Korkeita paikkoja ja liljoja

Jo pitkän aikaa olen ihaillut näitä kukkia kodin viereisen  puiston muistomerkin ympärillä.  Ovat kauniita, ja lopulta päätin ottaa niistä muutaman kuvankin, ennenkuin kuihtuvat kokonaan pois.

Niitä on myös keltaisena samassa paikassa.

Päivänlilja , joka on saanut nimensä siitä että kukka elää vain päivän. aamusta iltaan. 

Kaunista.

Viime viikolla kävimme Annelin kanssa ihmettelemässä miltä kaupunki näyttää ylhäältä päin.   Kaikki näytti 49. kerroksesta katsottuna lilliputtimaiselta.

Tässä kuvassa näkyy sekä Välimerta että osa Saronan puistoalueesta.

Täällä on ollut tänään taas tosi lämmintä  mutta onneksi oli aika kuivaa.  Lauantaina jopa satoi, mutta täällä omalla alueellani sadetta tuli ehkä 2 minuutin ajan.  Puhdisti  kuitenkin kivasti ilmaa.  

Suomi designia Jaffassa

Tänään täällä vietettiin "Finnish Design in Israeli Homes" -näyttelyn avajaisia Jaffassa, arkkitehtien talon galleriatiloissa.  Näyttely on osa satavuotiaan  Suomen juhlallisuuksista ulkomailla,  ja oli Suomen suurlähetystön järjestämä.

Tavarat ovat  lainassa täällä asuvien suomalaisten kodeista , tai  israelilaisilta joilla on suomalaista designia kotonaan.

Näyttely oli tosi hienosti järjestetty.

Tulin aikaisin jolloin ihmisiä oli vielä aika vähän, mutta ei niin suuri tila täyttyi todella nopeasti; näyttelyn avajaisiin tuli hurjan paljon ihmisiä.

Muumeja , tottakai;D

Suomi-esitteitä oli jaossa gallerian alakerrassa.

Tässä ei näy kaikki seinällä olevat Marimekko-mekot, mutta meille kerrottiin että Marimekon Iloisen Takin  oli näyttelyyn lainannut  100-vuotias Ruth Dayan, legendaarisen Moshe Dayanin ensimmäinen vaimo. 

Tosi kivaa oli nähdä tuolla myös äitiyspakkaus;oletan että se oli tullut suurlähetystöön  näyttelyä varten.

Herkkujakin oli tarjolla; mm. minikokoisia karjalanpiirakoita, nam:)  Näyttely on onneksi avoinna yleisölle muutaman viikon ajan, niin että myös ne jotka eivät tänään päässeet voivat sen nähdä. 

Kissanpentusesonki

Vaikka suurin osa  lähiympäristön kissoista  on sterilisoitu; yleensä kaupungin toimesta,  niin aina on sellaisia jotka ovat jääneet sterilisoimatta, ja kun lämmin aika koittaa niin se tarkoittaa myös uusia kissanpentuja. Samalla kadulla asuva tuttu kertoi että erään talon roskiksen vieressä on 4 kissanpentua. Kävimme katsomassa mitä näille pikkuisille rääpäleille kuuluu,

Nämä uskalsivat tulla aika lähelle,  ja näköjään joku on tuonut pennuille ruokaa .

Mistäköhän näillekin löytyisi koti...

Meillä oli kissanruokaa mukana, ja hyvin näytti maistuvan pennuille.

2 uskaliasta pentua, ja kaksi ujompaa jotka piilottelivat auton alla.

Pari päivää myöhemmin kun vein Bambin ulos, kuulin kissanpennun surkeaa maukunaa.  Pensaan keskellä, kauempana aiemmasta paikasta  ,oli yksi pennuista.  Sain sen otettua syliin mutta pentu säikähti ja hyppi pois.  Hieman myöhemmin toin ruokaa mutten enään löytänyt pentua.

Tässä äitikissa,joka oli laiha.

Lautasellani

Tällä viikolla MakroTex-haasteessa on herkullinen aihe: mitä on lautasellani. Ruokabloggaajana ruokakuvani ovat yleensä ruokablogin puolella  , ja tämä annos lautasellani oli eräässä ravintolassa joitakin päiviä sitten. Alkupalalautasella oli labneh-juuston keskellä linssisalaattia, jossa selleriä, tomaattia, punaista paprikaa, korianteria  ja linssejä. Hyvää oli.

Muitten lautasannokset löytyvät täältä.

Museoviikko- ja päivä

Paperiveneitä paperinäyttelyssä

Tällä viikolla on taas kansainvälisen museopäivän vuoro, jota vietetään eri  puolilla maailmaa toukokuun 18. päivänä.  Täällä sitä siirrettiin hieman aikaisemmaksi, eli toukokuun 15.  päivä, ja syy taisi olla se että lapsilla oli tänään vapaata koulusta.  Tuo vapaa johtui siitä että täällä vietettiin eilen (ja sitä ennenkin ) inhokkipyhääni  Lag Baomeria   Tuota arkipyhää inhoan sen vuoksi että joka paikassa sytytetään kokkoja, ja pariin päivään olin aivan köh köh ,ja tuntui kuin olisin tulipalon keskellä.   Pyhää kuitenkin siirrettiin päivällä, mikä sai monen lapsen vanhemmat varmaankin raivon valtaan kun piti joko jäädä töistä pois tai löytää joku joka hoitaa lapsia.   Ilmaisena museopäivänä museot olivatkin sitten täynnä lapsia...  Suomessa  on torstaina 18.5 moneen museoon ilmainen pääsy, ja lista sellaisista museoista löytyy täällä.

Olin jo aikoja sitten merkinnyt museopäivän allakkaani, ja tarkoitus oli mennä 3 museoon.  Saavuin Beit Hatfutsot-museoon , joka sijaitsee Tel Avivin yliopiston kampusalueella , ja jossa halusin nähdä Bob Dylan-näyttelyn  , mutta sain kuulla että ilmainen sisäänpääsy oli vasta myöhemmin. Miksi ihmeessä sellaisesta ei ollut minkäänlaista tietoa..En millään olisi jaksanut odotella tuolla paria tuntia, joten otin bussin kohti seuraavaa museota.

Eretz Israel-museo kuuluu suosikkeihi täällä , sillä museon laajalla puistomaisella alueella löytyy monta erilaista taidepaviljonkia ja niiden välissä ihastuttavia vihreitä nurkkauksia. Olin etukäteen päättänyt meneväni  katsomaan vain yhtä näyttelyä, eli On the Edge-näyttelyä , jossa katsaus täkäläisten paperia materiaalina käyttävien taiteilijoiden töihin.  Museossa on aiempina vuosina ollut täkäläisten lasi-ja tekstiilitaiteilijoiden näyttelyt, ja mitäköhän materiaalia käytetään ensi vuoden näyttelyssä...Näyttely oli huikea; mitä kaikkea voikaan tehdä paperista.

En kuvannut tuolla kuin muutaman kuvan, minkä jälkeen kiertelin hieman museon puistoalueella. Oli kamalan kuuma päivä! En muista tällaisia päiviä toukokuussa, joka yleensä on  miellyttävä kuukausi mitä tulee säähän. Eli Suomessa kylmempi toukokuu ja täällä lämpímämpi toukokuu kuin yleensä...

Tämän jälkeen otin bussin Tel Avivin taidemuseoon, jossa oli se kaikkein kiinnostavin näyttely: "Regarding Africa: Contemporary Art and Afro-Futurism" , eli afrikkalaista nykytaidetta ja afrofuturismiin  liittyvää taidetta. Näyttelyssä oli kauniita valokuvia, taidetta  mutta ei mitään joka viittaisi tuon mantereen veriseen historiaan tai muihin epäkohtiin.

Osa näyttelyä liittyi  Tel Avivin Pikku Afrikkaan, joka on   kaupungin huonompien osien afrikkalaisten pakolaisten (suurin osa eritrealaisia, joita täällä ei virallisesti pidetä pakolaisina) asuttamaa aluetta. Seinällä oli vaihtuva kuvasarja täällä asuvista eritrealaisista miehistä,  joita on kuvannut myös eritrealainen Abiel Amanuel. Amanuel perusti vuosi tänne tulonsa jälkeen pienen valokuvausstudion, jossa hän kuvaa maamiehiään, ja käsittelee kuvia muokaten niitä hieman taiteellisemmaksi.  Hän kuvaa myös naisia, mutta eritrealaiset naiset eivät halunneet että heidän kuviansa näytetään julkisesti.

Eritrealaiset lähettävät kuviaan sukulaisilleen kotimaassa. Katselen kuvia ja mietin olenko mahdollisesti nähnyt jonkun heistä bussissa ,tai kenties jossain ravintolassa tiskaamassa...

Myös  Zoya Cherkassky-Nnadin maalaus liittyy Tel Avivin pikku Afrikkaan:  taulu esittää Levinsky-puistoa joka on pikku Afrikan alueella.  Nigerialaisen kanssa naimisissa oleva Cherkassy-Nnadi  kuuluu 5 entisen Neuvostoliiton alueella syntyneen taiteiljan ryhmään ,  joilla on jonkinlainen yhteys Afrikkaan.  Löysin linkin Cherkassky -Nnadin töihin missä hän kuvaa nigerialaista elämää.

Cheri Samba on yksi Afrikan tunnetuimpia nykytaiteilijoita  ja hänen töitään oli näyttelyssä 3 kappaletta. 

Samba yhdistelee tauluissaan kuvaa ja tekstiä, ja hänen tauluissaan näkyy monta tarinaa.

Tämä valokuva edustaa eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan ja valokuvaajan Zwelethu Mthetwan kuvasarjaa. Näyttely  Tel Avivin taidemuseossa oli jo pystytetty kun maaliskuussa tuli tieto että Mthetwa oli tuomittu murhasta . Museolla oli  moraalinen dilemma:  voiko taideteoksen ja sen tekijää erotella toisistaan?   Jos kuvat jäävät seinälle, tarkoittaako se sitä että sillä kannustetaan murhaajataiteilijaa? 

 Tel Avivin taidemuseolle tämä oli yksi sen vaikeimmista päätöksistä , ja vaikka  museossa tunnettiin syvää inhoa taiteilijan teon johdosta,  päätettiin teokset kuitenkin jättää seinille . mutta samalla niiden eteen laitettiin isot kyltit, jotta jokaiselle tulisi selväksi mitä taiteilija oli tehnyt .

Nyt lämpeni

Kuluneella viikolla täällä alkoi oikeasti se lämmin kesä; pari päivää oli yli 35 astetta joka johtui lämpimistä aavikkotuulista, mutta  sen jälkeen on edelleenkin ollut lämmintä, ja päivälämpötilat ovat jo helteen puolella .  Jos edellisellä viikolla vielä oli iltaisin hieman viileääkin, niin nyt iltaisin ja aikaisin aamulla on miellyttävää, mutta lämmintä. Blogiani lukevat varmaankin muistavat etten pidä lämpimästä vaan lempisääni täällä on Välimeren leuto talvi. Eli pitkä lämmin kausi edessä, ja viileää taas ehkä ensi marraskuussa. Mutta  Tel Avivin keskustan alueella olevan pienen puiston  ekolammikossa lumpeenkukat kukkivat niin kauniisti että tätä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. 

Ystäväni Mary lähti keskiviikkona takaisin Yhdysvaltoihin, ja kun menimme alas jossa taksikuski odotteli, huomasimme hänen poimivan pihan nurkassa olevasta mulperipuusta kypsiä marjoja. En edes ollut huomannut että siinä oli mulperipuu. Tässä taisi olla kyse mustamulperista ,ja tummat, kypsät marjat olivat makeita.

Päivää myöhemmin huomasin että kotikatuni loppupäässä oleva mulperipuu oli täynnä marjoja ,mutta tämä taitaa olla  valkomulperi. En ole kuitenkaan täysin varma onko edellinen mustamulperi ja tämä valkomulperi, koska molempien marjat voivat olla värillisiä . Kotikadun mulperit olivat vielä raakileita, ja niitä oli tosi paljon puussa. Toivottavasti Suomessakin on nyt jo lämmennyt sen verran että kevät on päässyt kunnolla vauhtiin.
Edit: tässä äsken tein Bambin kanssa lenkin mulperipuun luokse, ja huomasin siellä hennosti vaaleanpunaisia, kypsiä marjoja.  Maiston muutaman; olivat hyvin meheviä mutta miedon makuisia , toisin kuin mustamulperin marjat ,eli nämä tosiaankin ovat valkomulpereita.

Tapaamisia ja tapahtumia

Olen tainnut täällä blogissa mainita että yli 30 vuotta toiminut Tel Avivin Suomalainen Kirjasto menetti viime kuussa pitkäaikaisen toimipaikkansa, ja kirjaston jäsenet jo pelkäsivät että kirjastoperinne täällä katkeaa siihen , mutta sitten suomalaisen kirjaston kirjastohoitajana toimiva Anu Juudean Jupinat-blogista, yhdessä miehensä kanssa, päättivät avata kotinsa kirjastolle. Anun mies pystytti kirjahyllyt, ja näin suurin osa kirjaston kirjoista löysi uuden kodin heidän luonaan. Eikös olekin mahtava juttu! Kiitos Anu, sinulle kuuluu suuri kiitos:)  Eilen sitten kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uudessa kirjastopaikassamme , ja kivasti oli tullut  sinne kirjaston jäseniä ympäri maata, Me vietimme siellä myös vappua jälkijunassa (koska  kaatuneitten päivä osui vapuksi) ja sehän tarkoitti että pöydällä oli simaa ,munkkirinkeleitä (Anun leipomia)  karjalanpiirakoita ja vaikka mitä herkkuja. 

Tässä yhtenä aamuna edessäni pyöräili vanha mies,ja villakoira korissa pyörän takana. Yritin ottaa kuvan mutta tuli niin tärähtänyt kuva että kaikki näkyy kahtena;D

Perjantaina ymmärsin taas miksi puluja on niin suuri määrä, kun taas näin niiden syöttäjän tällä aukiolla. Minullehan pulut ovat olleet oikea maanvaiva..

Eräänä aamuna näin kävelykadulla nuoren korealaisen miehen, joka soitti perinteistä korealaista viulua, nimeltään Haegeum. Nuorimies kertoi matkustavansa instrumenttinsa kanssa ympäri maailmaa;hän toimii katusoittajana jossain paikassa kunnes on saanut kerättyä matkarahat seuraavaa etappia varten. Täältä hänen on tarkoitus matkustaa Pariisiin ,jossa odottaa moottoripyörä. Hän kertoi soittaneensa Helsingissä viime kesänä.

Ennen kirjastoa ehdimme käydä Annelin kanssa uudessa muotiin keskittyneessä kauppakeskuksessa, joka oli kyllä yksi kauneimpia kauppakeskuksia minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Ihanan avara ,valoisa ja täynnä kauniita (ja kalliita ) kauppoja. Tosin sieltä löytyy myös H&M ,eli vähemmän kallis kauppa. Tässä kaupassa en voinut olla huomaamatta kattokoristetta, joka oli valmistettu kenkälusikoista. Aika hieno!

Mutta eniten vau tuolla taisi olla Zara Home-kauppa.  Sisään tullessa tervehti mielettömän ihana huonetuoksu, ja oli ihan pakko kysyä mikä se oli. White Jasmine-tuoksu oli sellainen joka kolahti heti, mutta muita tuoksuja nuuskiessamme tulimme siihen johtopäätökseen että valinta on vaikea sillä ne tuoksut...mielettömän ihania.  Muutenkin Zara Home-kaupassa lähes kaikki oli sellaista mitä olisin voinut ottaa kotiini. Miten joku kauppa voi olla niin ihana!  Tämä peittosi kyllä H&M Home-kaupan mennen ja tullen.

Miksiköhän Suomessa ei vielä ole Zara Home-kauppaa? Täältähän ei tehnyt mieli edes lähteä pois...

Lähes kaikki tuolla oli kaunista.