näin ensimmäistä kertaa pinkkiin vivahtavia kirsikkatomaatteja,Pink Cherryjä (ne ovat toisiksi ylemmässä isossa rasiassa,mutta se pinkkiin vivahtava väri ei oikein tullut kuvassa esille)

Tällä rannalla saivat koiratkin olla leikkimässä.

Tällä rannalla valmisteltiin beach partyä,joka alkoi pride paraatin loputtua.

Meressä oli taas hienoja turkooseja sävyjä

Tässä värikkään julkisivun hotellissa Madonna asui viikko sitten.

Kävelin Gan Meir-puistoon,jossa oli paraatia edeltävä tapahtuma.Vaikka tulin tapahtuman alkuvaiheessa,paikalla oli jo paljon väkeä ja lisää vyöryi sinne koko ajan.Pride-paraati on todella suuri täällä ja valtavan värikäs tapahtuma ,ja olisi ollut mukava jäädä kuvaamaan paraatissa mukana olevia värikkäitä tyyppejä,mutta itse paraatin alkamiseen oli tässä vaiheessa vielä muutama tunti aikaa ja olin jo kävellyt lämpimässä  yli 2 tuntia ja halusin vain kotiin,ja bussillekin oli vielä pitkä kävelymatka.Viime vuonna kuvasin tapahtumaa jonkun verran täällä.

Puiston reunalla eräs kodittomista koirista huolehtiva yhdistys etsi koteja näille koirille.Yleensä yhdistys tuo tuonne pentuja,joita voi katsella ja sitten miettiä,jos haluaa sellaisen adoptoida.Nyt sinne kuitenkin oli tuotu koiria,jotka olivat lopetusuhan alaisia. Vaikka täällä on tosi paljon koiranomistajia;on kodittomia koiria kuitenkin liikaa,eikä kaikille löydy kotia,joten eläinsuojeluyhdistys joutuu lopettamaan koirat tietyn ajanjakson jälkeen. Tuntuu surulliselta ja toivottavasti näistä edes joku löysi tänään uuden kodin.

Tuon paraatitapahtuman vuoksi kävelin niin paljon,että kotiin tullessa jalat olivat ihan väsähtäneet ja vähän kivuliaatkin.Nyt on levätty ja jalatkin taas kunnossa! 

Kirjoja ja mansikoita

Taustalla punainen design-museo ja oikealla cinemateekki sekä mediateekki

Täällä alkoi eilen vuosittainen,yli viikon kestävä kirjaviikko,jolloin kirjakustantamoilta voi suoraan ostaa kirjoja,alennuksin. Tätä vietetään monessa kaupungissa ja Tel Avivissa suuri kaupungintalon vieressä oleva Rabin-aukio on täynnä kirjakustantamoiden kojuja.Tapahtuma on aina auki iltaisin ,eli klo 18 aina keskiyöhön. Menin tällä kertaa asuinkaupunkini Mediateekin aukiolle,jossa vietetään tämän kaupungin kirjaviikkoa.

Olin aika pettynyt,sillä kustantamoiden kojuja oli mitätön määrä Tel Avivin kirjaviikon kojuihin verrattuna ja täällä taisikin olla enimmäkseen lastenkirjoja. Mutta ei se mitään;kirjaviikkoa vietetään tulevallakin viikolla ja ehdin hyvin mennä sinne isompaankin tapahtumaan.

Joten menin Mediateekin toisella puolella olevalle maatilatorille (auki torstaisin) jossa ostin pienen rasiallisen herkullista munakoisoa tahinikastikkeessa Daliyat al-Karmelista kotoisin olevalta druusinaiselta.

Maatilatorikin oli kutistunut ihan mitättömäksi,mutta se kuulemma johtui viereisestä kirjatapahtumasta,ja siitä,että suurin osa tuolla yleensä olevista viljelijöistä olivat toisessa tapahtumassa.

Mutta ostin mansikoita;pitkän sesongin ehkä viimeiset täällä.Seuraavat mansikat syön kai Suomessa...nämä olivat makeita ja hyviä.

Lähellä kotia näin,että erään talon aitana toimivaan passionhedelmäaitaan on jo tullut hedelmiä.

 

Punakukkainen puu

Kauniit poincianat eli Delonix Regiat  ovat taas alkaneet kukkia.Heti kun yölämpötila nousi korkeammaksi,puihin ilmestyi punaisia kukkia,mutta puissa on vielä suurin osa kukista nuppuvaiheessa,joten poincianojen täysi kukoistus on vielä edessä.Madagaskarilta alunperin peräisin oleva puu on mielestäni kaunein täällä kukkivista puista. Keltakukkainen poinciana kukkii kotini viereissä puistossa myöhemmin kesällä. Olin jo pitkään odotetellut näiden kukkimista;ovat niin upeita!

Tuon kuvaamani puun vastapäätä on ehkä upein bougainvillea minkä tiedän,mutta kirkkaasta valosta johtuen en saanut sitä kunnolla kuvattua enkä edes kokonaan,niin runsas se on.

Bougainvillean kukat läheltä katsottuna.

Torilla eilen ihailin tätä itämäista kakkuvalikoimaa.En lainkaan pidä äklönmakeista leivonnaisista mutta tuo kokoelma ei ollut hullumman näköinen...

Poincianalle on sävelletty ihan oma jazzkappalekin,vuodelta 1939 (Bernier ja Simon).